OIkein kypsästi ajateltu tuskainenpassaaja tuo lapsijuttu! Kyllä sinä erosta selviät kun alat ottamaan enemmän hajurakoa miehestä ja keskityt itseesi. Älä kuuntele marinoita, ei sun enää tarvii terapeuttina toimia. on miehen pakko oppia pärjäämään omillaan tai etsiköön jonkun joka haluaa käyttää aikansa aikuisen miehen äitinä. Näin minä ratkaisin asiat vastaavassa tilanteessa. Ilmeisesti on löytänyt uuden hoivaajan. KUmma kyllä, en ole yhtään mustasukkainen, vaan helpottunut, eipä ole enää mitenkään minun vastuulla. 
Harvoin on tullut vastaan noin rakkaudeton ja myötätunnoton kommentti kuin “Vieraan”
Hyvää jatkoa silti sinulle “Vieras”.
Olen muuttunut ihmiseksi joka en halua olla. Miehen juomiset (entiset, nykyiset “tipattoman tauot” ja tulevat) saavat minut todella stressaantuneeksi. Mies ei muista humalassa puhumiaan asioita ja on varma ettei ole sanonut ilkeitä/asiattomia juttuja ollenkaan. Lisäksi syyttää minua yli reagoinnista kun en pääse juomisista “yli”.
Huolestuttaa! Niin mullekin on käynyt; olen muuttunut ihmiseksi, joka en halua olla… Olen ahdistunut ja masentunut, mun elämänpiiri on kapeutunut aika olemattomaksi ja ihmiskuva muuttunut perin negatiiviseksi. Huudankin ja menetän malttini, josta tulee pettymys itseen. Ja kun juoppo ei ota mitään vastuuta teoistaan ja ajattelee, ettei hänen toimintansa mitenkään haittaa ketään…
Mutta mutta. Suuntaan ajatuksiani tulevaan. Omaan asuntoon ja lepoon ja sitä kautta ajatusten selkiytymiseen. Nyt tuntuu, etten halua olla kenenkään kanssa enää koskaan missään tekemisissä, en ystävänä, enkä varsinkaan parisuhdemielessä… Silti etsin ihmisten joukossa liikkuessani “merkkejä”, että olisi olemassa hyvyyttä… Että miten joku suhtautuu lapseensa, koiraansa tai puolisoonsa; äänensävyt, puhetapa… Lapsellista toki tämmmönen… Multa vaan on lähes kaikki ihmiskontaktit jääny muistakin syistä, mutta siitäkin, että mies on ilkeä ja tyly. Miten kutsua ketään, jos toinen mököttää kaljapurkki kädessä? Ja toisekseen voimatkin on mulla loppu.
Onko sulle “Huolestuttaa” jo mitään konkreettista tehtynä? Eropaperit tai jotain vai vieläkö mietit? Voimia sinullekin! Tämmösissä väsyy niin jo ihan fyysisesti, kun nukkuminen on stressin takia huonoa… <3
Hei kaikki, jotka olette irti päästämisen tiellä jossain kohden. Omalla kohdalla, vaikka erosta on vasta vähän aikaa, peilistä katsoo yhä useammin kivan näköinen tyyppi. Oon itse asiassa ollut suorastaan hämmästynyt siitä peilistä katsovasta tyypistä. 
Ei tää helppoa ole, mutta tuntuu niin ihanalta olla kaukana alkkiksen painostavasta enemmän tai vähemmän kaoottisesta elämästä.
On ihan totta, että alkkiksen läheinenkin muuttuu tai korostuu läheisessä ikävät tunteet ja piirteet, kun on alkoholismin vaikutuspiirissä.
Mun mielestä erossa on parasta oman kivan ja hyväntuulisen itsen löytyminen ja/tai kuoriutuminen alkkissonnan alta.
Ja ero ja irtautuminenhan on ennen kaikkea henkinen prosesssi, jonka konkreettinen oleminen alkkiksen vaikutuspiirissä ja yhteydenpito torpedoi. (Toki saattaa olla pakollisia hoidettavia asioita, joiden takia on pakko olla yhteyksissä).
Esmes mä voisin koittaa tavoittaa juopotteluvaiheessa olevaa alkkistani koiran hoitojärjestelyjen takia, mutta miksi kiusaisin itseäni kuuntelemalla taas “numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”. Löysin sellaisen ratkaisun asioihin, että en tarvikaan alkkista koiran hoitojärjestelyihin, vaan asiat hoituu muuten.
Hei taas!
Mun tilanteeni on sikäli “hyvä” etten ole naimisissa tai edes avoliitossa alkkiksen kanssa. Takana on toinen vaikea suhde, josta minulla on pienet lapset. Aikaisempi suhde päättyi muusta syystä kuin alkoholista.
Olen ilmeisesti niitä naisia, joista “miksi naiset aina rakastuvat renttuihin” laulu kertoo (eivät mieheni nyt mitään yhteiskunnan pohjasakkaa ole, mutta selvästi kaikki eri tavoin henkisesti vahingoittuneita). Tiedän että itsestäni huolehtiminen on minulle vaikeaa, samoin rajojen pito (erityisesti silloin kun toinen osapuoli kärsii rajattomuudesta). Olen miettinyt paljon miksi “normaalit” miehet eivät sytytä minua. Pelkään etten pääse ikinä elämään tasapainoisessa parisuhteessa. Luotan miehiin kyllä noin yleensä ottaen (esimerkiksi kavereihini), mutta huomasin viikonloppuna että alkkikseen minulla on mennyt luottamus (mahdollisesti lopullisesti).
Elämäni on muuten ihan onnellista eli minulla on mieleinen koti. Minulla on ystäviä ja olen löytänyt aika paljon asioita ja tekemisiä mistä nautin. Tosin miesasioiden lisäksi työasiani ovat solmussa.
Toivottavasti ette (nyt ainakaan kaikki) tule siihen tulokseen että roikun täällä turhaan. Koen että pääni selvittäminen alkkiksen suhteen auttaa minua myös kokonaisuudessaan. Haluan siis selvittää itselleni ainakin miksi minä rakastun “renttuihin”. Luulen että toinen kiintoisa kysymys “miksi Jeppe juo?” ei saa elämää suurempaa selitystä edes täältä.
Hei!
Tilanteen päivitys nyt tähänkin ketjuun.
Mies joi “tipattomalla” enemmän ja vähemmän salaa useita kertoja. Hän on tällä hetkellä kuitenkin tasapainoisempi kun koko ajan juodessaan. Juoma määrä/juoma päivät per viikko ovat ihan kohtuukäytössä.
Parisuhteemme ei voi hyvin. Minusta tuntuu että viime vuoden juominen lieveilmiöineen " vei miehen". Suhteen rakentaminen ja hoitaminen jäi kokonaan tuolloin pois. Luottamus ja me-tunne on kadoksissa.
Olen itse käynyt Al-anonissa. Siellä ainakin selviää miten pahaksi homma voi mennä jos pysyy kimpassa alkoholistin kanssa.
Mies “poltti” juomisella suhteensa minun ystäviini ja koen hankalaksi auttaa niiden uudelleen rakentamisessa. Ulkopuoliset eivät siis enää kutsu meitä mihinkään / kysy olemmeko me tulossa jonnekin vaan meistä on tullut minä sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Tuntuu aika oudolta.
hei “huolestuttaa”, tämä lauseesi kuulosti tutulta eli minulle tuli sama tilanne:
Parisuhteemme ei voi hyvin. Minusta tuntuu että viime vuoden juominen lieveilmiöineen " vei miehen". Suhteen rakentaminen ja hoitaminen jäi kokonaan tuolloin pois. Luottamus ja me-tunne on kadoksissa.
Koen myös, että kun juomisen myötä katosi luottamus ja toinen meistä, eli minä, yritin jaksaa, tukea ja ymmärtää ja pistin suhteen jollain tavalla hyllylle - silti odottaen että alkoholisti itsekin tekee asioille jotain. Kuvittelin, että suhde kestää sen ja minä kestän, olen vahva ja ymmärtäväinen. Otan vastaan tilanteen kerrallaan ja odotan. (Ihmeparantumistako?) Mutta vähämpä sitä etukäteen voimavaroistaan tietää ja hoitamaton parisuhde voi tulla tiensä päähän sitten lopulta nopeastikin. Enkä halua nostaa itseäni mitenkään jalustalle, vähäistä se mun tukeni varmaan oli mutta koitin edes tarjota keskusteluapua ja yritin jutella eri hoitomuodoista. Sekä olla nalkuttamatta, kuunnella kärsivällisesti ja ymmärtää, loputtomasti ymmärtää…
Niin turhaa, jälkikäteen tiedostan.
Ja siinäpä sitten tein virheen että annoin sen parisuhteen olla siellä hyllyllä ja nautin vaan häviävistä hetkistä joita mulle oli tarjota, alkkis kun alkoi taas ne eristäytymiset ja vältteli kontaktia niin se vähäinenkin yhteys haipui.
Mulle on myös tuttua mainitsemasi siltojen poltto, lähipiiri ei tietty hyvällä katso ko.touhua. Ja alkkiksen lyhytjänteisyydellä ei parisuhdetta hoideta ja rakenneta, eikä ymmärretä sitä miksei häntä enää pidetä “hyvänä tyyppinä” vaan ympäristö paheksuu. Ja siitä onkin lyhyt matka marttyriuteen ja tuikku murheeseen… 
Mies on taas monetta päivää humalassa putkeen. Tilanne kärjistyi ja jouduin kutsumaan poliisit paikalle. Taitaa olla parisuhde aikalailla tässä.
Miehen ollessa juomatta suhde sujui ihan ok. Itselläni oli kuitenkin pahoja vaikeuksia keksiä miten saisin väliltämme hävinneen luottamuksen palaamaan. Ystävien ja sukulaisten tuen katoaminen suhteelta vaikutti minuun myös paljon. Olen todella sosiaalinen ja on aika rankkaa kun oma veli rupeaa kyselemään tuleeko miesystäväni perheen mökille, jotta hän huomaa pysyä poissa, jos miesystävä on paikalla.
Juomisen taas alkaessa alkoi jatkuva “missä olet, mitä teet, jne” kyseleminen vainoharhaisella tavalla. Ilmeisesti miesystävä epäilee, että petän häntä ja olen jonkun toisen luona heti jos en ole hänen seurassaan kaikkea vapaa-aikaa. Minkäänlaista sivusuhdetta minulla ei kuitenkaan ole ollut missään vaiheessa. Rajojen vedosta tuli myös isoja ongelmia. Minusta alkoi tuntumaan että mies vaatii itsemääräämisoikeuteni itselleen asenteella “hän päättää kun sä et kerta päättänyt ajoissa, hän päättää kun sä päätit eri lailla kun hän halusi”. Juomisen kanssa päästiin kohtaan “kyllä aikuinen mies voi juoda jos haluaa ja on väärin jos nainen ei halua katsella moista vieressä”. 
Tätä jäin miettimään. Minunkin aivoihin on poltettu nuo sanat moneen kertaan “aikuinen mies”
“aikuinen suomalainen mies” “aikuinen iso mies”
mitähän tuo syvimmältään tarkoittaa kun olen sen kuullut jossain niin monesti.
Ja miten se liittyy nimenomaan alkoholiin…Ja olen kuullut senkin että “kyllä aikuisen miehen pitää tietää milloin juominen ei sille sovi” olen raitistuneenkin suust tuon kuullut…
Kovasti on se miehisyys hakusessa. Onhan naisiakin jotka juo, sanooko hekin että “olen aikuinen nainen” 
Vai onks se vaan miesten juttu. Muutenkin, olen kyllä jo oppinut että jos joku kokoajan korostaa olevansa tiettyä sukupuolta ja ikäryhmää, ja perustelee sillä tekemisiiään, niin se on silloin henkisesti just sitä päinvastaista ryhmää ja ja ei ajattele omilla aivoillaan.
Eism mä en enää halua miestä joka “Kyllähän mä naisia autan koska olen mies” …mä haluan täyden tasa-arvon että kumpikaan ei tee mitään siksi, että on “mies” tai “nainen” vaan haluan tästä lähin olla ihminen. En halua seurustella Miehen kanssa, koska olen huomannut että tulen kovin yksinäiseksi aina siinä, kun toinen on mies.
Hei Huolestuttaa,
Et ole yksin kärsimässä tuosta miehen juomisesta ja sen oireista, lapsesi ovat siinä rinnallasi. Sukusi on kyllästynyt mieheen ja ottaa pesäeroa sinuun, kärsivätkö lapsesi suhteet sukuun samalla? Jos sinä et osaa miehen mielestä päättää mitään ja sinua pitää kontrolloida, miten hän suhtautuu lapsiisi, yhtä kärsimättömästi? Oliko lapset kotona kun kutsuit poliisit? Jos he saisivat äänestää, lentäisikö mies huushollista ja sinun elämästäsi? Pohdi tuota mielessäsi, ei sitä meille tarvitse kertoa. Mutta alaikäisten lasten kanssa kannattaa muistaa noiden omien ratkaisujen vaikutus seuraavaan sukupolveen.
Kiitos vastauksista. Lapset olivat onneksi isänsä kanssa loman vietossa.
Sanontaa “aikuinen nainen” kuulee lähinnä Aikuista naista laulavien humalaisten miesten suusta enkä ole kertaakaan kuullut kenenkään naisen käyttävän moista missään. Naiset kai nyt korkeintaan sanovat "olen aikuinen ja siksi… ".
Jotenkin uskomatonta miten alkoholi tekee ihan mukavasta ja fiksusta tyypistä vainoharhaisen ja aggressiivisen. Niin ja uskomatonta että olen taas tällaisessa tilanteessa. Pitäisi kyllä olla mullakin sen verran älliä päästä ettei jokainen parisuhde päättyisi poliiseihin tai oikeuteen syystä tai toisesta.
Hei taas!
Katselin äsken viime vuosien valokuvia niin että viime vuodet “vilisivät” silmissä ja tein olennaisen havainnon. Lähes joka kuvassa missä mies on on hän selvästi humalainen tai kalja/viini kädessä. En ole ollut käytännössä tekemisissä poliisitapauksen jälkeen miehen kanssa eli sinkkuelämää aloittelen. En olisi uskonut että tämäkin verran etäisyyttä ottamalla näkee tavallaan ulkopuolisin silmin miten paljon miehen elämä pyörii alkoholin ympärillä. Ikävä on lähinnä ,täälläkin paljon puhuttua, tyyppiä eli sitä ikävöin sitä mitä olisi voinut olla jos alkoholiongelmaa ja sen kymmeniä lieveilmiöitä ei olisi ollut olemassa. Miehen tämän hetkisistä tekemisistä en tiedä mitään. Epäilen että vaihtoehtona ei ole kohtuukäyttö vaan joko täysi raittius (jos nyt pahasti pelästyi poliisia ja tekemisiään) tai sitten se että kohta työpaikka ja kaikki loppukin katoaa juomisen takia.
Olen todella samoilla linjoilla Ehk:n kanssa. En nyt tietysti etsi elämääni vielä kuukausiin tai vuosiin ketään, mutta kun siihen pisteeseen pääsen niin haluan parisuhteen jossa on kaksi ihmistä.
Ehk kirjoitti:
Eism mä en enää halua miestä joka “Kyllähän mä naisia autan koska olen mies” …mä haluan täyden tasa-arvon että kumpikaan ei tee mitään siksi, että on “mies” tai “nainen” vaan haluan tästä lähin olla ihminen. En halua seurustella Miehen kanssa, koska olen huomannut että tulen kovin yksinäiseksi aina siinä, kun toinen on mies."
Samoilla linjoilla.
Minua on manipuloitu hellyydellä. Eli paljon hempeitä sanoja ja huomion osoituksia. Sitten humalassa syyllistämistä ja marttyyrin roolia.
Tajuan tämän vasta nyt
Meillä mies on nyt ollut kuusi päivää juomatta. Huomenna tulee viikko täyteen. Hän on sitä mieltä, että meillä voisi olla tulevaisuus yhdessä, kun vain yrittäisimme ja jos minäkin todella haluaisin.
Mutta en uskalla enkä halua enää. Tuntuu pahalta jättää toinen, mutta en vain pysty enää. Iso osa tunteista on menneet.