Nyt tuntuu hyvältä vielä. Liiallista turhautumista ei ole vielä tullut, mutta pelkään tiettyjä hetkiä. Kaikki elämä on jotenkin minullakin pyörinyt alkoholin ympärillä yli kymmenen vuotta. En oikein edes tiedä mitä kirjoittaa. Vaikeinta on ehkä keksiä tilalle jotain, mutta mikään ei oikein kiinnosta. Minulla on rankka traumatausta ja traumaperäinen stressihäiriö. En halua käyttää lääkkeitä (kokeiltu on usein), koska se johtaa helposti minulla sekakäyttöön. Haluan opetella elämään ja käsittelemään tunteita. Olen silti toisaalta iloinen ja taiteellinen ihminen.
Heips Ylva.
Vaan kolme päivää. 
Minusta se kuulostaa hyvältä, jo kolme päivää.
Itsekin haluan elää ilman lääkkeitä, mutta joskus niitä on vain käytettävä. Käytin itse Antabusta 1000 päivää, eikä se ollut ollenkaan huono juttu. Unilääkkeitä ja joitain rauhoittavia käytin myös satunnaisesti. Kerronpa taas että liikunta ja luonnossa liikkuminen auttoi pääsemään eroon unilääkkeistä ja rauhoittavista.
Kiinnostus kaikkeen saattaa lopahtaa myös raitistumisen aloittamisessa. On vain tehtävä jotain. Pienetkin virikkeet, kävelylenkit, harrastukset, musiikki, kirjoittaminen…, voivat olla avuksi.
Putkis
Kiitos putkis kannustamisesta 
Kesä auttaa pitämään mielialaa vähän korkeammalla. Pieniä tavoitteita otan päivä kerrallaan. Tänään teen pienen jumpan. Olen vuosien aikana mökkiyttänyt itseäni varsin tehokkaasti. Pieni lähipiiri koostuu aika pitkälti alkoholisteista, jotka kyllä myöntävät olevansa alkoholisteja, mutta eivät sitä itselleen ehkä tunnetasolla myönnä.
Mä kävin jo vuosi sitten päihdehoitajalla ja olin viisi viikkoa juomatta. Sitten tapahtui jotain. Varmaan se klassinen.
Mä en ajattele huomista. Enkä juomista.
Aika paljon olen käsitellyt kokemaani väkivaltaa jo ja pystyn aika rehellinen olemaan itselleni, mutta en vielä kuitenkaan täysin muille.
Odotan sitä, että koen jotain positiivista.
Pelkään eniten traumatriggereitä, jotka voi laukaista juomisen. Viimeisin triggeri veti niin paskaan kuntoon, että päinvastoin päätin, että nyt loppu.
En kuitenkaan luota itseeni. Olen juomatta vain tämän päivän, muuta en ajattele.
Jatkuu. Sain eilen tehtyä jumppani ja kävin frisbeegolfkierroksenkin. Tukalan kuuma oli ja hyttyset ja paarmat meinas syödä naisparan, mutta olutta ei tarvittu. Salaa lasken päiviä taaksepäin, että nyt on jo viisi päivää. Sitähän ei oikeastaan tarvitsisi tehdä, koska en vain juo tänään. Ajattelen, että jos jossain kohtaa tapahtuisikin relapsi, niin sitten vain lynkkaisin itse itseni niiden hukattujen päivien takia. Yritän pysyä tässä hetkessä. Elämäni olenkin vain juossut karkuun sekä mennyttä että tulevaa. Yksinäinen polkuhan tämä on, mutta niimpä se elämä lopulta on.
Olen saanut yllättävän hyvin nukuttua. Aiemmat lopetusyritykset on aina kaatunu väsymykseen, kun ei kahteen yöhön sitten olekaan nukuttu. Ketipinorit on varalla, mutta en ole tarvinnut. Kai olen joitain rentoutumiskeinoja oppinut. Iloa ja valoa sinun päivääsi, joka luet tätä
Uusi päivä. Harakka ja sepelkyyhky herätti kilpahuudolla, ei haittaa. Siis täh, mä oon hereillä tähän aikaan jo? Eikä ahdista. Illalla oli hetken sellainen hieman turhautunut olo, se kesti hetken. Olen siis aiemmin juonut siis joka päivä varmaan puoli laatikkoa olutta ja ollut jopa aivan itsemurhan partaalla monia kertoja. On ollut kipuja ja unohduksia ja sairaudentunnetta, valtavasti pelkoja ja itkua. Eristäytymistä, häpeää. Väsymystä. Aivan tolkutonta väsymystä. Ja yksinäisyyttä.
Mä en oo ollut se, joka möyhöää. Tai sammuilee. Mä oon ollut se, joka juo kotona yksin ja itkee ja katsoo sälekaihtimien raosta muita ihmisiä. Ja se joka skarppaa peilin edessä ja menee töihin ja jokainen päivä on ollut vuori, jonka yli on pitänyt kiivetä. Tänään tulee vaikea hetki, kun tulen illalla töistä. Ei siksi, että on perjantai, vaan siksi että tulen töistä.
Mutta tänään en juo. Aurinkoista päivää Sinulle, joka luet tämän 
Toivo onnea minun polulleni! Se minkä toiselle antaa, saa itse moninkertaisena takaisin.
Onnea polullesi. Päivistä kertyy viikkoja ja viikoista kuukausia. Täällä 6kk täynnä ja olen niin kiitollinen.
Muistan nuo ensimmäiset päivät ja viikot, hiljalleen alkoi kuitenkin elämänilo palailemaan, vaikeita hetkiä ja päiviä tulee, mutta elämä on kyllä helpottunut uskomattoman paljon.
Kiitos Miltaq Olet tehnyt hienon työn, voit olla itsestäsi todella ylpeä!
Mulle hiipi tänään sellainen ajatus, että minusta varmaan sitten leivotaan juoppokuski, jota en halua. Kukaan ei ole toiminut minun juoppokuskinani, enkä pidä ajamisesta varsinkaan huutavia päihtyneitä kyydissä. En aio antaa tämän estää mua. Täytyy vain opetella sanomaan ei. En aio kertoa aikomuksistani kenellekään.
Yksi iso syy tälle mun raittiuden tavoittelulle on se, että olen huomannut, että näissä piireissä mun rahoja ei juo pelkästään minä, vaan kaikki kynnelle kykenevät. Aina huomaan olevani maksunaisena joka asiassa, vaikka olen köyhin. Tuntuu, että kukaan ei oikeasti välitä kenestäkään.
Mä en halua sellaista elämää enää takaisin, vaikka menettäisin ”ystävät”. Ystävät, jotka välittää musta ku ne on humalassa, tulevat liian lähelle ja seuraavana päivänä unohtavat.
Pelot täytyy sysätä pois. Ne ei ole kovin todellisia. Onneksi heikentynyt keho voimistuu ja järkeistyy, ainakin toivottavasti, että päätöksiä on helpompi pitää.
Yksi asia hämmästyttää. Tämä palsta on kovin hiljainen. Tässä alkoholin siunaamassa maassa. No, ei se haittaa, sehän voisi olla jopa positiivista, vai onko?
Niin, jospa kaikki on raitistunut tai juovat kohtuullisesti.
Itse tulin just bupista. Kahvia ja kolaa. Muutamia mukavia ihmisiä kohtasin.
Putkis.
Meidän naapuri ei ainakaan ole vielä raitistunut Kun kuuntelin illalla nukkumaan mennessä vanhemman rouvan sellaista kovaäänistä möreää yksinpuhelua, ajattelin, että juuri tuota en halua. Laitoin ikkunan kiinni ja nukuin vähän vähemmän raikkaassa ilmassa.
Mutta en ole minä sen parempi ihminen. Ihmispoloja me kaikki läträäjät. Eilen oli taas sellainen pieni hetkonen, jonk ylittäminen kesti noin vartin. Silti ei ollut pienintäkään aikomusta juoda.
Viikko! Tänään en juo. Eilisestä jo tiedän, huomisesta en. Menen töihin. Vieläkään en ole täysin virkeä, mutta pärjään jo. Haaveilen korkeammasta vireystilasta, mutta en alkoholin tuomasta. Ulkonäössä huomaa jo pieniä muutoksia. Polvet olivat kipeät, ei ole enää. Rahatilanteen odotan kohenevan nopeastikin.
Tsemppiä jokaiselle tähän aurinkoiseen kesäpäivään!
Hyvää aamupäivää kaikki ihmiset
Eilen illalla tuli taas sellainen hetkonen, mutta se meni ohi taaskin nopeasti. En juonut. Ei harmita yhtään. Se tuli väsyneenä töiden jälkeen. Näen, että levon merkitys on älyttömän suuri. Olen vieläkin väsynyt, mutta uni on jo parempaa.
Mä päätin, etten ruoski itseäni menneellä, vaan keskityn kannustamaan itseäni tässä hetkessä. En vielä ehtinyt menettämään täysin mitään korvaamatonta. Mutta se olisi kenties ollut hyvin lähellä. Terapoin tässä itseäni Toivon, ettei mieli unohda niitä kipuja, joita alkoholi toi hiipien tullessaan.
Elämä ei tunnu toivottomalta. Sen halusin sanoa kannustukseksi, jos joku pelkää jättää alkoholin. Se tuntuu jollain tapaa toiveikkaammalta. Itsensä kuunteleminen on todella rikastuttavaa.
Ainoa korvikkeeni on ollut Vichy. Ei haittaa, vaikka sitä menisi, tuleepahan nesteytettyä vuosikausia kuivatettua kehoa. Herkkuja en ota tilalle, vaikka nälkä alkaakin jo tulla. Olen laiha, ruoka ei ole vuosiin maistunut. Pakosta vain syönyt. Eilen tapasin alkoholistin, joka on loppuvaiheen anorektikko, kuolemassa tai jo kuollut. Näky oli kauhea. Ei tullut lapsensa katsomaan.
Tänään en juo. Aurinkoista päivää!
Jäi vielä luppoaikaa tässä, niin ajattelin vielä kertoa jotain ajatuksistani.
Suomi on ”hyvinvointivaltio”. Siis sellainen, missä huolehditaan heikoimmista. Huolehditaanko? No ei todellakaan. Ihmiset, joilla on ongelmia, joutuvat anonyymisti etsimään apua itselleen, koska saavat pelätä muita ihmisiä. Eihän leimautumisen pelko ole todellista pelkoa. Ihmisethän ne ovat jotka toisiaan leimaa. Ihmispelkoa.
Meillä ylistetään veteraaneja. Heidän mukanaan sodasta kotiin ovat tulleet ylisukupolviset traumat, joita moni alkoholisti kantaa mukanaan toisessa, kolmannessa tai neljännessä polvessa, muuttaen muotoaan. Ylisukupolven taakkasiirtymää kannattaisi monen tarkastella etsiessään syitä selittämättömille kivuille. Maailmankuva rakentuu uskomuksien varaan. Niitä uskomuksia kannattaa kyseenalaistaa.
Hoitomuodot voi maksaa tuhansia, tai sitä vastoin saattaa joutua altistamaan itsensä uskonnollisuudelle, vaikka se ei olisi oma juttu. Mä en usko vähääkään siihen, että alkoholismista voisi parantua vain tulemalla uskoon tai rakastumalla, niinkuin jotkut väittävät.
No mutta, työt kutsuu. Ehkäpä jatkan pohdintaani joskus myöhemmin.
Vapaapäivä. En ole juonut enkä juo tänään. Kuuntelen Allen Carrin äänikirjaa Korkki kiinni. Mielestäni hänellä on fiksuja ajatuksia, vaikka jotkin kohdat meneekin toisesta korvasta ulos.
Yksi asia tökkii yleisessä ajattelussa alkoholismista. Monet ajattelevat, että alkoholisti on alkoholisti, vaikka hän olisi ollut 10 vuotta juomatta, jos taustalla on alkoholismiin päätynyt juominen. Melko lohduton ajatus, enkä aio koskaan uskoa siihen. Vähän niinkuin kaupan täti sanoo varastamisesta kiinni jääneelle lapselle, että ”varas on aina varas”. Ei ole. Hän on varas vain sen hetken kun hän varastaa. Loput ajasta hän on sitä mitä hän itse haluaa olla. Jos hän uskoo tuohon hevonhuttuun, hänestä tulee kävelevä ennustus ja hän varastaa aina, koska miksi olla varastamatta, jos kerran kuitenkin on aina varas? Miksi olla juomatta, jos kerran on ikuisesti alkoholisti? Ei. Jos saa määritellä itse mitä haluaa olla, niin onnistuu paremmin omissa tavoitteissaan ja muutoksissa. Ihmisen ei tarvitse olla kävelevä ennustus. Vähän enemmän voisi ihmistä kunnoittaa.
Olen huomannut, että monet alkoholisoituneet ihmiset ovat herkkiä ja älykkäitä. Eräs lääkäri sanoi mulle kerran, että masennus on älykkäiden ihmisten sairaus. Siinä on miettimistä. Älykkyyttä ja tyhmyyttä voi olla monissa kerroksissa yhdessä ihmisessä.
Suomalaisista iso osa on empatiakyvytöntä tai vähän empatiaa tuntevaa kansaa. Herkkyys, luovuus ja taiteellisuus ovat törkeästi aliarvostettuja ominaisuuksia, jopa halveksittuja. Voisi miettiä, mikä osuus tällä asialla on alkoholiongelmiin?
Mun mielestä empatiakyky on älykkyyden osa-alueista suurin. Empatian parantava voima on maailman paras lääke haavaiselle sielulle.
Mutta joo. Kasvojen väri on hieman tasoittunut. Suuta ei kuivaa aamuisin tai öisin. Mieliala on tasoittunut jo näin nopeasti aika paljonkin. En heräile jatkuvasti, vaikka herkkäuninen olen edelleen. Vapaapäivänä jaksan herätä klo 9, vaikka valvoin yhteen asti yöllä. Silmien vuotaminen aamuisin on vähentynyt ja yleisestikin ”flunssamaiset” aamuoireet. Asiat ei tunnu niin toivottomilta, kuin pari viikkoa sitten.
Eräs asia pomppaa silmiin. Aiemmin en huomannut, että moni keskustelu ja mainos ja muu tuo esille alkoholin. Ystävä sanoi, että veisipä viskipaukku traumat pois. Työkaveri sanoi, ettei siedä alkoholisteja, koska isänsä oli sellainen. Eipä tiennyt, että hän sanoi sen alkoholistille Some pukkaa drinkkimainoksia ja ihan joka paikka. Ehkäpä Allen Carr on oikeassa siitä, että meitä aivopestään ihannoimaan alkoholia.
Koko viikon ainoan vapaapäivän aion viettää kuunnellen äänikirjan loppuun, juon paljon Vichyä ja syön jonkin hyvän jäätelön. Lojun ja nautin ajatuksistani. Kenties teen itselleni jalkakylvyn
Tämä yksinpuhelu on oikeastaan minulle hyvä. Kerroin, että kävin vuosi sitten päihdehoitajalla. Usein kävi niin, että kun menin sinne puhumaan alkoholista, sieltä poispäin lähtiessä teki mieli juoda. Yksinäisyys sopii mulle tän asian kans ainakin nyt paremmin. Kukaan ei sano mikä toimii mulla. Jos mä aidosti kuuntelen itseäni, ni mä oon se, joka sen parhaiten tietää.
Iloa ja valoa ja lempeyttä Sinulle, joka luet tätä Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.
Tein 40 minuutin lihaskuntojumpan. Lihakseni ovat surkastuneet ihan olemattomiksi vuosien aikana, ja jumppaaminen on tuskallista. Teen kuitenkin sen verran, että hieman ylitän mukavuusaluettani, en liikaa. Yllätyksekseni sain hieman energisemmän olon. En mitään euforiaa kyllä sentään.
En halua miettiä, mitä menettäisin, jos en enää joisi ikinä. Laitan muistutukseksi itselleni, että mitä voisin saavuttaa päihteettömyydellä:
- Virkeämmän olon.
- Kehtaan/uskallan mennä kauppaan.
- Nukun paremmin.
- Ei tarvitse mennä yöllä vessaan.
- Voin katsoa lapsiani silmiin avoimesti.
- Voin keskustella elämästäni rehellisesti kenen kanssa tahansa.
- Jaksan paremmin töissä.
- Ahdistus ja tunteiden vuoristorata tasoittuu.
- Rahaa säästyy, paljon.
- Voin tehdä säästyneillä rahoilla sellaisia asioita, joihin ei ennen ollut ”varaa”.
- Voin aina ajaa kotiin, jos ahdistaa. Tai ajaa minne vain milloin vain.
- Jaksan tehdä kotona enemmän töitä.
- Ulkonäkö kohenee.
- Moraalisilta krapuloilta välttyminen.
- Ei aamuja kalpeana hiljaa.
- Olen ehkä hengissä, jos saan joskus lastenlapsia.
- Säilytän elämäni rakkauden.
- Ei tarvitse kokoajan valehdella itselle. Tai muille.
- Muisti terävöityy.
- Ilkeät ihmiset eivät saa asetta minua vastaan.
- Voin elää arvojeni mukaisesti.
- Uskallan ehkä joskus mennä lääkäriin tai hammaslääkäriin.
Noita nyt äkkiseltään itselleni keksin.
Voi olla, että keksin niitä lisää. Kannustimeksi vain itselleni listasin. ?
itse olen ollut nyt 6 viikkoa selvinpäin. paino pudonnu 12 kiloa ja olo energisempi ja jaksan tehä enemmän. antabusta syöny tän kokoajan että vaihtoehtoa juomiseen ei yksinkertaisesti ole. eilen teki niin pirusti mieli viinaa kun olin koiran kanssa puistossa että kärvistelin vaan autossa ja kirosin kaiken ja kaikki alimpaan helvettiin. sen verran päihdehistoriastani että 12 vuotta juotu litra - puoltoista vodkaa joka toinen päivä. eli kännipäivä - krapulapäivä meiningillä. jotain vaa naksahti päässä ku aloin nyt raittiiksi koska olin niin lopen kyllästyny siihen masennukseen ja ainaiseen krapulaan ja pahaan oloon. sairaalassaki on käyty 5 kertaa koska viinakrampit ja kuolemakrapulat. nyt verikokeilla joka 2 viikon välein kun antabusta vedän ja maksa-arvot on palautunut normaaliksi (suhteellisen lyhyessä ajassa verrattaen että miten paljon tinttasin viinaa). olen 33v
Mahtavaa Reiska, olet todella vahva!! Alkoholi todella onkin masenne. Ei sitä vain loputtomiin jaksa. Sä oot todella nuori, voit saada vielä pitkän terveen elämän 
Sulla on vain voitettavaa. Ja mulla.
Mä oon muutaman vuoden sua vanhempi. Mä oon jo monta vuotta kiivenny vuoren yli joka päivä. Aamulla päätän, etten illalla juo ja mieli muuttuu kummasti iltapäivällä. Orjuutta. Kuka haluaa vapaaehtoisesti olla orja? Kyllä on alkoholin sekoittama ihmismieli kummallisella logiikalla varustettu.
Mä sain aikanaan reseptin johonki sellaiseen lääkkeeseen, että voi juoda yhtä aikaa. Empä koskaan kokeillut. Nyt tuntuu, etten tarvitse lääkettä. Olen kyllä suunnitellut, että jos tulee kovin tiukkaa, ni kenties otankin jotain avuksi. Vielä ei vain tunnu siltä.
Moi,
Täällä tänää myös 3 päivä ilman alkoholia. Lopetus siis kokonaan mielessä. Itse meinasin kokeilla antabusta juuri sen vuoksi etten luota itseeni silloin kun mieli alkaa haluamaan ja keksimään syitä saada olutta, se on ihan naurettavaa miten mieli tekeekin niitä temppuja. Yleensä ratkea juuri sen takia juomaan samaan maailmanlopun tapaan. Terveisin M29
Hyvä Käyttis!! Kolme päivää on tosi hyvä alku. Kannattaa varmasti kokeilla se Antabus, monella se tuntuu olevan hyvä juttu. Mä uskon, että se usko itseen ja päätöksien pitämiseen toimii paremmin, kun alkoholin vaikutukset kehossa lakkaa kunnolla ja vireystila kohenee. Usko itseesi, sä oot oman maailmasi johtaja ? Sä opit uudet keinot rauhoitella itseäsi ja lieventää stressiä. Anna sille vain aikaa.
Mulla on kymmenen päivää ? Mä oon itsestäni tosi ylpeä. Vaikka oonki laiskotellu tavallistakin enemmän. Mä en oo VIELÄ kokenu tätä raskaasti, ehkä mä vaan olin niin pohjalla ja niin valmis tähän. Mä en halua katkaista tätä minkä olen jo saavuttanut. Jos alkaa ahdistamaan ni itken vaikka sitten pää tyynyn alla tai hakkaan päätä seinään. Mä oon viel kaiken lisäks kessukeuhko, alkaa vituttaa sekin, mutta en aio nyt vaatimaan itseltäni liikaa. Jos lupaudun tekemään kaiken yhtä aikaa niin lopulta en tee mitään. Maltti kai on valttia tässäkin.
Miksköhän oikeesti alan huomaamaan, että ihan joka paikka on täynnä positiivista alkoholihehkutusta? En oikeasti tajunnut tätä aikaisemmin.
Ootteko koskaan ajatelleet, miksi meidän halutaan juovan? Isommassa mittakaavassa…
Mun juomisen aloitus oli sellainen, että mä tiesin ennen yhtäkään ryyppyä, että musta tulee alkoholisti. Mä sanoin sen ääneenkin. Mutta ympäristö painosti lujaa. Olisin jäänyt kaiken ulkopuolelle, niin mä luulin. Mä siis tiesin. Ja silti otin sen ensimmäisen. Seuraavaks mun olutpulloon laitettiin salaa väkevämpiä. Silti mä itse kaadoin kurkkuuni jokaisen kulauksen. Kannan siitä nyt seuraukset. Mutta en kävele risti olalla. Menneet on menneitä ja nyt on nyt.
Iloa päivääsi Käyttis ja kaikki jotka lukevat tämän 
Kukaan ihminen ei ole parempi kuin toinen. Eikä huonompi. Ei kukaan.
Grrr, nyt se hetki tuli, että tekee mieli. Mä yhdistän sen siihen, että tänään tulee yksi kaveri hakemaan kaljaa tuolta autotallista. Ja se aina työntää oluen käteen. Ja huomiselle oon luvannut mennä auttamaan kaveria muutossa työpäivän jölkeen. Se onkin jo mainostanut somessakin, mitä kaikkia juomia on tarjolla. Se, että tietää, että työpäivä helteessä on jo yksinään raskas maski naamalla ja siitä sitten siivoamaan… tuntuu pahalta. Mä en aio väistellä näitä hetkiä, koska muutoin joudun linnoittautumaan kotiin ja laudoittaa ovet ja ikkunat umpeen ja hävittää kaikki elektroniset laitteet.
Mutta. Mä en ota sitä vitun kaljaa, aamen. Palautan mieleeni, miten paskana olin kun aloitin, enkä halua sitä takaisin. Enkä jaksaisi herätäkään klo 5.30.
Pyydän miestä tuomaan jäätelön ja paahtoleipää. Ehkä mulla on vain nälkä ja väsy? En mä oikein niitä tunnista. No, on opeteltava.
Nuo asiat mitä olit listannut, mitä juomattomuudella voi saavuttaa oli tosi hyviä. Samoja asioita löytyy omasta kirjoittamattomasta listasta
Pysy vahvana tänään, mieti mikä fiilis huomenna herätä ilman krapulaa ja kiitollisena siitä, ettei tarvitse juoda.
Oon yrittänyt nykyään himon iskiessä ajatella niin; voinhan mä juoda jos haluan, kukaan ei kiellä, jotkut olisivat jopa iloisia, mutta mun ei tarvitse. HALUAN olla selvinpäin ja nauttia niistä asioista, mitä se tuo tullessaan. Kännääminen olisi parin tunnin “ilo”, josta seuraisi morkkis, krapula, itseinho ja mitä kaikkea.
Kiitos Miltaq
Mä ylitin sen hetken. Kaveri tosiaan ojensi oluen 
Mä kiltisti vastasin vain, että mä en nyt viitsi ku huomenna on tiukka päivä.
Toi on totta, kukaan ei pakota. Mulla on olutta vaikka kuinka paljon, mutta kyse onkin siitä, että mä en halua juoda, ei tarvitse. Se, että sanoo ääneen et nyt on se 
hetki, ni se jo auttaa. Alkuilloissa on sellainen tietty vire. Sen kun ylittää usein ni tottuu uusiin toimintatapoihin. Mä en oo koskaan ottanu krapularyyppyjä aamuisin. Enkä juonu vahvempia kuin joskus harvoin.
Kyl tää tästä, näitä varmasti tulee vielä monta kertaa. Täytyy elää hetkessä.