Oman vertaistuen rajat? Minun vai kaverin tavoitteenasettelu

Ihanko totta? Voi jopa olla, että suurimmalle osalle maailman ihmisistä sen ei tarvitse olla ainoa oikea vaihtoehto. Jos minulla on keliakia, minulle on sopivinta elää kokonaan ilman gluteenia. Minun ei silti ole tarpeen vääntää rautalangasta keliaatikkojen vertaisutukifoorumilla, että “hei tiedättekö, välttämättä jokaiselle ihmiselle gluteeniton ruokavalio ei ole ainoa oikea vaihtoehto”.
Hei, voi olla että se tiedetään jo itsestäänselvänä asiana. :smiley: Kissa on edelleen isompi kuin päästäinen.

Yhyy! Hei, kyllä jotkut ihmiset pystyvät myös vähentämään. Sellaiset joiden riippuvuus ei ole vielä liian voimakas. Ihan varmasti pystyvät, ja sekin voi olla joillekin ongelman ratkaisu. Mä itsekin pystyin vähentämään aikoinaan, ja se toimi aikansa ihan ok. Ei loputtomiin, mutta jollakin se voi toimia. Se on ihan tosi great jos joku onnistuu vähentämään. Nostan sellaselle kuvitteellista kukkahattuani, ja vaikka konkreettisempaa lippistäni lisäksi. :smiley:

Ihmiset voidaan jakaa noin 7 miljardiin erilaiseen yksikköön, ja niistä voidaan muodostaa ääretön lukumäärä erilaisia ryhmiä erilaiin perustein.
Ihmiset voidaan jakaa esim. miehiin ja naisiin, vasenkätisiin ja oikeakätisiin, useampaan erilaiseen veriryhmään, eri etnisiin ryhmiin… Ongelmattomien ihmisten ryhmästä en ole kuullut. Onko joku muu?

Ai? Kuka esimerkiksi? Olenko esimerkiksi minä edes kertonut ikinä mikä on minun selviytymismallini ihan tarkalleen? :slight_smile:

Jos en ole, taidampa kertoa sen joku päivä. :bulb:

Tuossa olen samaa mieltä kuivahikan kanssa, tuskin raittius kenellekään se huonoin vaihtoehto on.
Osaraittius on sitten… niin, miksei se mahdollinen olisi. Alkoholin suhteen raitis, mutta jonkun muun osalta sitten ei ihan… eikö se silloin olisi osaraittiutta?

Isäukkoni, nyt jo edesmennyt, oli myös mielestäni osaraitis. Tiedossani on kaksi varmaa kertaa hänen yli kahdeksankymmentä vuotta kestäneessä elämässään jolloin hän oli ottanut alkoholia humalatilaan asti. Ja oli silloin ihan mukava, leppoisia höpisevä mies ettei niissäkään mitään sen pahempaa.

Saattoi juoda joulupöydässä yhden olutpullollisen mutta jätti siihen, eikä varmasti katsonut karsaasti jos yskänlääke oli pirtuun sekoitettu. Se lusikallinen meni jos sen kerran vuodessa tarvitsi ihan jouhevasti kurkkutorveen. Ei siis ollut äijä mitenkään täysraitis, mutta niin liki että kyllä ainakin osaraittiiksi voi sanoa.
Minun ymmärrykseni m ukaan hän oli ihan selvästi raitis, joskaan ei täysraitis tai absoluuttisen raitis tai ehdottoman raitis kuten moni haluaa korostaa olevansa.

Mutta se nyt ei tähän kuulunut, ja kukin määritelköön raittiuden tavallaan, määritelmistä voitais johonkin ketjuun kokoelma tehdä.

Ne tavoitteet tässä nyt olivat varsinaisena aiheena, eikä edes niiden paremmuusjärjestys vaan se miten me silloin jos yleensä johonkin vertaistuen antamiseen sekaannumme, suhtaudumme tavoitteisiin jotka joku muu on itselleen asettanut , ja asettanut siten että ne poikkeavat kovasti siitä mitä m e parhaina tavoitteina pidämme. Eli olemmeko valmiita tukemaan tavoitteita jotka ovat parempaan suuntautuvia mutta eivät ihan niin hyviä kuin meidän tavoitteemme? Vai yritämmekö saada kaverin muuttamaan mieltään ja omaksumaan meidän kokemuksistamme parempia tavoitteita? Siinä se vertaistukiasian ydinkysymys tässä ketjussa.

Ketostix jo kertoi että AA.ssakin saa tukea myös muuhun kuin raittiuteen pyrkiviin tavoitteisiin, juomisen vähentäminen kelpaisi ja vertaistukea saisi. Se oli minulle uusi tieto ja hiukan yllättäväkin kaiken tähän asti saamani tiedon valossa. Ihan hieno asia, minusta jokainen ihminen on vertaistuen arvoinen vaikkei täydellisyyteen pyrkisikään.

Yhden näkökulman suhtautumisesta asiaan, niin tukijan kuin tuettavankin asemaa silmäilevän, löysin sydänliiton sivuilta, ja tuo tuntuisi sopivan mietittäväksi tässäkin, yhtenä osatekijänä:

"[b]Oma elämä - oma valinta

Ihmisillä on oikeus päättää omista elintavoistaan. Ärtymys, suuttuminen ja kapinointi ovat seurauksia yhden, ns. oikean elämäntavan, tuputtamisesta.

  • Suositukset, olkoonkin että ne perustuvat tieteelliseen tutkimukseen, näyttäytyvät ihmisille liian usein vaihtoehdottomina. Ne tuntuvat rajoittavan ihmiselle tärkeää itsemääräämisoikeutta. Vastarinta ilmenee oman, usein valitettavasti jopa vielä kapeamman elämäntapavaihtoehdon vastatuputtamisena.

Se, että mitä tahansa omaa valintaa perustellaan terveydellä, on Riikan mielestä pelkästään hyvä asia. - Oma terveys on silloin tiedostettu ja ovi prosessin käynnistymiselle on jo raollaan.

  • Viis siitä, että perustelut omalle valinnalle voivat olla asiantuntijatiedon valossa täysin vääriä. Elämäntapamuutosta tukevan valmentajan tehtävä on tarvittaessa etsiä yhdessä ohjattavan kanssa vastauksia avoinna oleviin kysymyksiin. Prosessi etenee, jos valmennusta on tarjolla ja kunnat perusterveydenhuollon järjestäjinä pystyvät siihen panostamaan.[/b]"

Vuosi sitten olisin kysynyt, että mitä ne täysin tyhjät hiilarit eli tärkkelys eli se peruna tekee siinä lautasmallissa? Miksei lautasmalli voisi olla vaikkapa 2/3 kasviksia ja 1/3 proteiinia (lihaa, kalaa), niin siinä olisi hyödyllisiä ravintoaineita paljon enemmän.

Mutta koska en ole nykysin enää karppaus-fanaatikko, en kysy. Kuten näkyy. :laughing:

Nyt pitää kyllä herra Miestä huomauttaa, että tuo kyllä valheellista tietoa minun kertomisistani, ja valehtelu toisesta ihmisestä vertaistukifoorumilla(kin) on erittäin rumaa. :imp:

AA:ssa ei saa tukea juomisen vähentämiseen, enkä ole sellaista sanonut.

Jos toinen pyrkii vähentämään, ja toinen lopettamaan kokonaan, ovatko he vertaisia?

Jos joku ei ole onnistunut vähentämään vaan hänen on pakko lopettaa, millä tavoin hän tukee vähentäjää, konkreettisesti? Siis minkälaisilla toimilla?
Millaista se tuki ihan käytännössä olisi?

Minulla on tavoitteena vähentää ylensyömistä ja lisätä liikkumista.

Pituutta on 181 senttiä ja paino on tällä hetkellä sadan kilon paikkeilla. ehkä just yli.

Siis oikein hyvä tavoite olisi pudottaa 25 kiloa ja syödä täsmälleen terveysasiantuntijoiden antamien ohjeiden mukaisesti, harrastaa liikuntaa päivittäin ohjelmoidusti ja määrätietoisesti, kahvinjuonnin lopettaminenkin olisi siinä paketissa just oikea osatekijä.

Tavoite olisi todella hyvä, ei siis ainakaan huono.
Ja se olisi parempi tavoite kuin minulla nyt oleva, se että paino putoaa jonkin verran ja fyysisiä harjoituksia senverran että liikkuvuus taas muuttuu olennaisesti joustavammaksi ja ketterämmäksi.

Valitsen siis aivan tahallani useista mahdollisista tavoitteista itselleni -ei suinkaan parhaan mahdollisen- vaan sellaisen joka on minulle mahdollinen mukavan pienillä tapojen muutoksilla.

Kun tässä on tehtävä monenlaista muutakin kuin noiden ruokailu- ja liikkumistapohjen muutoksia, niin otan tuon vaihtoehdon josta ei aiheudu minulle stressiä ja onnistuminen on varmempaa.

Sitten taas, kun siirrytään keskustelemaan vertaistuesta, niin mikäpä ettei, tuossakin asiassa voin hyvin harrastaa vaikka liikuntaa kaverien kanssa, mutta heidän tavoitteensa ovat heidän, en tätä omaani ala kehumaan paremmaksi kuin heidän itselleen asettamansa.

Selvä, sitten ymmärsin sanomasi tuossa muutamaa viestiä aikaisemmin väärin. Siinä uskossa aikaisemmin jo olinkin, että AA.ssa saa vertaistukea nimenomaan ja ainoastaan kun tavoitteena on täysraittius.

Ilmeisesti tästä asiasta nyt olemme samaa mieltä?

No nii-i! :slight_smile: Minusta näissä terveysasioissa(kaan) ei kannata lähteä tekemään asioista liian monimutkaisia. Kaikenlaiset nyrkkisäännöt ovat toki asioiden keskimääräistyksiä, mutta riittävän yksinkertaisia muistaa, jotta niitä tulee noudatettua arkielämässä. Tuota lautasmalliakin voi aikuisena soveltaa vapaasti, kunhan oma ruokavalio on kokonaisuutena riittävän monipuolinen, eli siis kunhan erilaisia ravintoaineita ja energiaa saadaan riittävästi.

Samaten jos ihminen tajuaa alkoholinkäyttönsä tuottavan yhtenään vaikeuksia ja päänvaivaa, on pitkässä juoksussa kyllä helpompaa ja turvallisempaakin olla käyttämättä alkoholia kuin etsiä terveyssuosituksista kaikenlaisia porsaanreikiä ja epäkohtia, joiden valossa oma alkoholinkäyttö voisi ehkä sittenkin olla vielä joskus pikkuisen mahdollista, kunhan oikein tarkkoja ollaan. Onko se sen arvoista, ts. saako ihminen oikeasti jotain tyydytystä älyllisestä näpertelystään juomisensa kanssa, sen päättäköön kukin kohdallaan. Ehkäpä se yksi naukku maistuu kaiken suunnittelun jälkeen todella hyvältä? :smiley:

–kh

Jos nyt tuota sitten rautalangasta yrittäisin… tosin en menisi sanomaan ettenkö esimerkiksi minä olisi onnistunut vähentämään, olisin hyvinkin voinut onnistua mutta valitsin nyt sitten tämän lopettamisen, mutta se nyt ei kai vaikuta seuraavaan asiaan.

Olen tuostakin jo kertonut, että esimerkiksi minulla on jokunen kaveri jotka silloin tällöin haluavat jotakin touhuilla kanssani, retkeilystä nettisivuntekoon, ja siltä väliltäkin, nimenomaan silloin kun haluavat ottaa etäisyyttä kaljanjuontiin ja kaljoitteluun keskittyvään kaveriporukkaansa. He tietävät sen olevan helppoa, minä kun en niihin touhuihin alkoholia mukaan huoli, ja muuten olen -jos nyt ei työ- tai muuta estettä ole- valmis kaikenlaiseen porukalla tekemiseen.

Ja minun ymmärrykseni mukaan siinä silloin koko porukka tukee toistaan irtaantumaan päihteistä, kuka kokonaan ja kuka minkäkin tavoitteen mukaan, vaikkei asiasta edes puhuttaisi mitään. (joskus tulee puhettakin päihdeongelmista, ilman muuta mutta sekään ei olennaisesti tuohon ajatukseen nyt vaikuta)

Tuo on vain yksi esimerkki, sitä tavallisen ihmisen vertaistukea annetaan ja saadaan ihan osana elämää, eikä sitä useinkaan edes huomata nimittää miksikään tueksi.

Kelpasiko tämä yhdeksi esimerkiksi ?

Tuollainen harrastelu on varmasti mukavaa ja siitä on hyötyäkin, mutta se ei ole varsinaista vertaistukea. Se on vain harrastelua. En minä koe, että minä saan esim. bändikavereiltani vertaistukea raittiuteen, vaikka muuten rakastankin heitä ja heidän seuraansa. He eivät kuitenkaan ole vertaisia minulle päihteiden suhteen, koska ovat tavallisia kohtuukäyttäjiä ja viikonloppujuojia.

[i]Vertaistuki on järjestelmällistä tukitoimintaa kahden ihmisen välillä tai ryhmässä. Vertaistukeen osallistuvat ovat tasavertaisia keskenään ja toimivat yleensä sekä tukijoina että tuettavina. Vertaistuki perustuu samankaltaisten elämänkokemuksien ja elämänvaiheiden läpieläneiden ihmisten keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä kohtaamiseen ja keskinäiseen tukeen

  • Wikipedia[/i]

Toistan: AA:han ekaa kertaa mennessäsi et ole velvollinen määrittelemään mitään tavoitetta. Totta kai voit siellä kertoa että tavoitteesi on vähentää juomista, jos haluat sen kertoa, mutta voi olla että silloin sinulle vain pahoitellaan että ehkä sellaiseen ei ole AA:ssa keinoja. Tukea saat kyllä, jos tueksi kelpaa se että kuuntelet muiden toipumiskertomuksia. Sensijaan esim. rahallista tukea et saa, etkä drinkkivinkkejä. :slight_smile:


Minun tavoitteeni on juosta kesän loppuun mennessä Cooperin testissä 2700 metriä ja päästä juuri meneillään olevassa yhteishaussa ammattikorkeeseen.

Mitäs metsänreunan mies tuumaa näistä tavoitteista, jotka ovat erilaiset kuin hänen omansa? :smiley:

Anteeksi, onko täällä joku kahdenvälinen skaba käynnissä? Kun tuntuu siltä, että nimimerkki Ketostix niin kovin ärsyyntyy lähes kaikesta, mitä metsänreunan mies sanoo. Aivan kuin suurennuslasilla tutkisi jokaista sanaa ja lausetta, johon voisi puuttua.

En näihin keskusteluihin ja väittelyihein puutu enkä osallistu. Kunhan kerroin, mitä ajattelin juuri nyt. Anteeksi.

Toivottavasti tulee taas tilaa muillekin puheenvuoroille. Monilla on suuri tuska ja hätä tälläkin hetkellä, että miten siitä viinan perkuleesta pääsisi eroon.

Mä en edes ehdi (enka jaksa) lukea kaikkea metsänreunan miehen tekstiä ollenkaan, sillä sitä ryöppyäää aikamoisia määriä aikamoisella vauhdilla tänne. :open_mouth: Saati että suurennuslasilla!

Mutta jos jollakin on hätä viinan kanssa, niiin voi lukea vaikkapa Metsänreunan miehen pohdintoja tavoitteen asettamisesta. Vaikkapa ihan tästä ketjusta.
:bulb:

PS. Tilaa muillekin puheenvuoroille on foorumilla rajattomasti. Kymmeniä viestiketjuja on, joille kuka tahansa voi kirjoittaa puheenvuoron milloin tahansa. Ja jos ne ei riitä, voi alottaa itse vaikka uuden viestiketjun.

No, nyt sitten tiedän millaiset asiat eivät Ketostixin mielestä oikeaa vertaistukea ole.
Minusta juuri sellainen yhdessä tekeminen jossa yhdessä otetaan etäisyyttä päihteisiin, hankitaan vaikkapa vain se yksi selvä päivä- yhdessä, on juuri sitä.
Mutta olkoon sitten noin jos kerran sekin jossain on määrätty.
Minusta ei kyllä paljon tuon vaativampaan vertaistukeen ole, jos ei kelpaa niin ollaan sitten vertaistuen ulkopuolella. Eipä sen sanan käyttöoikeuden popistaminen minun elämääni eikä kaverienkaan elämää mihionkään muuta :smiley:

Tuota muuten en ole tullut ajatelleeksi noin kuin Tapiontytär toi esiin, että tämä vertaistuen yms pohdiskelu aiheuttaisi tilanpuutetta ja veisi mahdollisuuksia niiltä joilla on akuutimpaa tarvetta keskusteluun.

Minusta ketjuille on tilaa ja ehkä sitten vanhemmasta päästä voisi jotain -harkiten- poistella jos palvelintila alkaa täyttymään?

Se tässä kyllä on, että aina kun uusi aihe luodaan, joku tipahtaa pois “etusivulta” eli näkyvämmältä paikalta, mutta toisaalta sitten on kuulunut huomautuksia siitäkin että saman otsikon alle rönsyilee vaikka mitä ja otsikon aiheesta keskustelua etsivä saakin luettavakseen aivan muuta.

Niin, en sitten tiedä miten pitäisi tehdä, en minä ainakaan tahallisesti ole tilaa ajatellut kenenkään käytöstä ottaa… joskaan eivät nämä pölinäni myöskään tärkeitä ole.
Voinhan tosiaan vähentääkin kirjoittamista, ehkä se on sitten niin parempi.

p.s. menestystä toivotan Ketostixille noihin tavoitteisiin :smiley:

Okei, senkun jatkatte, poistun taas taaemmas.
Lueskelen kyllä ahkerasti kaikkia ketjuja. Hyviä juttuja täältä löytyy. Pitää valita ne, mitkä omaa elämää rakentaa.

Samaa mieltä tuosta, että kyllähän foorumilla tilaa on kaikille puheenvuoroille ja sopu sijaa antaa, niinkuin sanotaan. :smiley: Eli kirjottamaan vaan, Tapiontytärkin.

Mutta joo, takas aiheseen. Ihan kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen ei sentään ole varsinaisesti vertaistukea. Jos ensin miettisi että mitkä kaikki asiat auttavat minua olemaan raittiina, ja sen jälkeen miettisin kaikki ihmiset jotka niiden tukikeinojen puitteissa kohtaan… Minun pitäisi siinä tapauksessa laskea vertaistukijoiksi suurin osa ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä. :smiley:
Ei, ihan kaikki ei ole vertaistukea.

Vertaistuki on jokseenkin sitä kuin edellisessä viestissäni wikipediasta copypeistasin.
fi.wikipedia.org/wiki/Vertaistuki

Kiitos! Oikeesti.

Ps. No bad feelings. :sunglasses:

Mielestäni tämä on vertaistukea parhaimmillaan. Aivan kuten lasten kasvattamisessa; voin vaatia, asettaa rajoja, möykätä ja antaa rankkuja (pelikieltoja, kotiarestia). Tai saavuttaa toivotun tuloksen paljon helpommin ja varmemmin oman esimerkin voimalla. Käyttäytymällä itse niin kuin toivon lapseni oppivan käyttäytymään. Ja kun huomaan tätä toivottua käytöstä, huomioin sen ja annan kehuja. Tukemalla toivottua käytöstä saa enemmän aikaiseksi kuin arvostelemalla ja komentelemalla. Mutta tärkeintä on se esimerkin voima. Lapset kopioivat vanhempiensa käytöstä, koska olemme heidän idoleitaan. Tärkeintä on saavuttaa tuo idolin asema, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden avulla. Sen jälkeen kasvattaminen on helppoa.

Itseeni teki Al-anonissa aikanaan suuren vaikutuksen “onnelliset mummot”, eli vanhemmat naiset, jotka olivat käyneet todella rajut elämänvaiheet läpi, mutta olivat silti tyytyväisiä, tyyniä ja täynnä ulospäin säteilevää rauhaa. Kuuntelin heitä tarkkaavaisesti. Jokainen puheenvuoro antoi minulle jotakin pureskeltavaa, jotakin opittavaa. Ei sen vuoksi, mitä he sanoivat, vaan sen vuoksi millaisia he olivat.

Vertaistuki voi pahimmillaan olla ohjailevaa, neuvovaa, kantaaottavaa. Tiedän tapauksia, joissa tukihenkilö antaa yksityiskohtaisia ohjeistuksia ja puuttuu tuettavansa yksityiselämään. Olen myös nähnyt manipuloivia tukihenkilöitä. Mielestäni neuvominen ja yksilön henkilökohtaiseen elämään puuttuminen ei ole vertaistuen tehtävä. Senkin vuoksi ryhmä on turvallisempi kuin yksi tukihenkilö. Esim. Al-anonissa kummiksi saisi ryhtyä vasta todella pitkän kokemuksen jälkeen. Varsinkin naisilla ystävyyssuhteet syntyvät helposti, ja menevät nopeasti siihen, että kaikki henkilökohtaiset asiat puretaan toiselle, ja sitten vielä otetaan ne toisen antamat ohjeet ja neuvot tosissaan, ja ryhdytään sokeasti toteuttamaan niitä.

Mielestäni vertaistuki on eniten kuuntelemista. Sekä sitä, että omalla esimerkillä ja käytöksellä näytetään, miten raittius /läheisriippuvuudesta toipuminen juuri minun kohdallani toimii. Jos olen onnellinen ja tyytyväinen, näytän sen. Vetovoiman laki toimii tässäkin, ihmiset jotka kokevat saavansa minusta apua, lähestyvät minua. Vertaistukea ei voi oikeastaan edes antaa, jos sitä ei ensin joku tule “hakemaan”. Tarve pitää ensin olla olemassa. Apua haluavan pitää ymmärtää, että hän tarvitsee ja haluaa apua. Yritän kulkea korvat ja silmät auki, ja jos huomaan, että joku tarvitsee kuuntelijaa, niin pysähdyn kuuntelemaan. En neuvo tai ohjaa, koska en tietäisi mikä on oikein tai väärin juuri hänen kohdallaan. Kuuntelen vain, aidosti ja myötätuntoisesti. Sillä on jo suuri vaikutus. Samanlaista vertaistukea kaipasin aikanaan itse, ja yritän muistaa sen nyt, kun yritän auttaa esim. tulokkaita Al-anonissa. Samoin omat puheenvuoroni, mietin mitä sanon, niin että sanomastani välittyisi toivoa, ja sitä mitä olen oppinut, ja mistä itse olen saanut apua.

Keto määritteli että vertaistuessa sekä auttaja että tuettava hyötyvät. Olen samaa mieltä. Ei pelkästään se hyvä mieli, minkä saa kun huomaa että on pystynyt auttamaan, vaan myös se, että vertaistuen antaminen haastaa miettimään omia tavoitteita, sitä mitä on aiemmin tehnyt, ja miten ne teot ovat vaikuttaneet omaan elämään. Kyse on ikäänkuin jatkuvasta itsetarkastelusta; mikä teko on tuonut minulle mielenrauhaa, mikä teko on vienyt minua metsään. Omista kokemuksistani uskallan kyllä puhua, mutta yritän olla tarkka siinä, että en ota kantaa toisen elämään. Esim. tuo raitistumispäätös pitää jokaisen ihan itse tehdä. Jos sen tekee vääristä syistä, toisten painostuksesta tms, päätös tuskin pitää.

Vertaistuki toteutuu usein täysin tiedostamattomalla tasolla. Olen seurannut yhden ystäväni kamppailua alkoholin kanssa. Emme ole paljoa tekemisissä, kun asumme eri maissa ja samassa maassakin asuessamme eri kaupungeissa. En ole mitenkään tyrkyttänyt elämäntapaani hänelle, kertonut olen toki raittiudestani ja vastannut, jos hän on jotakin siihen liittyvää kysynyt. Hänellä on nyt juomatonta aikaa takana kolme kuukautta ja hän kertoi juuri, että minun raitistumiseni on toiminut hänellä herättäjänä ja toivon antajana. Ihan vain pelkästään siis se, että näkee raitistumisen olevan mahdollista on vertaistukea, eikä sitä tarvitse sen kummemmin miettiä, sen kun elelee tätä raitista elämäänsä. Kuten juoppoudella niin myös raittiudella on vaikutuksensa ympäristöön ja kanssaihmisiin. :smiley:

Siitä olemme varmaan kaikki samaa mieltä, että vertaistuki ei ole “hoitamista” eikä toisen elämän ohjailemista.

Jopa ammattiavussa on suhtauduttava varauksella liian “ylhäältä alaspäin”-tyyliseen kanssakäymiseen, eli ns. asiantuntijalähtöiseen kohtaamistapaan. Joskus silläkin on paikkansa ja aikansa, mutta usein se ei ole hedelmällinen toimintatapa.

Kanssakäymisen voisi ammattiavussakin jakaa kolmenlaiseen ryhmään:

Asiantuntijalähtöinen : Tässä auttaja ikäänkuin tietää paremmin mikä autettavalle on parhaaksi ja mikä tätä vaivaa, ja tehtävänä on saada autettavakin tajuamaan oma tilansa. :mrgreen: Käytetään joskus hierarkisissa hoitomalleissa. Ja esim. lastensuojelutapauksissa päihdeongelmaisiin vanhempiin.

Asiakas-/autettavalähtöinen : Tässä autettava on elämänsä ja vaivojensa ja toipumisensa paras asiantuntija, ja auttaja tai tukija lähinnä kuuntelee ja myötäilee. Riskinä on, että auttaja myötäilee liikaakin ja autettava ei saa kanssakäymisestä irti juuri mitään, koska palautetta ja vastakaikua ei tule tai se on liian lepsua.

Dialoginen kanssakäyminen : Tässä molemmat kuuntelevat ja kertovat näkökulmiaan tasavertaisesti. Hyötynä on, että erilaisten näkemysten kohdatessa syntyy hyödyllistä kitkaa ja molemmat oppivat jotain.
Tästähän juuri hiljattain oli puhetta tällä foorumillakin. :slight_smile:

Siis viimeksimainittua voi olla myös vertaistuessa. Valitettavasti ensinmainittuakin voi ilmetä vertaistuen piirissä, mutta sillon kyse on pikemminkin valitettavasta lieveilmiöstä kuin oikeasta vertaistuesta. Tueksi ja avuksi naamioituvasta vallankäytöstä.

Minusta vertaistuki toteutuu kyllä myös hyvin tietoisella tasolla ja järjestetysti. Juuri sitähän ovat vertaistukiryhmät. Järjestelmällistä vertaistukea, jota kutsutaan myös itsehoitoryhmäksi: self-help group.

EIkös muuten ole niin, että kummiksi sellaisessa voi alkaa vasta vuoden raittiuden jälkeen :question:

^Kyllä vain toteutuu tietoisesti ja järjestetyllä tasolla. Tuskinpa itsekään muuten AAssa kävisin. Kunhan totesin vain tuon tiedostomattoman ulottuvuuden olemassaolon myöskin. Tässä ketjussa on puhuttu aika paljon sekaisin vapaaehtoistyöstä ja vertaistuesta, jotka toki voivat esiintyä limittäin tai sisäkkäin, mutta olen Keton kanssa samoilla linjoilla vertaisuuden ja vertaistuen erityispiirteistä. Tuolla monta sivua aikaisemmin kommentoinkin vertaistuen rajoista. Omalla kohdallani ne muodostuvat omasta kokemuksestani alkoholistina ja raitistujana. Sen tunnen ja sen voin jakaa. Kuka siitä hyötyy tai on hyötymättä, ei ole minun käsissäni. En valitse vertaistuettaviani, suhtaudun ihmisiin omana itsenäni, niin AAssa kuin muuallakin. Sitruunapippuri puhui kuuntelemisen tärkeydestä, koen samoin, jakamista ei ole ilman kuuntelemista.
Tuhannesti onnea AMK-hakuun Keto. :smiley: