Komppaan kaikkia edellisiä! Kun ihan pahimmat ekat päivät ovat jo takana, miksi järjestää niitä lisää eteensä? Kun voi sen sijaan vain antaa niiden jäädä taa.
Teme hyvin tuossa yllä puhuikin siitä että vaikka reilu viikko takana on jo hieno juttu, se ei vielä ihan riitä siihen että kehosi huomaisi kuinka mukavaa nyt on. Siihen todella vielä menee tovi.
Ei siis nyt kannata lannistua eikä ajatella että jaaha, tältäkö se juomattomuus nyt tuntuukin, vain väsyneeltä ahdistuneisuudelta - tämä on vain välivaihe. Eikä edes kovin pitkä. Vointi kohenee, ihan varmasti. Tulee mukavampi olo, sinnittely vähenee.
Juuri nyt on varmaankin päällä se pahin väsymys. Se kuuluu asiaan ja menee ohi.
Jos tämä auttaa sinua sinnittelemään ja niin siitä vain! Kaikki mikä auttaa on hyvä.
Se aikakin vielä tulee, kun alat olla juomatta ihan vaan itseäsi varten, omasta halusta, etkä halua enää luopua siitä hyvästä minkä juomisen jättämisellä alat saavuttaa. Sitä voi olla juuri nyt vähän vaikea uskoa, mutta trust me: kun on saanut riittävän etäisyyden alkoholiin, se vaan lakkaa kiinnostamasta.
10 päivää on jo enemmän kuin käsivarren mitta. Ja jokainen uusi juomaton päivä vie sinua kauemmaksi sieltä missä et enää viihtynyt.
Jokainen päivä on voitto nyt, mutta se voittajaolo voi olla helpompi saavuttaa sitten kun elämään palaa enemmän iloa ja mielihyvää.
Ne ovat jo matkalla. Niin hyvin olet tähän asti edennyt että näinä päivinä ei kannata luovuttaa.
Tämä tulee vaihtumaan. Tulee joko tasaisen tyytyväinen tai läikähtelevän iloinen “näinkin saa elää” -olo. Tai molemmat.
Minä pedissä itseltäni turvassa, juomina nautittu erilaisia kuplavesiä, sitruunalla, ilman sitruunaa… 0% olut jäi jääkaappiin. Se oli tänään varalla, huomiseksi pitää ostaa niitä lisää.
Nyt on sitten rikottu kaikki peräkkäisten juomattomien päivien ennätykset n. 20 vuodelta.
Noista ekojen n. 10 vuoden aikana kyse oli parista siideristä 4-5 iltana viikossa, säännöllisesti kun olin saanut lapset nukkumaan. Annokset pyörivät siinä auditin riskirajalla ja kyse oli perinteisestä “lopultakin hetki omaa rauhaa” -palkitsemisesta. Reippaammin tuli juotua vain seurassa, jossa tosin tuli oltua vähän enemmän niihin aikoihin… ja silloin viini virtasi.
Jossain vaiheessa ehkä 10 vuotta sitten, tuli kuvaan pikku hiljaa aina useammin viini myös kotioloissa. Ei monta kertaa viikossa, mutta kuitenkin sen verran, että yleinen annosmäärä alkoi kolkutella suurkulutuksen rajoja. Ja viitisen vuotta on ollut nyt sellaista, että olen tiennyt että kyse on ongelmasta.
Siitä huolimatta olen oikeuttanut itselleni juomista sillä, etten juo peräkkäisinä päivinä. Kun ei ole sitä putkea eikä ränniä. Vain joko juomispäivä tai krapulapäivä. “Vain” typeriä kaatumisia, todella idioottimaista riskikäyttäytymistä karmeassa kunnossa ja suoranaisia vaaratilanteita. Mutta kun ei ole niitä putkia niin eihän se juominen mitään meinaa, eihän..
Vaikken silleen varsinaisesti uskovainen olekaan, niin kyllä on tullut monesti mieleen, että jonkinsortin enkeli mulla on ollut matkassani.
Mikä lie, mutta kello on kohta 05 ja olen valvonut pian kolme tuntia. Olen lukenut puoli plinkkiä ja mm. itkin äsken Finncocon koiravanhuksen syksyistä kuolemaa.
Ehkä pitää yrittää nyt nukkua, haastava työpäivä huomenna. Onneksi ei aikaista herätystä kuitenkaan.
Toivottavasti selvisit työpäivästä! Ja toivottavasti uni tulee tänään vähän paremmin.
Nyt kun ehkä olet aika väsynyt, muista huolehtia siitä ettet kuitenkaan ole nälissäsi. Väsymys ja nälkä ovat paha yhdistelmä, kun taklataan juomahimoja.
Tämä on vaan niin mahtavaa. Sinusta on ollut tähän! Siispä sinusta on tähän jatkossakin. 12. päivä, siinä on jo sellainen lukema joka alkaa valaa uskoakin siihen tulevaan. Vaikka kuinka väsyttäisi.
Ole ylpeä itsestäsi nyt, ja tsemppiä jo toiseen perättäiseen perjantaihin selvin päin! Selvisit siitä edellisestä, selviät tästäkin. Ja aamulla on hyvä mieli.
Tuo väsymys ja nälkä ovat todellisia vihollisia. Tänään tuli taas pitkästä aikaa se tunne, kun kotona äsken ruokaa laittaessa mietin, että sitä oltaisiin ennen oltu jo melko hyvällä tuulella tässä vaiheessa iltaa.
Nyt mentiin sisulla hetken yli ja sitten pitsaa, mutakakkua ja kahvia ääntä kohti.
Seuraavaksi autolla kaupoille, ei olisi onnistunut vielä 558 päivää sitten.
No niin, nyt näyttäisi että olen se joka pitääkin. Mikä lie ihme juttu tuossa oli, mutta vaihdoin äkkiä salasanani jne. Kirjauduin siis ulos, poistin vanhat salasanat ja tein uuden. Tässä siis uudelleen viesti, jonka kirjoitin äsken jollakin täysin vieraalla nimimerkillä.
***
Joo, kiiiitooss muistutuksesta tuon väsy-nälkä yms asian suhteen. Juon juuri 0% olutta taisteltuani koko illan kuiskuttelua vastaan, mutta tuo syöminen!!!Teenpä heti kohta itselleni maittavan iltapalan : pPäivä meni hyvin.Niin se on että nyt kun päivä meni hyvin, sitä ei kannata juhlistaa niin, että hyvin mennyt päivä päättyy huonosti. Miksi palkita itsensä sellaisella, mikä tuhoaa hyvinvointia?Haenpa toisen 0% tuolta parvekkeelta, jonne survoin niitä tullessani kassillisen jäähtymään.
Mutta se askarruttaa nyt kyllä, että kuinka helkutin monta päivää tätä kuiskintaa pitää vielä kuunnella..? Tänään haluan päätyä taas peiton alle ajoissa, en tahdo antaa periksi, nyt roikun täällä jonkin aikaa, juon näitä 0% juomia ja syön marmelaatia ja sitten äkkiä hammaspesulle ja petiin suorinta tietä, kulkematta lähtöruudun kautta.
No niinpä, tämä on tässä itsellekin valjennut, että mitä ihmettä - tässähän voi lähteä vaikka minne ja vaikka heti jos mielii, ihan vapaasti ja huoletta. Ja huomenna aamulla kun pitää lähteä ajamaan, ei tarvitse yhtään miettiä, ei puhallella alkometriin huonovointisena ja odotella vielä tuntia että uskaltaa lähteä liikkeelle…
Hirveää millaiseen jamaan sitä on itsensä elämässä ajanutkin. Ja hirveää sekin, että vielä vaan tänään ne ajatukset hiiviskelivät mieleen, mitä jos… mutta ei.
Tämä päivä on ollut isojen riskien päivä. Perjantai, yhdet duunit pulkassa, yksin kotona. Vaan tässäpä sitä ollaan, 0% olutta lasissa.
En vain jotenkin osaa olla vielä ns. ylpeä itsestäni tai saavutuksestakaan. En uskalla. Pelottaa, että sitten tapahtuu jotakin ja tämä jotenkin viedään minulta. Tuntuu, että pitää olla kieli keskellä suuta, varovasti vielä. Että jos tässä alkaa jotenkin tuulettaa, lipsahtaa kuin Mikko Kekkanokka laiturilta veteen.
Tämä johtuu ehkä siitä, että tämä on aika tervanjuontia edelleen. MUTTA on todettava, että vaikka unet viime yönä oli mitä oli, energiataso on siitä huolimatta ollut tänään parempi kuin yhtenäkään krapulapäivänä. Hmm. Pistää miettimään.
Mutta nyt on kello kohta 23. Hammaspesulle ja petiin. Hyvää yötä, tämä oli meikäläisen toinen selvä perjantai peräkkäin Jes.
Päivän 13. aamu.
Ja joo, aika hyvä mieli, vaikka illalla ei ollut oikein uni tulla. Olo on silti ihan toisesta maailmasta jurristen öiden aamuihin verrattuna.
Yöllä unta odotellessa laskeskelin sovelluksesta sinne merkitsemiäni annosmääriä viime tammikuusta alkaen kun aloin yrittää uudelleen vähentää. Silloin tammikuussa oli törttöilyjeni jälkeen jonkinlainen hento yritys, mutta maaliskuussa olinkin käytännössä jo taas luovuttanut, eli merkitsemiset loppuivat.
Viime vuoden aikana merkittyjen annosten määrät kieppuivat siellä 110-120 paikkeilla / kk, mikä tarkoittaa, että maalis-syyskuussa, jolloin en ole edes yrittänyt vähentää, määrät on olleet selkeästi suurempia.
@Jussi n toisaalla muistuttaman voipakettilaskelman innoittamana laskin, että juomani “kuivat, eli oikeastaan lähes terveelliset valkoviinit” ovat tarkoittaneet n. 10 000 kilokaloria / kk, mikä tarkoittaa suunnilleen 3 kpl puolen kilon voipakettia ylimääräistä energiaa. Tässä on pyöreästi pelkän alkoholin tuottama energia - välillä viini on ollut makeampaa ja välillä lisänä ollut “mietoja, eli siinä mielessä lähes terveellisiä”, varmuuden vuoksi ostettuja tölkkijuomia marketista. Ollut sitten turvallinen olo jos vaikka viini pääsisi loppumaan
Eipä ihme, että olemus on viimeisen 10 vuoden aikana vähän muuttunut ja terveys useammallakin tavalla heikentynyt.
Nyt hoitelemaan asioita, ei kovin hyvin nukutun, mutta kuitenkin selvän yön jälkeen.
Mukavaa lauantaita kaikille kanssakulkijoiille!
Ihan samat fiilikset oli itsellä alussa. Mä turrutin tuulettelut ja pakotin itseni sen sijaan miettimään niitä alkoholin aiheuttamia negatiivisia asioita. En mä vieläkään uskalla hehkuttaa, enkä varmasti ikinä. Kiitollinen itselleen sen sijaan voi olla.
Hienosti olet päässyt alkuun, onnea 13:sta päivästä!
Kiitos. Jotenkin hyvä kuulla. Jotenkin mun on myös ollut pakko keskittyä tässä vaiheessa lähinnä niihin negajuttuihin.
Mutta tuo kiitollisuus, joo. Siinä on pointtinsa. Voi olla kiitollinen ihmisille täällä, itselleen siitä, että pystyy ehkä antamaan itselleen paremman loppuelämän.
Tunnistan. Muistan miten vierotin itseni bentsoista enkä ole ikäänkuin osannut edes antaa itselleni tunnustusta asiasta ennen kuin vasta viime vuosina olen ymmärtänyt miten isosta asiasta oli kysymys. Se on antanut minulle tukea myös alkoholista vierottautumiseen.
Enemmän pitäisi pysähtyä ja antaa itselleen taputus olkapäälle. Onnistuit. Hienoa!
Kotona oleva alkoholi on riski, ainakin minulle itselleni ja näköjään myös sinulle. Kannattaisiko käydä nurkat ja kaapit läpi ja kaataa juomat pois, jos sellaisia löytyy?
Saatko kiinni siitä, mitä mielessäsi tapahtui juuri ennen kuin automaatti meni päälle ja joit loput glögit? Pystytkö kuvittelemaan, että tilanne menisi toisin: huomaat vajaan pullon parvekkeen nurkassa ja tyhjennät sen viemäriin?
Opitut tavat ovat juurtuneet syvälle, onhan takana lukuisia toistoja vuosien varrelta. Raittiina olemiseen on opeteltava uudet tavat ja siihen menee aikaa ennen kuin niistä tulee yhtä automaattisia. Tsemppiä!
No mutta. Tuohan on hyvä, että tuon glögin juomisen jälkeen et ilmeisesti muuta lähtenyt enempää juomaan?
Ja tarkkailit ja analysoit fiiliksiäkin, minkä jälkeen ilmeisesti jatkat alkoholitonta linjaa?
Joten tosi hienoa, kaikki juomattomat päivät jo ennen saavutetut ja nyt kaikki tulevat!
Ei siinä välttämättä edes ole mitään sen kummempaa tunnetilaa taustalla: on vain se tottumus. Alkoa näkyvissä, sitä pitää saada ja sitten juo. Koska se tottumus ja riippuvuus tottumuksen seurauksena. Mutta hyvin selätetty. Itselle viimeisin retkahdus toi juuri nuo samat luettemasi tunteet. Ei tuntunut mitään hienoa nousua tai fiilistä tai nautintoa asiasta. Yöunet täysin pilalla - heräilin monta kertaa - seuraavana päivänä ei ollut krapulaa, mutta kyllä ihan erilainen fiilis mihin oli jo ehtinyt tottua. Mielessä vain se ajatus, että miten ihmeessä sitä on voinut juoda!!! Ja siihen se sitten jäi. Joskus sitä vaan tarvitsee sen muistutuksen. Tästä vaan eteenpäin.
Nyt tulossa monta päivää jolloin juominen oikeastaan mahdotonta, joten hyvässä turvassa ollaan. En kirjoittele muutamaan päivään, mutta tällä kertaa se tarkoittaa sitä, että olosuhteet sellaiset ettei juominen onnistu ja hyvä niin
