Noin se alkuvaiheessa oli minullakin.
Ensimmäiset pari viikkoa tiesin minuutin tarkkuudella kuinka kauan oli viimeisestä ryypystä aikaa kulunut. Ja jokainen selvänä oltu tunti oli uusi ennätys. Ei se alku ihan helppo ollut.
Mutta, niin se vain aika teki tehtävänsä, ja varmasti sekin että itseäni psyykkasin, jonkinlaisena itsesuggestiona sitä olen ajatellut. Minä nimittäin toistin itselleni sata ja tuhat ja kymmenentuhatta kertaa että minun on hyvä olla selvänä, alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine. Minun on hyvä olla selvin päin…
Ja vähitellen, tarpeeksi monen toistokerran jälkeen se muodostui mielessäni totuudeksi. Ja kun se siellä mielen kuvioissa, hermoratojen välisissä keskinäisisä viesteissä ja seuraavien hetkien toimintasuunnitelmissa totuutta olivat, niin siinä se kaikki siten olikin. Se oli totuutta myös reaalimaailmassa, koska automaattisesti aloin toimimaan sen totuuden mukaisesti.
Ja niin kävi, että tässä on mennyt runsas kuusi ja puoli vuotta eikä vuosiin ole mitään mielitekoja tullut -pikemmin ajatus ryyppäämisestä, jos sitä ajatella yritän, tuntuu hiukan jo vastenmieliseltä. Ei huvita. Kun kerran on hyvä olla selvänä ja alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine… vaikka tietysti ainakin itselleni, ja mahdollisesti jossain tilanteessa jollekin ksyjällekin myönnän että on se joskus paljonkin merkinnyt, sen ympärillä on elämä pyörinyt, mutta se tuntuu kyllä kuin se olisi tapahtunut ihan eri miehelle…
Tässäpä hieno sivusto ja nyt vasta tämän löysin! Täältähän saa vertaistukea lopettamiseen. Kiitos Alexa kun olet jakanut tuntemuksiasi aivan sieltä krapulapäivästä lähtien. Olet aika hyvin kiteyttänyt alkutaipaleen vaikeuksista. Toi siirtyminen minuuttiaikatauluun oli hieno, rohkea liike jossa periksi et antanut! Itse tässä myös aika alussa olen ja siksipä mielenkiinnolla seurailen päivityksiäsi.
Loistava juttu Alexa sinä teit sen selvisit jälleen yhdestä päivästä raittiina ja aloitit päiväsi tänään aamun krapulattomana! siitä on hyvä jatkaa!
Mulla nyt tämä vähentäminen jatkuu vaikka eilen illalla toisin kävikin. Mutta kun sitä kalenteria silmäilen niin vähentänythän olenkin. Ja niin kuin metsänreunan mies tuossa juttelikin kuinka alkoholista onkin tullut täysin merkityksetön aine niin sitä minäkin illalla tuumailin. Oon jo vuosia miettinyt samaa, että mitä merkitystä viinalla oikeasti on. Kun minä olen kummallisesti ajatellut absolutisteista, että mitäköhän nuokin vapaalla sitten tekee?! mä oon kierosti ajatellut, että niitten elämä on köyhää!! ja nyt alan itsekin tajuta, että mun elämähän se köyhää vasta onkin kun pitää siellä sohvannurkassa ryyppäämässä.
Iltaa!
Nyt on sitten lomaviikko ohi ja huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Viikko sitten tähän aikaan pyörin kotona aikamoisessa tuiskeessa, pitäähän sitä nyt, kun lomakin alkaa. Tosin aloitin loman jo torstaina, perjantaina ja lauantaina…
Suoraan sanottuna: helvetin raskas viikko on ollut! Juomahimoa vastaan on saanut ihan tosissaan tapella. Sinänsä mystinen juttu, kun kuitenkin haluan olla raitis. Minun aivoni muuttavat juomiseni jotenkin “hienoksi”… Lasi viiniä ruoan kanssa, saunaolut, lasi glögiä, kaksi lasia kuoharia jne.
Todellisuudessa juomisessani ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään hienoa! Humalahakuista, mahdollisimman nopea känni, juon niin kauan kuin alkoa riittää, sammumisia, “totuuksien” laukomista, mokailuja ym.
Vaikka kaiken tämän tiedostan ja pystyn asioita analysoimaan, niin silti olen jatkanut entistä tuhoisampaa juomistani.
Vieläkään en voi sanoa muuta kuin, että olen selvinnyt tästä päivästä.
Kaunis kiitos kommentteja jättäneille, ei ole niin yksinäistä tämä yrittäminen!! Mies metsänreunasta: hyviä ajatuksia taas! Tuota itsesuggestiota taidan yrittää, jäi jotenkin positiivinen fiilis siitä.
Decimus: tervetuloa jengiin!
Vilmasto: upeasti olet vähentänyt, aika jännä tuo, ettei maistunutkaan .
Ensi viikon tavoitteeni: EI alkoa, jos seuraava päivä on työpäivä!! Riippumatta työtehtävistä …
Kiitos lämpimästä vastaanotosta Alexa ja foo#fighter!
Hyvällä alulla olet Alexa, viikko jo mennyt ja huomisesta taas yksi päivä lisää.
Siitä se pikkuhiljaa kerääntyy päiviä ja siitä itseluottamusta. Kehutaan toisiamme ja ennenkaikkea itseämme jokaisesta raittiista päivästä ja hetkistä kun on pystynyt kieltäytymään houkutuksesta juoda tai ostaa viinaa.
Itselläni oli perjantaina paha tilanne kun normaalisti käyn sählyä pelaamassa illalla, joka auttaa unohtamaan juomisen edes hetkeksi. No nyt kävikin niin ettei pelaajia tullutkaan riittävästi niin pelit peruuntui. Kyllä sillo otti pattiin! Saman tien mieleen tuli että nythän sitten vois v…tukseen juoda ja muutenkin kun on vapaa-aikaa.
Mutta EI, sanoin itselleni. Nyt en ota enkä edes lähde keksimään erityisiä syitä koska olen kokenut että jos keksin syyn olla ottamatta niin samantien keksin syitä ottaa! Parempi kai olla ajattelematta isommin asiaa, en vain ota ja piste.
Muistutan itseäni ajoittain ettei kannata alkaa leijumaan ja kehuskelemaan isommin kenellekään.
Ei tässä kovin raittiita olla mutta “annahan olla akan järvessä”. (sallinette vanhahkon sanonnan?)
Tsemppiä kohti raittiutta ketjun aloittajalle ja muillekin esim sinulle joka luet just tätä.
Hyvä hyvä Alexa! onnistuit tavoitteessasi ja siitä on hyvä jatkaa.
Se on kumma kun sitä eka viinilasillisen kans on kauheen fiini olo kun istuu sohvan nurkassa ja ruokajuomanakin se on muka hienoa. Sitten se vaan muuttuu kittaamiseksi, ihan sama miltä se viini maistuu.
Mä nimittäin huomasin viime aikoina ettei sillä enää ollut väliä miltä se viini mastuu, kuhan vaan oli tarpeeks iso viinitonkka pöydällä.
Hyvin olen tosiaan vähentänyt ja homma jatkukoon tipattomana taas. Kun näköjään en osannut vain sitä yhtä lasillista ottaa niin mitäpä tuota suotta ees pulloa aukomaan.
Kalenteria vilkasin ja jos vaikka maaliskuun vapaat yrittäs olla juomatta. Oli se eilinen päivä kuitenkin niin väsyttävä ettenpä välitä vapaitani moiseen tuhlata.
Hyvää maanantai-iltaa kaikille! Toinen raitis viikko on alkanut ja tavoitteeni on siis olla ilman alkoa, jos seuraava päivä on työpäivä.
Tänään juttelin erittäin läheisen työkaverin kanssa menneestä lomaviikosta ja tulevasta viikonlopusta. Jutut kääntyivät perinteisesti alkon ottamiseen ja känni"seikkailuihin".
Toinen minäni katseli tilannetta sivusta ja mietti: mitä hienoa tuossa nyt on, että 40+ akat ei osaa viinaa ottaa, aina koomat ja toilailut ja sitten nauretaan päälle. Tähänkö haluan loppuelämäni tuhlata?!
Toinen minäni mietti: mahtavan meneviä mimmejä! Kyllä on hienoa, että voi viikonloppuna rentoutua kunnolla. Ja sattuuhan noita, se on vain elämää. Tekeepäs mieli olutta-viiniä-siideriä…
Tällaista köydenvetoa käyn itseni kanssa jatkuvasti, toiveena on, että raitistumista haluava minä voittaa!
Juurikin näin! Ja kas, kun niitä syitä ottaa löytyy aina enemmän !
Vilmasto: saakohan noita selkärankoja ja mahdollisesti myös fiksummin ohjelmoituja aivoja jostain ostaa? Tulis kyllä tarpeeseen !
Eli ei siis ilman juomahimokohtausta (onko tuo edes sana?) mennyt tämäkään päivä, mutta osasin todella arvostaa krapulatonta aamua! Ja osan päivää oli jopa ihan tyyni olo.
Huomenta
Mulla taas mun lähimmät työkaverit ei pahemmin edes juo siis ei ne tuoppiin sylje vaan yksikin totes tässä ettei ole vuoteen juonut. Ei vain ollut maistunut toinen laskeskeli, että taisin mä syksyllä muutaman viinilasin juua yks taas sen yhen olusensa silloin tällöin juo toki siis ollaan kerran vuodessa koko porukalla vietetty kunnon kosteat bileet. Mutta tämä on mut lopullisesti herättänyt viime vuosina tajuamaan ettei mun alkoholin käyttö ole normaalia. Tai mistä minä loppujen lopuksi tiiä noittenkaan elämästä kulissien takana…koska nuo on siinä käsityksessä, että sen lasilliseni otan ruuan kans ja se siitä. En mä ole salannut ottavani viinilasillisen silloin tällöin. En vain ole kertonut totuutta, että aina vapaalla ja pullotolkulla viiniä.
Näin on Alexa minunkin mielestä…mitä hienoa on jos on aina koomat päällä kun jotain ottaa hukkaan heitettyä aikaa ne krapulapäivät!
Mun tavoite on nyt taas luovia maaliskuu mahollisimman monella tipattomalla päivällä läpi. Mieluummin koko kuukausi. Tulen siis taisteleen vapaapäivien lähestyessä sen viinapirun kans joka istuu kuiskutteleen olkapäälle.
Hei Alexa! Huomasin kirjoituksesi ja olet okeaalla tiellä.Itselläni helvettiä viimmeisen vuoden.Pe.La ja sunnuntai viimeinen putki.Ma-aamuna löysin vielä kaljan ja se nyt viimmeinen.Olen sairauslomalla ja mahdollistanut jatkuvan juonnin.Minäkin sammun nykyisia aina ja tilanteeni tosi huono.Ei oikein onnistu kirjoittaminen,kun käde vapisee.Tämä päivä yritettävä selvitä.Vaimo sanoo jo hommannensa asunnon ja lähtevänsä tästä.Tosi vaikea tilanne.
Tsemppiä sinulle Akkari, toivottavasti tilanne helpottuu edes jollain tavalla!
Vilmasto: meillä taas hyvinkin samanhenkinen työyhteisö, kaikille maistuu ja asiasta jutellaan pitkin viikkoa. Siinä kyllä omatkin juomahimot nousee, kun porukka puhuu lasillisesta kylmää valkkaria, huurteisesta jne. Raskas työ, raskaat huvit…
Tänään juttelin ystävän kanssa, joka sanoi nollaavansa tulevana perjantaina täysin. Minulla ensimmäinen ajatus oli, että minä myös! Otan vain perjantaina ja sitten taas aloitan raitistelun. Saas nähdä, kuinka akan käy, mutta helppoa ei tule olemaan.
Kovasti olen nauttinut krapulattomista aamuista ja siitä, että olen panostanut itseeni hieman enemmän. Jää aikaa pieneen naiselliseen hömppäänkin, kun ei kulje jatkuvasti oluttölkin kanssa “ympyrää”.
Tänään oli humaltuminen mielessä (taas), mutta aika ohimenevästi. Tiedän kuitenkin jo nyt, että viikonlopusta tulee todella vaikea.
Raittiina nukkumaan, huomenna uudet haasteet!
Tervehdys Akkari!
Surulliseen tilanteeseen olet ajanut itsesi ja läheisesi. Sulle foo#fighter jo suosittelikin avun hakemista.
Tilanne sulla on hankala ja tukala, mutta pahemmistakin on selvitty. Nyt kun työ ei rasita, voisit ihan oikeasti mennä neljän viikon hoitojaksolle ja sen jälkeen palata sinne, mistä sulla on raitista kokemusta.
Töihin menossa ja ei krapulaa! Hankala päivä kuitenkin, koska juominen houkuttelee tuolla alitajunnassa. Tosin en ole vielä syönyt aamupalaa, josko se sitten helpottaa.
Tänään 10. raitis päivä! Pysykööt raittiina loppuun saakka.
Hyvää keskivikkoa kaikille!!
Täällä taas :mrgreen: !
Raittiina meni tämäkin päivä, enää huominen ilman alkoa, niin itselleni asettama viikon tavoite on selvitetty (ei viinaa ennen työpäivää).
Viikonloppu tulee olemaan varmasti taas haastava, mutta murehdin sitä sitten perjantaina… Turhaa sitä on etukäteen stressata.
Omat ajatukset ovat jo hitusen erillaiset kuin viikko sitten. Olen juomishimojen rinnalla alkanut kyseenalaistaa koko juopottelun järkevyyttä. Muitakin muutoksia ajatuksissa on, mutta niistä on vielä kovin vaikea saada kiinni.
Kännimokat pulpahtelevat ajatuksiin useammin: hävettää, nolottaa, vituttaa, harmittaa, kaduttaa… Yritän kuitenkin olla näissä rypemättä, koska menneitä en voi muuttaa. Mokista voi ottaa opiksi, mutta raittiuteni on vielä niin tuore, etten koe olevani kypsä moiseen.
Pelkään myös hieman tulevaa! Kuka ja millainen mahtaa olla se henkilö, johon joudun/saan tutustua ilman alkoholin vaikutusta? Millainen minä tuolta sisältäni paljastuu?
Olen toki raskaus- ja imetysajat ollut täysin raitis, mutta silloin on niin hormonihöyryissä ja vauvahuumassa, ettei ole pystynyt itseensä tutustumaan.
Eli: raittiina unille ja huomenna krapulaton aamu!
Ja takuulla sellainen ihminen sieltä paljastuu johon sinä itse olet paljon tyytyväisempi!
Joku muu saattaa tietenki kokea että sinusta on tullut tylsä tai muuta vastaavaa. Hah, entäs sitten?
Sä oot tärkeä ja just sinä itse, olet sitten millainen olet.
Sun tekstistä saa kuvan että olet melkoisen nöyränä raitistumisen suhteen, ehkä hyvä niin.
Ehtiihän sitä isotella sitten myöhemmin, näin nimittäin ajattelen itse.
Ihmeellisesti saan voimaa itselleni kun luen tekstejäsi ja muiden jotka ovat taistelussa alkutaipaleella niinkuin minä itse.
Toisaalta hyvä lukea vuosia raittiina olleiden kokemuksia, heillähän sitä oikeata kokemusta on.
Kiitän sinua Alexa kirjoittelustasi ja toivon voimia sinulle vaikeisiin hetkiin.
Huomenia Alexa! Kyllä on kiva kuulla, että olet onnistunut olemaan ilman viinaa. Tosi tosi hieno juttu! Toistan varmaankin itseäni mutta edelleenkin mene vain päivä kerrallaan ja muista onnitella itseäsi joka ilta juomattomasta päivästä. Huolehdi itsestäsi fyysisesti, muista nukkua, syödä säännöllisesti ja liikkua. Ulkona liikkuminen tuo aina hyvää oloa. Eikä tosiaankaan kannata lähteä rypemään entisissä tempauksissa, kun niille kerran ei enää voi mitään ja jos niitä jotenkin pitää alkaa käymään lävitse, sen aika tulee sitten myöhemmin. Jotenkin ainakin itselläni on tavallaan nyt ”tilaa” pohtia aikaisempaa viinan täyteistä elämääni, kun puolen vuoden raittiutta on takana. Välillä tulee olo, että antaisin mitä vain, jos voisin ottaa uusiksi elämääni ja elää sitä ilman viinaa. Kuinka monet vuodet olen haaskannut noinkin typerän asian kuin viinan vuoksi. Välillä tulee todella syyllinen olo, kun mietin ryyppäämistäni myös perheeni näkökulmasta. Mutta tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi ja tästä on mentävä eteenpäin. En ole asiasta vielä voinut puhua lasteni kanssa mutta tiedän, että sen aika vielä tulee. Kroppani ei enää kaipaa fyysisesti viinaa mutta aina välillä tulee edelleen tilanteita, joissa aikaisempi käyttäytymismalli juoda hankalissa tilanteissa yrittää tulla esiin. Ainakin tähän asti olen onnistunut retkahtamiselta sillä, että mietin, onko kyseinen tilanne todellakin sellainen, että haluan pilata tämän raittiuden sen vuoksi ja ainakin vielä vaaka on painunut juomattomuuden puolelle. Kysyn itseltäni, onko juomisesta sitten jotain apua. Muistutan itseäni myös kaikista niistä hyvistä asioista, joita juomattomuus on elämääni tällä hetkellä tuonut. Olen tehnyt itselleni myös selväksi, että minusta ei koskaan voi tulla kohtuujuojaa ja vähitellen olen oppinut asian kanssa elämään. Ja Alexa edelleenkin menen päivä kerrallaan ja kummasti niitä päiviä vain kertyy, kuten sinullekin Raittiina tänään!
Mulla kans on pulpahellut niitä kännimokamuistoja mieleen. Niitä alkoi jo viime vuonna kovasti tulla mieleen kun aloin tosissani tuskastumaan vapaapäivieni ryyppäämiseeni. Jotenkin ajattelin etteihän se mun työtä haittaa kun en juo työpäiviä edeltävinä iltoina. No mutta haittashan se. Ei se mitään lepäämistä ollut ja töissäkin sitten väsytti.
Mutta pitää vaan yrittää kääntää ne muistot voimavaraksi. Ei saa kantaa mukanaan niitä eikä jäähä niihin vellomaan. Minä siis iloitsen tänäänkin kun voin hypätä auton rattiin laskematta montako lasillista join ja milloin uskallan ajaa!
Ja sitten se toisille kertominen…minä en oikeestaan kenelläkään ole sanonut tavoitteestani vähentää. No mies nyt totta kai on tietonen asiasta kun oon minä joskus sille tuskistellut kun tuli liian monta juotua jne. Näkeehän mies ettei mulla sitä viinilasia eessä enää ole mutta kun enhän minä kellekkään ole kertonut ongelmastani niin hankalapa tästä on kellekkään puhua. Eikä mun tee ees mieli puhua. Mulle riittää tällä hetkellä täällä lukeminen ja kirjoittelu.
Sen henkisen muutoksen olen huomannut, että pääkopassa on nyt tilaa enemmän kun ei tartte suunnitellla juomisia eikä selvitä niistä. Toki siellä se viinipiru välillä kolkuttelee , mutta olo on rauhallisempi kuitenkin. Alkutaipaleellahan tässä vielä olen minäkin. Ajatuksen tasolla tätä olen toteuttanut jo useamman vuoden, mutta vasta loppiaisen uskalsin tarttua toimeen.
Nöyräksi se tämä riippuvuus on vetänyt. Mä ennen ajattelin, että lopetan tuosta vain. Kuinka monta kertaa ajattelinkaan rapuloissani, että no nyt en vaan enää juo. Vähänpä se minäkin tiesin asiasta! no tavallaanhan sitä ei vaan nyt juo, mutta taistelua se vaatii.
Tuota matildan pointtia siitä ettei kohtuukäyttö ole se ratkaisu olen miettinyt minäkin. Entä jos minusta ei vain olekaan kohtuukäyttäjäksi?
Sitten tottakai tulevaisuutta tulee mietittyä. Vaikka eihän sitä kannattais stressata…Mutta mulla kävi mielessä esim vappu!! meillä on aina isot bileet grillauksineen juomineen jos en ole töissä. Ratkasu on tietysti ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi vaikka yövuorohin. Mutta mitäpä tuota vielä miettiin.
Joo, helposti tulevaisuutta tulee ajateltua menneisyyden ehdoilla.
Ja jos on muutamankin vapun yhdistänyt biletykseen, niin siitä tulee automaatti. Se vaan yhdistyy niin mielessä että biletetään, biletetään.
Kumma juttu, jos tekeekin täyskäännöksen eikä ajattele tulevaisuutta menneisyyden toistamisena, niin voi yhtäkkiä huomata sellaisenki asian että elämässähän on niin perhanasti mielenkiintoista tekemistä ettei biletykselle oikeastaan olisi aikaakaan.
Mutta, ne mielen ja ajattelun täyskäännökset ei ihan helppoja ole…pitää ensin oppia unohtamaan ja sitten vasta alkaa tulemaan tilalle uutta. Ja se pienen hetken tyhjiöltä tuntuminen on usein se kompastuskivi -palataan mieluummin vahnaan kuin siedetään sitä että kaikki onkin avoinna tulevaisuutta varten.
selvisit jälleen yhdestä päivästä raittiina ja aloitit päiväsi tänään aamun krapulattomana! siitä on hyvä jatkaa!
.
…
!
!
siis ei ne tuoppiin sylje vaan yksikin totes tässä ettei ole vuoteen juonut. Ei vain ollut maistunut 
hukkaan heitettyä aikaa ne krapulapäivät!
.
, mutta olo on rauhallisempi kuitenkin. Alkutaipaleellahan tässä vielä olen minäkin. Ajatuksen tasolla tätä olen toteuttanut jo useamman vuoden, mutta vasta loppiaisen uskalsin tarttua toimeen.