Kiitos Venkku ja Mummeli. Ajattelin eilen, että onko tästä kirjoittelusta mitään apua, mutta kun nyt luin viestinne, se kyllä auttoi ja piristi. En tietenkään siitä ole ilahtunut, että Mummelilla on morkkis tai tämä sama ongelma kuin minulla, mutta toivon, että me molemmat selvittäisiin taas raittiiseen elämään kiinni. Ja Venkku myös. Yritän summata ajatuksia.
Eilen tosiaan olin ajatuksissa aika pohjalla ja ajattelin jopa avun hakemista päihdepuolelta. Itkin ja join. Join siis 4 päivää putkeen. Aloitin joka aamun samoin eli oluella. Sama putki lähti heti päälle kuin taannoin. Nyt olen ollut ehkä 10 tuntia juomatta ja henkisesti aika pohjalla tämän ongelman kanssa. Tiesin jo monta päivää sitten, että pitää lopettaa, mutta en vain lopettanut, vaikka järki sanoi näin.
En ole vielä siinä tilassa, että menisin minnekään hakemaan apua, mutta tunnistan olevani aika pohjalla ja tuntuu, että maailma romahtaa niskaan. Yritän ajatella, että en ole huono, en ole arvoton, en ole voimaton, mutta olen sairastunut tähän riippuvuuteen, kuten joillekin voi käydä.
Nyt pitäisi vaan tehdä se sama kuin aina ennenkin. Nousta ylös, ravistella hiekat ja pölyt ja aloittaa uudestaan siitä mihin jäin aiemmin. Ilmeisesti minun täytyy alkaa kohdella itseäni riippuvaisena ja omaksua se tunne, ymmärtää kuinka tuhoisaa tämä on ja kuinka pitkälle tämä on mennyt. Sen avulla voisin saada pysyvämmän muutoksen. Nythän koen ettei minulla ole riippuvuutta eikä ongelmaa vaan juon, koska haluan juoda. Onhan tämäkin totta, mutta se on tuhoisa tie, kompastua aina samaan juttuun ja palata juomaan rankasti.
Laskin THL:n laskurilla annokset ja alkoholin palamiseen kuluvan ajan. Sen mukaan olin eilen 2 promillen humalassa ja juomisen lopettamisen jälkeen kuluu 14 tuntia, kun annokset ovat palaneet. Tämä on siis tänään klo 15 aikaan.
Suosittelen kaikille tuota laskuria. Se tsemppaa lopettamaan. Tietää, ettei krapula kestä kovin kauaa, mutta juomisella se vain siirtyisi yhä eteenpäin. Tämän päivän tavoite on pysyä raittiina.
Kuten jo kirjoitit ketjuuni niin tässä on kyllä paljon samaa minun tilanteen kanssa. Minä olen vaan ehkä askeleen pidemmällä tässä prosessissa (enkä yritä päteä). Olen hyväksynyt että on ongelma ja käynyt siellä päihdeterapeutilla mutta myös ongelma on jo pahempi. Muutenkin sama tilanne eli kolmen aikaan päivällä pitäisi olla täysin selvillä.
Tuo on kyllä pelottava tunne kun tietää että pitäisi lopettaa mutta silti pitää lähteä hakemaan lisää juotavaa joskus heti yhdeksältä aamusta (minulla menee aina kaikki mitä on kotona). Joskus kauppaan kävellessä itkenyt ja miettinyt miksi ihmeessä minä juon ja joskus kymmeneltä alkanut työpalaverikin. Jatkuva pelko lähinnä viinakrampista (ei ole onneksi koskaan ollut) laittaa “loiventamaan” ja kuten sanoitkin niin siitä se sitten lähtee todella helposti uuteen nousuun. Itse pystyn riittävän pahassa olotilassa kyllä ottamaan vain sen yhden tai kaksi (jos en enempää osta kotiin) mutta puoli tuntia sen jälkeen vaan taas harmittaa että kestää pari tuntia pidempään olla edes samassa tilanteessa.
Kyllä sä pystyt tämänkin putken lopettamaan. Pidät vaan tiukan linjan ja huomenna on jo paljon parempi olo. Laita vaikka tänne viestiä jos tulee tiukkaa, minä ainakin lueskelen tätä sivua tänään ahkerasti kun olen samassa tilanteessa.
Kiitos viestistäsi EesiaKalattoR. Olin kirjoittamassa tänne ja lähettämässä, kunnes tuli ilmoitus, että viestiketjuusi on tullut uusi viesti. Olet todella oikeassa siinä, että lähtökohtamme on eri siinä hyväksymismielessä. Sinä olet myöntänyt ongelman, minä taas todistelen jatkuvasti, ettei minulla ole ongelmaa. Minun tyylini on hyvin raskas. Nykyään mulle on tullut myös sitä ajattelua, että en lopeta vielä, vaan “sitten joskus.” Itsekin ostan oluet niin, että riittävät aamuun. Jos ei ole, niin käyn kaupasta, vaikka aamu 9:ltä. Se on kumma voima lähteä hakemaan kaljaa siihen aikaan. Edes häpeä ei estä ostamasta, käyn useista kaupoista pienempiä annoksia. Joskus ostan kaksi satsia kahtena eri kertana kuten eilen, vaikka piti alunperin vain loiventaa se yks olut. Siitä lähti uuden humalan metsästys. Onhan tämä kuluttavaa ja raskasta. Nytkin on olutta kaapissa, mutta oloni on fyysisesti niin huono, että pelko eilisen toistumisesta estää juomisen. Kiitos kun kirjoitit Eesia ja jatketaan kirjoittamista. Tässä nyt seuraavassa on se alkuperäinen viesti, mitä olin kirjoittamassa/lähettämässä ennen viestiäsi:
Fyysisesti kamala olo. Vatsa täysin sekaisin. Ruokaa ei voi ajatellakaan syövänsä, koska aiheuttaa oksennusrefleksin. Nyt tajuan, miksi olut on pitänyt korkata aamu kahdeksan aikoihin. Tottakai ettei tule tätä krapulaa, ettei maailmaa tarvitse kohdata selvänä. Ratkean juomaan pienimmästäkin vastoinkäymisestä, vaikka aiheutan ne ongelmat itse tekemällä. Olen luisunut siihen samaan tilaan, missä olen ollut ennenkin, jolloin en nähnyt mitään ulospääsyä alkoholista. Päässä käy sellainen pelkotilojen vuoropuhelu, mutta yksi juttu, jota ei voi enää kieltää. Elämäni on riippuvainen alkoholista. Juomisen on loputtava kokonaan. Skarppaan viikoksi tai viikoiksi: elän terveellisesti, kuntoilen, ajattelen, että ei tässä mitään ongelmaa ole, kunhan vain hallitsen tämän jutun. Hyvin menee. Sitten tulee jokin vastoinkäyminen, lähtee putki päälle, vaikka on aikonut olla juomatta! Sitten juodaan, lasketaan, monta päivää saa juoda ja olla humalassa. Sitten ollaan krapulassa ja lopetetaan. Lopettamisen helppous on ansa, johon lankeaa, juomisputkea ennen tulee selittelyt. “Pystyn juomaan yhden, mutta juon enemmän, koska haluan juoda.” Kierre toistuu nykyään joka kuukausi. On aika mielenkiintoista huomata, että ajatteluni on alkoholistista ja minulla on samat ongelmat kuin alkoholisteilla. Ehkä on aika myöntää, ettei tämä pelkällä tahdonvoimalla selviä. Olen kipuillut täällä tämän asian kanssa jo niin kauan, sekin hävettää.
Kirjoitit Eesia, että olet itkenyt matkalla kaljanhakureissulla tai sieltä palatessa. Sama juttu. Näin käy minullekin melkein aina, kun olen taas juomisputkessa enkä saa sitä katkaistua. Eilen viimeksi itkin, kun join puistossa. Selvinpäin täällä nyt ollaan. Sitten juomiseen ajaa just tuo terveellisyys, mitä Eesia kirjoitit, että pelkää niitä viinakramppeja tai deliriumia. Aika hassuahan sekin on, perustella juomista sillä, että tämä on terveellisempää kuin se, että katkaisee kerrasta, mutta siltähän se tuntuu. Jokainen joka tätä harrastaa, tietää sen kierteen, mikä krapularyyppyyn liittyy.
Varmaan aika monella samat ongelmat. Olen itse pohtinut tässä nyt koko aamun niitä tekoja millä pysyisi juomatta. Tein itse nyt mielikuvan eilen päättyneestä mökkireissusta että jätin samalla hyvästit alkoholille sillä reissulla ja jätän sen alkoholin sinne vuokramökille minne en enää palaa. Kuulostaa hölmöltä mutta jos olisi yksi työkalu lisää millä estää seuraavaa juomista. Juttelin myös exän kanssa ja vaikka tässä jonkun verran onkin tullut juotua viimeiseen kahteen viikkoon niin kuitenkin taidan uskaltaa lopettaa tähän päivään ilman loiventamisia. Eilen join aika paljon mutta sitä edellisenä päivänä taas vähemmän eikä fyysisiä vieroitusoireita oikeastaan ole niin ehkä sitä kramppiakaan ei tarvitse pelätä nyt ensisijaisesti.
Harrastan itse myös tuota samaa että haen useammasta kaupasta pienempiä eriä kun en kehtaa ostaa samasta paikasta kaikkea kerralla.
Tuo kyllä tuntuu toimivalta! Mielikuva on itsellekin osuva. Tuollaista mielikuvaharjoittelua voisin myös kokeilla. Ainakin sen olen huomannut, että sellainen mielikuva, jossa ei ole alkoholisti, auttaa hetkellisesti, mutta ei raitista ainakaan minua. Kyllä kaikki keinot täytyy olla käytössä ettei joisi. Tällä hetkellä en kyllä keksi, mikä tuo mielikuva itselläni olisi, mutta olen henkisesti niin pohjalla, että tässä tilassa se ei ihmetytä. On vain sellainen tyhjä tunne, eikä mikään kiinnosta tai mikään muu kuin toipuminen tästä päivästä. Häpeä on aikamoinen. Onneksi kukaan ei näe tai tiedä, missä jamassa olen, tämä nyt sotii sinne AA:han menemistäkin vastaan. Pyörittelee mielessään AA:ta ja sitä, että täytyy sisäistää se, että on toipuva alkoholisti, ei sinne muuten oikein voi mennäkään. Ehkä tuohon voisi löytää jonkun mielikuvan, jonka voi ottaa esille joka päivä. Ympäröidä itsensä armolla ja valolla, joka liittyy tähän mahdollisuuteen toipua, mikä elämässäni on nyt alkamassa. Jos se ei muuten pysy mielessä niin tuon mielikuvan avulla. Ehkä kirjoittaisi sen paperille ja laittaisi jääkaapin oveen. Pelkään, että kun raittius alkaa, unohdan koko raittiusasian, kunnes löydän itseni taas juomasta uutta putkea. Aika usein näin on käynyt. Tämän vuoksi ihmiset varmaan käyvät AA:ssa niin paljon, siis vuosia. Raitistuminen on asia, jota “ei voi unohtaa.”
Mitä kuuluu? Minä eilen päätin niin pyhästi, etten juo tänään yhtään. Mutta…niinhän siinä kävi, että illalla piti yksi viinipullo hakea. Join koko pullon, vaikka tarkoitus oli juoda vaan pari lasillista. Kyllä se vaan lähtee heti vanhoille tavoille. Etsii mielessään syitä, miksi en joisi. Muistelen haikeana sitä 7 kuukauden raitista aikaa, miten ihanaa se oli. Meneekö taas kuinka kauan ennen kuin saan itseeni niin paljon motivaatiota aloittaa taas alusta. Riippuvuus on tullut ja siitä olisi jollain tavalla päästävä pois
ajattelin tulla vain toivottamaan teille kaikille tsemppiä! Itse painin saman ongelman, alkoholismin, kanssa. Tänään toinen päivä juomatta, viikonloppu meni taas toivottoman kosteasti. Suuri toiveeni olisi olla kohtuukäyttäjä, mutta epäilen ettei se tule onnistumaan. Pisin aika juomatta neljään vuoteen on ollut tämän vuoden tammikuussa kolmisen viikkoa. Nyt yritän taas, olisi mahtavaa nähdä se ihminen alkoholismin takaa. Putkia sinänsä minulla ei ole, enkä juo loiventavia, mutta juominen aiheuttaa henkistä pahoinvointia kuten huonoa itsetuntoa, alakuloisuutta ja vitutusta sekä kaikkea muuta siltä väliltä. Haluaisin vain elää elämää miettimättä onko ajokunnossa tai milloin pitää löytää lähin vessa kun perse räjähtää. Uskomatonta, millaiseen tilanteeseen ihminen on päässyt.
Täältä paljon siis tsemppiä kaikille palstalla oleville!
Moikka Mummeli! Niin siinä usein käy. Miten sulla menee nyt? Noin viikko meni mullakin selvinpäin, olin päättänyt etten juo, silti join. Riippuvuus, se pyörittää. Kolmatta päivää mennään selvinpäin nyt. Pahimmasta on selvitty ja tahtotila on päästä kokonaan eroon alkoholista, AA:n avulla. Pohjalle on menty tämän asian kanssa ja siellä vielä ollaan.
Kiitos! Tsemppiä sullekin! Ois kiva kuulla miten sulla menee? Samat fiilikset tuosta, mihin jamaan on itsensä ajanut. Se on muuten totta, että se on vessarallia, kun juominen loppuu. Jännä, että se tulee vasta siinä ekan krapulapäivän kohdalla, eikä esimerkiksi vaikka neljäntenä juomapäivänä.
Tämän kohtuukäyttäjä mielikuvan olen heittänyt 3 päivää sitten romukoppaan ja siellä se pysyy. En enää halua enkä jaksa juoda yhtäkään. Tiedän pystyväni myös kohtuukäyttöön, mutta mitä järkeä, jos yhden viikon on kohtuukäyttäjä ja seuraavalla viikolla alkoholisti? Näin se omalla kohdalla menee. Mitäpä tuota enää kieltämään.
kiitos kysymästä täällä menee ihan hyvin - vielä. Kovin pahoja himoja ei ole vielä tullut, mutta uskon, että viikonloppuna tulee. Silloin täytyy keksiä jotakin täysin muuta tekemistä ja ajateltavaa!
Yllätyksenä on tullut, että ennen kun suurin vitutus oli maanantaina ja tiistaina niin nyt se vitutus tuntuu jatkuvan. Tänään myös itkin aivan mitättömästä asiasta. Meinaan myös jäädä kohta sairaslomalle kun tuntuu etten saa mitään tehtyä ja työt ottaa niin päähän. Tämä uusi työ ei ole ollut ihan sitä, mitä odotin. Noh, katsotaan, miten ensi viikolla menee. Toivon, että en anna himoille periksi viikonloppuna.
Toivottavasti kaikilla menee ok! Mukavaa loppuviikkoa
Seitsemän raitista päivää takana. Suurin mieliteko tuli perjantaina, kun alkoholia olisi ollut tarjolla. Hetken kestäneen kamalan himon kanssa selvisin asiasta ja join alkoholitonta siideriä. Joillekin alkoholittomat korvikkeet eivät ehkä sovi, mutta minua ne ovat auttaneet. Olen esimerkiksi ulos lähtiessäni laittautunut viinilasin kanssa mutta sisällä on ollut alkoholiton versio, ja yksi lempparidrinkki on mennyt vain ilman alkoa. Olo on ollut ihan hyvä, ja oikeastaan helpottunut, kun on saanut pitkästä aikaa nukkua aitoa unta eikä yöllä ole tarvinnut herätä juomaan mehua tai vettä nestehukkaan. Tämä viikko vielä tarkoitus ainakin olla tipatta, mitä luultavimmin myös pidempään. Lauantaina olisikin koetus, kun on ystävän synttärit. Tässä on huomannut kuinka moneen asiaan alkoholi on aina kuulunut ja kuinka paljon se on elämää hallinnut. Tsemppiä!
Hei! Kiva kuulla kuulumisiasi Kedon kaunein kukkanen! Täällä ollaan raittiina ja alku on sujunut ilman retkahduksia. Mieli on tehnyt usein. Siis joka päivä. Alku on ollut mielestäni onnistunut ja olen näiden 9 päivän aikana työstänyt voimattomuutta alkoholin käytön suhteen. Ongelma on siis mielessä joka päivä ja se on myös edellytys raittiudelle tällä hetkellä.
Nimimerkistäni tuli mieleen kun niin kauniisti sen muotoilit; alunperin kun sen kehitin olisin halunnut h-kirjaimen sulkuihin, koska välillä olo on ollut kuin kedon kauHeimmalla, nuutuneella, mädäntyneellä kukalla, milllä ei ole yhtään mitään arvoa. Kiitos alkoholin…
Hienosti olet myös pysynyt 0-linjalla! Alkoholi on itsellänikin mielessä joka päivä, ja eilenkin oli vahva tunne siitä, kuinka lämpimällä parvekkeella olisi todella mukavaa olla pikku pöhnässä. Kävin sitten ystävän kanssa terassilla hetken istumassa ennen kuin aurinko painui piiloon ja tuli vilu. Join alkoholitonta siideriä ja mieliteko itse alkoholiin oli yllättävän vähäinen. Itse asiassa pelkkä hajukin oli jo pahempi, kun etanolihan siellä aina haisee. Terassin jällkeen kävimme vielä drinkkipubissa katsomassa jääkiekkopeliä ja otin alkoholittoman mojiton juomaksi. Ai että miten hyvää se oli!! Ja hintakin puolet halvempi kuin rommin kanssa.
Olen huomannut, että nälkä on paljon suurempi kuin juodessa. Laskurin mukaan olen säästänyt melkein jo 2000kcal alkoholista, joten elimistö kyselee lisäkaloreita ruoasta. Ja suurimmaksi osaksi nälkä on ollut aitoa nälkää, ei niinkään suolaisen ja rasvaisen himoa. Olen kuitenkin ollut niiltä osin itselleni armollinen ja hakenut suolaisen ja rasvaisen herkun jos siltä on tuntunut.
Viime yönä näin ensimmäisen kerran känniunen ja morkkis ja huono olo oli unessa niin selkeä, että aamulla oli aivan täysin juomaton olo. Katsotaan nyt, opettelenko edes juomaan kohtuudella muutamia vai juonko suosiolla sitten alkoholittomia. Onneksi nykyään ravintoloista ja baareista saa muutakin alkoholitonta kuin limsaa.
Hyvin me vedetään, jatketaan samalla linjalla! Oikein mukavaa loppuviikon jatkoa!
Luin ensin, että kirjoitit “hyvin me vähennetään”. Olisin korjannut siihen, että en vähennä vaan ajatuksen tasolla olen alkoholin käytön lopettanut.
No joo, en ota kantaa noihin alkoholittomien juomiseen. Olen niistä jo aiemmin kirjoitellut lopettajien puolella.
Teen tätä prosessia päivä kerrallaan. Helppoa ei ole, mutta ei erityisen vaikeaakaan. Riippuvuuden odotan hellittävän vuoden raittiuden aikana eli aika alussa ollaan. Pidän aktiivisesti mielessä, miksi tähän prosessiin omalla kohdallani ryhdyin. Tämä kerta on poikkeuksellinen siitä syytä, että minulla on selvä käsitys siitä, että olen alkoholiongelmainen, ehkä aiemminkin on voinut olla, mutta vain hetkittäin. En voi unohtaa sitä enää, koska faktat puhuvat puolestaan, enkä kyllä haluakaan unohtaa, koska se johtaisi retkahtamiseen melko nopeasti.
Tsemppiä Kedon Kukkanen! Alkoholiton on varmasti hyvä vaihtoehto terassilla jne.
Kahvipaussin mittainen mietteiden summaus. Olen saanut hyvinvointini takaisin 12 päivän kohdalla. Toisaalta juomiseen liittyvät ajatukset eivät ole kadonneet. Hetki kerrallaan, päivä kerrallaan tässä mennään. Viimeisin 3 viikon raittius loppui juhlapyhään, samoin toinen 6 päivän selvä jakso päättyi samoihin tunnelmiin. Pientä epäilyä, miksi nyt onnistuisin, kun en aiemminkaan onnistunut… Pelko on siis voimakas. Juomisputki on todella rankka kokemus, mutta yritän kaikkeni etten siihen ajaudu.
Kaksi viikkoa raittiutta tuli täyteen. On ollut sellainen “turvassa olo” ja hyvin sujuu arki ilman juominkeja. Olen tunnistanut tilanteita, tunteita, kaikenlaista, jotka ovat johtaneet aiemmin eriasteisiin juomisiin, mutta olen ratkaissut ne kaikki tilanteet nyt “ei juomalla.” Oletan, että tämä sama jatkuu, jos vain pidän siitä huolen. Baarin terassin ohi kävellessä tuli hetkellinen tunne, kuinka ois kiva heilua siellä humalassa tietyssä seurassa. Jätin sen kuitenkin ajatuksen tasolla menneisyyteen, koska sinne se kuuluu.
Olen kipuillut täällä tämän asian kanssa jo niin kauan, sekin hävettää.