Se tuntuu aluksi ihan kauhealta. Mutta se tuntuu kauhealta vain niin kauan kuin tietää olevansa alkoholisti, joka edelleen juo.
Tämä menee ohi.
Ja tämäkin menee. Itseinhosta pääsee sitten kun on saanut kerrytettyä juomattomia päiviä. Muulla se ei lähde.
Olet olennaisen äärellä. Sitä se lopulta vain on, juomattomuus: omien tunteiden kohtaamista.
Niihin ei kuole. Ne vaan tulevat ja menevät ja niiden kanssa oppii olemaan. Se ei ole rakettitiedettä eikä lopulta, alun hankaluuden jälkeen, edes kohtuuttoman vaikeaa. Sen oppii ikään kuin itsestään, kunhan vain altistaa itseään omille tunteilleen eikä turruta niitä.
Juomattomuus on sitä että kun tuntuu pahalta, tuntuu pahalta. Mutta se ei lopulta ole sen kummempaa kuin että tuntuu pahalta. Juomalla lopulta tuntuu aina vieläkin pahemmalta mutta korkatessaan sitä ei vain muista. Selvin päin sille pahalle ololle antaa paremmat mahdollisuudet mennä ohi.
Kunpa voisin siirtää sinut suoraan sinne olotilaan, johon pääsee kun on ollut muutaman kuukauden juomatta. Se on valovuosien päässä siitä vaikeasta olosta jossa täytyy olla ensimmäisinä päivinä kun yrittää, ei heti onnistu ja inhoaa itseään siksi.
En vain voi siirtää sinua, sinun täytyy mennä sinne itse, ensi kevääseen. Ja kyllä sinä siinä vielä onnistut.
Komppaan tätä. Toissapäivänä tuli vähän takapakkia, mutta sinulla on @Hyvaan_oloon silti hyvät edellytykset onnistua.
Menemällä sängylle makaamaan, sanomalla itselleen:
nyt on vaikea hetki. Nyt on todella vaikea hetki, mutta se menee kyllä ohi. Hetken päästä ei enää tunnu tältä, tai huomenna, mutta jos nyt juon, huominen on hirveä, vielä tätäkin päivää hirveämpi. Lepään tässä nyt hetken että jaksan kaiken.
Kokeile myös kävelylle lähtemistä. Kunhan et suuntaa kauppoihin, joista saa alkoholia. Vartinkin kävely raittiissa ilmassa voi rauhoittaa mieltä ja saada ajatukset asentoon, jossa niitä kestää.
Olemalla tänään juomatta. Se on nyt paras tapa. Tiedät sen itsekin, siksi olet täällä, ja mekin olemme. Kertomassa sinulle omalla esimerkillämme siitä, että vaikka elämässä on ollut vaikka mitä, hirveän raskaita asioita, sietämättömiä, tavallista stressiä ja liiallista, liikaa vastuuta, liian vähän itseen kohdistuvaa hoivaa, liian vähän iloa joskus, onnetonta oloa - silti juomisen voi lopettaa.
Pitkään alkoholia paljon käyttänyt ihminen elää alakulossa, jonka jo pelkkä alkoholi aiheuttaa. Ja mitä raskaampaa ja stressaavampaa elämä ympärillä on, sitä alakuloisemmaksi se alakulo menee.
Tätä on vain kovin vaikea todella tajuta niin kauan kuin elää juoden. Sen tajuaa vasta kun on onnistunut lopettamaan.
Kokeile tätä. Sano itsellesi: minua on kohdeltu väärin. Minulla on ollut raskasta. Olen ollut onneton ja turvaton, se on tuntunut pahalta. Sellainen saakin tuntua pahalta. Se, että olen juonut, on ollut hyvin ymmärrettävää - mutta pidemmän päälle se ei tee minulle hyvää eikä auta minua. Siksi on hyvä olla tänään juomatta.
Ja sitten syöt vaikka suklaata, lohduksi. Ja keität kahvit.
Juuri näin! Meille kaikille on käynyt näin, se on ihan hirveän tavallista. Monenlaisille ihmisille monenlaisissa elämissä käy näin. Mutta elämä voi muuttua.
Tämä on niin totta. Juuri näin se menee. Alku on väsynyttä sinnittelyä, josta ei tunne saavansa mitään palkintoa, mutta sitä palkintoa joutuu vaan odottamaan. Pikavoittona se ei tule, ei muutamassa päivässä. Se tulee sitten kun aivot huomaavat päässeensä etanolista eroon ja alkavat rauhoittua uuteen tapaan olla.
Sitten tulee se hyvä olo. Ja sen tultua vaikeampiakin asioita ja muistoja pystyy käsittelemään mielessään ilman että tuntee tukahtuvansa.
Amen. Sunnuntainen voimahali täältä. 
siinä tunteen keskiössä vain tuntui siltä ja kun aikansa odotti, yritti vähän keskittyä muuhun elämään, niin kas, tunne meni pikkuhiljaa menojaan…
