Omaa tilitystä

Me Vähentäjät
1

Olen 37-vuotias nainen ja tuntuu, että elämä on täyttynyt liikaa alkoholista. Monet ystäväni ja puolisoni on ollut huolissaan minusta ja alan nyt herätä tilanteeseen itsekin. Haluan ensin vähentää, mutta tiedän etteivät lupaukset johda mihinkään. Kaipaan täältä vertaistukea.

Molemmat vanhempani ovat absolutiseja, mutta suvussani ja sisaruksissakin on muuten aika paljon juoppoja. Ekat alkoholikokeilut alkoivat veljen opastuksella jo 13-vuotiaana ja jostain 14- vuotiaasta olen juonut melkein joka viikko. Kaveripiiri oli aikoinaan hyvin päihdemyönteistä. Alussa asiaan vaikutti ehkä myös yksinäisyys, kiusaaminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Kännissä sain rohkeutta, jota ei muuten ollut.

Eksyin väärään porukkaan ja ”seurustelin” päihteitä käyttävien aikusten kanssa, lähinnä surkean itsetunnon takia. Näistä kaikista kokemukssta traumatisoiduin niin pahasti, että niistä on vieläkin jälkensä. Jo yläasteella aloin tehdä kiljua (koska oli pakko olla kännissä rahapulasta huolimatta) ja olin joskus jopa kiljukännissä koulussa. Tästä huolimatta olin samaan aikaan ylisuorittaja, joka vaati itseltään ysejä ja kymppejä. Myöhemminkin opiskellessa olin koulussa toisinaan kännissä ja myös skippasin aamulla tunteja krapulan takia.

Nuorena juominen oli sosiaalista liukastetta, mutta viime vuosina olen tajunnut, etten ole nähnyt useampia ystäviäni koskaan selvinpäin. Kyllä juoppo juopon löytää! Alkoholin käyttö tapahtuu ikäänkuin automaattisesti, jos kutsun jonkun kylään.

Nykyään minulla on hyvä parisuhde ja mies juo vähemmän ja järkevämmin kuin minä, lähinnä jonkun erikoisoluen kerran viikossa. Parina viime vuonna olen alkanut juoda myös ylsin, mitä en ennen tehnyt. Yksin juominen tuntuu paremmalta, koska kaveriporukassa vedän yleensä ns. överit, jotka tekee kamalan morkkiksen. Juon aina enemmän kuin muut. Mies on aika huolissaan ja pelkään että kohta hän kyllästyy tähän paskaan.

Toleranssi on nykyään aivan uskomaton ja yrjökrapulatkin ovat kadonneet. Toisaalta minulla on krapulassa järkyttävä ahdistus ja masennus, jotka melkein vie hirttosilmukan äärelle. Syön masennuslääkkeitä, mutta valitettavasti alkoholi parantaa oloa hetkellisesti liian hyvin.

Alkuvuodesta sain pidettyä 2 viikkoa tipatonta, jonka jälkeen olen arvioinut itseni alkoholistiksi. Miksi kuukausi ei onnistunut? Olen pettynyt itseeni ja haluaisin jonkun ihmeen, joka tuo minulle vahvuuden ja selkärangan, etten kohta vedä viinaa tyyliin joka päivä :confused: . Pelottaa!

2

Lisäyksenä vielä, että kirjoitan tätä muutaman oluen juoneena ja yksin. En krapulassa, mutta silti ahdistaa. Juomisen määrä on siis nykyään n. 25 annosta viikossa, kerralla varmaan max 15. Tuntuu, että tähän tää elämä loppuukin ja on ihan sama antaa periksi.

3

Moi. Ympäristösi reagoi. Itse reagoit myös, onneksi. Käytät alkoholia jatkuvasti. Se on osa normaalia elämääsi. Siis aivan liian usein. Toleranssi kasvaa ja kasvaa. Ympäristön toleranssilla tahtoo olla päinvastainen kasvu. Kyllä sinun (kin) kannattaa harkita jotain ammattiapua. Vaikka et olisikaan missään syöksykierteessä kohti pohjaa. Miksi mennä pohjalle asti? Miksi juoda ja menettää ihmissuhteita? Voisiko toimia ennen katastrofia? Tai toimia ennen riitaantumista puolison kanssa?
Kauheesti heitin kysymyksiä sulle. No tää on tätä pohdiskelua mulla ittelläkin.
Kauheesti mua varoiteltiin tosta yksin juomisen vaarallisuudesta. Viimeiset pari vuotta tuli juotua enimmäkseen yksin. Sohvalla istuen ja kaljaa kitaten. Päivät ja yöt.
Kerroit haluavasi jonkin ihmeen josta tukea saisit. Ollappa sellainen ihme olemassa. Mutta kyllä tää plinkki aika hyvä tietokanava on.
Niin on siis hyvä että olet herännyt todellisuuteen alkoholin käytön suhteen. Siitä on jo hyvä jatkaa kun tietää tosiasian, että liikaa menee ainetta ja aikaa.

Oho! Olin jossain vaiheessa pompannut Me Lopettajista tänne Me Vähentäjät puolelle. Minusta ei vähentäjäksi ole joten painun takaisin omaan poterooni. :wink:

4

Mies on liian kiltti. En ite kattos tällasta meininkiä enää ollenkaan. Huomenna etsin teapeutteja ja sitten päivitän tilannetta. Ihan vitun vaikaaeta kun kaveripiiri on täynnä taiteilijoita ja muusikoita joiden elämään alko ns.kuuluu. Voinko olla osa ilman? Jäänkö yksin?

5

Niin. Ajattelet kenties olevasi jotenkin vajaavainen jos et kuppia kallistaisikaan muiden mukana. Vai olisitkohan hieman viisaampi ja vahvempi jos olisitkin selvää seuraa? Kenties mukavampaakin? Jos jotain “terapiaa” ajattelet hankkia, ole siinä rehellinen itsellesi. Työn raitistumiseen ja kenties kohtuukäyttöön teet kuitenkin sinä itse. Ei kukaan muu. :wink:
Ja ole aina varovainen lääkkeiden ja alkoholin kanssa. Ettei tule väärää koktailii vahingossa eikä muutenkaan.

Kivaa kevättä ja kohtuudella. :slight_smile:

6

Kiitos noista sanoista <3[ m.youtube.com/watch?v=acT_PSAZ7BQ

7

Moi
Juuri tein oman aloitukseni ja nyt kun luin sinun huomasin monia yhtäläisyyksiä. Samanlaisia tavoitteita meillä on. Koitetaan päivä ja viikko kerrallaan muuttaa totuttuja tapojamme. Tsemppiä uuteen viikkoon.

8

Moi.
Mulla oli sama tilanne 3 vuotta sitten kävin psykalla masennuksen takia ja samalla join tuollaisen määrän viikossa. Jotenkin pääsin irti vähäksi aikaa juomisesta kun lähdin mieleiseen kouluun. Sitten aloitin taas juomisen mutta pienemmässä määrin ajoittain kyllä oli ryyppyiltoja niin että muisti meni ja vaelsin pois kotoa. Nyt maksan noita aikoja: diabetes ja rasvamaksa joita lähdin nyt kuivattelemaan ja todellakin nyt vasta alkaa pahin ahdistus mennä ohi. Kevät tulee ja tunteet pintaan herkemmin mut nyt en turruta niitä alkoholilla. Ja masennuslääkettä tai unilääkettä ei oo tällä hetkellä. Mut välillä on ollut päiviä et väsyttää sikana mut jos niitä on vaan välillä eikä joka päivä tarvii vaan nukkua niin koen et mulle on alkanut päivä paistaa. Toivon samaa myös sinulle ja että löydät sen oman tien pois pimeästä.

9

Kirjauduin tänne tänään ja heti löysin vertaisen…
olen 36 ja vähentämisen tarve on todellinen ja pakollinen. Ulkoisesti elämässäni on kaikki kuten pitää. Rakkaus, työ, koti, mökki kaikenlaista on ja taito juoda… joka päivä edes ”yömyssy” yleensä useampi. Oma mies käyttää alkoholia mutta osaa myös olla ilman, minä huonommin. Syytä juomiselle olen yrittänyt miettiä, liikaakin. Kukaan ei ole tullut puolestani vastaamaan. Täysraittiutta en tavoittele vaan tilanteen normalisointia. Haluaisin mennä juhliin tai kutsua vieraita, syödä hyvin ja NAUTTIA ruokaan sopivaa viiniä ilman tarvetta humaltua liikaa. Mieheni (meillä ei ole lapsia, miehellä 2 edellisestä liitosta) on puuttunut juomiseeni joka on oman hyvinvointini lisäksi suurin syy muutoksen tavoitteluun.
Tänään otin ratkaisevan askeleen ja soitin A-klinikalle. Aika arviointiin ylihuomenna aamulla. Vaikeinta oli ottaa puhelin käteen, helpottavinta hetki jolloin tajuat että puhelimen päässä on ihminen joka haluaa auttaa, sinun ehdoillasi, kohti tulevaisuutta.
Oma tarinasi on niin samankaltainen kuin minulla että kuulisin mieluusti lisää kuulumisia ja toki omasta voinnista jaan niitä mieluusti.
Pohja on täällä päässä tavoitettu, suunta ei voi olla kuin ylöspäin.

10

Tsemppiä Melody vähentämisen haasteisiin! Itsekin aloittelijana vähentämisen tiellä toivotan voimia jokaiseen tuntiin ja päivään.

11

En ole kirjoittanut ihan siitä syystä, kun on hävettänyt oma epäonnistuminen. Juomatahti on ollut tän vuoden puolella about 8-24 annosta viikossa. Enimmäkseen olen juonut yksin. Seurassa koitan juoda vähemmän, koska mulle tulee järjetön morkkis ihan pienistäkin avautumisista ja kännihölmöilyistä. Siinä ajassa kun puoliso on juonut yhden erikoisoluen, niin minä olen pahimmillaan kiskaissut ehkä jo 2 lasia viiniä ja jonkun kuralagerin. Hän osaa nauttia mauista, minä keskityn kännin työstöön.

Kävin jonkin aikaa sitten paikallisessa mielenterveyskeskuksessa ja ekaa kertaa elämässäni kerroin ihan rehellisesti siitä, miten paljon käytän alkoholia. Minulla todettiin toistuvan masennuksen vaikea jakso. Psykiatri totesi, etten voi saada Kelan tukemaa terapiaa, ellen sitoudu vähentämään alkoholia. Tämän seurauksena tuli joksikin aikaa epätoivoinen olo, joka “oikeutti” myös juomaan. Päässä huusi ajatus, että nyt kun on menny vituiks niin menkööt sitten kunnolla.

Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että tuolta mielenterveyskeskukselta minut ohjattiin a-klinikalle. Pelotti, hävetti ja masensi mennä koko paikkaan. Vastassa oli kuitenkin todella ihana ja kiva terapeutti, jonka kanssa oli alusta alkaen helppo puhua.

Nyt pitäs alkaa pitää juomapäiväkirjaa ja terapeutin mukaan “juoda niinku tavallisestikin” eikä vääristellä määriä. Nyt tuosta on kamala ahistus ja alkoholi on enemmän mielessä kuin normaalisti. Toisaalta tekis mieli juoda ton päiväkirjan varjolla tyyliin “kattokaa nyt mikä juoppo olen” ja sitten toisaalta raitistella ja esittää parempaa kuin onkaan. Tai vähentää päiväkirjasta juomia pois. Joka tapauksessa kamalaa, kun nyt toi on koko ajan mielessä. Ennen siis ei sentään alkoholi ole vallannut kaikkia ajatuksia.

Olen kertonut tuosta a-klinikalla käymisestä lähimmille ystäville ja siskolle. Avopuoliso tukee ja on ihana. Joskus tuntuu, että teen tämän tsemppaamisen hänen vuokseen. En tiedä tekisinkö yhtään mitään pelkästään itseni vuoksi.

Mutta kaitpa tässä jotenkuten eteenpäin pyristellään, kun on toi hoitosuhdekin alkanut. Koitan nyt myös kirjoitella tänne enemmän, vaikka tekisikin mieli kaivautua maan alle kaikkien epäonnistumisien takia. Mutta joku valo tunnelin päässä siis?

12

Hienoa Melody, että menit A-klinikalle ja terapeutin kanssa natsasi. Se on hyvä alku. Ja vaikka nyt mietit teetkö asialla jotain puolisosi takia, niin ehkä terapiassa käynti alkaa näyttämään sinulle myös sen, kuinka voit ihan oman itsesi takia korjata tilannetta. Pääasia kuitenkin, että teet jotain. Eiköhän se vähentämisen myötä tuleva hyvin vointi sitten kannusta eteenpäin. Ja jos A-klinikan avulla onnistunut vähentämään niin ehkä sitten pääset Kelan korvaamaan terapiaankin.

Helppo valitsemasi tie ei ole, mutta uskon että palkitseva.

Missä muuten ovat muut tähän ketjuun ilmoittautuneet: Antsu, Päivis? Mitä teille kuuluu? Tänne vaan kirjoittelemaan vaikka alku olisikin ollut hieman kuoppainen. Niin se meillä kaikilla on ollut.

13

Moikka. Kiva kuulla susta. Tuosta juomapäiväkirjasta. Yritä toistaa itsellesi että se - kuten koko terapia- on sinua varten. Nyt on aika olla itsekäs siten, että käytät hyödyksesi kaiken avun mitä saat. Rehellisyys itseäänkin kohtaan on vaikeaa, mutta siitä kai se kaikki lähtee. Tsemppiä! Mun aloitus on kanssa mennyt jossain määrin päin p:tä mutta viimeisin krapulamorkkis oli niin järkky, että ehkä se auttaa olemaan kännäilemättä.

14

Ihan varmasti se päivä paistaa sinne risukasaankin vaikkei siltä tunnu aina. Olet kuitenkin tehnyt jotain ihan itsesi takia ja aloittanut! et jäänyt vain jatkamaan sitä vanhaa elämää. Muutos ei ole helppoa, mutta sen arvoista. Rehellisyys ei ole helppoa, mutta muutakaan keinoa ei ole jos haluaa muuttua.

Tsempit Melody.

15

Hei Melody,
me täällä ollaan suurin osa epäonnistumisen ja takapakkien mestareita. Jos eilen meni liikaa niin tänään on loistava päivä aloittaa vähentely uudestaan. Olla juomatta tai juoda vähemmän kuin eilen.

16

Kiitos tsemppaamisesta!

Viime päivinä on ollut vaikea kohdata oma heikkous ja se, että todellakin tarvitsen sen päihdeterapeutin. Avun hakeminen ei tullut yhtään liian aikaisin. Haukun iteäni mielessäni sellaisin sanankääntein, mitä en kyllä edes pahimmalle vihamiehelleni sanoisi.

Parisuhteessa menee nyt hyvin. Puoliso on iloinen siitä, että yritän tehdä asioille jotain ja olen hakenut ammattiapua. Tämä siis siitä huolimatta, että tässä juomista tarkkaillessa on mennyt jopa enemmän alkoholia kuin tavallisesti.

Olen lukenut täältä, että jotkut katselevat kalenteria tyyliin ”jes, tuolloin voi juoda” . Itsellä on melkein päinvastoin. Olen iloinen, jos viikonlopulle ei ole sovittu bileitä tai kavereiden näkemistä, koska se tietää yleensä kamalaa ryyppäämistä. Ja sen jälkeen on morkkis, vaikka en ois tehny mitään kamalaa. Yleensä vaan avaudun ns. liikaa ja aamuyöstä rakastan ja lähentelen kaikkia ja puolikuntoisena (tosi sheksynä shilmät kierossa) vonkaan seksiä mieheltä :smiley: . Onneksi hän suhtautuu noihin yleensä huumorilla.

Haluaisin erakoitua ja olla yksin. Häpeän tätä tilaa uskomattoman paljon. Kaikille muille olen armollisempi.

Viime päivien tissuttelu on johtunut siitä, kun aurinko paistaa ja kevät vihdoin tulee. Tosi hyvä syy! Jos ei ole aurinkoista niin sekin on syy. Ja se, jos on seuraa. Tai yksinäinen ja masentunut. Jos joutuu siivoomaan tai tiskaamaan. Jos vituttaa tai väsyttää. Jos on hauskaa, jos menee saunaan,jos haluaa nukkua ja jos ei halua nukahtaa. Jos on kesämökillä, jos on vain kotona. Jos on lentokoneessa, jos pelottaa tai jännittää. Jos kokee olevansa tylsä, jos kokee että seura on tylsää. Hyvän ruuan kanssa, siks kun on jano, siks kun koskee, siks kun sitä tuossa nyt on. Jos joku tarjoo, jos juttu on kesken. Koska mitään ei oo tehtävissä peli on menetetty ja olen vain surkeampi kuin kaikki muut. Ja naapurin Pena ja serkun kaima juo enemmän. Koska en oo vielä kussut housuuni tai ollut putkassa. Ja limppari on epäterveellistä :smiley: !

17

Mullakin on samoja syitä miks suhauttaa. Ja oon jopa kussu housuun sekä terveys mennyt silti kielto päällä itselleni siitä ettei oo ongelmaa. En voiku tsempata raittiuteen sinua ja itseäni.

18

Pitkääkin pitkempi tilannepäivitys pitkästä aikaa.

Olen nyt vähän yli vuoden käynyt terapiassa A-klinikalla (terapeutti ja päihdetyöntekijä samassa) kerran viikossa. Nyt terapeutti on opintovapaalla elokuuhun asti ja oon ehkä senkin takia oireillut taas pikkasen enemmän. Pitäs kuitenkin olla armollinen itselle ja muistaa, ettei asiat tapahdu hetkessä. Tää on kovaa työtä ja vie aikaa! Silti ahdistaa, kun tilanne ei ole vuodessa parantunut omasta mielestäni ns. riittävästi.

Aloin pitämään n. vuosi sitten juomapäiväkirjaa ja se kyllä autto huomaamaan, että kulutus oli paljon reippaampaa mitä luulin. 20 annosta viikossa oli tavallinen määrä, joskus meni yli 30. Vuodessa alkoholin käyttö on vähentynyt jonkin verran, oiskohan joku 10-15 annosta viikko sellanen perus määrä. Suurin osa menee yleensä yhden illan aikana. Alkuvuodesta minulla oli leikkaus, jonka vuoksi onnistuin pitämään ihan nollaviikkojakin.

Terapeutin suhtautuminen mun päihteiden käyttöön aiheuttaa välillä vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Hän kun on jotenkin yltiöpositiivinen ja saa mulle tavallaan sellasen olon, ettei mulla mitään ongelmaa olekaan. Muutaman kerran oonkin sitte vetänyt heti terapian jälkeen kännit ja oon oikeuttanut sen ”olemattomalla ongelmalla” . Aikasemmin tässä ketjussa pohdin, että kyllähän se syy aina löytyy millon mistäkin, mutta aika kierosti oon välillä käyttäny tota päihdetyöntekijää syynä. Ilmeisesti muut asiakkaat on sitten jotain kuukausien putkia vetäviä ”kunnon alkoholisteja” . Terapeutti on aivan onnessaan nollapäivistä, siitä että täytän juomapäiväkirjaa ja teen kiltisti kaikki annetut tehtävät. Tai ylipäätään tuun paikalle. Toki toi tsemppaaminen on hyvästä, mutta mun pää alkaa tehdä kummallisia vertailuja, joita ei pitäisi missään nimessä lähteä tekemään. Toisaalta on siis kiva kun kannustetaan, toisaalta itellä on tosi negatiivinen olo koko asiasta ja mun on hankala juhlia muutaman päivän selviä päiviä jonain saavutuksina. En mä kyllä keneenkään toiseen näin jyrkästi suhtautautuisi. Hankala selittää!

Tässä vähän aikaa sitten oli 10 alkoholitonta päivää, kun olin absolutisti vanhempieni luona kylässä. Ei ollu ees vaikeeta, luultavasti siksi ettei alkoholi niin helposti tuu mieleen paikassa, missä sitä ei ollenkaan ole.

Tuon jälkeen on ollu mm. juhannus ja festarit, missä alkoholia on menny liikaa. Muuten on menny suht. hyvin.

Ollaan nyt juteltu kumppanin kanssa, että ehkä kaikki alkoholi pitäs nyt poistaa talosta houkuttelemasta. Kellari on täynnä Tallinnasta roudattuja laatikoita ja sisällä talossa on liköörejä ja viskejä ym. Kellarissa on kyllä nykyään lukko ja avain on kumppanilla, koska vielä n. vuosi sitten ramppasin siellä ihan huomaamattani vähän väliä. Janon yllättäessä kellarin kaljoja on hankala olla ajattelematta ja sorrun toisinaan ruinaamaan sieltä jotakin.

Mulle määrättiin jo joskus viime kesänä Selincroa. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi hakea niitä apteekista. Tavallaan oon aatellu, että en kai mä nyt niin toivoton tän asian suhteen oo. Tai en halua myöntää, että oisin niin toivoton.

Joku aika sitten uskaltauduin vihdoin apteekkiin. Otin Selincron yhtenä iltana ja kokeilin miten se vaikuttaa juomiseen. Join 0,5 miedon juoman, eikä sen jälkeen tehnyt mieli enempää. Olo oli aika huono ja omituinen, pyörrytti, väsytti ja särki päätä. Yöllä ahdisti, enkä saanut koko yönä unta. Unettomuuden takia meni sitten seuraavakin päivä aika plörinäksi, oli vähän zombifiilis. Ei mitenkään hyvä kokemus, mutta onnistu ainakin viemään juomahalut. Pitänee kokeilla tuota seuraavan kerran sitten kun olen valmis valvomaan seuraavan yön.

Plussat ja miinukset:

  • Kokonaiskulutus on suurinpiirtein puolittunut vuodessa.
  • Suhtautuminen alkoholiin on vähän muuttunut normaalimpaan suuntaan. Ennen kun menin jollekin kaverille kylään, niin saatoin ottaa mukaan viinilaatikon ja vielä mietoja päälle, että varmasti riittää. Nyt oon käyny kavereilla jopa ihan ilman omia ”eväitä”.
  • Teen asioille jotain ja käyn A-klinikalla.
  • Kaikki kaverit ja esim. sisarukset tietää että yritän vähentää ja käyn A-klinikalla, oon asian suhteen avoin.
  • Selincrot hankittu.
    -Määrät on yhä aivan liiallisia. Tavoitteena on, että pääsisin irti joka viikkoisesta kännäämisestä.
    -Juon myös yksin.
    -Huolestuttavia piirteitä, kuten alkoholin pölliminen kumppanilta (tapahtunut kaksi kertaa) .
    -Jos joku pyytää juomaan vähemmän, niin alan puolustella ja selitellä asiaa aika paljon.
19

Tervetuloa takaisin Melody. Hienoa, että vähentämistä on tapahtunut. Mutta ymmärrän hyvin tuon sun pointin, että et voi olla vielä(kään) tyytyväinen. Ja että se ei auta, että A-klinikan tyyppi on liian kannustava. Itsekin omassa ketjussa kirjoitin siitä, että tuntuu, että välillä pitäisi jonkun oikeasti vähän ärähtääkin pelkän kannustuksen sijaan.
Muistan muuten pariinkin otteeseen lukeneeni (muistaakseni Lopettajista) että nuo A-klinikan tyypit ei oikeasti usko, että kukaan lopettaa tai tosissaan edes vähentää ja vaan paapoo ihmisiä. Mitään omakohtaista kokemusta asiasta ei ole ja uskon, että sielläkin on monenlaista ihmistä. Mutta ehkä sinun pitäisi tälle omalle yhteyshenkilöllesi sanoa, että tunnet tarvitsevasi hieman kovempia otteita.

Miten olisi jonkin uuden tavoitteen kirjaaminen tänne ja sitten jatkuva statuksen päivittäminen? Kun meille sen julkisesti kerrot ja tilität kaikki onnistumiset ja mokat niin ehkä sekin voisi auttaa?

Hyvää jatkoa joka tapauksessa. Toivon että Selincro toimii ja auttaa.

20

Itseasiassa yritin kirjoittaa tänne muutaman kerran aikaisemminkin, mutta viestin lähettäminen ei onnistunut. Tuli vaan joku virhetilanne ja viesti katosi jonnekin. Ilmeisesti syynä oli se, että olin käyttänyt iPadin omaa kirjoitusohjelmas ja sen hymiöitä ja yrittänyt kopioida ja liittää tekstin sieltä tänne.

Olen nyt kerran käynyt ton mun vakituisen terapeutin/päihdetöntekijän sijaisen luona, joka on siis vain päihdetyöntekijä. Tuntui aika turhauttavalta, kun hänellä ei ollut mitään etukateistietoja minusta ja kaikki piti selittää aivan alusta. Kaiken lisäksi hän oli vielä ällöpositiivisempi kuin edellinen terapeutti. Hän oli kirjannut Omakantaan, että käytän n. 30 annosta viikossa (vaikka nyt menee keskimäärin se 10-15 ja toi 30 on pikkeuksellista) . Tällaisesta väärinkäsityksestä huolimatta hän hehkutti koko tapaamisen ajan, miten loistavasti minulla menee. Vähän sama kun kävin aikaisemmin vain sosiaalityöntekijällä juttelemassa masennuksesta ja hän oli sitä mieltä, ettei mulla voi olla masennusta kun mulla on hyvä parisuhde.

Toi nykyinen vakiterapeutti/päihdetyöntekijä on kyllä auttanut minua jonkin verran masennuksessa. Kyseessä kun on kognitiivinen terapia ja tehdään erilaisia harjoituksia sen sijaan että vaan jankataan kenneisyyden traumoja jne. Mutta hän palaa opintovapaalta vasta elokuun lopulla. Tuntuu kyllä vaikealta sinnitellä ilman hänen apuaan, vaikka tapaan sijaisen taas ensi viikolla.

Viime viikonloppuna join festareilla kaks päivää, minkä jälkeen oli kahden päivän krapula. Mulla on nykyään harvoin päänsärkyä, en oksentele ja muutenkin olo on fyysisesti suht. siedettävä väsymystä lukuunottamatta. Mutta henkisesti olo on aivan helvetillinen. Sillon kaikki hyvä katoaa maailmasta ja ajattelen aivan sairaita juttuja, mm. itsemurhaa.

Mutta hyvinpä noi helvetin lieskat on unohtunut, koska nyt 6 päivän selvistelyn jälkeen tekis mieli taas ottaa. Tästä taitaa tulla vaikea päivä. Varmaan Selincro on ainut vaihtoehto, vaikka siitä tuleekin huono olo ja yöunet menee. Ilman sitä vedän varmaan saunakaljan ja siitä se homma sitten taas lähtee. Oon yksin kotona ja alkoholia on taas asunto täynnä. Kumppani ei oo vielä saanu aikaseks viedä niitä pois. Ärsyttää ja masentaa, että tää on on näin vaikeeta mulle.