tulin äsken koirani kanssa ulkoa, oltiin pissalenkillä. Se on todella hyvä, että koira pakottaa ulos vaikka kuinka häpeäisi kännisekoilujaan.
Ajattelin itsekin, että tuskin enää mitään vaaraa saada viinakramppi tms. Mutta koskaan ennen en ole juonut montaa viikkoa peräkkäin, joten ei olisi ihme vaikka jonkun kohtauksen saisinkin.
Tuo Antabus on siinä mielessä tosi hyvä lääke, että ei tarvitse taistella itsensä kanssa otanko vai en. Kun sellaista vaihtoehtoa ei ole, että voisin jatkaa ryyppäämistä. Ilman Antabusta olisin ihan varmasti ottanut viinaa morkkikseeni ja järkyttävään fyysiseen krapulaani.
Nukkunut olen sen Ketipinorin avulla yllättävän hyvin. Nyt kun fyysinen krapula alkaa helpottamaan niin morkkis tuntuu pahenevan. Pelottaa miten saan asian selvitettyä esim. työnantajan kanssa. Ja muutenkin häpeän mitä kaikkea on tullut tehtyä, onneksi en sentään virkavallan kanssa ole joutunut tekemisiin.
Lisäksi olen ihan saamaton; en saa itsestäni sen vertaa irti, että siivoaisin asuntoni kunnolla. Joka ilta päätän, että huomenna aamulla aloitan reippaasti siivoamisen mutta eipä ole tullut tehtyä . Jospa tänään…vähän myöhemmin
Tiedän kyllä, että minusta nyt juorutaan mutta tiedän myös, että kohta “juoruämmillä” on joku muu hampaissaan. Ja totuus kuitenkin on, että jokainen pyörii oman napansa ympärillä, tuskin niitä kovin pitkään jaksaa kiinnostaa Tyynen kännäily .
Pieni-lintu, olen lukenut tarinasi muutamaan kertaan. Ymmärrän sinua todella hyvin koska omat kokemukseni lapsuudessa niin paljon samanlaisia. Olen myös käyttänyt alkoholia lääkkeenä sosiaalisiin pelkoihini, huonoon itsetuntoon jne. Jatkuva jännittäminen selvänä on ollut todella raskasta, ja aluksi alkoholi helpotti oloani. Minulla on myös diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennuspainotteinen , siihen yritetty erilaisia lääkkeitä mutta ei niistä kovin paljon ole hyötyä ollut. Ja sitten olen yrittänyt itse hoitaa sairauttani alkoholilla mikä vaan on pahentanut oloani.
Meillä kotona isä ei koskaan ollut väkivaltainen mutta ei hänestä mitään turvaa ja tukeakaan ollut kun kännäili yksikseen. Muistan kyllä miten teini-ikäisenä ja myöhemminkin häpesin isääni. Äitini “huusi” jatkuvasti, ei kylläkään ottanut yhtään viinaa. Ei meistä lapsista kukaan toivottu ollut, meitä vaan isäni mukaan “tuli” . En tiedä mutta tästä syystä kenties en ole hankkinut itse lapsia. Eikä sisaruksistani kukaan muukaan. Tuli selväksi, että lasten saaminen ei ollut toivottavaa. En esim. koskaan muista istuneeni äidin sylissä, eikä meillä halailtu. Turvattomuuden tunteen kylläkin muistan .
Sentään jotain hyvääkin; sain eilen siivottua asuntoni “kunnolla”. Heikotti ja hiki valui mutta sain kun sainkin sen tehtyä . Oli kiva herätä aamulla siistiin asuntoon . En tiedä tekeekö Antabus krapulaisen olon ja ripulin aamuisin. Alkoholia en ole ottanut tippaakaan nyt kahden viikon aikana, joten viinasta tämä ei voi johtua.
Mulla on tänään se lääkäri, kerron sitten miten ämmän kävi . Pitää vielä käydä koirani kanssa lenkillä ennen sitä.
Onko Tyyne sinulla ja muilla lukijoilla tällaisia ajatuksia, olotiloja tai joitain selviä merkkejä, jolloin olette alkaneet juoda? Ja hellittääkö nämä ajan kanssa vai olenko minä aina ollut tällainen murehtiva ja negatiivisen minäkuvan omaava nainen…? Vai tekikö alkoholi minut tällaiseksi? En enää tunne itseäni. Tälläisiä mietteitä tähän aamuun.
Parempaa tiistaiaamua muille ja raitista, 8 selvä päivä on alkanut minulla näissä tunnelmissa. Vuoristorataa kiidetään.
Hyvää huomenta Pieni-lintu ja kaikki muutkin raitistuvat ,
eilinen lääkärireissu meni ihan hyvin; sairauslomaa syyskuun loppuun asti. Lääkäri lupasi soitella perjantaina aamulla ja tsekata miten menee. Paljon on ollut kaikenlaisia lääkäri- ym. käyntejä, ovat yllätän raskaita vaikka toki olen kiitollinen, että apua saa . Nyt on kuitenkin pari päivää aikaa sulatella asioita. Eikä tarvitse pelätä, että aloitan uudelleen kännäilyn koska on tuo Antabus, sen otan heti herättyäni. Enkä myöskään mene “katukauppaan”
Eräs ystäväni, jolle kerroin, että olen aloittanut Antabus-kuurin, soitteli eilen illalla ja kyseli miten tuon Antabuksen saa. Hänkin oli huolissaan omasta viinan käytöstään; viikonloppuna kunnon kännit ja viikolla töiden jälkeen muutama. Eli kyllä meitä juoppoja on paljon, jonkin aikaa pystyy salailemaan kuinka paljon alkoholia käyttää. Tästäkään kaveristani en olisi uskonut, että hän tissuttelee lähes joka päivä. Rohkenevat/kehtaavat avautua kun itse olet kertonut olevasi alkoholisti.
Perjantaina olisi täällä se AA-ryhmä, en tiedä vielä menenkö sinne tänä perjantaina. Siis aikomus on alkaa siellä käymään, jotenkin nyt vaan on niin väsynyt tästä kaikesta. En kuitenkaan häpeä mennä sinne!
Pieni-lintu; kerroit, että olit “tuntemattoman” miehen kanssa treffeillä. Olen itsekin sinkku ja kiinnostaa tietää miten ja missä treffit sovit. Äläkä välitä vaikka hän ei enää ottaisikaan yhteyttä, menetys on hänen
Mullekkin määrättiin kesällä 1,5 kk sairaslomaa palkatonta, kun olen kuulemma itse sen aiheuttanut juomalla … sen lääkärikäynnin jälkeen kyllä menin Alkon kautta kotiin … sulattelemaan …sen jälkeen on kyllä korkki pysynyt kiinni…ja yritin nauttia hellekesästä palkatta ja kuivin suin …positiivisuutta yritin ajatella, että on ainakin kelit kohdillaan
no nyt on uusi työpaikka aluillaan …kai se sitten on oppirahat jotenkin maksettava …nyt on kai päivä 48 ilman alkoa…
koko ajan toitotetaan, että alkoholismi on sairaus…ja sitten kuitenkin syyllistetään sairas + viedään palkka . Uskalla siinä sitten hakea apua alkoholismiin. Olen todella vihainen puolestasi . Kuka sen päätti, että et saa sairausajan palkkaa? Oliko se lääkäri vai työnantaja?
Ja kun et varmasti ole halunnut tätä hengenvaarallista sairautta!
kerroit muuttaneesi lähiaikoina. Itse olen myös ajatellut myydä asuntoni ja muuttaa jonnekin muualle. En paetakseni vaan aloittaakseni elämäni raittiina puhtaalta pöydältä. Vielä en tietenkään tee mitään hätiköityjä päätöksiä, on sen verran pää vielä pyörryksissä tästä kaikesta. Uusi työpaikkakin pitäisi löytyä, sen perusteella voisi miettiä minne muuttaa. Eiköhän kaikki järjesty kunhan saan tämän ryyppäämisen lopetettua.
Tuli vielä mieleeni siitä, että treffiseurastasi ei ole kuulunut mitään; itse en missään tapauksessa sellaista miestä ottaisi, jolle en voisi olla rehellinen. Jos ei hyväksyisi minua tällaisena kun olen niin se on sitten “voi, voi…”, kantapäät vaan vastatusten
Se on totta, että jo asuntoni kunnollinen siivoaminen tuntui hienolta. Missään ei ole tyhjiä tölkkejä tai pulloja, ei myöskään täysinäisiä. Eikä hetkeen tähän asuntoon täysinäisiä hankitakaan. Vieraatkin saavat tyytyä kahviin . Ei ole kaffeen kanssa tarjolla konjakkia tai likööriä
Puolestani kaikki saavat ryypätä niin paljon kun haluavat, se ei minussa laukaise viinanhimoa. Laukaiseva tekijä on aina joku ahdistava/pelottava tilanne tai tunne, josta en usko selviytyväni. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, että viina vain pahentaa asiaa. Mutta edes hetken helpotus houkuttelee. Ja “hällä väliä” -tunne on myöskin vaarallinen. Pakko opetella ratkaisemaan elämän vastoinkäymiset selvin päin. Ja katastrofien maalailu on lopetettava, pitäisi oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa. En muuten enää pitkään aikaan ole saanut viinasta sellaista kivaa nousuhumalaa. Olen kännäillyt yksin, seuraa en ole edes kaivannut aikoihin.
Eli tämmöinen on Tyynen tilanne mutta jospa se elämä tästä iloksi muuttuisi, tai ei välttämättä edes iloksi mutta siedettäväksi näin ensin alkuun.
Leppoisaa keskiviikko-iltaa! Kiitos Tyyne vielä tsempistä siinä miesasiassa. Sait minut hymyilemään kun luin lyhyen ja ytimekkään neuvosi. Ainakin se on selvää, että rehellisyys kannattaa, se on itseä varten tärkeä.
kävin adlibriksessä katsomassa olisiko siellä se kirja, josta mainitsit, ja löytyihän se sieltä. Ajattelin tilata sen. Siellä oli paljon muitakin mielenkiitoisia alkoholismia käsitteleviä kirjoja mutta kaikkia en voi tilata kun ovat sen verran tyyriitä. Rahat meni ryyppyputken aikana viinaan ja taksikyyteihin Katso, asiathan pitää priorisoida . Tai voisin tietty ensin käydä kirjastossa katsomassa mitä kirjoja sieltä löytyy.
Olen nukkunut muutaman yön todella hyvin ja pitkään, se on meikäläiselle aivan uskomatonta. Myös se järjetön hikoilu on loppunut . Huokaisen helpotuksesta, että mulla on vielä kuukausi sairauslomaa jäljellä, saan huilata ihan rauhassa ilman mitään paineita . Olen pystynyt keskittymään jopa kirjan lukemiseen. Kyllä se krapula siitä näköjään helpottaa vaikka ensimmäisinä päivinä luulin/toivoin, että kuolen. En kuitenkaan päästä sellaista ajatusta edes mieleeni, että voisihan tässä joskus vielä vähän ottaa. Kohdallani “vähän” on näköjään muutama viikko putkeen kännäily. Kun lopetin tupakoinnin, olin polttanut paljon ja pitkään, annoin itselleni kaksi vaihtoehtoa; en polta tai en polta Toivottavasti pätee myös viinan suhteen!
Mainio idea, sieltä voi löytyä hyvinkin laaja valikoima. Alan perusteoksia on Nimettömät Alkoholistit, jota voi myös ostaa tai saada ryhmistä. Maksaa kympin pokkarina. Se kertoo miten sadattuhannet miehet ja naiset ovat toipuneet alkoholismista.
Itse aloin lukea uudelleen kirjaa Pysäkille asti kaikki on selvää.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
kävin kaupassa ja samalla reissulla poikkesin kirjastossa; sieltä löytyi se irti alkoholista ja lainasin samalla myös kolme muuta alkoholismia käsittelevää kirjaa. Nyt on se tilanne, että kaikki keinot raitistua pitää yrittää. Olen itse ollut ilman tupakkaa yli 10 vuotta. Silloinkin luin ko. kirjallisuutta, se auttoi järkyttävissä vieroitusoireissa.
Kunto on kyllä aika tavalla rapistunut tämän ryyppäilyn ansiosta, hyvä kun jaksaa raput asuntoon kiivetä. Ylin kerros, ei hissiä. Olen oikein vihainen itselleni, että olen päästänyt itseni tähän tilaan. Tietty pitäisi ajatella, että kyseessä on sairaus mutta ei paljon lämmitä. Kyllä tämä kynnet verillä itsensä ylös raahaaminen on rankkaa puuhaa. Nytkin naama on vielä turvonnut ja pöhöttynyt mutta ei onneksi niin paljoa kuin silloin putken aikana . Ja kaiken lisäksi syön sitä Ketipinoria, joka myös turvottaa ja lihottaa, how nice .
Joo, täällä on se AA-ryhmä ainoastaan perjantaisin, en sinne varmaan huomenna vielä “jaksa” mennä. Kun on se lääkärin puhelinaika ja sitten vielä ne labrakokeet pitää käydä otattamassa. Toivottavasti maksa-arvoni eivät ole nousseet koska koen, että tuo Antabus on mulle tällä hetkellä toimiva lääke.
Hei, pari kupillista hyvää tai vähemmän hyvää palaverikahvia ei nosta maksa-arvoja, tietääkseni. Virkistää kyllä, jopa ennakolta, kun tietää että ne saa nauttia iloisessa ja turvallisessa seurassa.
totta puhut . Tekosyitähän nuo meikäläisen puheet. Siis en missään tapauksessa häpeä mennä sinne mutta jännittää. Olen aina ollut jännittäjä, ja tästä syystä varmaan ainakin osittain aloitinkin joskus nuorena alkoholin ottamisen rohkaisuksi . Sillä Antabuksella, maksa-arvojen nousulla, lääkärin soittoajalla tarkoitin lähinnä, että ei liikaa tapahtumia yhdelle päivälle, ahdistun. Ja kun nämä asiat ovat vielä uusia meikäläiselle (vaikka tämäkin askel olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten, silloin kun alkoholismini ei vielä ollut tällä mallilla).
Mutta varmasti menen sinne . Kerron sitten puriko joku
. Jospa tänään…vähän myöhemmin 
.
. Uskalla siinä sitten hakea apua alkoholismiin. Olen todella vihainen puolestasi 
. Tai voisin tietty ensin käydä kirjastossa katsomassa mitä kirjoja sieltä löytyy.