Mutta pakko vähän purkautua.
Mua ottaa pannuun tämä että tämän pitää nyt mennä näin. En jotenkin saa kiinni siitä riemusta ja ilosta ja hyvinvoinnista. En jotenkin oikeasti välitä tarpeeksi. En itsestäni, elämästäni enkä oikein mistään.
Ehkä olenkin vain torjunut masennusta juomalla, ja nyt jokin alla ollut depressio nousee pintaan? En tiiä.
Tympeä, uupunut, tylsä ja yhdentekevä olo.
3 tykkäystä
Kumpa voisin piristää sinua. Minulle on aina vaikea löytää lohduttavia sanoja.
Oma elämä on aikamoista vuoristorataa.Masennuspäivinä oon alamaissa, mutta oon tietoinen tulevan taas parempia päiviä. Yritän silloin löytää niitä elämääni sisältyviä hyviä asioita ja olla niistä kiitollinen.
Juomalla huono olo siirtyy kauemmas palaten takaisin vielä huonompana. Tiedämme tämän jokainen.
Iäkkäänä mummona voin sanoa, että terveempi olisin, jos en olisi juonut. Ainakin muistin heikkeneminen on saanut tissettelystä vauhtia.
Voimia Sinulle elämän haasteisiin 
7 tykkäystä
Hei @Hyvaan_oloon! Sinulla onkin oikein mielenkiintoinen ketju täällä menossa, vaikka en nyt kerennytkään vielä kuin vähän sitä silmäilemään. Täytyy palata lukemaan ihan ajatuksen kanssa.
Tuosta glögin juomisesta muistan itsekin, kuinka vielä usemman viikon alkottomuuden jälkeen sain itsekin sellaisia kummallisia “juomispäätöksiä” jossa aivot vähän niin kuin yllättäen päättivät automaattisesti minun puolestani, että nyt juodaan, vaikka varsinaista halua ja juomisen hekumointia ei olisi ollutkaan. Ainoastaan se, että alkoholia ei ollut sinä hetkellä vieressä saatavilla minut pelasti. Jos onnistuu pelaamaan aikaa tuo aivojen “päätöksen” ja varsinaisen teon väliin, niin hyvin todennäköisesti prefrontal cortex aivoissa kerkeää aktivoitumaan, ja ottamaan päätäntävallan noilta luolamiesvaistoilta, ja juomisen pystyy lykkäämään taas sinne huomiseen. Sen vuoksi on ihan perusteltua ja järkevää, että kotonaan ei ensimmäisinä kuukausina pidä minkäänlaista alkoholia. Sinulle siis sattui pieni tapaturma, mutta onneksi osasit siitä ottaa jo kaiken mahdollisen opin matkaan ja suunnata taas eteenpäin.
Ja kun alkoholin poistaa elämästään, niin sieltä voi sitten tosiaan paljastua, että mihin kaikkeen ongelmaan sitä onkaan myös noin tiedostamatta ehkä käyttänyt “hoitokeinona”. Mutta aivokemiat tulevan olemaan yleensä pitkin seiniä monta viikkoa lopettamisen jälkeen, ei siis kannata alkaa aivan liian hätäisiä johtopäätöksiä tekemään, että mikä on lopulta oman mielenterveyden laita. Ja jos sieltä sitten lopulta löytyy jotain syytä, jota täytyy lääkärin ja lääkityksen avulla hoitaa, niin silloin alkoholin poistaminen olisi vielä entistä tärkeämpää. Etanoli on todellista myrkkyä koko keholle, ja erityisesti aivoille.
Sulla on tosi hyvä meno päällä, ei muuta kuin rohkeasti vain eteenpäin kohti valoa ja tasaisempaa elämää.
9 tykkäystä
Oi että. Tunnistan tästä Sinun ketjustasi kaikkinensa hyvin paljon yhtymäkohtia omaan ajatteluuni ja niihin tunteisiin mitä on noussut oman matkani varrella. Olen hyvin samoilla linjoilla kuin @Setämies - varsinkin nyt kun tuosta omasta synkimmästä vaiheestani tähän asti on kulunut taas hieman aikaa. Mietin itsekin, että näinkö tämä raittius kosahtaa nyt tähän etten sitten kuitenkaan välitä itsestäni tarpeeksi - alkoi pyöriä hyvin vahvat arvottomuuden tunteet ja syyllisyyskin siitä miten on aikaisemmin toiminut, ja itseään kohdellut. Voin sanoa, että sekin menee ohi. Aivan varmasti sitä on juonut synkkiin hetkiin ja masennukseen, mutta juomalla pahentanut asiaa. Vaikea on sanoa mikä aina on johtanut mihinkin, mutta kuiten tuossa Setämieskin totesi, on helpompi sitten alkaa selvittää asiaa, kun juomattomuutta tulee lisää.
Älä luovuta - tästä se menee kuitenkin eteenpäin vaikka siltä ei nyt tunnu. Olen päässyt tuon vaiheen yli - pääset Sinäkin <3
8 tykkäystä
Räpistelijä täällä komppaa sekä sitä mitä @kaaosteoria66 että @Setämies ovat edellä puhuneet!
Alkoholin pois jättämistä seuraava hyvä olo tulee hyvin monille, mutta ei pikavoittona. Ei välttämättä ensimmäisinä viikkoina, eikä se pamahda päälle yhtäkkisenä euforiana. Se hiipii hissukseen osaksi elämää, alkaa tehdä mahdolliseksi hyvien asioiden huomaamisen ikävien sijaan - tai ohella. Jonain päivänä siihen sitten vaan havahtuu: hitsi minähän voin paremmin nyt kuin ennen.
Jos @Hyvaan_oloon nyt odotat taikaiskua, joka muuttaa kaiken hyväksi hetkessä, sinä vaan petyt ja sen vuoksi saatat ehkä retkahtaa. Anna mieluummin itsellesi aikaa.
Et vielä. Myöhemmin ehkä. Riemuun ja iloon ja hyvinvointiin vaikuttaa niin moni muukin asia kuin se, ettei juo.
Juomatta on pakko alkaa havahtua siihen, millaista oma elämä oikeasti selvin päin on. Ja jos siinä on elementtejä, joista ei itse pidä ja olosuhteita, joissa ei viihdy - niille on paljon helpompi alkaa tehdä jotain itse. Kun ei pakene pulloon turtumaan.
Setämies puhuu jälleen asiaa. Se on juuri näin. Alakulo, väsymys, mitäänsanomaton ja masentunutkin olo - ihan tavallista silloin kun aivot alkavat toipua etanolista.
Mihinkään näistä ei kuitenkaan juomisen jatkaminen auta - päin vastoin.
Ehkä sinun @Hyvaan_oloon ei kannatakaan nyt asettaa kovia odotuksia sille millaista elämästä juomatta tulee. Tärkeämpää on nyt vaan olla päivä kerrallaan juomatta, että sen tulevan muutoksen joskus pääsee itse havaitsemaan: että millainen se lopulta itsellä on.
Juomalla siihen ei ikinä pääse.
Tsemppiä. Kevät tulee! Sinnittele - kun lumet ovat sulaneet, kiität itseäsi vielä siitä että nyt talvella sinnittelit.
8 tykkäystä
Mä komppaan muita! Ei se maailma muuttunut eikä se olekaan vaan hattaraa ja sateenkaaria ja kaikkea positiivista. Ei tullut riemunkiljahduksia ja ilotulituksia. Mutta tuli jotain paljon parempaa; hitaasti mutta varmasti hiipien selittämätön rauha omaan itseen, osaa arvostaa pieniäkin asioita ja iloita niistä. Kokonaisuutena positiivinen olo vaikkei se saapunutkaan fanfaarien kanssa sormia napsauttamalla. Huonoja hetkiä ja päiviä on edelleen mutta se pohjavire on erilainen ja niistä selviää paremmin.
Nuo epätoivon tunteet kuuluu toipumiseen, ne ei todellakaan ole kivoja mutta muista että ei ne myöskään juomalla parane, päinvastoin.
Nyt vaikka kiukulla tän yli ja kevättä kohti, kyllä se hyvä olo sieltä tulee, jokaiselle juomattomalle ajallaan
10 tykkäystä
Kiitos teille ketjuun viikon poissaoloni aikana viestittäneille. Oli pieni matka ja töitä, ja sitten tuhannen kuumetauti, enkä jaksanut edes lukea täällä.
On aamuyö, heräsin pari tuntia sitten ja valvoskelen nyt onnellisena siitä, että huomenna on lauantai eikä tarvitse tehdä mitään. Ja siitä, että takana on taas monta täysin juomatonta päivää.
Ehkä ekoja kertoja on hetkittäin tuntunut, että se juomisen “tila” on jotenkin väistymässä. Että tilalle on tulossa selkeämpi, uusi tila, arki tai elämäntapa johon juominen ei enää kuulu. Jokainen tämän lopettamispäätöksen jälkeinen juomiskerta (muutama) on opettanut näkemään selvemmin syyt, miksi lopettaminen on nyt päämäärä jota kohti pitää mennä, ja kuten te ihanissa ja viisaissa viesteissänne sanotte: sitkeästi, fokusoiden tähän hetkeen, vaikka sitten kiukulla kestäen, mutta kärsivällisesti vaan päivästä toiseen nyt alkuun puurtaen.
Tätä kirjoittaessa tajuan, että jo tällä määrällä juomattomuutta olen kuitenkin voinut erityisesti viime päivinä paljon paremmin kuin tänne (uudelleen) tullessani. Olen myös saanut selkeämmin nähtyä millaiset asiat triggeröivät. Millaiset ihmissuhdeasetelmat suistavat radalta ja millaiset tilanteet kuluttavat sisäistä itsensä arvostamista niin, että tilalle tulee välinpitämättömyys itseä kohtaan ja vieraantuu itsestään ja omista todellisista tarpeistaan, tai ehkä oikeammin, sitä hylkää omat tarpeensa ja sitä myöten itsensä, kun kokee yksinäisyyttä ja erillisyyttä läheisissä ihmissuhteissa. Kun ei kestä sitä. Yksinäisyydentunnetta, jota on kestänyt sen n. sata vuotta elämästään aina äärimmäisen traumaattisesta lapsuudenkodista alkaen 
On niinkuin tullut mitta täyteen, ei vaan jaksa enää. Ja juominen ei luonnollisestikaan ole asiaa oikeasti auttanut, mutta kun ei ole jaksanut ilmankaan. Niin ole siinä sitten.
Nyt on sitten tultu vaiheeseen, jossa “lääke” on käytetty loppuun. Jossa, mikäli haluaa ylipäätään edes olla enää, on pakko vielä kerran jaksaa etsiä jokin uusi tapa selvitä asioista, joita ei millään jaksaisi kantaa. Mutta minkäs teet. Joko elät ja kannat tai sitten et elä. Ja juomalla mikä tahansa taakka kyllä ajan kanssa muuttuu raskaammaksi, niin se vaan on.
Nyt tuli vielä mieleen, että olen yrittänyt “helpottaa” elämääni juomalla niin kauan, että loppujen lopuksi en edes tiedä, miten vaikkapa nykyinen elämänkokemus voisi vaikuttaakin elämään ehkä nyt ihan uudella, tavallaan kypsemmällä tavalla. Ehkä. Mutta siis ehkä sitä voisikin olla pikku hiljaa ainakin joidenkin asioiden suhteen jo vähän vahvempi tai jotain. Kuin tyyliin 20 vuotta sitten, jolloin jo tiedostin, että (tuolloin vielä varsin vähäinen, mutta säännöllinen) alkoholinkäyttöni on riskialtista juuri sen vuoksi, että hain niistä iltajuomista helpotusta ahdistukseen ja suruun.
6 tykkäystä
Hyvää pohdintaa Sinulla @Hyvaan_oloon .
Yksinäisyys ja yksinäisyyden tunne on kulkenut minunkin matkallani usein.
Joku on sanonut olevansa yksin mutta ei yksinäinen. Kun lopetin juomiseni ( on muuten hienoa kirjoittaa noin ) aloin ikäänkuin elämään uudelleen ja muuttamaan ajattelumekanismiani. Lakkasin olemasta välinpitämätön itseäni kohtaan. Hakeuduin enemmän ihmisten pariin. Kävin jopa ruokakaupassakin vain tavatakseni ihmisiä. Huomasin kumminkin, että oikeestaan viihdynkin ihan mainiosti omissa oloissani.
Elämä on välillä rankan kuormittavaa. Ei jaksaisi kantaa kuormaansa. Ennen sitä turrutti juomalla huomatakseen, että siinä se kuorma on vieläkin.
Mietin , voisinko jotenkin tiputtaa osan lastista jonnekkin. Jo jakamalla kenties sitä jonkun kanssa, tuntuisi kevyemmältä.
Hyvää raitista päivää 
6 tykkäystä
Oivaltavaa tekstiä. Kiva kun palasit taas linjoille @Hyvaan_oloon ! Ja hienoa että niiden pienten takapakkien jälkeen suunta on edelleen pois juomisesta.
Näinhän se menee. Ja sitten kun vielä koittaa se päivä, jona huomaat olleesi jo kokonaan ilman jo vähän pidemmän aikaa, saatat myös huomata, että oma olo on parempi paitsi fyysisesti, myös pään sisällä.
Juomattomuus tekee mieleen tilaa ilolle. Sellaiselle, jota voi kokea, vaikka olosuhteet ympärillä olisivat kuormittavat. Toivon kovasti että sinäkin vielä pääset tämän kokemaan.
Mukavaa lauantaita!
4 tykkäystä
Just tää. Välittäminen itsestä, arvostaminen jopa.
Ja kiitos samoin, upeaa viettää sun kanssa juomatonta päivää!
4 tykkäystä
Nyt parin viime päivän aikana on tullut hento aavistus siitä, että semmoinen voisi kenties olla oikeasti mahdollista…
Kiitos samoin 
<3 Taitaa aurinko paistaa.
4 tykkäystä
Osuvasti ilmaistu 
4 tykkäystä
Osuitpa asian ytimeen. Tämä on juuri se mitä itse olen monta kertaa miettinyt. Miksi kääntää se paha, joka tulee ulkopuolelta itseä vastaan?! Tätä kun tarpeeksi miettii ymmärtää miksi raittius on ainut vaihtoehto.
3 tykkäystä