Olen saanut itsenäisyyteni, itsekunnioitukseni, koko elämäni takaisin raittiuden myötä. Tuleva päivä on suurta juhla-aikaa ja rauhoittumisen aikaa Suomen pimeydessä ja maamme itsenäisyys…
Huomaan, että perheelliset ihmiset kamppailevat alkoholiongelmansa kanssa. Tiedän, etteivät kuitenkaan muiden vuoksi raitistu ja valitettavasti kaikkein vähiten omien lastensa…
Toivoisin, että jokainen maailman lapsi saisi itselleen turvallisen, läsnäolevan, hyväksyvän, rakkaudellisen joulun. Ja vaikka olen aikuinen, aion sellaisen itselleni antaa.
Hienoa Pieni Sirkuttaja!
Tulin kylään, kiitos kun olet näemmä kahvit keittänyt ja karjalanpiirakat lämmittänyt!
Tuo sun edellinen kirjoitus on voimaannuttava!
Voin vaan kuvitella, että kuinka syvällisiä tunteita esimerkiksi tuo “elää vapaana” kohta oikeasti sinulle merkitsee ja kuinka huima muutos on tapahtunut/tapahtumassa.
Perässä tullaan!
Voimaannuttavaa, hienoa, mahtavaa!
Ksk
Onpa mukava nähdä sinut Sinikarhu täällä! Kiva kun tulit! Karjalanpiirakoita en kyllä osaa leipoa, mutta kahvit keitän ja hyvää juttuseuraa voin tarjota.
Kyllä tässä kieltämättä on hyvä fiilis, kun alkoholilla ei ole enää mitään sijaa elämässä päätähtenä. Eikä mennyt elämä muutenkaan enää hallitse minua. Olen tehnyt kovasti töitä tämän asian suhteen ja sen johdosta tuleekin arvostettua asiaa ettei tee mieli enää löysäillä hetkeäkään, vaan elää just näin! Lopettaminen ei ollut helppoa, mutta en ole antanut periksi yhdellekään “muka vastuttamattomissa olevalle juomishimolle.” Mikä se sellainen edes on… (Sisäinen vääpelini on herännyt toimimaan tärkeimmällä hetkellä eli ennen ensimmäistä annosta.)
Millaiset ovat mietteet Sinikarhulla? Tänne saa kirjoitella vapaasti tuntemuksia, joten annahan palaa, kun tänne taas eksyt. Istahdetaan nuotion ääreen lauhana ja lumisena päivänä ja juodaan nokipannukahvit koskemattoman kauniissa hiljaisuudessa. Ehkäpä on jo kevät ja raittiutta takana useampia kuukausia kuin koskaan olisi uskaltanut edes haaveilla… 
Moi vaan… Aivan uunituore lopettaja/vähentäjä täällä (palstalla)… Huomenna tulee tasan 1kk täyteen tipatta kk putken jälkeen, antabus apuna nyt kyllä… Voin kyl myöntää että aikamoista vuoristorataa on ollu mut niin vaan jotenkin selvitty… Vähänhän tää meno ollu yksinäistä kun kaveripiiristä jääny raittiit ystävät vuosien mittaan syrjemmälle jne… Tsemppaillaan, toverit!!
Moro.
Pidä Antabuksesta kiinni niin kyllä se siitä alkaa parempaan kulkeen.
Tsemppiä matkaan ja Hyvää Itsenäisyyspäivää.
Putkanvartija 0132
Kiitos ja samoin… kylla se antabus tarkoitus jatkaa ,vaikka välillä ahistaakin, onneks maksa-arvot sallii…
Jarno T kirjoitti
Samoin kävi minulle, kaverit häipyivät eikä juomapaikoista löytynyt. Onneksi pääsin AA:han ja olen saanut kavereita, ystäviä, tuttuja ja olen uskaltautunut muuallekin ihmisten joukkoon. Hyvä että kirjoitit, se tukee alkanutta raittiuttasi.
Tänään et ole yksin
Kyllä kannattaa lopettaa juominen ehdottomasti. Hyvällä tiellä oot Jarno T! Tsemppiä!
Oikein mukavaa perjantaiaamua, selvin päin olijat.
Kaveripiirin supistuminen, onhan se yleinen ilmiö juomisen lopettamisen yhteydessä.
Ne kaverit, joiden kaveruus on ollut pelkästään juomiseen liittyvää, jäävät helposti pois. Yhtä helposti sitten alkaa kaveripiiri yksipuolistumaan, jos itse alkaa valikoimaan kavereikseen vain kokonaan alkoholista kieltäytyviä ihmisiä ja kenties juuri niitä jotka pitävät sitä elämää suurempana ideologisluonteisena asiana.
Omalla kohdallani olen vuosien varrella huomannut, että jos se kaveripiiri ei ihan niin laajalta aina tunnukaan kuin ennen kun kavereita oli joka viikonloppu ainakin kaksi ja puoli kapakallista , samanhenkisiä kaljankaatajia ja hymyileviä puolituttuja, niin ehkäpä niitä sitenkin aina sen verran on kuin tarvitseekin.
Kun nimittäin se oma vauhti hiukan on hiljentynyt, niin kuinkahan montaa kaverisuhdetta sitten ihan oikeasti minä itse ehtisin ylläpitämään?
Ei niitä kovin paljon taitaisi jaksaa. Joskus vähemmän voikin olla enemmän? Kun ei ole niin kovasti menoa ja meininkiä, voi vaikka ehtiä tutustumaan ihan normaalin elämän yhteydessä uusiinkin, ja ehkä entisyydestä poikkeaviin ihmisiin. Sellaisiinkin, joiden elämä ei koskaan ole mitenkään pyörinyt alkoholin ympärillä vaan se sisältö on koostunut ihan muista asioista.
Semmoisiin törmää, kun ei itse katsele maailmaa ongelmakeskeisesti, eli vaikkapa viinankäyttösuhteeseen kaikkea peilaten.
Ei se yhtäkkiä tapahdu, eipä tietenkään. Ei päihdekeskeisestä elämästä hypätä samalla sekunnilla riippumattomaksi, kaikki muutos ottaa aikansa. Mutta, se voikin olla ensimmäisiä asioita uuden opettelussa, hyväksytään se, ettei ole kiirettä minnekään, ei mitään äkillisiä muuttumispakkoja, voi aivan hyvin olla vaan, antaa pölyn laskeutua ja etäisyyden asioihin kasvaa, siinä sitten tulee tilaa uudelle ja uusille ihmissuhteillekin. Ei niitä mistään hyllyltä oteta, eikä välttämättä kannata edes hyllyllä tyrkyllä olevia itselleen himoita antaapa sattumankin tuoda yllätyksiä eteen.
Ihmissuhteiden kanssa minusta juuri kiireettömyys ja muutosvaiheissa rauhallinen itsensä kanssa toimeentulemisen opettelu, ihan vaan oleminen hosumatta, on elämää paremmaksi rakentava konsti.
Hyvää perjantai-huomenta Metsänreunan mies!
Harrastuksia minulla on onneksi aina ollut paljon ja laajasti erilaisia. Alkoholinjuonti on vain joskus häirinnyt näitä terveitä elämään kuuluvia asioita. Minulle tekee hyvää välissä olla omissa oloissani ja harrastukset kyllä pitävät huolta siitä, että on mielekästä tekemistä. Ulos ja ihmisten pariin vaan rohkeasti!
mies metsänreunasta kirjoitti
Juovan kaveripiirin kutistuminen voi herättää juopon mielessä kysymyksiä, mihin jotkut ovat häipyneet. Kun kuulee sitten huhuja tai sattuvat tapaamaan, niin ilmenee, että joku onkin lopettanut dokaamisen. Ehkä silloin käväisee sumuisissakin aivoissa, että olipa hyvä, kun se oli semmoinen juoppo. Sitten joskus vaikkapa vuosien päästä iskee ajatus, että pitäisi oikeastaan lopettaa ja kysyä, miten se onnistui siltä juopolta. Sitten se toinen tai joku muu kertoo ja niin ehkä kaveruus herää henkiin ja saavat toisistaan raittiudelleen tukea.
Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaisia henkilökohtaisia suhteita entisiin juoppokavereihinsa, niinpä he hakevat apua muilta tahoilta, kuten A-klinikoilta, terveyskeskuksista, terapiasta, katkoilta tai jostain muusta, esim. AA-ryhmistä. Viimeksi mainituissa on, varsinkin isommilla paikkakunnilla, niin monensorttista väkeä, että jokaiselle löytyy raittiuden tueksi samasta sairaudesta toipuvia. Myös entisen juomakaverin, naapurin tai työtoverin tapaaminen voi olla suuren vapautumisen ja ilon aihe.
Vapaaehtoinen AA:n jäsenyys ja raittius on silta elämään. Se avaa toveripiirinsä lisäksi ovet kaikkeen yhteiskuntaan ja elämään.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Apua on haettava, kun apua tarvitaan.
Onneksi sitä myös on saatavissa. Onko tarpeeksi kaikkiin ongelmiin, se on tietysti toinen juttu (jonka esiinnostaminen on tärkeää, ilman muuta)
Terveydellisten ja psyykkisten ja taloudellisten ja oikeudellisten ongelmien kanssa tarvitan apua. Kun apua saadaan, saattaa käydä niin että otaksutaan saman avun olevan lääke myös muihin asioihin. Ei liene salaisuus että terveyskeskuksissa jonottaa joskus niitäkin jotka etsivät sairastamisesta ja hoidon sekä lämpimän suhtautumisen saamisesta sisältöä muuten tyhjän tuntuiseen elämäänsä.
Tavallaan eletään ongelman kautta, koska sen kautta saadaan ymmärrystä ja ihmisten läheisyyttä.
Ei siträ voi eikä pidä tuomita, jostain sitä on löydyttävä, kun siihen tarvetta on eikä ole osaamista tai mahdollisuuksia etsiä yhteisyyttä ja yhteisöllisyyttä ihmisten kesken ilman tuollaista ongelman kautta tapahtuvaa kohtamisen etsintää.
Ainoa huono puoli siinä on se, että ihminen ei välttämättä uskalla kokonaan parantua, jättää alkuperäistä ongelmaa taakseen, koska siinä voisi menettää juuri nuo lämpimät ihmissuhteet ja huomioiduksi tulemisen mahdollisuuden.
Yksinäisyys on vakava ongelma, ja se koskettaa jollain tavalla kaikkia ikäluokkia, vaikka monesti se ilmenee iän karttuessa, työn kautta elämisen vähentyessä, asuinpaikan vaihtuessa, sairastuessa tai elämäntapaa jyrkästi vaihdettaessa.
Innokkaita mukaanvetäjiä ovat ne, joilla on tarkoituksena toimia jonkun oman sanomansa saattajina, muiden valaisijoina. Läheisyys ja yhteisyys on silloin kuitenkin sidottua juuri kyseiseen asiaan, ja kirjoittamattomana ehtona on se, että on pysyttävä lojaalina, ainakin suoraan eri mieltä olematta kyseisen asian tai uskon suhteen.
Ihmiset tarvitsisivat enemmän kohtaamispaikkoja, enemmän toimintaa(mieluummin päihteetöntä) joka olisi kaikille avointa ja siten suunniteltua että juuri ne joilla eniten esteitä ja estoja osallistumiseen on, voisivat olla mukana. Olivatpa sitten henkiolennoista, raittiudesta, isänmaallisuudesta tai ruokavalioista mitä mieltä tahansa.
Yksin ongelmista tulee niin paljon suurempia kuin ne oikeasti ovatkaan…ja juomalla varsinkin.
Mielestäni asenteesi on hyvä ja kokonaisuutena tervehdyttävä, Pieni-lintu.
Minusta ihmisen ei kannata määritellä itseään minkään ongelman kautta.
Minulla on ollut onni tehdä töitä erittäin miellyttävän ja asiallisen ihmisen kanssa useaan otteeseen. Hän sairastaa parantumatonta syöpää, joka pysyy kurissa jatkuvalla lääkehoidolla. Todella vakava juttu, siis, elämään merkittävästi vaikuttava.
Kuitenkaan hän ei ajattele itseään erityisesti syöpäsairaana, tästä asiasta olemme keskustelleet.
Hän on perheenisä. Aviomies. monen ihmisen hyvä ystävä. Erittäin pätevä ammattimies. Elämän valopuolista nauttiva huumorintajuinen ja muutamaa mielenkiintoista harrastusta ylläpitävä mieshenkilö.
Montaa muutakin , kyllä vaan. Noita ehkä ensisijaisesti, merkittävinä määreinä. Jossain siellä kaukana listassa tulee myös se, että hän sairastaa tautia jota ei kokonaan pystytä poistamaan.
Luulen, että jos itseään on jollain määritteillä esiteltävä ja itselleen kuvattava, on parempi nostaa esiin positiivisia puolia. Niitä kun meissä kaikissa sentään on.
mies metsänreunasta kirjoitti
Samaa mieltä olen. Usein itsetutkistelu käsitetään nimenomaan vikojen ja heikkouksien etsimiseksi. Se onkin tärkeää, mutta niiden ohella on rehellisesti syytä etsiä ja tunnistaa se hyvä, mitä meistä jokaisessa jossain muodossa on. Vikojen ja huonojen puolien yksinomainen esille tuominen nostaa esiin väärän syyllisyydentunnon tai itsesäälin. Itsetutkistelun on tarkoitus myös selventää suhteitamme muihin ihmisiin, itsekeskeisyyden aiheuttamasta toisten tai yhteiskunnan syyttelystä eroon pääsemiseksi.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Keskittymiskyky on niin paljon lopettamisen myötä parantunut, että sitä voi vain ihmetellä, kuinka sitä joskus on voinut juoda keskittyäkseen.
Aivan hulluja juttuja juovan mieli syöttää. Löytyy kyllä syyt kuin syyt, ettei varmasti juominen lopu…
Moikka Suloinen Sivertäjä!
Mä olen juuri miettinyt samaa… Olen juomalla mukamas pystynyt keskittymään paremmin ja saamaan aikaan. Eli siis käytännössä hallinnut omaa paniikkimonsteria ja apinaa.
Kyllähän tuo tietyllä tavalla alkuun toimikin jossain tilanteissa. Mutta kuten tuossa kirjoitat, mullakin on jo kolmen viikon juomattomuuden jälkeen keskittyminen on terästynyt tosi hyvin. En malta odottaa miten se vielä paranee (tai on paranematta). Mietin, että aamuisin meditoisin/tyhjentäisi mielen hetkeksi. Juuri kiireen poistoon ja keskittymiskyvyn kehittämiseen… Olen nyt sitä parina aamuna tehnyt ja ainakaan siitä ei ole haittaa ollut enkä kuollut… Olen siis edelleen elossa - wow - fantastic
Edit: Piti, vielä tulla tekemään viimeinen edit… Keskittymiseen ja tekemiseen juominen varmasti on omalla osallani ollut stressinhallinnan keino… Juuri päähäni iskostui seuraava kultainen ajatusketju punaisella langalla:
“MINKÄÄN ASIAN TEKEMINEN TAI VALMIIKSI SAAMINEN EI OLE NIIN TÄRKEÄÄ TAI SEN ARVOISTA, ETTÄ SITÄ VARTEN KANNATTAISI JUODA. SILLOIN PAREMPI JÄTTÄÄ KOKONAAN TEKEMÄTTÄ TAI PYYTÄÄ APUA!”
Niin monta kertaa elämässä auttaa eniten juuri se ettei tee yhtään mitään. On vain hiljaa ja antaa mennä ohi.
Kun malttaa ohi kiitävän paniikin ja kohelluksentarpeen hetken, asiat seestyvät ihan itsekseenkin. Kaikki ei aina ole tarpeellista.
Hyvää huomenta!
Tulin kertomaan, että maa on lumesta valkoisena eikä minulla ole krapulaa vaikka olen alkoholisti. Itse tein aikoinaan alkoholisti-diagnoosini. Raittiuteni päästä sain kiinni sillä tavoin, että hain apua erääseen huoneeseen kokoontuneilta raitistuneita alkoholisteilta. Tiedän alkoholismini pysyvän minussa elämäni loppuun asti, mutta juuri se tieto auttaa minua haluamaan pysyä erossa päihdyttävistä juomista.
Nyt joulun edellä on mukavaa, kun tarjolla on paljon konsertteja ja yhteislaulutilaisuuksia. Oman pitkäaikaisimman harrastuspiirini jouluaterialla huomasin, että vaikka enemmistö tilasi alkoholijuomia, ei kukaan heistä juonut siihen tyyliin, mikä minulla oli aikoinaan tapana.
Sekin on ollut ilahduttavaa, että muutamilla tovereillani on tullut raittiita vuosia täyteen juuri joulun alla ja hyviä kakkuja on ollut tarjolla raittiuden kiitosjuhlissa.
Tänään et ole yksin