Kolme viikkoa menty ja kyllä tuntuu olossa positiivisesti. Jospa säännöllisen ottamisen vieroitusoireet olisivat 3 viikon myötä takana. 
Pohdintana tuohon, onko helppo olla tipattomalla “ehdoton ei” - linjalla vai taiteilla ottamisten kanssa, niin yhteenhän on vielä helppo lopettaa, siihen ei maailma kaadu. On kuitenkin tavoitteena, että tästä tulisi pitkä raittius, elämäntapa, jossa ei vuorottele juomisen harkinta, ennakointi tai suunnittelu. Tässä tavoitteessa alku on ainakin onnistunut. Motivaatio ei ole tullut niinkään juomattomuudesta vaan siitä, mitä juomattomuudella voi saavuttaa pidemmällä aikavälillä. Siitä katsottuna juominen on turhaa ja vie paitsi rahaa, myös aikaa. Huolehdin kuitenkin vain yhden päivän juomattomuudesta kerrallaan, vähän samoin kuin AA:ssa.
Tänä aamuna heräsin tunteeseen tai suoraan sanottuna pakokauhuun: “Olenko krapulassa!” Huh, en ole. Pakokauhu oli paniikkikohtauksen kaltainen tila.
Onko muille tullut vastaavaa raittiutta aloitellessa ja uusia tapoja omaksuessa?
Vappuaaton aatoksia. 24 päivä selväpäistä meininkiä ja juomaan ei tänään eikä huomenna jouda, eikä edes haluta. Miksi pitäisikään "pakko"juhlajuomisella nollata yhtään mitään. Tärkeämpänä näen muut asiat.
Miten meni vappu?
No oikein hyvin, kiitos kysymästä, mutta oi voi sentään. Vapun jälkeen tapahtui ihmeellinen ratkeaminen. Sitä iloa eli ryppäystä kesti useampi päivä. Se vain tapahtui. Automaationa. Nyt kasvot turvoksissa, väsyneenä, olen lopettanut juopottelun ja tavoitteena taas yli 20 päivää selvinpäin pienin askelin. Aivan loppu juomiseen ja siihen, että elämä meni risaseksi kuin taikaiskusta.
Turvotus tulee niin nopeasti vaikka siitä pääsi kuivan jakson seurauksena eroon. Krapula on hetkittäinen piikki, mutta ehkä se epämääräinen olo mikä nytkin on, onkin kamalampaa. Ei jaksa keskittyä mihinkään. Odottaa vaan, että huomenna eka selvä päivä. Tänään vähän loivenneltu, mutta siitäkin useampi tunti jo. Mulle sopii tällainen vähentämisloiventelu-lopettaminen tässä tilanteessa, jossa useampi päivä takana. Toivottavasti muut ovat olleet jämerämpiä vapun jälkeen kuin minä. Tästä se taas lähtee raitis jakso. Väsyneenä, mutta minkäs enää teet.
Näinä hetkinä voin vain ihmetellä aikoja, jolloin pystyi hoitamaan arkisia työasioita juomisesta huolimatta. Muistikuvia niistä ei juuri jäänyt, mutta käyttö oli silloin järkyttävää ja hoidin vaativaa työtä samaan aikaan. Kyllä nyt tajuan, että olisi viisainta lopettaa, mutta sehän on ikuisuusaihe. On turha masistella liikoja. Uutta yritystä nyt vaan ja kesää kohti samalla hyvällä fiiliksellä mikä vielä vappuna oli, kunnes tuli se ajatus, että kyllä minäkin voisin…kun muutkin.
Tiedän tunteen. Isot tsempit sulle raitisteluun. Kyllä se siitä taas iloksi muuttuu. 
Kiitos Venkku! Nyt on 8 tuntia viime loiventavasta. Päätin, kun tänne kirjoitin tänään, että en perhana enää hae, että nyt saa riittää, vaikka aamulla olin vielä varma, että käyn vielä täksi illaksi. Ihmeen kaupalla siis tämä usean päivien juominen on katkaistu ja huomisesta ei ole enää vaaraa, kun näin jämeränä olen ollut tänään. Huomenna tervetuloa uusi päivä ilman yhden yhtäkään alkoa. Tsemppiä Venkku sinullekin! Kirjoitellaanpa taas.
20 h kulunut lopettamisesta ja joka tunti tuntuu paremmalta. Motivaatio löytyy tällä kertaa tästä tämän hetkisestä olosta, turvotuksesta, väsymyksestä ja morkkiksesta.
3 viikkoa oli kuitenkin hyvä saavutus sitä ennen. Nyt uudestaan samalle tielle. Taas noita juhlapäiviä tulossa, ne tuntuvat koettelevan enemmän kuin tavallinen arki.
24 h - vieroitusoireet suurimmillaan.
Hyvä fiilis siitä, että saa “selvitä”. Samalla pelottaa, käykö kaupassa oluthyllyt kutsumaan. Perjantai…
Tänään en juo, perusmantra, jota nyt sitten päähän taas iskostetaan, päivä kerrallaan.
Asunnon voisi kuurata puhtaaksi. Pois kaljanhajut, viiniläikät ja huono ilma. Ellei senkin jälkeen tottumuksesta maistuisi se kylmä kalja. 
Viljellään nyt vähän huumoriakin. 
Tsemppiä, Kettu!
t. Urtsi
Samoin tsemppiä täältä!
t. Juhani
Kiitos todella paljon tsempistä molemmille! Kylläpä tuntui hyvältä. Antoi voimaa eteenpäin. Venkulle myös lämmin kiitos aikaisemmasta tsempistä.
Olin tosiaan hieman epäileväinen itseni suhteen, että mitenhän käy iltaa kohti, mutta hyvinhän siinä kävi. Selvinpäin ollaan ja ruotuun palauduttu. Uskomatonta, että putki meni poikki näin nopeasti, mutta iloitsen tästä ja tavoite on mennä taas niin pitkälle raittiina kuin vain osaa. Eka päivä on aina pahin. Sitten se siitä lähtee sujumaan, kun motivaatio on kunnossa.
Huomaan, että syitä riittää. Krapula ei ollutkaan niin paha. Meni jo ohi. Taas tekis mieli vähän ottaa. Nythän vois vähän illalla? Lopettaa vaan tähän iltaan. Näinkö se menis? Vois mennä, vois olla menemättä. Toisin sanoen raittiutta koetellaan jo nyt, kun “olis niin kiva…” Näinhän se menee, meillä sadoilla tuhansilla suurkuluttajilla. Se on vaan liian kiva opittu tapa. Kaipa se on sitä Venkunkin esille tuomaa aivokemiaa. Josta pääsee eroon vain pitkän raittiuden kautta. Ehkäpä motivaationi tulisikin olla vahvasti siihen suuntaan tähtäävää.
Uusi alkoholiton elämä on startannut hyvin. Alkoholista vapaata viikonloppua on siis vietetty ja uusi viikko hyvin voimin on alkanut. Enempää ei tällä hetkellä voikaan toivoa.
Niinpä se taas tyssäsi pyhiin ja pitkiin vapaisiin tämä raittius, kuten arvelinkin. Ei kai taas auta kuin nousta tästä olotilasta ja lopettaa?
Taidan olla riippuvainen, kun raittiit jaksot kestävät enää päiviä ja viikkoja. Aiemmin ne keskivät helposti kuukausia. Huomaan tämän vaikeuden pysyä raittiuspäätöksessä. Se on se yks ilta, jolloin juo kovaan humalaan ilman kontrollia ja sitten loiventelelee seuraavat päivät. On kai muutakin elämänmenoa kuin tällainen tyyli?
Tiedän kyllä ratkaisun. Se olisi taas aloitettava, vaikka pirut kuiskii. On vähän hiljaista kuitenkin. Ei jotenkin huvita enää edes puhua tästä, kun juttu menee aina samoja uria.
Voimia Kettu, älä anna periksi! Nää on niin tuttuja juttuja ja fiiliksiä itellekin ja varmaan meille kaikille. Ei oo helppo vastus tuo alkoholi. Monesti tulee parempia kausia ja sitten taas huonompia. Päätökset kannattaa tehdä sillä paremmalla kaudella kun mieli pelaa paremmin.
Ymmärrän täysin sinua. Minullakin pitkät vapaat meni juodessa. Vaikka kuinka mielessäni päätin, että nyt en ota, niin kummasti niitä oluita kauppareissulla mukaan tulee. Olisi todella saatava nyt jo korkki kiinni. Morkkista nyt, ei voi mitään. Vaikka en ympäripäissäni ollutkaan, niin silti liikaa…