Kiitos Mummeli! 
Kohtuukäyttö ei kiinnosta edes ajatuksen tasolla, enkä tunne alkoholia kohtaan enää minkäänlaista kiinnosta. Mielihalut jotka tulevat, johtuvat riippuvuudesta, ei siitä, että haluan juoda, siksi luopuminen tästä ei tuota minkäänlaista haikeutta.
19 päivä. Täytyy sanoa, että kylläpä alkottomuus teetti kunnolla töitä, mutta nyt on mielihalujen ja tapojen orjuus tältä päivältä voitettu. Ja nyt seuraavaksi hyvällä mielellä nukkumaan.
Tuli lueskeltua hieman toista aloittamaani ketjua ja kylläpä oli erit tunnelmat siellä. Ihan mukava oli lukea, jopa nauratti se tunteenpalo ja jälleen se karvas epäonnistuminen. Lopettaminen tai vähentäminen ei ole helppoa - se on kuin töissäkäynti, yhtä sitovaa ja kuluttavaa, josta täytyy pitää huilia, mutta alkoholismi on sellainen pirulainen, että taukoa siltä ei saa vaan huilipäivinä se iskee. Jospa Kettu nyt onnistuisi ja pitäisi varansa.
Jälleen epäonnistuminen. Ei kuukauteen aivan päässyt. Näin se menee taas. ***tu.
Mutta ei mitään hätää. Mistään suuresta ei ole kyse, mutta sen verran täytyy olla rehellinen, että ei minusta vielä lopettajaa tullut. Seuraavalla kerralla sitten! Sitä kohti taas.
Minullakin mennyt ns. vaihtelevasti viime aikoina… Että samoissa fiiliksissä mennään.
Sarvikuoma. Tämä on nyt tätä, että käyn jatkuvasti sen saman helvetin läpi lopettaessani eli ne vieroitusoireet, sitten otan kiinni terveellisestä elämästä, voin hyvin, kunnes taas sama alkaa alusta ja palaan useamman päivän juomisen jälkeen krapulapäivän alkuun. En pysy edes kuukautta selvinpäin… Joskus meni useampia leikiten…
Mutta hymyä vaan suolasta ja juomista turvonneisille kasvoille…
Minulla on täsmälleen sama tilanne. En ole löytänyt sitä viisastenkiveä, minkä avulla selviä viikkoja saisi enemmän kuin 4-5.
Sarvikuoma, oletko nyt raittiin putken vai juomaputken alussa? Itsellä alkoi tämä raitis jakso toissapäivänä, mutta viisastenkivi on hukassa, kuinka raittius säilytetään. Yritän sitä kuitenkin jälleen. Tsemppiä sinulle todella paljon! Tunnen tuurijuoppomaiset tunnelmasi, samaistun tarinaasi ja tiedän tasan tarkkaan, mitä se tunnemaisema silloin on, kun on taas juotu viikko.
Raittiina on menty tämä viikko tähän asti. Jänniä tuntemuksia on ollut yli viikon tissutteluputken jälkeen. Normaaleja oloja. Voi kun nyt onnistuisi pidempi raittius! Vihdoin.
Kokemus toistui jälleen tänä aamuna, kuten aiemminkin viikonloppuna herätessä: Ensimmäinen ajatus, “kuinka paha krapula.” Ei ole krapulaa, mutta painajaisissa se tunne säilyy, vaikka ei ole pisaraakaan juonut.
Itseasiassa eilen päätin että tänään pistän korkin kiinni. Onneksi ei ole mikään jäätävä krapula, vaikka muuten onkin pikkaisen synkät tunnelmat. Mutta tiedän kokemuksesta että kyllä tää tästä kun vaan pari-kolme ensimmäistä päivää malttaa. Tsemppiä sinullekin!
Mulla oli ennen kanssa tuota, pystyi pitämään taukoa juomisesta melko helposti pari kuukautta ja sitten ajat alkoivat lyhentyä, niin että pystyin olemaan enää muutaman viikon.
Itse huomasin sen johtuvan siitä, että omalla kohdallani sairaus oli edennyt, riippuvuus niin suuri ja kun jätin sen oven raolleen, että voin joskus vielä ottaa (en lopettanut vaan pidin taukoa), niin se tauko loppui entistä lyhyempään.
Sitten tein päätöksen lopettaa kokonaan, se ovi on nyt kiinni, että joisin. 6kk kohta takana. Toivon onnistuvani tällä kertaa.
Ei mene minullakaan kovin hyvin. Siitä olen pitänyt kiinni, etten viikolla ota mitään, mutta viikonloput menee tissutellessa kotona yksin. Mutta luin erään lopettajan tekstin toisesta foorumista: ajatus lopettamisesta on jo asian työstämistä, ei pidä lannistua, vielä se onnistuu. Tämä kirjoittaja yritti useasti ja nyt on ollut jo vuosia raittiina. Uskon vahvasti että onnistun vielä uudelleen. Minulla oli upea fiilis vielä perjantaina, mutta kun join 3 olutta ja pari lasia viiniä, samantien tuli masennus. Lauantain join sitten koko päivän ja sunnuntaina tasoittelin. Olisi tarkoitus viettää juhannus selvin päin, mutta en tiedä onnistuuko… 
Moi,
lempeä kettu: hieno saavutus jo tuokin. Itse olin 11 päivää selvänä ja sitten lähti oikeastaan sama meininki kuin aina. Työt jne ovat kärsineet, tuntuu ettei henkinen ahdistus ja saamattomuus lopu edes viikossa! Nyt sitten yritän toista lähestymistapaa ja kävin hakemassa lääkkeitä tämän tavan tueksi. Todella kalliita lääkkeitä ovat joten yritän pysyä viikot juomatta ja jos on riskiä suurelle juomiselle (esim juhannus) niin otan lääkkeen. Voihan se olla, ettei toimi, enkä aio koko elämääni lääkkeiden varassa olla. Lähinnä vain etsin sitä tunnetta, että voisin juoda vähemmänkin enkä aina aivan liikaa.
Tsemppiä kaikille! Ja oikein mukavaa keskikesää
Hei Kedonkaunein! Miten on mennyt uuden lääkkeen kanssa? Täälläkin sama meininki eli vanhat tavat ennallaan, mutta positiivistakin kuuluu eli olen jälleen uuden lopetusyrityksen äärellä. Jospa se nyt toisi pysyvyyden. Haluaisin niin kovasti raitistua kokonaan, keinot vain tuntuvat olevan vähissä.
Kiitos tarinastasi, se on rohkaiseva! 4 kuukautta oli se normi, minkä pystyi aiemmin leikiten hallitsemaan raittiina, ennen kuin kirjauduin tänne. Nykyään se on 3-4 viikkoa. Joskus jopa viikko on vaikea. Onnea ja menestystä matkallesi Miltaq! Toivottavasti kertoisit vielä uudestaan kuulumisiasi, miten kesä sujuu.
Niinpä. Sitä samaa se on, kun ei saa enää selvää elämää rullaamaan ja elämä on kaltevalla pinnalla sen suhteen. Mulla meni 5 päivää taas juodessa. Nyt 3 päivää raittiina ja todella tekee mieli jo nyt juoda uudestaan. Tsemppiä Mummeli! Kiitos positiivisista ajatuksistasi tulevaisuuden suhteen.
Hei Lempeä kettu. Olen nyt ollut vajaa 3 viikkoa vichy-linjalla. Juhannus meni täysin selvinpäin, oli oikeastaan mukavaa olla täysin raittiina ja touhuta muuta mukavaa, ilman alkoholin tuomaa pöhnäistä oloa. Ihmettelen kuinka olen pystynyt olemaan näinkin kauan, eikä ole tehnyt edes mieli…vielä. En laita vielä laskuria päälle, on vielä osa lomasta pitämättä ja voi olla, että korkki silloin napsahtaa auki, saas nähdä. Tsemppiä sulle, kyllä me vielä onnistutaan. 
