Mieheni on juonut viimeisen reilun vuoden tipatonta tammikuuta lukuunottamatta joka viikko 4-7 päivää (useimmiten kuusi tai seitsemän päivää). Sitä ennen hän joi noin 3/4 päivää per viikko. Juomana olut ja viini viikkoannoksia nykyään noin 50. Hän käy töissä ja aloittaa juomisen töitten jälkeen ja viikonloppuna viimeistään klo 11 aamupäivästä. En siis ehdi näkemään häntä selvinpäin lähes ikinä. Ikää miehelläni on reilut 40 ja hän on juonut 20 vuotta vähintään kaksi päivää viikosta. Lomat menevät luonnollisesti juoden ja yhteiset suunnitelmat muuttuvat juomisen/kankkusen takia suht usein. Olen kertonut hänelle että hänen juominen on liiallista minulle ja näyttää todella itsetuhoiselta, mutta kahden päivän tauko on isoin mitä hän on pitänyt pyynnöstäni. Onko mielestänne mitään mahdollisuutta ettei hän olisi alkoholisti?
Mahdollisuus on varmasti tuohonkin. Juomamäärä on aika muhkea joten kyllä sillä ajan kanssa alkoholiriippuvuuden itselleen hankkii. Alkoholismi ei sinällään ole kiinni juomisen määrästä vaan enemmänkin siitä, mitä tapahtuu kun ei juo.
Miten tipaton sujui? Oliko yhtä helvettiä? Alkoholisti voi olla pitkiäkin aikoja juomatta jos siihen on riittävä syy, mutta aloittaa uudestaan eikä tavat ole yhtään parantuneet. Sitten sitä taukoa on hyvä mainostaa aina kun joku epäilee ettei toinen voi olla päivääkään juomatta.
Aloitti tipattoman tasan sillä kellonlyömällä kun oli sovittu eli joi kotona uuden vuoden yönä klo 04ään (itse menin klo 1 nukkumaan kun olimme tulleet kaupungilta). Lopetti sen myös 1.2 heti töistä päästyään eli kun mahdollista. Ensimmäiset tipattoman 10 päivää meni olotilan korjaantumiseen (eli alkoholittoman olotilan tasaantumiseen) ja loppukuusta joi kaikki illat alkoholitonta olutta 
Miehesi on alkoholin suurkuluttaja. Ja mitä todennäköisemmin myös alkoholisti. Nimenomaan se, että mitä tapahtuu, kun hän ei juo. Voiko hän olla juomatta? Mitä vaaditaan, että hän olisi juomatta? Piilotteleeko hän juomiaan? Vähätteleekö juomiaan määriä? Ärtyykö, kun kysyt juomisesta? Puolusteleeko juomistaan?
Kiitokset vastauksista 
Puolustelee juomistaan. Oli löytänyt jostain jutun jossa sanottiin ettei parin/kolmen juominen ja sen jälkeen lasten oleminen haittaa mitään ja käyttää nyt sitä syynä miksi saa juoda joka päivä. Ärtyy kun kysyn juomisesta (tosin munkaan kysymistapa ei varmaan ole vähiten ärsyttävä :mrgreen: ) En oikein enää usko, että voi olla oikeasti juomatta vaikkakin oli juomatta eilis aamupäivästä tähän iltapäivään eli tauot on mielestäni lyhyitä ja “hakee” taukojen aikana itselleen selvästi syytä, miksi saa kohta taas juoda. Salailee juomistaan jossain määrin hakemalla alkoholinsa erissä eli esimerkiksi hakee kaljaa kahdesta eri kaupasta samana iltana ja väittelee mua kun on käynyt töiden jälkeen kaljalla.
Olen tullut itse siihen tulokseen että hän on alkoholisti. Onko oikeasti niin että kannattaa häipyä maisemista vai onko joku tapa millä alkoholistin saisi “kuntoon”? Asumme eri osoitteessa ja minulla on lapsia. “Alkkis” haluaisi kanssasi yhteisen kodin ja lapsia, mutta en edes ymmärrä miten juovan kanssa moinen onnistuu. Onko mielestänne jotain järkeä ottaa riski jos toinen ei kuulemma joisi raskausaikana/vauva-aikana ollenkaan. En ole itse alkoholistiperheestä ja en oikein tiedä miten alkoholisti toimii olosuhteiden muuttuessa.
Olosuhteitten muuttuessa alkoholisti juo. Jokainen olosuhde on alkoholistille syy juomiseen. Ei kannata sitoa elämäänsä alkoholistin elämään, varsinkin, kun samalla toisi alkoholismin ja sen lieveilmiöt myös osaksi lastensa elämää.
Alkoholistin lupauksiin ei kannata luottaa. Alkoholismi on kuitenkin hoidettavissa oleva sairaus, ja on ihmisiä jotka ovat vuosikymmeniä juomatta. Mutta ilman hoitoa, ilman mitään selkeitä steppejä kohti raitistumista yleensä KOVALLA työllä, niin alkoholistin lupauksiin ei kannata luottaa. Ja siihen ei voi vaikuttaa muut kuin alkoholisti itse. Ensin raitistelu on vain kärvistelyä, vaatii pitkän ja hitaankin prosessin missä ihminen kehittyy toipuvaksi, sitten raittiiksi alkoholistiksi.
Olemalla tietty aika juomatta, alkoholisti lähinnä voi todistaa “hallitsevansa” juomisen. ei ole temppu eikä mikään olla juomata ensin, kun juominen taas voi alkaa. Kaikilla alkoholisteilla ei ole niin kova fyysinen riippuvuus, etteikö muutaman kuukauden tipaton luonnistuisi.
Joten kannattaa ilmaista asia niin, että jollet lähde hoidattamaan alkoholismia, niin ei tule mitään. Mutta mikäli lähtee, niin on toivoa, ja senjälkeen voi katsoa päivä kerrallaan. Mutta lupauksia , sopimuksia, kuten “ole X aikaa juomatta, ja muutetaan sitten yhteen” ei kannata tehdä, ne on kuin hyppäisi suoraan ansaan. Ja alkoholistia ei pysty raitistamaan kukaan toinen ihminen, ei vaimo eikä lapset.
Lapset ei varsinkaan yleensä ole mikään “syy” olla juomatta.
Kannattaa kysyä aikaa a-klinikalta, minnesotahoito on sitten toinen, sitten on ihan AA-kerhoja. Näitä tahoja pystyy selvittämään ja kysymään jostain vaikkapa neuvoa jos löytyy puh. Lisäksi tuo al-anon auttaa alkoholistien läheisiä vertaistukiryhmien muodossa.
Olen täysin samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa. Alkoholisti lupaa, lupaa ja lupaa, muttei pysty kuitenkaan lupauksiaan pitämään. Varmaan usein itsekin uskoo aivan aidosti lupauksiinsa mutta ei vaan voi riippuvuudelleen mitään.
Usko pois, itselläni on kokemusta tästä: “kunhan vain tulet raskaaksi niin lopetan juomisen, kunhan lapsi syntyy niin lopetan juomisen” jne.
Jos miehesi hakeutuu hoitoon niin hyvä, mutta tie raitistumiseen on pitkä ja kivinen ja ennen kaikkea, miehesi pitää itse haluta muutosta, mikään muu mahti maailmassa ei häntä raitista kuin hän itse.
Pidä lapsesi turvassa ja alkottomassa ympäristössä, he ovat sen ansainneet. Voi kun olisin itsekin löytänyt tämän plinkin jo pari vuotta sitten ja tajunnut mistä on kyse, itsekin olin hyvin tietämätön sairaudesta nimeltä alkoholismi.
Kiitos vastauksista oikein paljon. En tiedä vielä miten itse toimin tulevaisuudessa, mutta avioliitto/avoliitto/yhteinen lapsi ovat täysin poissa suunnitelmistani. Samoin alkoholin käyttö minun lasteni kanssa tekemisissä ollessa. En ole enää viitsinyt lähteä linjalle, jossa yrittäisin rajoittaa miehen juomista. Olen välillä yrittänyt kysyä mitä hän aikoo tulevaisuudessa tehdä alkoholinkäytön kanssa, mutta en ole saanut asiaan vastausta. Alkuvuodesta miehellä oli vielä “joo käy että juon vaan 3 kertaa viikossa”- ja “joo voin mennä lääkäriin tarkistuttamaan maksa-arvoni”-linja. Juomispäiviä on ollut lähemmäs sata enemmän mitä piti (eli on juonut lähes joka päivä) ja lääkäri/a-klinikka tms on kuulemma poissuljettu vaihtoehto koska “joku voi nähdä/saada tietää”. On todella hyvä että löysin tänne keskustelupalstalle ajoissa. Kiitos 
Mä en jättäisikään koskaan alkoholistin itsensä varaan sitä hoitoon hankkiutumista.
Hakisin apua nimenomaan itselleni, ja siten etten salaa sitä alkoholistilta.
esim rohkeasti vaan ite lähtee al-anonin kokouksiin, soittaa vaikka a-klinikalle ajan ja pyytää miehen mukaan. Sitten voi harkita viisaanpana, ja rauhoittuneena, mitä tehdä ja sanoa miehelle lopulta.
Jos mies suuttuu moisesta, hänelle ei ole pakko niitä kertoa, mutta sellainenhan kertoo paljon suhteen ja juojan “kehityskelpoisuudesta” että jos kaikki keskusteluyhteys menetetään kun mainitsee alkoholiasiat, niin eihän se tulekaan koskaan muuttumaan. Rakkaudella, irrottautuen…koskaan ei voi tietää mihin elämä vie. Mutta itsestään ja omasta elämästään pitää huolehtia, eikä ensisijaisesti raitistaa alkoholinjuojia. Joskus se sydän kuitenkin sanoo niinkin, että yrittää pitää jotain ennenkuin tilanne on todettavissa menetetyksi.
Annoin miehelle eilen kirjeen, jossa kerroin (taas mutta ensi kertaa kirjallisesti), minkälaisia haittavaikutuksia mulle päin näkyy (jotka eivät näy niin hänelle,kuten kuorsaus ja haju) ja lisäksi kerroin miten vähän häntä näen ilman alkoholia/ kankkusta viikossa (joka on siis max pari tuntia). Kerroin myös että luulen ettei hän pysy noin " terveenä" varmastikaan pitkään tuota tyyliä jatkamalla. En laittanut kirjeeseen mitään varsinaisia syytöksiä enkä mitään vaatimuksia. Yritin korostaa huoltani hänen kokonaisterveydestään ja toivoin kirjeessä myös että hän itse huomaisi mitä tekee itselleen ja tekisi ongelmalle jotain. En tosiaan tiedä miten hän reagoi kirjeeseen, mutta eipähän ainakaan voi enää sanoa ettei tietäisi minun kantaani asiaan. Olen kertonut näistä hänelle ennenkin, mutta hän ei ole ollut täysin selvä (toisaalta ei ole myöskään ollut humalassa), joten en ole täysin varma kuuntelemisesta tai asian sisäistämisestä.
Alkaa olla meikäläisen jaksaminen aika lopussa koko homman kanssa. Kerroin ystävilleni (suunnilleen puolet tiesi jo entuudestaan) miehen juomisesta. Pitäisi varmaan saada aikaan niin paljon että menee al-anoniin kurkkaamaan josko sopisi mulle. Mies on jälleen kohdassa “mä normalisoin juomiseni 24 viikkoannokseen” mun mielestä se ei vaan enää riitä. Lapsien kannalta 24 annosta on joka tapauksessa ihan liikaa ja itsekkään en halua nähdä enää yhtäkään olutta miehen kädessä.
Moikka huolestuttaa!
Ymmärrän tuskasi ja huolenaiheen.
Jollet saa mentyä Al-anoniin niin otappa ensiavuksi kirjastosta “Selviämistarina” Tuulevi & Henrik Ashan. Voisit mahdollisesti saada siitä apuja tuskaasi.
Mä lainasin kirjan eilen ja olen jo kohta lukenut sen, välillä kyyneleetkin silmissä. Kyyneleet lähinnä siksi että kirja on antanut mulle ymmärrystä myös itseäni kohtaan. Siinä puhutaan mm. vahvuuteen sairastumisesta ja lapsena opituista malleista. Alkoholistiperheessä kasvamisen turvattomuus on tehnyt minustakin suorittajan - “mä en tarvitse ketään”-varustelulla. Ylipäätään siitä kuinka alkoholismi sairastuttaa myös läheisiä. Se kertoo tarinaa sekä alkoholistin ja läheisen näkökulmasta. Mulle toi kirja avasi tosi paljon uutta. Suosittelen sitä lämpimästi!!! Olen tosi tyytyväinen että sain sen lainattua vihdoin. Täällä palstoilla on paljon muitakin hyviä kirjavinkkejä.
Mä sain itse mentyä al-anoniin toukokuussa 2014 ja olen saanut sieltä paljon uusia ajatuksia ja helpotusta. Olen oppinut piirun kerrallaan kuinka en voi muuttaa toista, voin muuttaa vain itseäni ja sitä kautta vaikuttaa omaan onnellisuuteeni.
Mutta mä muistan miten vaikeaa oli eka ryhmään meneminen, parit ekat kerrat itkeä tihrustin. Kaikki ovat menneet sinne ekan kerran, se oli loppujen lopuksi tosi helpottavaa. Tsemppiä kynnyksen ylittämiseen!
Mä muuten kirjoittelen täällä palstalla harvakseen Tao Taona tai Piitsuna ketjussa “Kyllästynyt perheen alkoholikontrolleri”.
Hyvä ettette asu yhdessä! Ikävää että olet joutunut luopumaan yhteisistä lapsienteko haaveista, mutta se on toden totta järkevin ratkaisu minunkin mielestäni. En muista kerroitko kauanko olette olleet yhdessä?
Voimia sinulle kovasti!
Hei Tao Tao/ Piitsu! Kiitos vastauksestasi. Täytyy tosiaan lainata tuo suosittelemasi kirja. Ryhmään pääsemättömyyteni johtuu lähinnä elämäni muista kiireistä, mutta tammikuussa pitäisi olla kaksi kertaa kun ehdin mennä. Luin osan ketjustasi. Mielestäni on todella hyvä että on ihmisiä, jotka jaksavat kirjoitella ja samalla antavat meille muille olon siitä ettei asioiden kanssa olla yksin. Lisäksi koen saavani täällä uusia näkökulmia asioihin. Olemme olleet yhdessä reilun kaksi vuotta. Viikonloppu meni riidellessä (lapset ovat onneksi muualla) ja lopputuloksena on “olen alkuvuodesta 2,5 kuukautta juomatta ja sitten juon vaan kohtuullisesti”. Epäilen asiaa (alkuvuoteen mahtuu lomaa, reissuja ja synttäreitä), mutta jään mielenkiinnolla odottamaan miten 11 kk:n putken jälkeen onnistuu moinen kun koko vapaa-ajan elämä ja asioiden käsittely nojautuu juomiseen. Lisäksi tässä vaiheessa mietityttää tietysti itseni suhtautuminen selvään mieheen kun ehdin jo tottua ettei sellaista elämässäni ole.
Alkoholisti tosiaan saattaa pystya jonkinlaisia lupauksiaan pitamaan, mutta ne ovat maara-aikaisia aina. Han tietaa, etta on kipera paikka, joten parasta luvata jotain ja toinen siina sitten epatoivoisena nakee, etta tassa on nyt edes jonkinlaista yritysta / edistysta. Ei pida paikkaansa, ei ollenkaan. On kyse kaupankaynnista, pelista, manoovereista. Alkoholisti tietaa jo luvatessaan, etta palkinto oottaa ts kun on ollut juomatta tai vahentanyt sita jonkin pienen sovitun maaran tai ajan, sitten ON LUPA JUODA, on lupa palkita itseaan. Toinen ei voi sanoa siina sitten mitaan, kun se sopimus tuli taytettya. Sita on ansassa ja takaisin nolla-tilanteessa. Koko ajan alkoholisti pyorittaa peliaan, kaikki riekkuu hanen ymparillaan ja kellaan ei lopultakaan ole sellaista merkitysta tia vetovoimaa alkoholistille kuin viinalla. Se vie voiton kaikesta ja kaikista.
Olen miettinyt tuota alkoholi vie voiton kaikesta juttua. En ole tullut mihinkään lopulliseen tulokseen, mutta tuntuu aika pahalta kun tekeminen ja sanominen eivät kohtaa. “Haluan nukkua vieressäsi” ja “haluan rakastella kanssasi” ovat oivia esimerkkejä kun todellisuudessa alkoholin aiheuttamat pystymisongelmat ja sohvalle sammumiset estävät niitä tapahtumasta. En usko minäkään että “pidän tipatonta alkuvuoden” -tyyppiset lupaukset välttämättä pitää tai että juominen ei luisuisi takaisin liiallisuuksiin.
Hei taas!
Olen kirjoittanut useita viestejä ja pyyhkinyt ne pois ennen julkaisua.
Sain haettua kirjastosta “viimeinen tippa” -kirjan ja lueskellut sitä. “Selviytymistarina” ei ollut saatavilla just nyt, mutta tarvii lainata se myöhemmin.
Alkkiksen olot sellaiset, että on joutunut ottamaan töistä saikkua pari kertaa nyt lähiaikoina kankkusen takia. Virallinen saikkusyy on ollut tietysti toinen.
Itse olen miettinyt alkoholin “mahtavuutta” eli sitä mihin se pystyy. Tuntuu että alkoholi imee suhteestamme luottamuksen, läheisyyden ja rakkauden. Mietin sitä mitä jää jäljelle kaiken menettämisen jälkeen. Niin ja sitä onko tämä vaan tunne sisälläni vai totta niin ja onko silläkään enää merkitystä.
“Viimeinen pisara” on hyvä kirja lukea.
Minulla on läheisriippuvuus -vaiva. Minä kuvittelin, että juuri minä osaisin olla ja tehdä asiat juuri niin, että puolisoni olisi raitistunut. Minä kun opettelen aihetta tarpeeksi, niin minä kyllä osaan parantaa… Kuvittelin oppivani olemaan mahdollistamatta juomista. Kuvittelin, että kun haen itselleni apua niin puolisoni varmasti raitistuu. Kuvittelin, että viemällä hänet minnesotahoitoon, hän ihan varmasti raitistuu!
Mutta - höpönlöpön. Minä ajoin itseäni aina vaan syvemmälle suohon. Olisin varmaan antanut oman henkenikin, jotta puolisoni olisi raitistunut. Minun piti oppia ymmärtämään, että minulle tärkeintä on minä itse. Tärkeintä on minulle se, miltä minusta itsestäni tuntuu.
Kun opin ymmärtämään, että puolisoni raitistuminen ei ole pienimmässäkään määrin minusta riippuvainen, aloin pikkuhiljaa ymmärtämään sen tosiasian, että elämäni “laatu” on täysin riippuvainen alkoholistin ratkaisusta omassa elämässään… No, hän kävi minnesotahoidon, mutta hän päätti jatkaa juomistaan. Puolen vuoden ajan elämä haki uutta uomaansa hänen raitistellessaan. Pikkuhiljaa hän alkoi juomaan salaaa, aluksi alkoi ostamaan alkoholitonta olutta, jolla pystyi vakuuttamaan alkoholittomuuden, mutta joi salaa piilossa alkoholia…
Suorasta tulee kiero, kierosta suora, kun kommunikoi juovan ihmisen kanssa.
Kannattaa miettiä lähteekö kävelemään samoille heikoille jäille, vai jääkö rannalle. Minä palasin rannalle ja aloin elämään.
Hyvää ja rauhallista Joulunaikaa ihan jokaiselle!
Tipattoman alku kuulemma on nyt siirtymässä eteenpäin. Syynä kai vaan halu juoda. Olen itse tyytyväinen että kirjoittelen tänne koska omia ajatuksia on helpompi seurata täältä kun miettiä miten ajatteli mistäkin asiasta myöhemmin. Oma tuntemus siitä, että kyseessä on alkoholisti eikä suurkäyttäjä, vahvistuu koko ajan. Sen lisäksi tunnen saavani lisää voimaa omien rajojen pitämiseen. Lapset taitavat auttaa olemassa olollaan minua aika paljon omien rajojen pitämisessä. Luulen että olen myös taipuvainen läheisriippuvuuteen. En hyväksy alkkista kännissä/kankkusessa/muutenkaan alkoholia nauttineena lasten lähelle. Tämä auttaa minua pitämään oma elämä koossa.