aloitan uuden ketjun koska täst’edes haluan pois eri hoitomuotojen kelailusta saati sitten olen juoppo -ajattelusta.
Minä on olen arvokas ihminen. Kerroin aamulla sen peilikuvalleni joka alkoi hymyillä. Oma arvokkuuteni koostuu (ainakin - en ole ihan valmis tämän kanssa vielä) seuraavanlaisesta ajattelusta:
olen hyvä tällaisenaan
menneeseen en jää kiinni ja murehdi liikaa, tulevaisuus riittää
minulla on oikeus sanoa, etten jaksa
minulla on oikeus pyytää apua, se ei tee minua huonoksi
koska olen ihminen, teen myös virheitä, niistä voi oppia
minä saan tuntea iloa, surua, ahdistusta, pahaa mieltä… ihan mitä vain, minun ei tarvitse kieltää tunteitani
minä olen maailman tärkein ihminen lapsilleni
“Arvokas” on mielestäni englanniksi paljon laajempi käsite kuin suomeksi. Joten I’m precious human being.
Kuten mies metsänlaidasta, lähden tälle itsesuggestion tielle, apunani kuitenkin kahdenkeskiset keskustelut päihdeterapeutin kanssa 2-3 krt/kk. Ehkä yritän hoitaa kuitenkin enemmän syytä kuin seurausta. Alkoholisti olen varmasti, mutta sekin on seuraus jostain. Toki kemiallinen riippuvuus on jo muuta kuin seurausta alkusyystä, mutta se huomioiden.
Arvokkaita me olemme kaikki, ja vieläpä yhtä arvokkaita, meistä jokainen. All differend, all equal.
Kun ymmärtää oman arvonsa ja ainutlaatuisuutensa, uskaltaa antaa itselleen luvan jopa olla joskus avun ja tuen tarpeessa.
Uskaltaa myöntää oman rajallisuutensa, ja silti (tai juuri sen vuoksi) tuntea itsensä arvokkaaksi; ihmiseksi ihmisten joukossa.
Pidetään huolta itsestämme ja toisistakin sikäli kun tarpeen, ja voidaan hyvin. Tai ainakin päivä päivältä paremmin. : )
Erään tutkimuksen mukaan ihminen uskoo paljon vahvemmin, mitä hän itselleen sanoo kuin mitä muut hänelle sanovat. Joten kuinka kohtalokasta onkaan, kun ihminen syyttelee ja syyllistää itseään, sanoo mielessään “olen huono”, “minua ei kukaan rakasta”, “en ansaitse parempaa” jne. Eli hyvä linja sinulla!
Yksi hyvä neuvo on, että ajattele, mitä sinä ajattelet. Jos haluaa ajatella itseään kohtaan rakastavammin, niin rupeaa sitten vain hokemaan 50 kertaa päivässä, että olen rakastamisen arvoinen ja olen rakastettu. Tsemppiä TE!
Tsemppiä! Voimia ja uskoa itseesi toivotan täältä minäkin.
Olet arvokas ihminen, se on varmaa.
Uskon lujasti että olet löytämässä juuri sinulle sopivan selviytymis-ja kasvureitin. Usko itseesi, se on tärkeintä. Ja keskustelut päihdeterapeutin kanssa ovat varmasti myös rakentavia. Kun tiedät mitä tahdot, keinotkin löytyvät!
Tässä löydössä mielestäni hyvin yhdistyvät ne elämän perusasiat.
Saako tartuttaa vähän hyvää, ajattelevaa melankoliaa, ja iloa siitä mikä tässä elämässä lopulta voittaa:)
YÖ on ihan jees, ja kyllä varmaan saa linkittää musiikkia. : ) Mä harrastan sitä jatkuvasti. Mulla on yleensä joku biisi linkitettynä signaturessakin, ja vaihtelen sitä sopivin väliajoin fiiliksen mukaan.
Lähdempä uinnille. Mukavaa raitista iltaa ja sitten yötä vastaanottamaan…
^ Itse asiassa en ole (muistaakseni, öhöm) Yön keikalla käynyt, muutamaa levyä vaan joskus kuunnellut. Mutta Lindholmin Ollihan on nykysin raitis mies. Tai ollut vissiin jo aika kauankin.
Yöstä tuli mieleen Dingo, ja se että lainasimpa hauskan ja mainion tribuutti-levyn kirjastosta, nimeltään “Nimemme on Dingo”. Siinä kotimaiset artistit tulkitsevat Dingon biisejä, kukin omilla tavoillaan.
Yksi hienoimmista on Jonna Geagean os. Kososen (Nylon beat, Jonna’s Problem) tulkinta “Nimeni on dingo” -biisistä. Kyllä rokkaa!
Olisin voinut vannoa tiettyjen sanavalintojen takia, että Yö on nähty. Olli on tosiaan ollut raittiina pitkään. Hienoa rokkarilta. Onhan niitä kai muitakin, miten Ville Valo, eikös hänenkin korkki mennyt kiinni?
Hyvin on Nimeni on Dingo tulkittu, tarpeeksi ylimielisellä asenteella:)
^ Jess! Oon mä aika paljon kyllä keikoilla (omilla ja muiden) ja musiikkitapahtumissa elämäni aikana käynyt, ja saattaahan olla että Yökin on saattanut olla jossain festareilla missä minäkin olen könynnyt , mutta erityistä muistijälkeä siitä ei ole jäänyt.
Ville Valo tosiaan oli ainakin jossain vaiheessa raittiina aika kauan, en tiedä onko vielä tänä päivänä. Ville oli katkolla samaan aikaan kuin minä; loppukesällä 2007. Tosin eri paikassa. Mä olin A-klinikalla Suomessa, Ville vissiin jossain Betty Ford -klinikalla Ameriikassa.
Nuita raitistuneita rokkimiehiä ja -naisia tunnen joitakin täältä pääkaupunkiseudulta; esim. kunnanvaltuutettu/lähihoitaja Tumppi Varonen, multi-instrumentalisti Maria Hänninen, ja ensin mainitun bändeissakin kauan vaikuttanut kitaristi Stefan Piesnack, joka työskenteli aikoinaan terapeuttina Myllyhoidossa.
Raitis taitaa olla myös iki-ihana Michael Monroe, ja eikös Ändikin käsittääkseni vähintään pätkäraittiutta harrasta…
Basisti Harri Kinnunenhan (menneisyydessa mm. Hassisen kone) pitää nykyisin muusikoille tarkotettuja raittiuskursseja Kalliolan Nurmijärven klinikalla.
Hei SORRY kun tää juttu lähti nyt ihan musiikkiurille vaikka sun ketju on kyseessä. Minun kanssa saa kyllä musiikista ja muusikoista aikaseks vaikka miten pitkän pälinän, mutta jos haluat niin voidaan jättää aihe nyt tähän ja jatkaa arvosta ihmisenä.
Kyllä tässä ketjussa saa kirjoittaa musiikista, itsehän aloitin:) mulle musiikki kuitenkin on aina antanut paljon, ehkei viime vuosina ole pystynyt niin paljoa asiaan keskittymään mutta se on positiivista voimaa jos mikä. Hieno vertaus Ketostixiltä, katkaisu Suomessa ja Betty Fordilla Jenkeissä samanaikaisesti:) herää kysymys kummalla päästiin parempaan lopputulokseen.
Tänäänkin on ollut arvokas olo. Jopa niin, että kieltäydyin tehtävästä, joka olisi vienyt paljon aikaa. Nyt keskityn omaan hyvinvointiini.
Hyvää viikonloppua kaikille, muistakaa pitää itseltänne huolta.
Heh, no ainakin lyhyen tähtäimen vertailussa Ville veti ylivoimaisesti pitemmän korren jos sai vuosien raittiudesta kiinni saman tien. [size=85](tosin: Ville polttaa ja mainostaa tupakkaa joka on hyihyi nounou > : )[/size]
Mä taisin olla kuivilla sen katkon jälkeen peräti yhden kuukauden… tai no, ainakin 3 viikkoo.
Kävin katkolla kaks kertaa tuolloin elo-syyskuussa 2007, sitten reissasin Intiaan “tuulettamaan päätäni” tai oikeestaan menemään vähän rankemmasta mankelista läpi.
En pidä suinkaan sitä silloista A-klinikkahoitoa hyödyttömänä, sillä kyllä siitäkin jotain hyödyllistä matkaan tarttui, yhtenä etappina sillä elämäntaipaleella jota vaellan tänä päivänäkin.
Pitkässä vertailussa sitten lopputulos on kai tässä päivässä, eikä paremmuusvertailuja tarvitse tehdä jos me kaikki tahoillamme voimme hyvin .
Kuten sanoitkin, voidaan siis hyvin tänäkin viikonloppuna.
Tällä itsearvostuksen hakemisen tiellä on luontokin tullut avuksi; mikä ihana aurinkoinen syysviikonloppu! Normaaleja kotitöitä, lasten kanssa touhuilua ja ulkoilua. Todella mukavaa!
Aurinkoisen viikonlopun jälkeen alkoikin sitten pimeä. Olen ollut ihan tahmassa koko viikon. Mulla on nämä alkusyksyt yleensä huonoja aikoja tuon masennuksenkin vuoksi. En edelleenkään halua juoda, mutten halua oikeastaan tehdä mitään muutakaan. Hillitön tyhjyys ja mitäänsanomattomuus.
Positiivisia uutisia kuitenkin tuolta arjen mekaniikkapuolelta; lasten huoltajuus tulee yhteiseksi niin kuin ihan oikeasti, sovittu selkeät ajat lapsista huolehtimiseen. Tätä myös seurataan. Saan siis jonkun tolkun tähän hommaan, toivottavasti. Voi ehkä suunnitella tai elää joskus ihan omaa aikuisen elämäänkin. Nähtäväksi jää.
Huhhahhei ja rommia pullo, tai sit jotain muuta:)
Tuolta masennuksen syövereistä lähdettiin lenkkipolulle, siis ihan joka päivä. Lyhyempi tai pidempi kävelylenkki. Hienoa olla edelleen ilman alkoholia, tässä on tarpeeksi muutakin. Ilo ja kunnia, tai lempiyhtyeeni sanoin kiitos ja kunnia. Jokaisesta päivästä. Jokaikisestä, huonommastakin.
Alan toki vasta huomaamaan, miten pitkä tie on vielä kuljettava. Yritän joka päivä miettiä menneisyyttä, en jäädäkseni siihen kiinni vaan oppiakseni jotain.
Tajusin taas, ties monennettako kertaa, että olen elänyt liikaa muille. Unohtaen itseni, olen ollut äiti, vaimo, veljen isosisko, isin tytär… Tähän on tulossa nyt muutos, loka-marraskuussa parikin viikonloppua vain itselleni. Mökkeilyä ja matkustamista, ei voisi parempaa vaatia. Kuten aiemmin todettu, yritän hoitaa ensin syytä, sitten seurausta.
Tämä yö on mennyt valvoessa. En tiedä, joudunko tai oikeastaan pääsenkö kääntämään takkini; terapeuttini otti eilen puheeksi antabuksen. Aikamme loppui vähän kesken, etten ehtinyt kysellä asiasta enempää. Nyt hyvät raittius-konkarit jotka olette antabusta käyttäneet: mihin sen teho pohjimmiltaan perustuu - onko tavallaan suggestiota vai lääkettä? Ehkäiseekö siis alkoholin käyttöä mielen kautta vai kemiallisesti? Ja voiko sitä turvallisesti käyttää masennuslääkityksen, Cipralex, kanssa? Terapeuttini tuskin olisi ottanut puheeksi jos ei, tietää kuitenkin lääkitykseni.
Olen lukenut silmät turvoksiin netistä tietoa, mutta haluan tietää oikeista kokemuksista.
No huomenta päivää. Antabuksen vaikutushan on vain siinä, että sen vaikuttava aine disulfiraami aiheuttaa pahoja, erittäin epämiellyttäviä ja pahimmillaan vaarallisia fyysisiä oireita jos sen kanssa juo alkoholia. Pelotevaikutus, ja vieläpä aika tehokas sellainen. Ei se psyykeen vaikuta millään lailla, eikä poista esim. juomishalua jos sellaista on.
Kyllä Antabusta voi käyttää yhdessä SSRI-lääkkeen kanssa, mutta kyllä tälläsissä lääkitysasioissa (etenkin lääkkeiden yhteensopivuudet ym.) kyllä kannattaa luottaa vain lääkäriin.
Oon itse käyttänyt Antabusta lyhyehköhä jaksoja joskus aikoinaan, enkä kyllä sen aikana ainakaan ottanut pisaraakaan alkoholia. Eli ei siitä ainakaan haittaa ollut, enkä tunne ketään kenelle siitä olisi ollut haittaa.
Eli ei vaikuta psyykkeeseen/alkoholin himoon, mutta tuleepahan ainakin kaks kertaa pohdittua juoko alkoholia.
Joka aamu nappi naamaan, niin homma toimii. Tosin alkoholisti nyt keksii aina syyn (ja kaikki syythän ovat tekosyitä) miksi juuri minä en tuota lääkettä voi syödä
Voi syödä myös tuon masennuslääkkeen kanssa. Maksa-arvot pitää mittauttaa ennen kuin lääkityksen aloittaa.
Reseptin saa erittäin helposti lähes jokaiselta lääkäriltä.
Hei, antabus on minulle ja monelle muullekin ollut tärkeä apu raittiudesta. Se varmistaa, että raittiina pysyy. Yleensä hyvin siedetty lääke, jota voi käyttää jopa vuosia ilman erityisiä haittavaikutuksia, kun ei vaan ryyppäämään ryhdy.
Minun kanssa saa kyllä musiikista ja muusikoista aikaseks vaikka miten pitkän pälinän, mutta jos haluat niin voidaan jättää aihe nyt tähän ja jatkaa arvosta ihmisenä.
