Avaan oman päiväkirjamaisen ketjun liittyen täysraittiuden ylläpitoon juomishimon käydessä yllättävinä hetkinä sietämättömäksi. Olen aistinut itsestäni, että omasta sisukkuudesta johtuen raittiuden saavuttaminen on suhteellisen helppoa, mutta ylläpitovaihe sitäkin vaikeampaa. Helppouden ansaan on helppo langeta.
Olen lopettanut elämässäni alkoholinkäytön tietyiksi ajoiksi aikaisemminkin, mutta silloin yksikseni ja tämä viimeisin lopetus on A-klinikan tuella ja lääkkeettömästi omasta halustani johtuen.
Kolmen kuukauden Päihdelinkki ja lopettajat-foorumin aktiivisen käytön seurauksena olen tullut siihen tulokseen, että tämänkaltainen raittiutta ylläpitävä itsetutkiskelu ja pohdinta on se, jota tarvin jatkossa tällä foorumilla eniten.
Enää ei ole tarvetta hakea keinoja, miten olla juomatta, vaan enemmänkin sisällyttää löydetyt keinot vahvaksi peruskallioksi osaksi omaa elämää. Myös opettaa itsellensä sen myötä uusia juttuja, koska vanhaan ei ole enää paluuta.
Jälleen elämässäni olen saavuttamassa kolmen kuun raittiusjaksoa ilman annostakaan alkoholia, mutta koskaan aiemmin en ole kulkenut kolmen-neljän kuun yli ja jatkanut raitista elämäntapaa. Tällä kertaa teen sen.
Siinä lyhyesti tämän aloittamani ketjun päiväkirjamainen tarkoitus ja tavoite oman elämäni merkinnöille.
Kaunista ja raitista päivää jokaiselle, joka luki tänne asti!
Kirjoitella saa!
Lämpimin terveisin: Alkoholista kokonaan luopuva Pieni-Lintu
Huomenta tänne. Hyvä juttu tämä ketju sinulle. On ihan itselle hyväksi kirjoitella mietteitä ja tapahtumia paperillekin, jos ei tänne ihan kaikkea kirjoitakaan. Minä tein sitä aikoinaan aika paljon. taisi tulla monta vihkoa täyteen kirjoitusta, ja tietokoneelle sitten myöhemmin lisää. Joita en kyllä kenellekään näyttänyt. Terapeutille yritin näyttää mutta tajusin melko pian ettei hän ymmärtänyt mitä alkoholistin päässä tapahtuu, hän kun itse ei ollut sitä kokenut. Mutta varmaan jos olisi ollut raitistunut terapeutti niin olisi ollut monestikin hyötyä lukea ja keskustella niistä mitä mietin.
Siis kirjoitin tapahtumia ja ajatuksia vihkoon, luin ne sitten ja mietin uudestaan. Se vaikutti parantavasti monessa tilanteessa kun mieli kuohui.
Tsemppiä kovasti sinulle! Ja raitista päivänjatkoa.
Hei, kiitos tekstistäsi, hyvin jaksoin lukea ja sulatellakin sitä. Ja konkreettisesti tuot esille vakaaseen raittiuteen liityviä seikkoja kuten oman halun, tukeen turvautumisen, itsetutkistelun ja kokemuksista kertomisen.
Moi Pieni-lintu! Kirjoittamasi teksti on suoraan kuin omasta elämästäni aina uudelleen ratketen. Minullakin tuo 3-4 kuukauden rajapyykki on aina ollut se ratkaiseva. Sitä luulee, että eihän tässä hätää, jos pari ottaa…ei se kuitenkaan ikinä niin menekään! six päkkiMäyris-koppa jne…Olen miettinyt, että aina kun alkaa asiat taas olemaan “liian hyvin”, pudotetaan taas itsensä ja läheiset korkealta ja kovaa. Tuollainen päiväkirja-ajatus on tosi hyvä! Tsemppiä paljon ja ollaan kuulolla
hyvä ajatus tällainen ketju . Herättää kaikenlaisia ajatuksia, ja niin samanlaisia tuntemuksia kun teillä muillakin näin neljäs kuukausi raittiutta kun alkoi.
Itsekin pelkään sitä, että alan uskoa / valehdella itselleni, että muutaman paukun voisi ottaa. On jo se pahin krapula/ morkkis päässyt hiukan unohtumaan. Olenkin täällä välillä käynyt lueskelemassa ketjuni ensimmäisiä viestejä ihan sillä mielellä, ettei totuus pääsisi unohtumaan .
Suoraan sanottuna todella kinkkiseltä päivältä kuulostaa. Ymmärrän kyllä, että mieli tekisi juoda tuollaisten asioiden päätteeksi. - Mutta kun se nyt ei vain ole ratkaisu noihin asioihin. Itserankaisua olisi juoda tuossa tilanteessa ja minkä ihmeen vuoksi sinun pitäisi itseäsi rankaista?
No ei ainakaan siitä, että on sattunut olemaan liian avoin, sellaisia vahinkoja sattuu varmasti kaikille ihmisille.
Sille narsistille ei oikein mahda mitään, se on valitettavaa mutta totta. Mutta saat olla aivan varma siitä, että ihmiset kyllä huomaavat vähitellen, mitä tuo tyyppi on heiniään, joku voi jopa töksäyttää mukavasti takaisinkin puolestasi.
Joten voimia kestää nuo kuviot ja jätä se alkoholitonkin olut pois juomista.
olin äsken koirani kanssa yli puolen tunnin lenkillä; ihana ilma, vähän pakkasen puolella. Piristi oloa, hieno juoda kahvit ulkoilun jälkeen .
Olen itsekin ollut eräässä työpaikassa narsistin hampaissa eli tiedän mitä Lintunen tarkoitat . Mutta lohdutukseksi voin sanoa, ettei kulunut kovinkaan kauaa aikaa kun kaikki jo tiesivät mikä hän on naisiaan. Kukaan ei enää uskonut tämän eukon paskapuheita. Pilasi koko työpaikan ilmapiirin valehteluineen. Sai muuten potkut sieltä vaikka omasta mielestään oli paras ja korvaamaton työntekijä. Koita kestää, älä vaan ala juoda tuollaisen tyypin takia! Hän ei tosiaankaan sitä ansaitse!
…niin ja vielä tuli mieleeni…olen itse aika avoimesti kertoillut sairaudestani ja ryyppäämisestäni. Mitä enemmän ihmiset tietävät sitä vähemmän jaksavat juoruilla, ja totuuden nimissä ihmiset pääasiassa pyörivät oman napansa ympärillä, ei Tyynen asiat pitkään jaksa ketään kiinnostaa. Koirani oikeastaan pelasti minut, oli pakko lähteä ulos lenkille vaikka kuinka hävetti kännitoilailuni.
Iltapäivää. Aina se sykähdyttää kun lukee tai kuulee kuinka joku on selättänyt viinanhimon, teki sen yksin tai ryhmässä tai täällä, mutta se on askel siihen että seuraavalla kerralla kun tulee mieliteko niin voi muistaa sen että ei tarvi juoda, voi olla ottamattakin. Ja tosiaan, jos joisi niin mikään ei kuitenkaan muuttuisi siellä työssä.
Kun luin Pieni-Lintu tarinaasi niin selkeästi tajusin jälleen sen että me jotkut ihmiset tarvitsemme alkoholia että se turruttaisi jotain tunteita mitkä tuntuu ettei kestä. Ja kuitenkin kestää ne. Aivot kai valehtelee, jokin pään sisällä houkuttelee.
Tuon tv-2 dokumentin jälkeen havahduin taas siihen mihin alkoholismi olisi minunkin kohdalla vienyt.
Mutta nyt saan olla ja elää vapaana, raittiina. Ongelmia on muttei niihin enää tarvitse ottaa yhtään mitään.
Niin tutulta kuulostaa tuo miten työpaikalla, perheessä oli minullakin ihmisiä jotka kiusasivat, nälvivät ja nakkelivat lauseita joista vain minä tiesin miksi ne lausuttiin, se oli pahemman laatuista henkistä väkivaltaa.
Mutta kun olin vuosia raittiina niin pääsin heistä rauhaan. En reagoinut, enkä enää reagoi heihin samalla tavalla. kummasti sitä vain muuttuu kun aikaa kuluu.
Kahden ihmisen kohdalla perhepiirissä jouduin kyllä sitten kun olin tosiaan ollut raittiina jo varmaan kymmenen vuotta, niin otin tavallaan puhutteluun ja sanoin että tuo huulenheitto ja vitsin varjolla piruilu saa loppua. ja se loppui. Ei he edes tajunneet että se minua satutti, kait. Ei kaikkea tarvi kestää, mutta sen tajusin ja siitä minua varoitettiin että pitää ensin hoitaa itseään ja olla vakaalla pohjalla ennenkuin alkaa vastustamaan näitä kieroituneita ihmisiä. Vähemmällä pääsee kun kiertää kaukaa tai antaa mennä kuin “vesi hanhen selästä”.
Toivottavasti saat rauhaa olla töissä ja opiskeluissa ilman että alkaisi liikaa ahdistaa.
Ihania onnistumisen päiviä sinulle! Päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin, päivät ovat erilaisia.
Onnittelut ja kiitos virtuaalisesta suklaasta ja kahvista, näin aamulla hyvin maistuikin:)
“Niissä näkyy monen vuoden tuoma viisaus ja kokemuksen ääni.” Tästä minun täytyy antaa kiitos sinne minne kuuluukin, eli toisille ihmisille, ryhmille, luennoille, terapeuteille, ev.lut.seurakunnan perhetyöntekijälle (siellä voi käydä vaikkei ole kirkon jäsen) ja monelle ystävälle joiden kanssa elämisen ongelmia on ratkottu ja varmaan eteenkin päin ratkotaan.
Niin kävi minullekin että yritin yksin selvitä kaikesta, ennenkuin nöyrryin ottamaan apua vastaan, tai uskalsin.
Paljon onnea ja viisaita ratkaisuja sinulle elämässä eteenpäin! Hieno juttu että olet kiitollinen raittiista elämästä, eikä se ole pakko vaan vapaus toimia uudella tavalla
.
. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, ettei kulunut kovinkaan kauaa aikaa kun kaikki jo tiesivät mikä hän on naisiaan. Kukaan ei enää uskonut tämän eukon paskapuheita. Pilasi koko työpaikan ilmapiirin valehteluineen. Sai muuten potkut sieltä vaikka omasta mielestään oli paras ja korvaamaton työntekijä. Koita kestää, älä vaan ala juoda tuollaisen tyypin takia! Hän ei tosiaankaan sitä ansaitse!