Ei muita sivuvaikutuksia kuin kova väsy tulee minulle. Siirsin ottamisen iltaan ja se auttoi.
Piti kerran kokeilla juomistakin sen aikana 
: helvetin paha olo tuli. Sydämentykytykset olivat sellaiset että luulin kuolevani.
Mutta ilman alkoholia ei siis lääke tunnu miltään.
Hieman hämmentyneenä totesin raittiutta tulleen yli kolmen viikon edestä mittariin. En ole mikään päivien tai viikkojen laskija, joten tämä oli hieno löytö:)
Alkoholittomuus alkaa vaikuttaa. Olenhan luopunut huonoista yöunista, jatkuvasta syyllisyydentunteesta, hikoilusta, huonosta itsetunnosta ja -melkein jo varmuudesta, vetelästä ja laiskasta olosta, asioiden laiminlyömisestä, koko aikaisesta p*** a olosta ylipäätään. Hei, ja turvotuksesta! Tilalle on tullut tosi paljon… mistä ihmeestä ne tuli? Miksi minä nyt olen päässyt näin pitkälle, enkä aiemmin? Aiemmin olen kuitenkin joutunut pelkäämään esim. Lasten menettämistä paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Mistä motiivi nyt?
Sanotaan, että jossain vaiheessa on vain juonut tarpeeksi, mittansa määrän. Tai sit vaan riittää. Nämä eivät riitä minulle selitykseksi. Olen pohtinut kemiallisen- ja tapa-alkoholiriippuvuuden eroa/suhdetta. Monenakaan siideripäivänä en oikeastaan halunnut edes juoda, minä vain join. En oikein tiennyt mitä muutakaan. Ja siitä tulee rytmi, klo 9 kauppaan, klo 9.15 eka siideri jne… Rytmi, tapa, tottumus - mutta mikä siinä on kemiallisen riippuvuuden osuus?
Kiitos muuten antabushätäkeskustelun kommentteihin, vieläkin mietin, mutta ensi tiistaina vastaus minulla on kun tapaan terapeuttini.
Minulla on psyyke ja mielialalääkitys ja niiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa antabuksen kanssa.
Mutta kuuntele lääkäreitä → ovat viisaampia kuin meikä mimmi.
Minulla antabuksesta oli suuri apu, peräti parin vuoden ajan, vasta nyt olen luopunut sen käytöstä
muutama päivä sitten. Tuli kokeiltua juomista antabuksen aikana ja tuli kamalat olotilat, niitä
en kaivannut. Haluni olla raittiina (kun tiesin että silloin menee paremmin) ja halu lopettaa mokailu oli vahvana motiivina.
Tsemppiä, olet arvokas ihminen.
No niin. Alkaa olla sellainen olo, että selviän tästä. Mieleeni nousee useita kertoja päivässä sanat “se on ohi”. Tämä tuli ihan itsestään, näiden arvokkuus-hokemien lomassa. Mikä on ohi… en vielä tiedä, kaiketi se kaikki pee. Katsotaan.
Milloin ihminen voi ajatella olevansa raitis? Esim. Vinetto varmaan voi, Ketostix, mies metsänreunasta… Mitataanko se vuosissa (niin kuin itse ajattelen nyt), raittiuden kokemuksessa vai missä? Tai pitääkö sitä ylipäätään pystyä ajattelemaan?
Lueskelen täällä paljon muiden kirjoituksia vaikken kirjautuisikaan sisään. Joskus tuntuu, että hei; vaikka me ollaan alkoholisteja kukin tavallaan, elämän ilot ja surut/ajatukset ovat suht samoja kuin kenellä tahansa, sellaisella NORMAALILLA ihmisellä. Niinpä niin, sitä normaaliuttako tässä tavoitellaan? Millaisia ne normaalit on? Eihän normaalien elämäkään ole mitään sen kummempaa; vastoinkäymisiä, väsymystä, iloa, univaikeuksia, stressiä, surua, luopumista, hauskaa jne. Siis vain elämää. Alkoholin väärinkäyttökö (voiko sitä muuten käyttää…) antaa meille oikeuden olla erilaisia? Kaikkihan me vain eletään elämää.
Kääk, taas vedän tätä vaikeaksi, tapani mukaan 
Hyvä TE! Etenkin viestisi toiseksi viimeinen virke eli “kaikkihan me vain eletään elämää” kiteyttää kauniisti koko asian.
Mun mielestä raittius on sitä että elää päihteettömänä tämän päivän ja toivoo elävänsä päihteettämänä huomisenkin, ja vaikka loppuelämän jos Luoja/kohtalo/sattuma/karma niin suo. Ja siinä samalla yrittää elää ihmisiksi, elää ja antaa muidenkin elää.
Ei kai siinä sen syvällisempää mittaustapaa tarvitse olla.
Hyvää yötä ja kauniita unia. May the force be with you. <3
Minä olen ajatellut niin, että sitä on raitis kun ei enää juo. Vähän sama kuin tupakan kanssa, kun lopettaa on samantien tupakoimaton ihminen. Minä olen ollut omasta mielestäni raitis kohta viisi viikkoa, siitä ensimmäisestä päivästä lähtien 
päivä kerrallaan.
Mä jotenkin kompuroin tuollaisten “alkoholisti on aina alkoholisti”, “raitistunut alkoholisti” jne. määritelmien kanssa. Jos ihan syvään tämä asia vedetään, Ketostixin ja Jillan ajatukset on terveitä, eli raitis tänään. Ähky, miksi näitä määritelmiä mietin… Kai siksi kun se on mulle aika luontaista
En muuten ottanut sitä antabusreseptiä, tällä terapia+itsesuggestio tiellä mennään. Kun tämä nyt tuntuu toimivan, en sekoita tähän uusia juttuja. Pyrin pitämään muutokset minimissä, jos pystyn itse asioihin vaikuttamaan. Kiitos päihdeterapeutilleni, positiivinen ajattelu on hänen ajatuksistaan ja neuvoistaan lähtöisin. En parempaa ihmistä olisi voinut tuekseni saada. Nimenomaan ihmistä.
Guten Nacht, machen Sie alle gut. (aloitin taas saksan opiskelun)
Se on varmaan hyvä välillä miettiäkin näitä määritteitä, kun näiden määritteiden kautta käsittelee sitä omaa itseä ja paikkaa tässä maailmassa.
Edelleenkin tässä raittiuskäsityksessä on se sama kuin itse alkoholiti-määritteessä: itsehän se määritys on tehtävä. Esimerkiksi minä puhun että olen juomatta, en raitis. Mutta ei se johdu mistään muusta kuin siitä että ei minusta tunnu vielä siltä. Kyllä se sieltä kasvaa pikkuhiljaa. Ja ehkä minusta on mukava odottaa sitäkin etappia, että voin julistaa tuntevani itseni raittiiksi. Kasvaa siihen vähitellen ja sitten sanoa että nyt ainakin olen raitis. Minun puolestani te saatte oikein hyvillä mielin kutsua itseänne raittiiksi vaikka heti viimeisen huikan sulahdettua kurkusta alas. (Yök, muuten.)
Ihanaa raitista päivää ja sellaista voi toivotella ihan kaikille, itselleenkin.
Guten Morgen, “Zurück zum Leben” !
Sehr schön, daß ich jemanden gefunden habe, der/die mich bei einigen Definitionsproblemen unterstützen kann! :mrgreen: Ich tue mich nämlich gelegentlich etwas schwer mit der finnischen Suchtterminologie.
OK, jatketaan ehkä kuitenkin suomeksi? Jos sulla on teemaamme liittyviä saksankielisiä kysymyksiä,autan mielelläni kykyni mukaan.
Sinullakin siis on päihdeterapeutti? Itselläni on jo kuudetta vuotta konseptissani säännöllinen tapaaminen (1-2 kertaa kuussa) Caritaksen päihdeneuvojan kanssa. Menen tänään moikkaamaan! Erittäin suositeltavaa kaikille joilla tällainen mahdollisuus on. En tiedä miten neuvonta on järjestetty Suomessa. Täällä se on matalakynnyksistä ja ilmaista.
Yhdyn tuohon “raittiina tänään”-ajatteluun. Seuraava motivoiva askel: “raittiina tänäänkin-kuten eilenkin. Juhuu!” 
Schönes Wochenende!
Noista määritelmistä: Niitähän on erilaisia, riippuen mihin tarkoitukseen määritellään. Lääketieteellinen määrittely on sitä varten, että tiedetään, mitä hoitoa potilas tarvitsee. Viranomaisten määrittely on sitä varten, että tiedetään, pitääkö esimerkiksi lapset ottaa huostaan ja mahdollisesti alkoholisti pakkohoitoon (ainakin aikoinaan), uskonnollinen määritelmä määrittelee asian moraaliselta kannalta.
Minulle taas riittää: haluanko juoda - siitä vaan. Jos en halua, pyrin lopattamaan - sitä yritinkin monta kertaa. Jos en halua, enkä pysty lopettamaan itse, haen apua.
Aina alkoholisti - tarkoittaa minulle sitä, että olen allerginen alkoholille, enkä pysty käyttämään sitä “normaalisti”. (Minkä ihmeen takia sitten pitäisi myrkyttää itseään? Kait olen saanut aivopessyt itseni ajattelemaan niin.) Paljon pahempiakin allergioita voisi olla - allergisuus viljatuotteille, koirankarvoille…
Grüss Gott - wenn Du Ihm triffst! (Tuliko oikein kirjoitettua?)
Aikoinaan osasin saksaa hyvinkin, nuorempana jopa asuin Saksassa hetken. Voi olla että sana “opiskelu” on vähän liioittelua, kaivoin vanhat kirjat esiin ja itsekseni niitä tavailen. Tosin katselin tossa yhtä nettikurssia, joka voisi antaa lisäpontta.
Juovana aikana yksi tekosyistäni juomiselle oli se, etten voi tehdä muutakaan, kun olen aina niin sidottu kotona olemiseen ja lapsiin. Jopa katkeruuteen asti uskottelin tätä itselleni. Mutta kappas vain (tilanne on toki nyt hieman helpottanut että omaakin aikaa joskus on, kiitos lastenvalvojan), kyllä kotonakin voi harrastaa ja tehdä myös niitä omia juttuja. Tosin painottuen myöhäisiltaan, mutta mitäs siitä.
Jännä juttu on myös se, että tässä on joutunut alkaa miettimään, mikä minua kiinnostaa. En siis muista itseäni persoonana, jolla ei ollut ongelmaa, ainakaan kunnolla. Mitä silloin tein, ajattelin jne. Vähän hätäisestikin on ollut pakko alkaa huiskia sinne sun tänne, että juominen unohtuisi. Mutta kyllä se kokonaisuus sieltä kehittyy ajan kanssa. Alkuun ajattelin että eihän minua kiinnosta mikään, en osaa mitään, en pysty…
Tosiaan käyn päihdeterapeutilla. Hän on yksityinen eli maksaa paljon, yksi käyntikerta kolmen päivän siiderit 
En ole tutustunut maksuttomiin ja halvempiin muotoihin koska tää sopii mulle hyvin. Ja kun mulla on se pakkomielle, ettei tämä alkoholismi saa olla julkista… Salajuoppo - salaraitistuja
Meikämannen oikeinkirjoituksesta en tiedä, kääk, olen unohtanut niin paljon:)
Mukavaa rankkasadepäivää kaikille!
Omasta edellisestä viestistäni tajusin sen, miten määrittelen omalla kohdallani tämän asian. Eli oli juova aika, nyt on raitis aika. “aika” on määreenä laajempi kuin “nyt”, “tänään” tms. Tosin siinä aletaan jo mennä sille puolelle, että kysymys on kahdesta eri elämästä. Mutta niinhän onkin, näitä ei voi verrata keskenään! Hmm, vieläkö tässä on äidinkielen lehtoriksi alettava opiskelemaan
Hyvä jos olet löytänyt terapeutin josta on apua ja jonka kanssa homma ns. pelaa. 
Maksuttomia terapeutteja ei olekaan, vaan tehtäväänsä koulutetut ammattimaiset terapeutit saavat aina palkkansa jostain; joko siltä insassilta jonka palveluksessa työskentelevät tai sitten itseänäisenä ammatinharjoittajana suoraan asiakkaalta.
Ainoa maksuton hyvä hoitomuoto on riippumattomat vertaistukiryhmät, mutta niitä kutsutaankin myös itsehoitoryhmiksi. Pitkässä juoksussa (<- ähh tuota sanontaa ; ) oma apu paras apu, vaikka raittiuden aloituksessa voikin ammattiapu usein olla tarpeen muodossa tai toisessa. Ja myöhemminkin, jos tarvetta tulee. Mä olen aina tykännyt lääkäreistä. Jopa hammaslääkäristä. <3
Keto, kiitos taas. En tiedä, haluatko vastata, mutta minkä ikäinen olet? Sulla on jotenkin niin kova tatsi näihin asioihin etten ihan nuoreksi veikkaisi… Mä olen siis 36 v., jos se on jäänyt pimentoon.
Haa, olenkin ikäisekseni vanha. 
No jaa, vastaan epämääräisesti että olen tämän vuosituhannen ensimmäistä ylioppilas-sukupolvea (abi 2000), ja vasta euron aikakaudella inter reilaamaan lähteneitä. En siis ihan museokamaa vielä, mutta kohtpuoleen.
Mutta sen verran pitää sanoa, että se mun ‘tatsi näihin asioihin’ on kehittynyt ihan viimeisen viiden tai neljän vuoden aikana; oman kokemuksen, opiskelun ja viime vuosina myös etenkin työkokemuksen kautta. Ja ihan valtavan intohimon ja innostuksen kautta! Olen mielestäni antanut koko sydämeni päihdeasioille ja toivoakseni myös päihdeongelmaisten asialle!
Ilman intohimoa asiaan minunlaiseni laiskamato ja entinen lintsari ei olisi jaksanut opiskellakaan vuodesta toiseen työn ohessa, tutkinto toisensa perään, pam pam pam! Lähihoitaja, päihdetyön ammattitutkinto, sosionomi… Välillä sitä havahtuu ihmettelemään että hei hirvee vauhti ja mähän olen vain lumppu ja juoppo. No, raitis lumppu ja juoppo tosin nyt, mutta kuitenkin. 
However… Elämäni kolme tärkeintä asiaa on päihdetyö, musiikki ja liikuntaharrastus. Mä elän niille, ja ne pitää mut elossa. 
Vielä viisi vuotta sitten, tarkalleen 2007 (voi kyynel mikä ikimuistoinen vuosi, ja paikoin muistamatonkin) mä olin ihan ummikko koheltaja tunari joka ei tiennyt mistään mitään ja ramppasi katkolla itkemässä ja nauramassa kerrankin kaksi kertaa kahden kuukauden sisällä.
Viime vuosina olen omaksi ja myös muiden hämmästykseksi huomannut olevani sittenkin kai aika nopea kasvamaan! 
Enkä nyt tarkoita lihomista, heko heko.
“Huikea ammatillinen kasvu sussa tänä yhteisenä aikanamme!”, sanoi yksi maikka viime vuonna. Niiasin syvään.
Ok, osaan kai matematiikkaa tämän verran. Nuori olet, mutta kouluttautumisintohimojesi johdattamana päihdeasioissa vanha. Kovin nuorena kuitenkin pääsit päihteettömyyteen kiinni, kun tosi nuorena myös vedit hevisti. Tuossa kohtaa olisin itse ajatellut, että tämähän kuuluu nuoruuteen. Tosin noina ikinä en kaksin käsin kiskonutkaan. Olet, Keto, arvokas ihminen tällä palstalla. Ihmisenä muutenkin, itsestäänselvyys.
Tuopa oli kauniisti sanottu, TE, voi kiitos sinulle ihana ihminen. En mä usein saa noin kauniita sanoja tällä foorumilla, mutta oon aatellu sen johtuvan siitä että olen vähän pelottavakin. Ja tokihan se johtuu myös omasta asenteesta, että en kai ole ollut foorumilla varsinaisesti apua pyytämässä tai hätää ilmaisemassa (vaikka joskus olisi ollut aihettakin) , vaan mieluummin keskustelemassa vaikka vähän yritän tukeakin antaa siinä sivussa jollekin vilpittömästi apua hakevalle tulokkaalle.
Joo, kyllähän ne päihteet tai siis lähinnä vain alkohool kuulu mukamas “nuoruuteen” aika pitkälle viime vuosiin asti. Vielä pari vuotta sitten olin vielä hirveen omavoimainen että minähän voin kyllä ottaa sillon tällön kun en ole mikään varsinainen alkoholistikaan, että raitistelkaa te alkoholistit vaan koko ajan.
Dokailin yhtenä tai kahtena viikonloppuna kuukaudessa; useimmiten perjantai-illasta yhtä soittoa sunnuntai päivään asti. Kai se jonkin sortin dipsomaniaa oli vielä 2010, tai sitten “tavallista suomalaista viikonloppu-ottamista” tai mitä v…a lie. Hirveet morkkikset ja ökö-olot tuli siitä aina moneksi päiväksi, vaikka katkokuntoon asti en enää vetänytkään sitten syksyn 2007.
Oikeestaan vasta ihan viimesen 1½ vuoden aikana tässä on yrittäny oikeesti olla ihan ihmisiksi, joskus onnistuenkin. On kai aikakin.
Välillä aina pirskahtelee ja kuohuu, mutta on tavallaan ihan tosi hienoa miten hyvä ilmapiiri tällä foorumilla on ollut viimeset 1½ vuotta. Ei minun ansiostani, vaan minusta huolimatta.
Jatkakaa samassa hengessä, toisianne tukien ja ymmärtäen. Minä lähden nyt sateenvarjoni kanssa ulkoilemaan sateen ropinaan.
Syksykin on elämää kauneimmillaan. <3
Ja anteeksi TE, että näin monisanaisesti itsestäni avauduin sinun ketjussasi. Minulla oli joskus alussa oma ketjukin, mutta en siihen kirjotellut alun jälkeen. I’ll get my coat.
Keto: No olethan sinä pelottava, ei siinä mitään. Mutta mitä siitä… Ei yhtään mitään. Kun ekaa avunhuutoa tänne kirjoitin, hyökkäsit päälle kuin leijona. Tajusin myöhemmin, että kova provokaatio on myös hyvästä.
Jotenkin olin kuvitellut raittiutesi kestäneen noin sata vuotta pidempään. Ja taas ihan pihalla tämä eläjä
Hyökkäsinkö? Anteeksi! Saatan tosiaan hieman hyökätä joskus, mutta jos kyseessä on vilpittömästi apua hakeva ihminen, yritän tehdä sen sillä tavoin hellävaroen loukkaamatta, ihmisyyttä arvostaen.
Ja olenkin todella ilahtunut siitä miten sinäkin olet päässyt kiinni uuteen elämään ja toipumisen tielle. Olen tosi iloinen puolestasi! : )
Mutta tässä kun on noin 1½ vuotta päätoimisesti viettänyt arkielämäänsä huumeidenkäyttäjien parissa, on yrittänyt opetella olemaan tietyllä tavalla suora ja jämpti, mutta kuitenkin samalla kunnioittava toista ihmistä ja tämän ihmisarvoa kohtaan.
Toisen loukkaaminen johtaa varmasti huonoihin lopputuloksiin (ja on muutenkin pissapäistä), mutta liian varovainen hissuttelu ja myötäilykin olisi yhtä tyhjän kanssa. : )
Tietysti tämä nettifoorumimme on sillä tavoin ihan oman laisensa asia, että tämä on vertaistukifoorumi, ja olemme täällä kaikki vertaisina ja samassa veneessä; toipumassa kukin omasta päihderiippuvuudestamme.
Täällä kirjottelemalla ja toistemme juttuja lukemalla tuemme toivottavasti ensi sijassa omaa raittiuttamme tai pyrkimystämme siihen, mutta siinä samalla toivottavasti annamme tukea myös toinen toisillemme.
Sehän se vissiin on se vertaistuen funktio, niiin olen pienessä yksinkertaisessa päässäin fundeerannut.
Ja enhän toki ole sataa vuotta raittiina ollut, mutta kuitenkin tarpeeksi kauan niin että uskallan sanoa itselleni ja muille olevani jo ihka tosiaan raitis, enkä vain tipattomalla tai juomatauolla tai kuivattelemassa.
Kivaa raitista viikonloppua sulle, TE. Me ollaan arvokkaita ihmisiä, sinä ja minä, me kaikki!
PS. Laitoin signatureeni linkin tosi loistavaan biisiin, vaikka se liittyykin suoraan juomisaikoihin ja baari-iltoihin. Sanoituksessa kerrotut selitykset ovat niiin kovin tuttuja selityksiä, ja kuvissa esiintyy tuttuakin tutumpi öinen Helsinki… awww… : ))
Guten Morgen Herr Adante !
Was ist der Zweck, daß Sie hier mit Ihren Deutschkenntnissen raffinieren ?
Soweit ich weiß, ist diese Seite bloß für Alkoholprobleme, nicht Sprachkenttnissse, gemeint.
Hab´ ich etwas falsch verstanden ?
Mit freundlichen Grüßen
-Kannusaarinen