Tuntuuko susta, et jokainen aamu on ihan identtinen tähän aamuun verrattuna?
Kun mulla aamu menee näin;
Eka pesen hampaat, sit keitän kahvia, sit meen subuvedoille, laitan tietokoneen päälle, jotakin hyvää musaa soimaan, sit kirjaudun plinkkiin sisälle.
Luen täällä posteja / kirjoitankin joskus jotain. Otan benzon noin tunnin kuluttua herättyäni. Siirryn pelaamaan, tai kattomaan leffaa.
Harvoin meen kenenkään kaverin luo…
Saati ovesta ulos ollenkaan…
Mua ainaskin itteeni kyrpii nää aamut, kun ovat niin identtisiä keskenään.
Siks en varmaan muistakaan koskaan mitään, mitä eilen tapahtui…
Musta tuntuu, et aamut on hyvin erilaisia. Tai siel on ne kaks ääripäätä. Tuskaisuus, pelko, ahdistus j a lääkkeet. Aamul en ota, jos ei tuskaista oloa. Mut p.linkki helpottaa, ihan tosi! Kuuluu rutiineihin Jos ei mitään, mihin vois laittaa kommenttia, jatkan aamutoimia, hyvinä aamuina. Kahvi kuuluu aamuun ja taas se niksipurkka…
Kuuluisko mun ny tuntea huonoa omista, kun olen sairaseläkkeel ja toiset ne vaan töis paahtaa? Vai onko tämä sitä minun “paranoidista suhtautumista kanssaihmisiin”? Ainut mihin pystyn, on harvoin saatavat suomennokset. Juu ja siivoaan kaverin kämppää, tein sitä joku 5-x vuotta ilman palkkaa. Ny saan 30 eukkoa 4-6 pvän suursiivouksesta… Hain joskus, me otamme vain nuoria, nuoria, nuoria. Mä en kelpaa! Tanssikoulustaki jäin pois, kun sairaus alko näkyä. Ois varmaan kiva olla normi-ihminen
Ei tietenkään miksi pitäisi tuntea? mun mielestä ei edes niiden jotka ovat työkuntoisia ja ovat työttömiä laiskuuttaan ei tule tuntea huonoa omista, jos huvittaa kitkutella soskun rahoilla ja tykkää ainaisesta pennin venytyksestä ja perseaukisena olosta niin siitä vaan… tuskin suomi olisi veroton maa vaikka kaikki työhön kykenevät olisivat töissä…
En ole laiskuuttani eläkkeel… Sossun kans en ole missään tekemisis. Mä kävin joskus työkkäris “ammatinvalinnanohjaukses”. Tyyppi sano tylysti, et sust ei ole työelämään! Sairastupa ite ämmä! Onneks niitä harvoin saamiani suomennoksia on, ja yhen tekemiseen menee öbaut kk, jos saa aikaa. Kukaan ei eläis niil rahoil, jos täyspäiväsesti tekis, koska niil on vaik kui monta projektia yhtäaikaa, kun taas mä voin sillon tehdä vaan sitä. Ja saan tehdä y k s i n, huh. Vaikeuksia ihmisten kaa… Niukkaahan tämä on, mut siihen tottuu.
en sua tarkoittanutkaan… toi sairaseläke on kyl jännä juttu, mun tuttu käytännössä puolirampa ja ikää 57v ja oli seisomatyö, ei sairaseläkettä millään(5vuotta yrittänyt) nyt jollain puolieläkkeellä ja puolet kelasta, ja etsitään löytyisikö sellaista työtä mitä pystyisi tekemään ja mies kohta vanhuuseläke iässä, mutta kun vakuutusyhtiön lekuri sanoo olet työkykyinen niin se on sitten niin…
^ No jo on! O.T. Näin kamul töllöstä ohjelman, jos kerrottiin 97-vuotiaasta naisesta, joka ei saa vanhainkotipaikkaa, vaik todella toivois, kun pystyy ihan ite käymään veskis ja rollaattoril liikkuun pari metriä. Kotipalvelu käy ja tytär, joka tuskin on kovin nuori itsekään. Tsiisös!
PP:Mäkin “sain” taas työkyvyttömyyseläkkeen jatkoa,vaikka hain kuntoutukseen.Eli vaikka haluaisikin töihin,ei sitä aina pääse.Ja kyl mä ainaki ymmärrän sua,ei kaikki pääse töihin.Mun aamut alkaa olla identtisiä,valvon eka yön kivuissani,ja aamulla otan lisää lääkkeitä ja kerran viikossa sit nukun yöunet ja taas sama rumba jatkuu… Miks ei mun ikäistä kuntouteta/leikata tms??? On tässä kuitenki toistakymmentä vuotta veroja maksettu ja duunia painettu,kyllä niillä luulis mun hoidon kustantavan
Aamut luuppaa samaa settiä. Poikkeuksena ehkä krapula aamut, jos sattuu herään jostain muualta
ku omasta kämpästä. Mut noin niiku suurinpiirtein kyllä, samat rutiinit toistuu.
Viikolla on aika sama setti. Arkisin aamut alkaa et klo. soi 6.00. Nappaan bubrea kielen alle ja koisaan viäl hetken, tai ku on sellanen “luonnonvalo-herätyskello” ni tää voi tapahtua jo aiemmin ja hyppään silloin kuudelta ylös. Kände herättää 6.30. Silloin viimeistään nousen ylös. Jos oon yöl käyny vessas ni meen suoraa keittiöö ja laitan vedenkeittimen päälle ja alan valmistaa aamupalaa tai eväitä töihin. Molemmat on laitettava joten teen molemmat suht samaan aikaan. Sit meen telkkarin ääreen nauttimaan aamupalan. Välillä silmät vuotaa vettä, välillä ei; tiedän et sit ku bubre alkaa vaikuttaa ni se loppuu jos “itkee” pahasti. Sit kun avokilla soi kello (klo 7.00) käyn viimeistään vessas ja jos en hampaita ehdi pestä ni ainakin purskuttelen sen minsan suuveden kans hampaita. Katon edelleen telkkua ja saatan meikata samal… Ku avokki tulee suihkusta ni tiedän et on pakko alkaa laittaa kamoja kasaan, koska varttia vaille kasi pitää lähteä viimeistään. Vedän dosetista aamu-lääkkeet jos en sitä oo tehny, katon et luuri, avaimet ja safkat on mukana, vaihan vaatteet ja lähen autoon jossa sit meikkaan.
Vkloppuna nukun niin pitkään ku nukuttaa ja ku herään liuotan taas tietyn määrän. Saatan nousta katsomaan telkkaria ja nukkua sohvalla istualteen vielä pari-kolmekin tuntia “katsoen telkkua”. Sit taas viimeistään ku alkaa olo tuntumaa vähän hermostuneelta ni nappaan aamulääkkeet. Enää kun ei oo röökiäkään jota olis pakko päästä polttamaan määrättyihin aikoihin…
Mut mä vaan nautin siitä, et mun on määrätyt rutiinit. Nyt ku oon ens viikon yksin, joudun heräämään aikasemmin, koska joudun menemään bussilla töihin… Ei yhtään kivaa, mä varmaa myöhästyn joka aamu …
Sama juttu, mutta toisaalta kuten jo joku sanoi, samanlaiset aamut tuo turvallisuuden tunnetta.
Herään kun herää, otan aamuvedot, käynnistän Nintendo DS:n jossa oleva peli ( Animal Crossing jossa eletään todellisuuteen synkaten erilailla vuorokaudenaikaa nähden) on koukuttanut mut ja pakko tsekkaa se heti aamusta ekan kerran, juon kuppitolkulla kahvia johon on ainoina päivän kahveista tullut tavaksi läträtä sokeria, ruokin lemmikit, otan toiset aamuvedot, nukun tunnin-pari, herään, meikkaan ja sitten sama toistuu. Saatan kaiken jälkeen mennä vielä päiväunille, sillä yleensä nukun ahdistuksissani yöt huonosti.
Mulla aamut on aika samanlaisia nykyään, kun vain harvoin pitää herätä jonkin menon takia. Kello soi yleensä siinä ysin pintaan, jolloin nousen ylös. Yritän lopettaa torkuttamisen, koska se menee mulla överiksi, joten vähintään kahtena aamuna kolmesta nousen aika pian kellon soimisen jälkeen. Käyn kusella, avaan koneen ja otan aamuvedot. Jos syön aamiaista, niin syön sen ollessani koneella. Yleensä tsiigaan samalla jotain dvd:tä tai sarjaa nettitv:stä, kun digiboksin tallennus ei toimi, enkä oo saanut vietyä sitä huoltoon. En nyt jaksa koko settiä selittää, joten hyppään eteenpäin.
Jos on kyseessä päivä, jolloin ei oo mitään suunniteltua ohjelmaa, niin voin jumittaa koneella tunteja ja silloin ahdistaa paljonkin. Yritän keksiä mahd. paljon tekemistä itselleni ja niinä päivinä ei yleensä ahdista ollenkaan. Sinällään mua helpottaa rutiinit ja opiskeluaikoina tein kaiken aina mahd. samalla tavalla, jolloin kaiken muisti tehdä. Yritän saada itselleni normaalin päivärytmin, mut siinä on vielä tekemistä…
Täsä sit taas ollaan. Kyl musta tuntuu kivalta tulla tähän, niinku thisnutykin taisi sanua. Tai sitte ei sanonu. Juu, o l e n yksinäinen, mut on se omaaki valintaa. Jos yritän lähestyä vastakkaista sukupuolta, ja uskoa, et rakkaus ois mulleki mahdollinen, aina mua huijataan. Ystävät taas. Mä olen joku kiroileva siili. Ä l k ä ä tulko liian lähel. Mul on pari hyvää ystävää, mut ne asuu ulkomail. Yks ystävä on tääl, mut se taas haluis olla koko ajan mun kans. Emmä halua s e u r u s t e l l a ystävän kans. “Could it be my destiny to live this life alone…” (Randy Newman. Rio de Janeiro blues.). Ja on joitai kavereita, joita tapaan muutaman kerran vuodes. Mut tällai mä pystyn oleen ihmisten kaa, kunhan en överöi. Mut enhän mä siis täysin yksin ole. Aamut on vaikeita. Sillon kun on suomennettavaa, ne on helpompia…
Jos ei mitään, mihin vois laittaa kommenttia, jatkan aamutoimia, hyvinä aamuina. Kahvi kuuluu aamuun ja taas se niksipurkka…
Miks ei mun ikäistä kuntouteta/leikata tms??? On tässä kuitenki toistakymmentä vuotta veroja maksettu ja duunia painettu,kyllä niillä luulis mun hoidon kustantavan 
