Paljon Onnea raittiista viikosta ![]()
![]()
molemmille @Hyvaan_oloon ja @Raisu ![]()
![]()
Paljon Onnea raittiista viikosta ![]()
![]()
molemmille @Hyvaan_oloon ja @Raisu ![]()
![]()
Kiitos, hyvä kuulla.
Ehkä siinä oli sekin, että olen aina jotenkin onnistunut näinä suurkulutuksen vuosina esittämään itselleni, että ei ne mun annokset nyt niiiiiin isoja ole. Että nuo “naisten rajat” on vaan sellaisia ylivarovaisia terveysintoilijoiden rajoja, jotka eivät salli mitään iloja ja Bacchuksen nautintoja elämään
Että minähän saan “nauttia” ja “rentoutua” just niinku tykkään, olla ikäänkuin ikuisella lomamatkalla elämästä, joka on tuntunut pitkään liian stressaavalta kantaa. Ja kun minähän en juonut edes päivittäin vaan ainoastaan joka toinen päivä : p
Mutta kyllä nuo annosmäärät on ihan objektiivisesti isoja. Ja ovat olleet paljon isompiakin ennen kuin aloin työstää asiaa ja merkata niitä ylös.
Joo sitä osaa jotenkin jännästi kaunistella itselleen näitä juomiseen liittyviä asioita. Mutta sitten jos alkaa tarkastella asiaa ihan objektiivisesti niin hupsista. Aika isoja laseja sitä on tullut kumottua.
Kokonainen viikko, vai onko nyt niin että jo ylikin?! Mahtavaa! Näin se vaan kuule karavaani kulkee ja olo senkun paranee. Nyt on pahin ohi, ja tulevat hyvät päivät alkavat yksi kerrallaan motivoida jatkamaan samalla selvällä linjalla. Tsemppiä edelleen! ![]()
Joo siis 9 päivää ![]()
Tää on uskomatonta. Taitaa olla koronaa lukuunottamatta ennätys ainakin 5 vuoteen.
Haluan ihan vaan kertoa, että esim. sun viestit on tässä vaiheessa olleet mulle tosi tärkeitä. Oon todella kiitollinen.
(Oon pyrkinyt tässä elämässä opettelemaan sitä, että sanoisi kivat ajatukset myös ääneen niin päätin nyt sanoa tän).
Huominen jännittää kun saatan joutua olemaan illan yksin, mutta tässä on tullut tsempattua jo näinkin monta varsin hankalaakin hetkeä ja iltaa, joten ehkä huominenkin menee.
Huomenta!
Voi miten kiva kuulla.
Olen itse saanut täältä niin paljon tukea että sitä tuntuu tärkeältä laittaa eteenpäin.
Ihana pyrkimys! Ihmiset, jotka tällaista tekevät ja jaksavat sanoittaa ympärillään näkemäänsä hyvää (vaikkei kaikki aina muuten menisikään putkeen) ovat yleensä hyvää ja voimaannuttavaa seuraa. Myös täällä!
9 päivää on todella hieno saavutus, josta voi hyvällä syyllä olla ylpeä. Sen jälkeen nimittäin selvin päin vietetyt päivät lasketaankin jo kaksinumeroisilla luvuilla!
Numeroita tärkeämpää on kuitenkin se, kuinka hissukseen olo alkaa parantua. Siihen havahtuu kyllä jossain vaiheessa. Siksi alun sinnittely hammasta purren on niin tärkeää: että pääsisi siihen tilaan, jossa ei koko ajan tarvitse purra sitä hammasta.
Kaikenlaista tulee, kaikenlaisia tuntemuksia ja vastoinkäymisten tullen voi olla vaikeita hetkiä, mutta kun ehtii vaan saada kokemuksen siitä että se oma perusolo voikin olla paljon parempi kuin mihin on pitkään aikaan tottunut - se alkaa sitten motivoida jatkamaan selvin päin pysymistä.
Monet ovat siitä täällä puhuneet ja tämä on omakin kokemukseni. Että krapulaton sunnuntaiaamu, jona herääkin virkeänä, ei ole paha olo eikä tarvitse potea akuuttia syyllisyyttä mistään on sellainen ihmeellinen voitto ja lahja, että niitä alkaakin haluta lisää. Ihan itse. Ja mitä enemmän niitä aamuja ehtii kertyä, sitä vähemmän sitä haluaa kellahtaa takaisin siihen hirveään kuoppaan jossa tälle sivulle tuli alun perin kirjauduttua.
Ihan parasta ensi viikkoina ja kuukausina minulle oli kokemus siitä, että vastoin kaikkia odotuksia (varmaan sekä omiani että muiden) minä oikeasti tunsin pystyneeni johonkin sellaiseen mikä alkaa toimia vastavoimana juomisen aiheuttamalle itseinholle ja syyllisyydelle. Kun herää aamulla ja saa todeta: ei, en olekaan ihan täysi paska kun en tänään herännytkään katumaan eilistä, saa ihan uuden päivän, jota ei ole pakko käyttää edellisen häpeämiseen.
Ja siitä se juomiseen liittyvä häpeä sitten päivä päivältä haalenee. Ei ehkä taikaiskusta, kun eivät ne omat menneet sekoilut mihinkään katoa, mutta niitä ei enää tulekaan lisää. Ja jossain kohtaa saa huomata että jokin on muuttunut. Jokin sellainen jonka halusikin muuttuvan.
No just näin! “En mä pysty tähän” vaihtuu toteamukseen “kyllä mä tähän pystyn kun pystyin eilenkin” ja niin siinä sitten käy, että sitä alkaakin pystyä. Ja se ylpeys omasta pystymisestä on ihana tunne, helpottava.
Ja tämä paikka täällä on siitä ihana, että tänne niitä pystymisen hetkiään saa tulla raportoimaan rauhassa. Täällä ihmiset iloitsevat toisten puolesta, kun joku on pystynyt hetken kerrallaan ja hetket alkavat siksi venyä päiviksi, viikoiksi ja lopulta vuosiksi. Ja jos sit tulee joku tiukka paikka jolloin ei vaan pysty - no sitten siitä vaan noustaan ja jatketaan pystymistä.
Hyvää uutta päivää! Tämäkin päivä tosiaan menee, vaikka olisit illan yksin. Ja huomenna saat olla ylpeä siitäkin. ![]()
Onnittelutsempit yhdeksästä raittiista päivästä ![]()
![]()
Olisiko mielessä jotain mukavaa tekemistä itsekseen illalle… tai jotain hemmottelua, kun on aikaa… ajattelin, jos etukäteissuunnittelu auttaisi sivuttamaan mahdolliset juomisajatukset, kun olisi jo illalle valmiit suuntaviivat ![]()
![]()
Todella vaikeaa ollut tänään. Olen ollut monta tuntia aivan viittä vaille luovuttaa. Mutta jotenkin en sitten silti ole juonut, vaikka siis olen tänään jo moneen kertaan antanut itselleni luvan luovuttaa. Vaan jokin puoli minussa on nyt sittenkin ollut tänään vahvempi. Sitten älysin tulla lukemaan viestejä tänne. Ja sitten muistin äsken, että olin hankkinut alkoholitonta olutta, joten nyt on tölkillinen raikasta, etanolitonta, myrkytöntä juomaa lasissa. Ja vieressä vähän suklaata ja pähkinöitä
Ja nyt tiedän jo, tai olen hyvin varma siitä, että kohta menen täysin selvänä nukkumaan. Nyt pitää vielä lukea ahkerasti vähän aikaa täällä muiden viestejä, jotta saan taas kiinni siitä, mitä oikeasti halusinkaan.
Tavallaan oli, mutta ei se sitten auttanutkaan, kun pahin hermostus iski. En suoraan sanottuna tajua, miten on edes mahdollista, että selvisin tästä illasta, mutta nyt tuntuu että jotenkin se vain tapahtui. Tai siis, oikeastaan se meni niin, että päätin tulla tänne lukemaan ja sitten aloin saada kiinni taas tästä mitä oikeasti halusinkaan.
Otin äsken nopeasti vielä iltalääkkeetkin, joten kohta on pakko mennä nukkumaan ![]()
Nyt ensin vain tämä etanoliton tölkki tyhjäksi, sitten hammaspesulle ja oikein pian peiton alle turvaan. Laitan kohta vielä viestin, kun olen pimeässä peiton alla. Nyt on minuuteista kyse.
Olen susta niin ylpeä! Olet taklannut vaikean päivän - ja huomisen päivän lukema on kaksinumeroinen! Ilman krapulaa!
Sinä teit sen itse. Olit juomatta ihan itse! Kiitä itseäsi siitä, hitto miten hienosti tehty!
Hyvää yötä, kauniita unia. Ja hyvää huomista huomenna, kun on taas uusi päivä. Joka voi ollakin jo vähän tätä päivää helpompi. ![]()
Hyvää yötä ![]()
Nyt peiton alla.
Yritin jo aikaisemmin päästä kertomaan tämän tärkeän uutisen että homma on hanskassa, mutta sotkin salasanani totaalisesti ja jouduin kirjautumaan jne yms kaikki uudelleen, huoh…
Mutta siis, joo. Tiukille otti, mutta tästä tuli 10. päivä.
Hienoa @Hyvaan_oloon Halausrutistus, hyvä Sinä! Voit itsekin Onnitella itseäsi lujasti. Voitit pelin ![]()
Tänään uusi peli
On kuitenkin todettava, että ympärivuorokautinen, pohjaton ketutus on nyt vähän helpottanut. Tilalla on ollut epämääräistä ahdistusta. Ja tänään väsyttää järjettömästi hyvistä unista huolimatta, mikä huolestuttaa koska olisi töitä tehtävänä, huomenna varsinkin. Lauantaina on onneksi pientä töihin liittyvää ajoreissua edessä, joten huominen “jee, työt tehty ja perjantai” -ajattelu saa muotoutua tyyliin “jee, työt tehty ja ihanaa herätä lauantaina ilman masentavaa, ahdistavaa ja lannistavaa krapulaa”. Tätä pitää työstää jo tänään. Eilinen ilta oli todella vaikea, nyt olo on ihan ok.
Haluaisin saada paremmin kiinni voittajaolosta, mutta just nyt se jotenkin ei irtoa. On vaan sellainen tasaisen tylsä “ok, näinkin voi siis elää” -olo.
Tämä ketjujen lukeminen ja erityisesti palaaminen siihen oman ketjun ekaan viestiin on se, joka on pelastanut minut monta kertaa. Olen ajatellut, että haluanko pettää itseni. Vastaus on ollut viimeaikoina en - vielä kun olin heikommalla saatoin arpoa asiaa, mutta kaikki ne tunteet, jota olin purkanut tänne auttoivat kestämään hankalia olotiloja, jotka joskus olivat todella tuskaisia. Olen ajatellut myös, että aamulla en kadu, etten illalla juonut. Se on nimittäin aina pitänyt paikkaansa. Koskaan ei aamun tunteina ole tullut oloa, että miksi ihmeessä en eilen hankkinut itselleni pahaa oloa. Näistä ajatuksista kannattaa pitää kiinni ja sinnitellä hetki kerrallaan. Hyvä Sinä. Tuo mitä käyt nyt läpi on se hankalin vaihe - sitten se taas hetkeksi tasaantuu kunnes tulee taas joku puuntakaa ajatus että voisi juoda, mutta sen taklaaminen alkaa olla hieman helpompaa.
Yhdessä mennään eteenpäin!
Tästä en oo vielä kunnolla saanut kiinni, mutta olen roikkunut kuin hukkuva oljenkorressa siinä ajatuksessa, etten halua pettää “teitä”. Joita en siis tunne, mutta jotka on vaivautuneet vastaamaan mulle täällä, käyttäneet aikaansa pohtiakseen myös mun tilannettani, kertoakseen omastaan, tuoneet esiin ymmärrystä ja tukea. Olen nyt käyttänyt apunani jokaista pienintäkin ajatusta, joka on tukenut pysymään juomattomana.
Pitää ruveta tutkimaan hiljalleen tuota itsen pettämistä myös.
Joo, tämän oon myös huomannut ja se on pitänyt aika moninakin hetkinä pinnalla. Tänäkään aamuna ei todellakaan kaduttanut se, että jätin eilen juomatta. Vaikka olo on kummallisen uupunut, väsynyt ja jotenkin vähän kurja.
Ehkä mieli ja kroppa viestittää, että nyt pitää vähän levätä ja ottaa iisisti.
Joo. Tää pitää nyt vaan jotenkin jurnuttaa läpi.
On tärkeää ymmärtää, että vaikka juomisen lopettamisesta on jo reilu viikko, niin elimistö kamppailee pitkään jatkuneen juomisen kanssa. Epämääräinen ahdistus ja väsymys ovat ihan normaaleja oireita ja niiden väistymiseen menee vielä tovi.
Alkujuomattomuus on usein sinnittelyä ja selviytymistä hetkestä, tunnista ja päivästä seuraavaan. Silloin voi ihan kaikki keinot ja ajatukset ottaa käyttöön, että pääsee nukkumaan juomatta.
Helpompaa kuitenkin on luvassa. Nuo oireet poistuvat vain sillä, että olet juomatta. Jos juot, ne vain siirtyvät ollakseen taas kohta vähintään yhtä pahoja.
Huomisiltaa kannattaa tosiaan valmistella. Hanki vaikka reilusti kaikkea sellaista mitä tykkäät syödä ja napostella. Maha ähkynä ei juominenkaan maita. Tsemppiä!
On huomattu ![]()
Joo. Nyt on pidettävä tämä tiukasti mielessä. Ja huomisiltaa varten aion hankkia kosolti holittomia oluita, ja vielä monia eri makuja ja laatuja, niin voin pitää itselleni täällä etanolittoman maisteluillan. Ajatus itse asiassa ajatus kriittisestä sokkomaistelusta parhaan makuelämyksen selvittämiseksi vähän jopa motivoi.
Ainoa maistamani holiton punkku oli niin pahaa, että jää juomatta, ja muutenkin parempi vaihtaa noihin oluisiin eikä edes leikkiä “viineillä”, oli sitten holittomia tai holillisia. Tunnistan, että niissä on triggeröitymisen vaaraa.
Kiitos. Sitä tarvitaan, tänään, huomenna ja varmaankin aika monena päivänä vielä. Tää on täysin uusi elämys koko kropalle vuosikausiin. Ja nyt EN keskity kauhistelemaan miten pitkä aika onkaan kyseessä, vaan suuntaan katseen hyvään tulevaan.
@kaaosteoria66 ja @Teme70 vastasivatkin Sinulle jo hyvin. Pääsen kiinni tuohon tunteeseesi ja muistan todella hyvin oman alkuraittiuden, koin samoin, haastavaa oli, mutta sinnittele, tee kaikkesi tai ole ja hengittele, mitä vain, koska sen voi luvata: kyllä se helpottaa!!!
Jokaisella taitaa olla vähän omat konstit levottomuuteen ja ahdistukseen, mutta kannattaa kokeilla jotain seuraavaa ‘temppua’ jos joku juttu ei auta. Minä ainakin käyttäydyin tosi levottomasti ensimmäisinä viikkoina: käveleskelin edestakaisin ulkosalla…ja sisällä…saunoin lähes joka ilta, pyörin lumihangessa. Jonkun kerran oli pakko lähteä käymään naapurissa iltateellä, pakko ‘päästä pois’, saada muuta ajateltavaa, katkaista ahdistus hetkeksi. Uimahallin poreamme oli aika kiva. En minä silloin oikein osannut siihenkään keskittyä ja nauttia, mutta siellä oli edes hetken hyvä ja sai aikaa tapettua. Sitten se juoma ja ruoka puoli…ensin tuli juotua niitä kuplajuomia ihan urakalla, tölkkikaupalla illassa, eri makuja ja merkkejä, ja tuoremehuja maisteltua, tuntui että koko ajan piti olla joku tölkki kädessä, tottumuksesta
mutta kyllä sekin meni ihan itsestään aikanaan ohi. Kun aikaa kuluu ja enin levottomuus haihtui, tuli kokkailtua kaikkea hyvää.
Tuo, aamulla juomattomuus palkitsee, on aika hyvä mietelause.
Toivon sulle NIIN tsemppiä! Kyllä se siitä ![]()
Itselläni se alku oli niin vaikeaa, että en todellakaan halua enää kokea sitä uudestaan. Jos joisin, niin karmea vieroitusvaihe olisi taas edessä. Toinen vaihtoehto olisi sitten jatkaa juomista, mikä ei houkuta. Se pöhnäinen tokkurainen olo, ei kiitos. Mieluummin katselen kirkkaita silmiäni kylppärin armottoman valon alla kuin turvonneita silmiä ja pöhöttynyttä naamaa.
Meinasin myös kirjoittaa tämän ![]()
Yllä mainittu ajatus on auttanut myöhemmässä vaiheessa useinkin.