Hyvä Mummeli! Itsekin olin juhannuksen raittiina. Viikko sitten yritin olla juomatta laskurin mukaan. Lopputulos oli, että join neljänä iltana myöhään illalla muutaman pienen. Vähäistä, mutta ei sitä mitä lähdin tavoittelemaan. Nyt taas uusi yritys olla kokonaan ilman. Nyt kohti raitista elämää ilman iltaoluita, vaikka olisi ollut millainen päivä!
Toisaalta, jos olen rehellinen, ei kyllä kiinnosta yhtään lopettaa kokonaan ja alkaa raitistelemaan hampaat irvessä väen vängällä.
Moikka!
Lempeä kettu:
Itsekin olen miettinyt samoja tuon lopettamisen suhteen, mutta itselleni olen sen luvannut, että juominen loppuu kokonaan ennen kuin elämä menee päin helvettiä. Ehkä tämä on nyt se ajatuksien ja toteutuksien matka missä on monta mutkaa ja mäkeä, mutta joskus pääsee perille.
Täällä on mennyt vaihtelevasti. Juhannuksena en alkanut vielä kokeilemaan lääkettä, ja meno olikin sen mukaista varsinkin lauantaina. No, jotain hyvääkin, olen juonut juhannuksen jälkeen maltillisemmin. Lääkettä olen ottanut kerran ja kyllähän se toimi, yllätyin ja olin todella onnellinen ja helpottunut kun tajusin että juominen vain unohtui kahden viinilasin jälkeen. Yleensä olisi mennyt monta monta lisää… Muutama kostea päivä on ollut, ja vaikka maanantaina oli töitä niin lähdin viime sunnuntaina vielä puoliltaöin yksin keskustaan “katselemaan”. Eli suomeksi juomat loppuivat ja lisää piti saada. Suuri osa oli myös halua päästä ihmisten ilmoille, mutta selvinpäin olisin tuskin siihen aikaan enää lähtenyt.
Nyt sitten taas normaalia viikkoa viettäen ja houkutuksia vastaan taistellen mennään. Viikonloppuna tulee varmaan otettua ainakin toisena päivänä, mutta on sekin parempi kuin olla kännissä monta päivää viikosta. Mukava lukea kaikkien kuulumisia, tsempit kaikille ja nauttikaahan kesästä!
Kedonkaunein, mukava kuulla kuulumisiasi! Mulla kompastus on tällä hetkellä se, että muutaman pikkuoluen juominen käy niin leikiten. Se ylläpitää myös halua juoda se rentouttava ”iltalääke” päivän päätteeksi.
Jotenkin tiedän, että nyt tästä olisi pyristeltävä pois kaikin voimin, mutta toinen puoli minusta sanoo, että mitä väliä.
Olen nyt kuitenkin päättänyt taas yrittää mennä niin monta päivää ilman kuin vain pääsen. Tulen raportoimaan tästä, miten käy, montako päivää onnistun olemaan juomatta.
Olen aika varma, että raskas olo johtuu erittäin kosteasta kesästä, vaikka mieli huijaa, että homma ois hallussa. Ei se kuitenkaan ole. Kaikki asiat tuntuvat raskaammilta, kun krooninen univaje vaivaa. Juopottelusta täytyy päästä nyt eroon! Lopullisesti.
Kuten huomaatte, uusi lopettamisyritys aiheuttaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita, jopa sellaisia, jotka ovat hyvin ristiriitaisia keskenään.
Aika mahtava tunne, kun sai ekan päivän oltua juomatta neljän päivän rentouttavien iltaoluiden jälkeen. Aivan nousi motivaatio, että tähänkin vois nyt tottua ja hakea sitä kautta uutta nostetta päästä alkosta lopullisesti eroon. Tunne on niin mahtava, kun ei ole avannut tölkkiä, eikä ole ollut tunteiden vietävissä juomisen suhteen.
Hyvin on sujunut, raittiina jo kolmatta päivää. Onnittelen itseäni! 
Tänään pysytään lujana myös, se on varma, vaikka mielessä on iltaoluiden nautinnollisuus harva se tunti. Heh. Ihan mielenkiintoista havaita tällainen…
Hienoa Lempeä kettu! Itsekin olin kolme päivää juomatta, mutta eilen sitten tissuttelin siksarin siideriä itsekseni. En kuitenkaan enää lähtenyt muualle joten tähän työpäivään oli suhteellisen ok herätä. Tänään ja huomenna olisi kyllä menoa ja vilskettä, mutta pääpäivä on kuitenkin vasta huomenna. Tänään haluaisin aikaisin nukkumaan selvänä, sillä huomenna aamulla on aikainen herätys harrastusten suhteen. Sitten meneekin koko päivä ystävien kanssa kaupungissa syöden ja juoden sekä kuunnellen hyvää live -musiikkia. Pitkästä aikaa!!
Kauheasti en itseäni soimaa eilisestä, mutta väliinkin olisi voinut jättää. Tyytyväinen olen kuitenkin jos saan tänään pidettyä vaikka lääkkeen avulla homman kurissa ja huomiset suunnitelmat ei kuse. Olen jo päättänyt, että ne eivät saa mennä pieleen aamun osalta.
Toivottavasti muuallakin helteet helpottaa, oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
Huh, täällä 4 päivää meni ja eilen muutama olut, josta tuli kyllä päänsärky. Normaalisti joisin tänäänkin, mutta nytpä en juo. Nollasin laskurin ja tästä lähdetään uuteen yritykseen. Ei tee mieli yhtään enää juoda mitään, kun siitä seurasi krapula. Voisipa jopa sanoa, että eilen join väkisin, maistui pahalta. Silti join, koska kuului juoda. Tänään pidän huolen siitä, että tänään en ota.
Sisu piti. Mahtavaa. Jälleen olen lopettamisessa voiton puolella. Tämä on jo itsessään voitto, että yhteen päivään jäi ja mursin vanhat tavat. Tärkeitä juttuja.
Hienoa että motivaatio ja Sisu piti!
Nyt vaan uutta matoa koukkuun. Täällä samanlaiset suunnitelmat lähitulevaisuudessa. Paljon tsemppiä!
t. Juhani
Kiitos. Paljon tsemppiä myös sinulle Juhani! Eilinen oli aika uutta toimintaa, nimittäin jos ”pääsin oluen makuun” sitä himoa ja kiusausta juoda riitti hamaan tulevaisuuteen. Usein 2 viikkoa on ollut keskimääräinen aika, jonka jälkeen olen saanut juomisen hallintaan. Usein se on ollut kuukauden tai yli. Eli kohdallani on puhuttu aika vakavasta riippuvuudesta. Se on tunnepitoista enemmänkin. Olen kuitenkin saanut sen päihdelinkkiin kirjoittelun ansiosta hallintaan noista pahimmista ajoista. Nykyään juomisajat kestävät keskimäärin 5 päivää. Siksi olen todella onnellinen eilisestä. Nyt lähden tavoittelemaan pidempää raittiutta päivä kerrallaan. Tiedän nyt, että pystyn ja kykenen näkemään tämän positiivisesti, jolloin onnistuminenkin on todennäköisempää kuin vaikeiden tunteiden seurassa.
Nämä päivät ovat koostuneet voitetuista mieliteoista. Nyt tuntuu, että tätä voisi jatkaa niin pitkälle taas kuin pystyy. Hyvän tsempin sain tuosta viime kerrasta, kun en enää lähtenyt tunnetilojen vuoksi vanhoihin tapoihin. Sitä olen vain toistanut. Päivä kerrallaan mennään.
Tunne on älyttömän hyvä uudesta juomisen lopetus -projektista. Sellainen, että olisi oikeasti jonkin uuden ääressä ja olisi valmis nyt taistelemaan sen 3 viikon ylikin. Aivan kuten aina ennenkin. Kaiholla katson nuoruuskuvia, jolloin pitkät putket saati jatkuva ryyppäys eivät kuuluneet millään tavalla elämääni. Se tuli vuosien varrella, lähtien krapuloiden korjauksesta vaivihkaa, juomisajat pidentyivät alkoholismin asteelle surujen ja elämäntapahtumien “varjolla” itselääkinnällisenä hoitona. Haluan, että elämäntapa, johon kuuluu alko olennaisena osana, jää tämän lopetusprojektin myötä lopullisesti taakse ja elämässä kääntyy uusi sivu.
1,5 vuotta olen kirjoitellut tänne. Alkoholista kieltäytyminen aiheuttaa mielihaluja juoda erikoisissa tilanteissa. En voi kieltää etteikö rentouttavat pyörisi iltaisin mielessä, kun viides päivä on menossa. Haluan kuitenkin nyt onnistua ja todeta, että ensi tammikuussa olisin ollut 6 kk ilman alkoholin nauttimista ja se olisi vain asia asioiden joukossa.
Uskon että juhlistat saavutustasi tammikuussa. Mulla taas merkitsee paljonko käytän vuodessa alkoholia. Paljon tsemppiä!
t. Juhani
Kiitos Juhani. Se ei taida vain mennä niin. Aamusta saakka mielessä on pyörinyt alkoholi. Se autuus, kun saat vetää pään täyteen ja unohtaa stressin hetkeksi. Mieli on levoton ja kroppa tietää mikä siihen auttaa.
Tässä ehkä alkaa ymmärtämään, kuinka syvällä paskassa ollaan tämän ongelman kanssa. Ongelma korostuu joka elämäntilanteessa, ei ole siis eroa, juoko iloon vai suruun. Aina sama himo, joka yrittää pyörittää arkea ja juhlaa.
Ja hox. Raittiita päiviä on vasta 6 yhden illan muutaman oluen juomisen jälkeen, jota edelsi 4 raitista päivää. Nyt pitäisi jälleen saada ryypätä edes pari, vaikka sixpäc 0,5:sia… niinpä niin. Riippuvuus on aivan selviö.
En halua enää juoda!
Homma on just noin niinkuin kirjoitat. Minä olin 16 päivää tipattomalla, mutta enää en ole, eikä siihen tarvittu kuin yksi tavallisista arkirutiineista poikkeava päivä jolloin sosiaaliset tilanteet aiheuttivat liikaa ylimääräistä stressiä. Mietin vielä siinä, että mitä järkeä tässä on mennä kaljalle kun tiedän tasan tarkkaan että siitä alkaa päivien putki, mutta en silti välittänyt. Se on aika pirullista, kun minä ainakin ryypätessä ihan aidosti unohdan ne asiat mitkä selvinpäin aiheuttavat stressiä ja/tai ahdistusta. Mutta uutta yritystä nyt sitten vaan… Tällä hetkellä tosin tuntuu lähes mahdottomalta, että saisin haaveilemani pidemmän, useita kuukausia kestävän alkoholittoman jakson elämääni.
Sarvikuoma, mulla aivan sama juttu! Ei vaan välitä. Pitää alkoholin hyötyä suurempana kuin haittoja. Aloittaessa joskus jopa laskee, kuinka monta päivää saa juoda. Jos juo kaksi päivää ajattelee, että se ei ole vielä mitään, vaan voi huoletta juoda kolmannenkin. Mulla vakiintunut se, että juon keskimäärin 5 päivää putkeen, mutta ei ole kauaa sitten (ennen juhannusta) meni 9 päivän putki.
Olen tällä hetkellä selvinpäin. Huomenna tulis täyteen viikko selvinpäin. Kyllä tämä on niin vaikeaa, että nyt täytyy herätä.
Sarvikuoma, tsemppiä sinulle kovasti! Kirjoitellaan!
Tässä on niin loistavasti kuvattu se kuvio, joka vie mennessään. Tämän kun saisi hallintaan. Sitten on se riippuvuus, joka on kietoutunut elämään. On syntynyt sairaalloinen käsitys, että “juuri tätä minä nyt tarvitsen, enkä voi ilman olla.”
Kyllä me tämä voidaan murtaa kieltäytymällä juomasta joka ikinen hetki, joka ikinen päivä, vaikka mikä olisi. Tämä viikko on ollut raskas. On tehnyt mieli juuri sen vuoksi juoda, mutta olen ajatellut, että mitä se kannattaa? Sen sijaan olen yrittänyt huolehtia levosta, vaikka mieluummin hoitaisi itseään alkoholilla. Ehkä tässä mennään eteenpäin kuitenkin, kun vieläkin ollaan selvinpäin. On jotakin toivoa.
Pakko vielä sanoa, että ei tässä iloisemmaksi muutu, vaikka alkoholia ei ole juotu. Jotenkin vain yrittää taistella kuitenkin sitä riippuvuutta vastaan, koska tietää, että muuten voi menettää kaiken.
Audit-pisteeni ovat tänään testattuna 34/40.
21.3.2020 ne olivat 19/40.
Syvemmäs ongelmaa on siis kuljettu, vaikka mieli on huijannut, että “vähentäminen on onnistunut kohdallani.”
Tiedän tasan tarkkaan mitä minun tulee tehdä. - Pitäytyä kaikin keinoin juomasta tai muuten käy hullusti. Riippuvuus on jälleen niin syvää.