Olen Tyyne ja alkoholisti

Hei kaikki,

en vielä osaa/pysty/jaksa sen kummemmin kertoilla juomistarinaani. Sen verran kumminkin, että nyt takana muutama raitis päivä Antabuksen ja muiden tahojen avustuksella viikkojen ryyppyputken jälkeen. Kesä mennyt sohvalla yksin juopotellessa :frowning: . Krapula ja morkkis vieläkin kauheita. Kesäloma päättyi mutta juominen ei…nyt selvittelen asiaa työnantajan kanssa; olen kyllä ollut täysin rehellinen missä mennään, ja kertonut hakeneeni kaikkea mahdollista apua eli ilmeisesti ei syy irtisanomiseen?

Nukkumaan en ole pystynyt yöllä enkä päivällä juuri ollenkaan. Eli olen lueskellut tarinoitanne, ja saanut niistä tsemppiä ja toivoa raitistumisesta, sekä uskoa tulevaisuuteen päihteettä. Kiitos siis teille kaikille!

Tarkoituksenani myös mennä AA-kerhoon. Pieni paikkakunta, mitään “hävettävää” mulla ei siis ole sinne mennä, kulissit ovat kaatuneet…enkä muutenkaan enää käsitä miksi minun pitäisi hävetä sitä, että sairastan tappavaa tautia, johon yritän saada apua epätoivoisesti!

Kirjoittelen enemmän kunhan tästä pystyn paremmin keskittymään…ja sormet pysyvät näppäimillä…

Kirjoittelemisiin

Tyyne

Tsemppiä Tyyne!

Kaikki apu kannattaa ottaa käyttöön. Antabus, a-klinikka, AA, plinkki ja mitä ikinä keksitkään.

Nukkumiseen sain a-klinikan lääkärilta Ketipinor -lääkkeen, jolla saan nukuttua. Tuo ei ole bentso ja minulle sopiva annos on puolikas tbl. Kannattaa lääkärin kanssa ottaa puheeksi nukkuminen. Minulla ainakin pinna kiristyy ja alkaa äkkiä stressaamaan jos ei saa nukuttua. Ja sitten onkin taas vaara että tartun pulloon

Hyvä kun kirjoitat tänne, täällä meitä on monia jotka rimpuilee alkoholista eroon. Toiset pitemmällä ja toiset alussa. Ja monet (niin kuin minä) tullut ja mennyt useasti. Mutta periksi ei kannata antaa. Kun tarpeeksi monta kertaa yrittää niin joku kerta on pakko onnistua :slight_smile:

:slight_smile: Olipas tässä tarinaa. Ajatukset muuttuvat, kun elämä menee eteenpäin.

Rohkeutta uudelle polulle! :slight_smile:

Kiitos Kerttuli ja Pieni-lintu (ihana nimimerkki!), lämmitti mieltä kun heti joku vastasi :smiley: .

Vertaistuen voimaa ei todellakaan voi väheksyä; tein ensin koirani kanssa pienen metsälenkin ja sen jälkeen koirani viereen pötköttämään ja koiraa rapsuttelemaan…nukahdin melkein pariksi tunniksi :smiley: . En ole pitkään aikaan nukkunut kunnolla edes lääkkeillä (eivät enää meikäläiseen tehoa pitkän ja runsaan käytön vuoksi, eli lääkkeetkin ovat ongelmani, paitsi niitä ei enää minulle kirjoiteta), ja nyt; ilman mitään päihdettä nukuin sikeästi…ihanaa! Sekava selitys mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan :smiley: . Eikä todellakaan haittaa vaikka yöunet kärsisivät kun en ole muutenkaan saanut yöllä nukuttua, pelkkää hikistä pyörimistä sängyssä paniikki, morkkis ja krapula seuranani.

Helpotti kun uskalsin kirjautua tänne ja pyytää apuanne, kiitos! Ehkä tämä tästä…

Tyyne

Eläimillä on jännä vaisto auttaa, silloin kun sanoja ei ole, läsnäolo parantaa.

Tervetuloa kirjoittelemaan, Tyyne ja Pikku-Lintu myös. Minunkin raitistumiseni alkoi siitä että myönsin olevani alkoholisti ja että en pärjää yksin. Joka aamu sanon: tänään en ota. En uskalla tuuletella että olen raittiina lopun elämääni enkä koskaan enää juo. Mutta tänään en ota. Hienoa että olet menossa AA-ryhmään. Kirjoittele myös tänne miten menee. Visuaalinen voimahalaus sinulle! Kyllä se siitä!

Kiitos Pamela60 :smiley:

Tervetuloa minunkin puolesta ja tsemppiä.
Minäkin menin AA-ryhmään pienessä kapupungissa jossa oli vain yksi ryhmä. Enkä enää hävennyt sitä että hain apua. Olishan se ollutkin aika kummallista kun olin jo saanut porttikiellon erääseen ravintolaan siinä kaupungissa, joten en ihan piilossa kulisseissa osannut humalassa olla, vaan lähdin yön tunteina umpihumalassa muistamattomana harhailemaan. Olen kiitollinen että joku varjeli etten esim. talvella hankeen paleltunut.
Tänään on siitä jo kulunut useita vuosia, joten raittiuspäätös kannattaa tehdä, elämää on vielä edessäpäin ja se paranee muutaman kuukauden alkumasennusten ja ahdistusten häivyttyä.

Kiitos sinisilmä63 :smiley:

Minulla tänään a-klinikka-aika klo 9. Sain muuten nukuttua kunnolla pitkään aikaan Ketipinorin avulla, mulla oli siihen resepti valmiina kirjoitettuna mutta en ollut sitä hakenut kun en kokenut siitä ennen saavani mitään apua. Eikä ihme kun viinan kanssa sitä olin ottanut, viina tod.näk. vei siltä tehon? Nyt tehosi :smiley: , vetelin sikeitä kellon ympäri :smiley: , tietty univelkaakin oli melkoisesti.

Nyt kun olo alkaa olla parempi niin mieleeni tulee vaarallisia ajatuksia avun tarpeen ja raitistumisen suhteen; “eihän tilanteeni nyt kumminkaan niin paha ole, olenkohan turhaan tehnyt tästä niin suuren numeron jne…” Luojan kiitos käytän Antabusta! Tiedätte kyllä kaikki mitä näistä ajatuksista lähes varmasti seuraa :frowning:

Pieni-lintu, luin tarinasi ja löysin siitä niin paljon yhtymäkohtia omaan elämäntarinaani. Itse pelkäsin jo ennen kouluikää, että äitini tappaa minut. Mistä ihmeestä olen saanut sellaisen ajatuksen päähäni niin pienenä? Äitini tosin oli jatkuvasti verbaalisesti aggressiivinen (äitini vielä elossa). Isäni alkoholisti (kuoli viinaan n. 15 vuotta sitten).

Lisäksi nyt alkaa vaivata toden teolla, että en ole kunnolla siivonnut pitkään aikaan, en vaan saa vielä aikaiseksi juuri mitään tuollaista. Toki olen päällisin puolin siistinyt paikkoja, vienyt roskat + tyhjät pullot ja tölkit (en kauppaan vaan metallijätteisiin salavihkaa). Tietty olo on ollut nämä kohta pari viikkoa ilman viinaa aivan hirveä! Ja muutenkin olen laukannut kaikenlaisissa lääkäreissä ym. lähes joka päivä. Voimat ovat menneet niihin + krapulaan ja morkkikseen. Asun kerrostalossa ja on ollut hiukka pikkasen vaikea kehdata mennä ulos, onneksi koiraani on pakko ulkoiluttaa. Haluan vielä mainita, että koirani oli hoidossa koko ryyppyputkeni ajan. Eihän tällainen juoppo kaatokännissä mistään pysty pitämään huolta kun ei edes itsestään.

Minulla ei ole lapsia eikä tällä hetkellä edes miesystävää, mikä hyvä, ettei kukaan ulkopuolinen joudu kärsimään meikäläisen kännäilystä, tosin esim. sisarukseni ovat olleet huolissaan mutta myös auttaneet ja tukeneet minua. Hääräilyni kännissä on ollut lähinnä noloa, mitään kovin vaarallista en ole tehnyt kuten ajanut kännissä autoa tai tappanut ketään (muistaakseni). Rahaa paloi putkeni aikana melkoisesti taksiin + juomiin (viinaa ja kaljaa piti hakea lähes päivittäin mittariautolla). En ollut köyhä enkä edes kipeä kun viinalla olo korjaantui. Laskeskelin aamuisin, että esim. tunnin kuluttua olen kännissä kun viinakauppa aukeaa klo 9, lohdutti ajatus ja sain paremmin kärvisteltyä jonkun tunnin krapulaani. Oli välillä tosi noloa mennä taksiin + Alkoon kädet täristen, hyvä, että pankkikortti pysyi kourassa niin, että sain naputeltua tunnuslukuni.

Että näin iloisia ajatuksia heti aamutuimaan. Muisti palailee pätkittäin, en tosin kovin paljon haluaisi muistaa toilailujani. Eräs naapuri oli sanonut tutulleni, että meikäläinen toikkaroi tuolla pihalla ihan sekavana…mikä varmasti oli totta :blush:

Tyyne. Apua!

Tsemppiä! Jatketaan kirjoittamista, asioiden kohtaamista selvänä. :slight_smile:

No, nyt tuli Tyynen käytyä toisen kerran a-klinikalla :smiley: , olin kuulemma ihan erilainen/erinäköinen kuin ensimmäisellä kerralla, pitää varmasti paikkansa :smiley: . Sairaanhoitaja tosi mukava nainen. Maanantaina alkaa taas uusi lääkärikierros mutta nyt on viikonloppu aikaa sulatella asioita. Viinaa on turha havitella kun kerran Antabus-kuuri päällä ja kolmiolääkkeitä ei ole eikä tulekaan. Ja todella hyvä niin! Suosittelen!

Keitin muuten “juhlan” kunniaksi oikein pullakahveet. Juhlan syynä, että sain nukuttua ja hurautin “rehvakkaasti” a-klinikalle siihen ihan oven viereen autoni :smiley: . Nyt loppui häpeily (ehkä). Jännittäähän minua vielä se AA-ryhmään meno, täällä AA kokoontuu perjantaisin mutta tänään en vielä sinne jaksa mennä kun pää on vieläkin ihan sekaisin kaikesta. Yllättävän raskasta tämä raitistuminen, en olisi uskonut :laughing:

Pieni-lintu, miten oma a-klinikkareissusi meni?

Kerron tässä teille vielä mitä krapulani pahimmassa vaiheessa mietin ihan tosissani (kun kerran Antabus-kuuri oli jo päällä eikä viinaa voinut käyttää korjaussarjana), että käyn ostamassa “katukaupasta” lääkkeitä. Sellaista en sentään koskaan ole tehnyt enkä totta puhuen tiedä edes missä ja kuka niitä myy. Mutta kertoo hyvin tilanteeni vakavuuden. Mutta onneksi tämä hulluus meni ohi nopeasti!

:slight_smile:

Loistavaa “tytöt” Tyyne ja Pieni-lintu!
Alkaa kuulostamaan onnistumiselta :slight_smile:

Kiitos Kerttuli :smiley:

Pieni-lintu, tuo juuri on sitä rohkeutta; ei se, että ei pelkää vaan se, että tekee vaikka pelkää! Nyt ollaan molemmat saatu aloitettua tämä raitistuminen, ja haettua apua. Periksi ei anneta!

Tyyne ja Kerttuli, kyllä tämä tuntuu hyvältä, että on uskaltanut… nyt konkreettisesti.

Oi miten hyviä kuulumisia Tyyne ja Pieni-Lintu! Siitä se lähtee, päivä kerrallaan. Tsemppiä teille!

Kiitos Pamela60 :smiley:

Pieni-lintu; ollaan molemmat ylpeitä, että rohkaisimme itsemme a-klinikalle :smiley:
Hitto vieköön, ja mehän onnistumme raitistumaan :slight_smile:

Ai niin, unohdin erään mieltäni vaivaavan asian; osaako joku kertoa onko mahdollista saada viinakramppi tai joku juoppohulluuskohtaus vielä lähes parin viikon raittiina olon jälkeen? Takana kuitenkin muutaman viikon kännäily.
Pelottaa, että saan sellaisen…asun yksin koirani kanssa, joten ihan heti en välttämättä apua saa.

Hei Tyyne! En usko että mitään vaaraa enää! Olen jäänyt siihen käsitykseen, että kyllä se kehittyy viikon kuluessa jos kehittyy.