Olen ollut vasta kolme päivää ilman olutta.

Me Lopettajat
21

Selviydyin aivan tappotahtisesta työpäivästä ja vielä muuttosiivouksesta :smiley: Osasin myös valita juomakseni kivennäisveden. Ei se tehnyt vaikeaa tänään. Nyt unta kuuppaan ja aamuvarhaisella taas töihin. Täytyy huolehtia, etten väsähdä liikaa, etten väsyneenä tee hölmöjä päätöksiä. Onneksi voin säännöstellä tekemäni työn määrää. Yksi positiivinen juttu, juodessa mua aina ahdisti mennä nukkumaan. Jäi päälle jo lapsuudesta. Nyt ihan uutta, kun nukkumaanmeno ei pelota.

Kaunista unta kaikille teille!

Se mihin keskityt, se lisääntyy. Oli se pelko, hyvä olo tai alkoli, mikä ikinä tahansa.

22

Ai zissus ku oli karmaiseva työpäivä taaskin. Monta juttua, joita ei viitsi selittää. Helle ei vähimpänä. Jaksoin silti vielä lähteä vaatekauppaan. Kävin viimeksi pari vuotta sitten. Yäk. En tykkää. Kaupunkieläjää musta tuskin koskaan tulee enää. Maalla on mukavempaa.

Teen jo siis jotain muuta kuin juon kaljaa. Uusia toimintatapoja. Pikkuhiljaa. Tänään en juo. Tämäkään päivä ei ole ollut vaikea juomisen suhteen.
Tsemppiä jokaiselle lopettamista tai vähentämistä harkitsevalle tai vain sille, joka lukee tätä, mitä mielessä onkin :slight_smile:

Elämä on lyhyt filmi. Se kannattaa katsoa loppuun, koska muuten ei tiedä, olisiko siinä ollut onnellinen loppu.

23

tänään on itelläki ollu paha päivä. stressi ja ahdistus ollu huipussaan ku koiralta meni jalat alta ja motoriikka on vähän niin ja näin. epäilen että punkkia tai kyyn puremaa ku käyn sitä juoksuttamassa metässä, niin nyt se on heikossa hapessa ja jalat hädin tuskin toimii. tää stressi just on se pahin että tätä mää normaalisti lääkitsisin viinalla mutta nyt ei sitä paskaa oteta, vaan nyt kohdataan vaikeudet face to face. 6 ja puoli viikkoa selvinpäin (sunnuntaina tulee tasan 7) et aika alkutaipaleella ollaan täsä. huomenna pitää skipata duunipäivä ja aamusta suoraa eläinlääkärille koirulin kans. kyllä voi elämä nakella näitä vastoinkäymisiä päin naamaria. tsemppiä sinnekkin Ylva, jatketaan tätä raittiutta :exclamation:

24

Ai kauhee, voi koiruliinia ja Sinua. :cry: Toivon suuresti, että eläinlääkärillä menee hyvin ja koira tulee kuntoon. Olet hurjan rohkea, kun uskallat kokea tuonkin vastoinkäymisen selvinpäin. Tule kertomaan kun ehdit, miten koira ja itse voit? Ehdottomasti jatketaan tällä kuivalla linjalla!

Monet sanoo nähneensä painajaista juomisesta raitistuttuaan. Mä oon ollu nyt 13 päivää, ja heräsin painajaiseen. Se oli todella todellinen. Olin siinä painajaisessa kauheassa krapulassa aamulla erään ihmisen talossa. En meinannut löytää sieltä ulos ja panikoin, että pitää mennä töihin, mutta olen kauhean näköinen. Päihtyneitä ihmisiä oli siellä täällä. Pääsin vihdoin talosta ulos, mutta en meinannut löytää kotiin. Unessa pääsin kuitenkin kotiin ja heräsin siihen. Ja tajusin, etten olekaan krapulassa :smiley: Se paniikki oli todella todentuntuista. Tajusin, että tuollaista paniikkia olin kokenut harva se aamu tai päivä. En todellakaan haluaisi kokea sitä enää.

Tänään minun ei tarvitse juoda :slight_smile:
Minä päätän. Oikeastaan lopettamista siirsi minulla pelko, etten kestä omia tunteitani. Oli mahtavaa kohdata oma pelko, joka ei ollutkaan niin paha. Oma voima alkaa hiljalleen palautua. Mä rukoilen sitä omaa voimaani, ettei se anna mun palata takaisin vanhaan ajatusmalliin.
Mutta en hätäile. Tässä hetkessä olen nyt, en murehdi tulevaa. En rakenna eteeni vuoria. Vain tämä hetki ja tämä päivä.

Mulla ei oo varaa neuvoa ketään, mutta yks vinkki mulle on tässä tullut mieleen. Koin, että jos en olisi ollut kotioloissa vapaalla muutamaa päivää, kun jätin alkoholin, niin en ehkä olisi jaksanut jatkaa. Mä koin, että parasta oli keskittyä muutama päivä kotona ihan omaan itseen altistumatta ulkopuoliselle stressille. Siksipä kesäloma voi olla hyvä aika lopettaa. Tai vähentää. Ne alkupäivät tuntui kriittisimmiltä. Muutamasta päivästä sai jo voimaa jatkaa.

Aurinkoista päivää ja voimia erityisesti Reiskalle!

25

Kaksi viikkoa! :smiley: Tavallaan olen ylpeä itsestäni, tavallaan taas ei tunnu miltään. En ole tottunut antamaan huomiota itselleni.

Eilen piipahdin paikassa, missä ihmiset vietti iltaa juomien parissa. Se oli vain piipahdus, koska menen tänäänkin töihin, joten ei tarvinnut selitellä kellekään sitä, että mulla oli vesipullo kädessä. Silti sinne mennessä mietin, että kuinkahan kauan menee, että joku kysyy, että miksen juo. Ei työ ole ennenkään juuri estellyt. Mä en halua kohdata sitä. En ainakaan vielä. En halua, että kenenkään huomio kiinnittyy siihen, että juonko vai en. Ehkä kuvittelen antavani jollekin jonkun sanattoman lupauksen ja sitten tähän mun juttuun tuleekin jokin ylimääräinen paine. Enkä mä halua, että kukaan tuntee häpeää omasta juomisestaan jos mä en ota. No, ehkä mun täytyy vain olla miettimättä mitä joku muu ajattelee. Ihmiset vetää kuitenkin omat johtopäätöksensä, jotka yleensä menee pieleen jokatapauksessa. Jos mä olin ok vain juodessa, ni sitten olin.

Jostain artikkelista luin, että alkoholistin elämä on iso ristiriita, koska alkoholisti voi haluta samaan aikaan kahta täysin vastakkaista asiaa. Ymmärsin pointin.

Mä ajattelen, että alkoholismi ei ole synnynnäistä, mutta ongelmaan on jokin ydinsyy, siis koko ongelmaan, hallitsemattomuuteen. Juomakertoihin taas löytyy lukemattomia syitä, mutta ne on tekosyitä. Oman ydinsyyni mä tiedän. Se on perustavaa laatua oleva turvattomuudentunne. Se on syntynyt jo varhaislapsuudessa. Sitä ei korjaa koskaan mikään. Sen kanssa vain on elettävä.

Tänään en juo. Oon ollu aika hämmästynyt siitä, että tiukkoja hetkiä on oikeasti ollut vain pari, ja nekin on menny nopeasti ohi. Eilen kesti sekunnin kun vilkaisin oluitani. Juu, mulla on niitä. Myrkkypulloja.

Yksi asia on melkein parasta tässä juomattomuudessa: Olen läsnä tilanteissa. Juovuksissa tai krapulassa elämä lipuu ohi kuin sumupilvi. Hups vain ja kymmenen vuotta katosi… Tämä paranee luultavasti vielä, koska toipuminenkin on hieman sumuista, mutta ei voi silti edes verrata.

Iloista kesäpäivää kaikille! ?
Mulle parempaa työpäivää kiitos!!

26

Työpäivä oli aavistuksen helpompi. Mutta väsyttää. Just nyt mua vituttaa naapurit, ku ne keski-iän ohittaneet määkyy viskibassoineen ja kovaäänisine kaakatuksineen mun ikkunan alla. Taas saa nukkua ikkunat säpissä. :imp: Näköjään joka viikonlopun kaikki päivät kesällä. Juhannuksena neljän päivän putki. Miten ne pystyy? Miten ne pysyy hengissä? Sitä mä usein kummastelen… Osaisko joku vastata tohon?

Mä en ikinä häirinny naapureita juodessani, siitä oon varmaan kummallinen. Ahdisti aina, jos joku piti omassa asunnossaan musiikkia liian kovalla tai joku kännissä metelöi, jos olin mukana. Onneks musta ei tuu tollasta. Ei tule, sen oon päättönyt. Ei ne mua olemassaololla tai juomisella häiritse vaan metelöinnillä.

Mua ahdisti myös, jos jonku puhe alkoi sammaltaa ja jutut sitä tasoa. Joku voi sanoa, että mä en oo ollu riittävän alkoholisti, mutta mä kyllä join enemmän ku ne sammaltavat.

Mut saattaa erottaa se, että mä en oo kasvanu alkoperheessä. Oon kännissä kuitenkin pitänyt jonkin kontrollin, kun ympärillä on ollut ihmisiä.

Just tänään tuntuu, et mä oon kyllästynyt kaikkiin ihmisiin. Mutta olutta ei tee mieli. Ei oikeastaan yhtään mitään muuta kuin hiljaisuutta.

27

Juu, eilen illalla ärsytti niin maan prklsti, mutta nyt on parempi. Mulla ei ole darraa, mutta naapureilla varmasti on. Siis todella ihmettelen, miten keski-iän ylittäneet vielä jaksaa riekkua. Jos olisin itse jatkanut vielä muutaman vuoden, kasvaisin heinää Honkanummella. Mutta ei siinä, ei sielläkään varmaan hullummat oltavat ole.

Mä ajattelin ottaa vahvan b-vitamiinikuurin. Ole varma, että mulla on siitä puutosta. Vaikka selvinpäin oleminen on tosi hienoa, kaikenlaiset pikkuoireet tuntuu enemmän, koska ne tuntee. Huuruissa ei tunne kehoa kunnolla. Ja iho kutisee kauttaaltaan. Sitä mä en tiedä miksi. Kärsin juodessa todella kovasta kuivuudesta, mutta nyt olen kyllä nesteyttänyt itseäni kunnolla. Juon mehuja, vichyä ja vettä litratolkulla. No, ehkä kaikki tuntemukset ylikorostuu, kun niitä alkaa tuntemaan. Kauankohan kestää, että kaikki alkoholi poistuu elimistöstä pitkäaikaisen käytön jälkeen?

Keho on kyllä mahtava koneisto. Sitä kun osaisikin arvostaa. Mutta ei kai tällaisessa mädäntyneessä kovien arvojen ihmiskulttuurissa varmaan kukaan osaa omaa kehoa ja mieltä hoitaa oikein. Laastaria vain haavojen päälle.
No aloimpas mä taas saivartelemaan tässä yksinpuhelussani :smiley: Mutta, itseäni varten mä tätä teen, en ketään muuta varten. Jos joku muu saa multa jotain siinä sivussa, oon ikionnellinen. Kunhan ei vittuunnu niin, että päättäisi, että en lopeta ikinä jos toi on tommosta paskaa :mrgreen:

No joo, vielä yks rykäisy duunissa. Katotaan, onko illalla samat fiilikset ku eilen…

Mutta nyt mahtavaa kesäpäivää jälleen, siitä kaikki irti joka solulla ja aistilla!

Se mikä ei vahvista, se tappaa.

28

Olen itse vähentäjä/“innokas lopettaja”. Sinun pohdintasi ovat kuin hyvää blogikirjoitusta! Eikö olekin mielenkiintoista kuinka helppoa on lopulta olla selvinpäin? Sehän on aivan mahtava tila ihmisen elämässä. Se aito ja normaali elämäntapa, mutta alkoholisteille haastava. Omasta historiasta voin kertoa, että valitettavasti yhtä helppoa on myös aloittaa taas juomaan, vaikka olisi ollut yli vuodenkin juomatta, kuten itse olen esimerkiksi ollut. Googleta aiheesta, mitä aivotutkijat kertovat alkoholismista, jos et ole vielä tutustunut tuohon puoleen. Itseäni se tieto auttaa joka kerta, kun olen juomatta ja teen sen eteen töitä. Auttaa ymmärtämään myös muita.

Sitten kysymykseesi. Olen siinä ymmärryksessä, että alkoholi sinänsä on poistunut elimistöstä jo päivän parin kuluessa lopettamisesta, mutta aivoilla menee aikaa toipua puolikin vuotta. Vuosien raittiuden jälkeen alkaa helpottaa, mutta uudestaan en suosittele aloittamaan juomista edes kokeilumielessä, kun siitä eroon on päässyt. Onnea erittäin hyvästä päätöksestä lopettaa! Tsemppiä eteenkin päin!

29

Kiitos Lempeä kettu kivoista sanoista :slight_smile:

Se on aivan totta, että on helppoa olla selvinpäin. Helpompaa kuin luulin ja voin olla iloinenkin. Se on jotenkin harhaa, että kaikki ilo katoaisi. Alkoholin sumentamien aivojen luoma harha. Ja kyllä, on todella helppoa aloittaa juominen uudelleen. Mä tein sen vuosi sitten viiden viikon raittiusjakson jälkeen. Mutta se antoi voimaa uskoa, että pystyn kyllä, jos oikeasti haluan. Sitä halua täytyy vain riittää vaikeampiinkin hetkiin. Voimaa ei tarvitse olla tekemään yhtään mitään vaan jättää tekemättä.

Mä oon oikeasti tiennyt aina alkoholin vaaroista. Mulla addiktoituva käytös ei oo koskaan johtunut tiedon puutteesta. Mä oon vaan halunnut sulkea siltä silmät. Olen ollut hätäinen ja panikoiva ja turvautunut lopulta johonkin helppoon… Eli ollut hädissäni ja tyhmä. Ja erittäin huonolla itsetunnolla ja omanarvontunnolla varustettu. Tyhmiä päätöksiä, joista en ole jaksanut kantaa vastuuta. Omaa itseä kohtaan. Muita kohtaan olenkin sitten kantanut aivan liikaa vastuuta. Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka on aina potenut suoranaista maailmantuskaa, ja koska en ole osannut asettaa rajoja enkä keksinyt keinoja rauhoittaa itseäni, ni oon tehnyt hallaa itselleni aivan poskettomasti. Mä en jaksa sitä oikein edes hävetä. Mulla on takana se elämä mikä on ja edessä ehkä se mikä on. Täytyy mennä tuulen mukana, mutta purjeet pitäisi hallita.

Tänään en juo. Työpäiväkin oli mukavampi kuin viikon aikaisemmat. Mieli on hieman kohentuneempi eilisestä väsymystilasta. Mutta en ottanut alkoholia en väsymykseen, enkä kiukkuun, enkä muihinkaan tekosyihin. Ei harmita tippaakaan. Ei tipan tippaa :laughing:

En aio heittää lusikoita nurkkaan, koska lusikat on menny harakoille jo aikapäiviä sitten (harakat on muuten hyviä tyyppejä, ne vie rikkailta hopealusikat ja köyhiltä roskat :smiley: ).

Mukavaa raitistelua Sullekin Lempeä kettu! :slight_smile:

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

30

Ihanaa, vapaapäivä :smiley:

Tänään on hyvä päivä! Sain varattua ajan kampaajalle. En olekaan käynyt koko koronahössöaikana. Eikä se johdu koronasta, vaan mökkiytymisestä. Hiljalleen vaan jäi pois kaikki tavallinen. Tänään oon iloinen siitä, etten ole vielä ehtinyt juoda ulkonäköäni pilalle. Tärkeintä ei toki oo ulkoiset jutut, mutta kyllä se piristää, ettei peilistä tuijota joku virtahepoa muistuttava yksilö. Haluaisin myös uuden tatuoinnin, mutta se jääköön odottelemaan vielä vähän syksymmälle.

Aamulla herätessäni yhtäkkiä tuli mieleen, että jos en juo, voinkohan enää koskaan laulaa karaokea… Siihen on meinaan tarvittu ainakin jonkinmoinen rohkaisuryyppy. Eipä auta kuin opetella laulamaan selvinpäin, jos laulaa mielii. Oon aina tykännyt laulaa. Mutta juu kyllä, mikään ei aiheuta niin suurta myötähäpeää, kuin sammaltava karaoketähti, joka laulaa liian kovaa, hieman jäljessä ja nuotin vierestä. Siihen asti en tietääkseni oo koskaan sortunut. Eli karaoke ei ole siis hyvä syy juoda. :laughing:

Mä löydän kyllä juomisajoiltani pari hyvää seikkaa. Ensinnäkin, olen sen tuoman rohkeusharhan ansiosta uskaltanut katkaista monta haitallista ihmissuhdetta. Siis sellaista, jossa olen alisteisessa asemassa tai hyväksikäytön kohde. Toinen, olen vapautunut joistakin estoista, joita en halua saada takaisin. Niitä sen kummemmin erittelemättä.

Pohjalla käyminen saa myös ymmärtämään hyvin muita haavoittuneita ihmisiä. Mielelläni soisin muutamien itseään täynnä olevien, kaikkitietävien, kapeakatseisten kukkahattutätien ja -setien käyvän siellä hieman ryvettymässä. Oppisivat jotain myötätunnosta. Mutta toki, monista alkoholinkäyttäjistä tulee vieläkin itsekeskeisempiä.

Tänään en juo. Miksi pilaisin tämän mukavan olemisen ja vaihtaisin sen itseinhoon? Onneksi mielessäni on pysynyt ne ”olot”.

Iloa, valoa ja lämpöä päivään! :slight_smile: Toivotaan, että tämä fiilis säilyy iltaan asti. Ajattelin tehdä pienen jumpan ja hoitaa yhden velvollisuuden, muutoin no stress.

31

Kiinnitin huomiota tuohon ihon kutinaan. Se on ilmeisesti jatkuvaa? Oletko kokeillut kosteus- tai kortisonivoiteita? Minkälaista suihkusaippuaa käytät? Esim. hajusteet voivat aiheuttaa allergisuutta. Pieni annos allergialääkettäkin voi auttaa.
Älä aliarvioi oireita, nyt kun alkoholinkäyttöäkin on takana. Käy tutkituttamassa asia.

32

Kiitos JuuliaS neuvosta :slight_smile: Joo mulla on ollu kyllä näitä ihovaivoja (vaikkei ne juurikaan näy) aina. Ja yliherkkyyttä kaikelle. Ruoka-aineille, pölyille, hajusteille, äänille, valoille, kosketukselle, kivulle, oikeasti kaikelle. Se voi olla pienenä osasyynäkin sille, että tekee mieli turruttaa niitä aisteja jollain. Sitten ku niitä turruttaa, niin ei vaivaudu oikein hoitamaankaan. Aloin taas syömään allergialääkettä ja käyttämään kortisoni- ja perusvoiteita. Mulla myös toi alkonkäyttö meni siihen pisteeseen, etten pariin vuoteen juuri syönyt mitään. Kahvia, röökiä ja olutta. Eihän siinä ihokaan saa mitään sidosaineita. Mä en meinaa itsekään uskoa, että mä oikeasti olin aika lähellä sitä, että lähtee henki. Mutta siltä se tuntuikin. Nyt olen alkanut syömään. Eihän kroppa heti ala kaikkea sulattamaan, mutta pikkuhiljaa. Ibs-diagnoosinki sain matkan varrella. Toivon, että sen oireet hellittäis jossain vaiheessa. Kyllähän alko on suolistonkin suurin vihollinen.

Mun ”ongelma” ehkä on ollut myös se, ettei oireet oo näkyny ulospäin juurikaan. Vanhemmat naiset tytötelly, että sinä nuorena ja vahvana sitä ja tätä, vaikka oikeasti mun kroppa tuntui satavuotiaan kropalta. Kuitenki joka kerta ku ostaa röökiä ni kysytään papereita.

Mutta, nyt kuudentoista päivän aikana oon voimistunu jo aivan hurjasti. Tein jumpan ja hoidin hommani ja nautin vain vapaasta :sunglasses:

33

Hyvää huomenta :slight_smile:

Tuijottelen tässä tiskivuoria ja kaikenlaista muuta sotkua. Jotai tarttis tehä…kai.

Illalla yksikseni kävin hetken menneisyydessä. Se tuli siitä, kun haistoin ilmassa aavistuksen tulevasta syksystä. Ahdisti. Hetkellinen itsetunnon romahdus. Pieni tyttö sai satikutia. Tuosta noin nousi hiuksista ilmaan ja potkaistiin huoneeseen. Ei ollut syynä alkoholi, vaan Raamattu ja mielisairas aikuinen. Jos minä pikkuihminen siitä nousin ja reippaasti menin kouluun ja vedin kokeesta numeron 10, niin miksi en nousisi mistä tahansa muusta näin aikuisena? En tarvinnut silloin alkoholia. Tarvitsenko nyt siihen, että pelkästään ajattelen asiaa? Hmmm… En. Ehkä aiemmin tarvitsin, nyt en.

Enää en kyllä edes yritä saada mitään kymppejä mistään suorituksista. Niistä ei ole ollut mitään hyötyä. Saavutuksilla ei ole mitään merkitystä.

Mutta juu, Raamatussa on joitain ihan hyviä juttuja, mutta enää sen kansien välistä ei tuu Jumalaa, joka rankaisee pientä tyttöä milloin mistäkin ”synnistä”.

Mutta. Se, joka kokee aitoa rakkautta, on loppujen lopuksi voittaja. Saa elämältä eniten. Lasten hakkaajat ei saa. Harmi niille.

Ehkäpä tässä otan tölkin Vichyä, poltan tupakan, karistan pölyt olkapäiltä ja alan siivoamaan. Kuuntelen äänikirjaa, ni siivoaminen menee nopeasti :sunglasses:

Kaunista päivää! Kaikki irti näistä kesäpäivistä, kohta me taas kitistään ku on kylmä ja pimeää.

34

Kupponen kahvia, tai kaksi.

Eilen illalla oli taas sellainen hetki. Olin metsässä liikkumassa parin kaverin kanssa. Yhtäkkiä oltiin sellaisella aurinkoisella korkealla kalliolla ja siinä ajattelin, että ah, nyt kun saisi huuhtoa huolet, istahtaa ja ottaa olutta kaksin käsin. Se kesti muutaman minuutin. Aloin muistuttaa itselleni, että hei, tuo huolten huuhtominen oli harha. Päinvastoin, huoleni vain lisääntyisivät. Ja pettyisin itseeni, kun olen jo kolmatta viikkoa ollut juomatta. Ja niin se meni ohi. Mutta oli pelottavan lähellä se, että teenkin jonkin muun päätöksen. Yritän oppia tästä. Että kun jaksaa hetken keskustella itselleen järkeä, niin tunne menee ohi. Nyt olen ylpeä siitä, etten kotiin palatessani mennyt autotalliin hakemaan olutta. Mulla ei olisi ollut sille mitään estettä. Vapaapäivä edessä yksin kotona. Mutta ei. Oli muutes ihan sikana mustikkaa metsässä, nam :stuck_out_tongue:

Eilen päätin, että kun olen ollut kuukauden juomatta, varaan ajan sellaiseen totaali stressinpurkuhoitoon. Jalka-, niska- ja päähierontaa yms. Se olisi tosi kiva juttu. En ole tottunut hemmotteluun enkä minkäänlaatuiseen ”ylellisyyteen”, mutta voisin kokeilla. Tästäpä aasinsiltana, oletteko koskaan ajatelleet, että päihteidenkäyttö on itsetuhoisuutta? Sehän onkin sitten toinen juttu, että mistä se itsetuhoisuus johtuu.

Eilen tein 30 minuutin venyttelyn. Se tuntui kuin olisi kestänyt vain muutaman minuutin, kun kuuntelin äänikirjaa samalla. Netistä olenkin youtubesta kattonu monenlaisia pikkujumppia ja tehny niitä. Niistä saa kivaa fiilistä ja voi tehdä ihan omien rajojen mukaisesti. Tänään on vähän lihakset jumissa. Voi olla että pidän lepopäivän.

Tutun bändi pitää tänään pienen ulkoilmakonsertin. Saapa nähdä eksynkö sinne. Jos eksyn, niin täytyy valmistautua ajatuksiin mitä voi tulla. Aamulla töihin!

Taas niin ihanaa kesäpäivää! Kumpa näitä vaan saisi paljon.

Vierivä kivi ei pysähdy :wink:

35

En tiedä onko tämä jotain elämän julmaa pilaa vai mikä helvetti tässä on mutta tänään sitte piti viedä koira piikille. Siihen päättyi meidän 7 ja puolen vuoden yhteinen taival ja olen aivan murskana. Koko hänen elinaikansa ajan läträsin viinalla ja hölmöilin ja nyt ensimmäistä kertaa tosissaan aikomus selväpäiseen elämään ja maailma riistää hänet minulta. Olo on kuin unessa olisi ja ajatukset vetää vuoristorataa. Silti! Viina ei häntä takaisin tuo joten siihen en turvaudu. Tämä on ensimmäinen kerta kun tosipaikka pitää kohdata selvinpäin ja voin sanoa että voi voi voi voi että tää maailma on sitten epäreilua

36

Surullista Reiska, otan osaa.
Elämä on joskus julmaa. Koirasi jaksoi juomisesi ja läträämisesi uskollisena ystävänä. Nyt sinun on aika olla uskollinen ja näyttää että voit pitää päätöksesi jatkaa selvinpäin.
Koskaan eivät asiat ole niin huonosti ettei niitä juomalla saisi vielä huonommiksi.

37

Voii Sinua :frowning: tosi ikävää, että menetit rakkaan ystävän. Voimia suureen suruun. Olet vahva, kun jaksat ottaa vastaan mitä tulee ilman viinaa.

38

Tänäänkään mä en juo. Vaikka mieli on musta. Yritän muistaa, ettei se jatku koko elämää. Vaikkakin mun silmissä tulee aina olemaan surumielisyys. Tulee hyviä päiviä taas joskus. Mieleni ei ole musta sen takia, että en juo, vaan niistä syistä miksi joskus takerruinkin alkoholin tuomaan hetken harhaiseen helpotukseen. Onneksi paistaa aurinko. Etsimällä etsin jotain kaunista mihin tarrautua. Jos ei olisi niin helvetin kuuma, lähtisin juoksemaan. Mutta nyt en kyllä pysty. Huomenna uusi päivä.

39

Niin siinä sitten kävi, että vasta kolme päivää vaihtui vasta kolmeksi viikoksi ilman olutta. Alkuhehkutus on ohi. Ja musta tuli kai se tylsä tyyppi, joka ei juo. En juo siltikään. Kukaan ei oo mitään kysynyt, enkä mitään ole sanonut, mutta tänäänkin kaikkosi muut ympäriltäni. Oluet käsissään. Olen sitten yksin.

No, mä en oo koskaan tiennyt, mitä elämältäni haluan. Hiljalleen vain oppinut, mitä en halua. Niitä loppuja kai täytyy kokeilla ja lopulta katsoa mitä jää, vai jääkö mitään. Kai mun täytyy olla oman elämäni pioneeri.

Ainakin nukun paremmin. Ja jaksan vähän paremmin. Ja tunnen paremmin. Näen, muistan ja kuulen paremmin, mitä ympärilläni tapahtuu. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Ja näytän vähän kauniimmalta. Ei pelota niin paljoa.

Nyt mulla on ollut ehkä liikaa töitä, olen siitä väsynyt. Siksi ehkä siivet viistää maata. Mutta eihän ne olleetkaan kovin ehjät, ei niillä oo ennenkään lennetty. Räpiköity korkeintaan. Sulka kerrallaan. Päivä kerrallaan. Ylpeyttä näistä kolmesta viikosta ei vieläkään juurikaan kunnolla tunnu, kolme viikkoa tuntuu vieläkin aika lyhyeltä ajalta.

Saapa nähdä. Taistelulta tämä ei kuitenkaan tunnu. Ei ole tehnyt mieli juoda myrkkyä.

Tsemppiä muille, vaikka itse en nyt kovin hyvä tsemppari ole. Ehkä joku toinen päivä.

40

Heräsin tänään aikaisin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Silmiä väsytti, mutta uni ei enää maistunut. Peilistä katseli vähän nuupahtanut olio. Mutta kai sitä saa olla raato, vaikka ei olisi juopotellutkaan. Kirkonkellot soi. Koti on taas sotkuinen. En jaksa siivota. Menen tänäänkin töihin. Huomenna pidän vapaapäivän ja tiistaina menen kampaajalle. Josko sitä piristyisi!?
Kampaajallekaan en ole pariin vuoteen jaksanut. Johtuen oikeastaan koronasta. Mulla meinaan on aina sellaisia flunssamaisia oireita ja tupakkayskää, ni en oo viitsinyt mennä pelottelemaan ihmisiä henkihieveriin. Jos olisin yksi seitsemästä kääpiöstä, olisin varmaan se Nuhanenä. En ainakaan Viisas. Nuo oireet on kyllä merkittävästi vähentyneet nyt kun en ole juonut.

Vaikka raitis päivä ei ole helppo, niin kyllä se helpompi on kuin juomispäivä tai krapulapäivä. Yksiselitteisesti. Mä en oo tehnyt mitään päätöstä, etten joisi enää ikinä. Juon jos huvittaa. Mutta mä tiedän, että jos juon yhden illan, saattaa mun aivot kääntyä ajattelemaan asioita vanhan kaavan mukaisesti. Sen riskin mä tiedän. Kuin joisi pullollisen valheita joihin uskoo kyseenalaistamatta.

Nuorena ja tyhmänä luulin, että baareista saisin kavereita. Kun ei oikein muita yhteisöjä ollut, joihin olisi ollut kiinnostusta liittyä. Olinhan ravistellut kahleeni aiemmista, joiden saappaisiin en mahtunut. Olin väärässä. Baareista ei ole jäänyt ainoatakaan ihmistä pysyvästi elämääni. Koska tällä hetkellä kavereihini ei kuulu yhtäkään raitista tai kohtuukäyttäjää, saan varmasti puhua itsekseni vielä monet monituiset juttutuokiot. Jos siis en juo. Aika näyttää, miten elämä vie.

Tänään en juo.

Mukavaa sunnuntaita jokaiselle :smiley:

Ps. Synkistelyni kannattaa jättää lukematta, ettei se tartu. Itselleni vain kirjoittelen. Katson sitten myöhemmin joskus, että mitä perkelettä oon menny jauhamaan ja teen jonkun katumusharjoituksen :laughing: