Mikä on se yllätysmomentti? Minusta se olisi yllättävää, että perinnöllisyydellä emme saisi myös mallia tehdä ja toimia kuin vanhempamme.
Lisäisin vielä tähän, että asenteesi raittiina olevia kohtaan sisältää usein ylenkatsetta. Mitä se viestii? MINÄ olen kunnossa, te muut ette… Käytät myös alkoholisteista ilmaisuja deekut ja muuta fiksua. Ohessa muutama älynpläjäys viime päiviltä:
Päihdehoitajaksi voi etsiytyä myös ihmisiä, jotka ovat katkeria potilailleen/ vihaavat hoidettaviaan, mutta sellaista se elämä on. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle, kun näin tapahtuu, mutta minkä teet, kun seulan läpi on mahdollista päästä. Onhan noita valepappeja, opettajia, sairaanhoitajia yms liikkeellä paljon enemmän mitä saamme tietää. Me taas emme kykene, kuin olla avuksi ja kertoa, että jokin ei nyt täsmää ja juuri tämäkin on sellaista. Totuuden ei pitäisi sattua, mutta joskus se tekee niinkin, joten jatketaan samaan malliin, hihi, vaikkei oikeasti nauruta.
Narsisimi on näköjään nykyjään määritelty Yhdysvalloissa ihan viralliseksi sairaudeksi. Oheisessa linkissä voi jokainen käydä ruksailemassa tuntemiensa ihmisten peroosnallisuuspiirteitä ja tehdä omia päätelmiään. 
Jossain välissä keskusteltiin alkoholistisesta persoonallisuudesta. Vähitellen minulle alkaa hahmottua sellainen käsitys, että tällaisesta persoonallisuudesta on täysin perusteltua puhua. Sinällään yllättävää, että alkoholistisen persoonallisuuden käsite on ollut vahvasti esillä AA-kirjallisuudessa jo vuosikymmeniä.
Mä tykkäsin erityisesti siitä kirjoittamastani “vetäkääpä herrat vatsaa sisään”! 
Vedittekö te?
Eikä se verenpainetauti mikään pilkan asia ole kuulkaapa. 
Se on tosiaan vaarallinen, ja tyypillinen monilla alkoholisteilla. Myös raitistuneilla. Kuten on muuten 2. tyypin diabeteskin.
Korkea verenpaine altistaa mm. aivoninfarktille ja aivoverenvuodelle, ja saattaa joskus olla salakavalan oireeton.
Verenpainetaudille altistaa alkoholin ohella myös tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, suola, ja lihavuus; etenkin keskivartalolihavuus.
Nyt kuulkaas joka isäntä ja emäntä mittanauha käteen ja vyötäröä mittaamaan. 
t: Painoindeksi 25
Voi kyllä.
Ja olethan esim. sinä itsekin pystynyt aikoinaan kirjoittamaan yhtä paljon kuin minä. Muistatko esim. viime kesän ennen meidän molempien saamaa bannia? Vai onko muisti yhtä valikoiva kuin ennen. : )
Sama rallihan meillä oli päällä koko viime vuoden kevään ja sitä edeltäneen talven, ja Plinkissä on tallella vielä joitain sinunkin kipeimpiä erite-juttujasi. 
Kuules Rahvas. Mitä jos otettas takas nimimerkit Vaeltaja ja Red Cat, ja juteltas tämäkin kesä mukavia ihan kahden kesken täällä Plinkissä. Eikö meillä olisikin huisin hauskaa? 
Ja lukijoilla myös.
Oma painoindeksini on tällä hetkellä 21,3. Taulukon mukaan se on oikeastaan varsinainen ihannepaino. Ennen kuin lopetin alkoholinkäytön indeksi pyöri tulla lähempänä 25:ttä. Vyötäröllä oli aika remppanaa makkaraa ja lääkäri pelotteli lisääntyneellä diapetesriskillä.
Wau, hoikka mies. Mutta miten ihmeessä voi miehellä olla vyötäröllä makkaroita jos BMI on vain 25?! 
Sehän on yleensä ihannepainon yläraja! Tietty jos ei ole ollenkaan minkäänlaisia lihaksia antamassa massaa, voi melko kevyelläkin ihmisellä olla iso rasvaprosentti. (Prosentti!!! : ))
Naisillahan rasvaprosentti on luontaisesti hieman isompi kuin miehillä; ihannepainossakin.
Miullakin on tuo indeksi noinkin ylhäällä, koska minulla on noita lihaksiakin pikkasen enemmän kuin mun kokosellä tiitiäisellä yleensä. Ei sitä ihan ilman lihasmassaa rauta liiku eikä nojapuilla kiikuta.
Mitä tuntoja sitten koet kirjoittaessasi noin häiriintyneen huomionhaluisesti? 
Voisiko sitä kuvata jopa neuroottiseksi pakkomielteeksi 
, koska alinomaan ajaudut tuolla tavalla mielipuolisiin riitoihin ja saat niistä toistuvasti banneja :mrgreen: , eikä nekään saa sinua muuttamaan toimintatapojasi 
. Normaalia käyttäytymistä päihdepuolen opiskelijoille se ei voi olla, siis jotenkin se liittyy sinuun henkilönä, jota et oikeasti hallitse.
Objektiivisesti käyty itsetutkiskelusi voi auttaa myös löytämään niitä uusia toipumiskeinoja.
Ps. Onhan tämä objektiivisesti käyty itsetutkiskelu aika helppo juttu, kun kaiken tämän saa tehdä vain nimimerkin suojassa ja voithan sinä vaihtaa sen taas uuteen mikäli se alkaa vaivaamaan sinua. Käytännön (kun katsot vain peiliin) ja teorian tietoa sekä kokemustahan sinulta ei niinkään puutu (ei edes nimimerkkien vaihtoon), kun olet nähnyt ja kokenut AAn, tiedät ja tunnet monet hoitolaitokset, saat paraikaa olla oppimassa yhteiskunnan laskuun,… . Samalla tämä objektiivinen tutkijan urasi kehittyy ja me rahvaat ym saamme nauttia mitä kaikkea sinä kykenet ammentamaan meille itsestäsi ja lukemista opuksista. Eikä pidä unohtaa ettemme vain nauttisi siitä mitä voit meidän hyväksi tehdä, vaan siten mekin voimme tukea sinua menemään syvemmälle itsessäsi.
Pss Älä liikoja puserra itsestäsi, ettei opiskelusi häiriinny .
Rauhallista ja auringonpaisteista aamua sekä herroille että rahvaille. : )
Mä oon funtsinut tässä näitä kaikenlaisia psyyken häiriöitäkin, ja oonhan mä työskennellytkin myös mielenterveyskuntoutujien kanssa… niin niitähän vasta onkin useammanlaisia kuin päihderiippuvaisia konsanaan.
Mielenterveystyö ei myöskään ole aina niin ratkaisukeskeistä kuin päihdetyö (tai ainakin päihdetyön pitäisi olla), sillä joissain mielenterveyden häiriöissä (esim. skitsofrenia, md) voi vain oppia elämään haitan kanssa ja hyväksyä se, että häiriö voi olla joskus pahempi ja joskus lievempi. Kokonaan se ei ehkä poistu koskaan, ja lääkkeitä voi joutua syömään koko loppuelämänsä; esim. kaksisuuntaiseen lithiumia.
Mutta: tuolla työskentelee jossain Mielenterveyden Keskusliiton toimipaikoissa varmasti henkisesti ehjempää ja terveempää porukkaa kuin jotkut Plinkin keskustelijat konsanaan, ja niillä on kaikilla taustallaan jokin diagnosoitu mielenterveyden häiriö: vaikkapa masennus ja toipumiskokemus siitä. Tai kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kokemus oppimisesta pärjäämään sen kanssa.
Mä en sitten tiedä, kenen toipumista palvelee se, että me täällä Plinkissä ihan riitelymielessä luokittelemme toisiamme häiriintynteiksi, tai pohdimme kenellä kanssakeskustelijalla on persoonallisuushäiriö tai muuta.
Tai käytämme sanaa seko. Monissa mielenterveyden kriiseissähän ei ole mitään sen sekompaa kuin vaikkapa päihdeongelmissakaan, tai alkoholismissa.
Esim. MD:n kanssa oppii elämään, ja se ei ole este myöskään työnnteolle eikä opiskelulle, jos psyyken kunto on saatu pysyvästi tarpeeksi vakaalle pohjalle. Itse asiassa tunnen kollegoja, joilla on diagnosoitu kaksisuuntainen.
Toki on sitten sen verran voimakkaitakin mielenterveyden häiriöitä joita voi sanoa ihan mielisairauksiksi, jotka alentaa todella toimintakykyä; esim. skitsofrenia monissa sen muodoissa. Senkin kanssa monet oppii elämään jopa ihan itsenäisesti. Monien on jopa pakko oppia.
No, mulla itselläni ei ole mitään psyyken häiriötä (<-- tuosta saa joku quotettua tuon lyhyen lauseen sitten omaan viestiinsä reposteltavaksi : )) , enkä ole myöskään sellasille altis. Myöskään suvussamme ei ole esiintynyt muita oireyhtymiä kuin päihderiippuvuutta.
Minulla on lievää taipumusta ylikierroksilla menemiseen tai jopa hypomaniaan, mutta se ei varsinaisesti haittaa elämää kunhan huomaa missä mennään ja purkaa ylikierrokset myönteisellä tavalla; esim. urheilemalla.
Nyt tämä ketju on ainakin aikapäiviä sitten lakannut olemasta minnesota-ketju, mutta eiköhän siitä aiheesta saatukin irti jo kaikki mikä saatavissa nyt oli.
Ihanaa raitista torstaita. Sehän on toivoa täynnä.
Mistä sitä tietää kenen toipumista se palvelee, ennenkuin toimit siten kuin sinua on pyydetty. Tutkit objektiivisesti ja analyyttisesti mitä kirjoitustesi perusteella itsestäsi huomaat. Riitelyä tämä ei ole, vain puhdasta logiikkaa, yks plus yks ja mikä parasta, sinä teet sen ihan itse. Neljäs askel voisi olla avuksi sinulle tässä. Onhan sinulla Iso Kirja ja siten neljännen ohjeet?
Kurnau Kyl Miekii 
Objektiivinen Mikälie-ketjuhan tästä tuli.
Meilläpäin on narsissi riaknosoitu ulukokukaks
Olen miettiny kaikenlaisia häiriöitä ja olenhan työskennellyt myös vaikka minkälaisten erillaisten sairaiden kanssa.
Että kyllä lähtee mistä tauista tahansa valtava pälätys kuhan saan aamukaffehumalan käyntiin, sillä eräs valtavan siis itseasiassa valtavanvaltavan viisas opettaja siis suuri opettaja ei ihan jiisus mutta melekeen yhtä vaikutustusvaltainen ja jossei ihan niin ainakin melekeen jonkin suuren henkiolennon lapsi kertoi pitäessään suurta ja ihanaa aivan mahtavaa esitelmää jossa tämä suuri johtaja kertoi kuinka kahvi on päihre
Noinhan tää ketju oikeesti polveilee metsään.
Eikä se mikään ihme ole kun tulee minunkin Kattia rassattua ihan vaan huumormielellä 
Terveisin Kanttoona Raitis Alkoholisti
Huomenta Rahvas
Neljäskin askel toimii vain jos sen tekiällä on halu raitistua !
Muussa tapauksessa askel kääntyy tekiäänsä vastaan aiheuttaen mielenalueen hallitsemattomia purkauksia.
Tiesit varmaan tuon mut ajattelin kuitenkin muistuttaa ensimmäisen askeleen tärkeydestä unohtamatta muitakaan .
Terveisin Kanttoona
En ole lainkaan vakuuttunut siitä ratkaisukeskeisen päihdetyön toimivuudesta, jos samaan aikaan ongelmakeskeinen ajattelu sivuutettaan. Tällä tarkoitan tietenkin ratkaisukeskeistä psykologista lähestymistä vs. psykoterapeuttista lähestymistapaa.
Ratkaisukeskeinen lähestyminen tarkoittaa yksinkertaistettuna oireen mukaista hoitoa - korkki kiinni, jos viina ei sovi. Korkeampi voima apuun, jos omat voimat eivät riitä, riitely seis, jos kiukustuminen panee juomaan. AA-ohjelmassa ja sitä kautta Minnesota-hoidossahan nämä ratkaisukeskeiset elementit ovat vahvasti mukana. Psykoterapeutista lähestymistapaa ei kuitenkaan ole näissäkään hoidoissa sivuutettu. Itsetutkiskelu, keskustelu AA-kummin kanssa, ja mietiskely ovat kenoja saada omia lapsuuden traumoja purettua.
Ratkaisukeskeiset menetelmät tarjoavat sitä “persettä penkkiin” raittiutta, josta moni toteaa, ettei raittius olekaan täyttänyt kaikkia lupauksiaan. Tämänkaltainen vieroittuminen alkoholista tietenkin välttämättömyys hoidon edistymisen kannalta. Omien traumatisoivien käyttäytymismallien tiedostaminen ja purkaminen on kuitenkin lopullinen tie parempaan elämään.
Itselleni hyvin ajankohtaista on alkuraittiuden jälkeinen masennus, jota monet kertovat kokeneensa olleensa 1-3 vuotta juomatta. Oman tunne-elämän kirkastuminen tuo elämään aivan uudenlaisia sävyjä, joiden kanssa työskentely ainakin itselle tuntuu käyvän uuvuttavaksi. AA-toverit ovat neuvoneet “ratkaisukeskeisesti” ettei petiin saa jäädä makaamaan. Ylös, Golf-kentälle ja AA-palaveriin terapia on toki auttanut. Täytyy vain ole tarkkaavainen, ettei virkistävä toiminta muutu innottomaksi työstämiseksi - pahoin pelkään, että tässä on yksi sudenkuoppa raittiuden etenemiselle.
Jeba. , mä mietin tuota päivemmälle. Nyt pitää juosta aamuvuoroon hoitelemaan Moiks o/
Toivon että siitä on sinulle iloa ja hyötyä.
Raitista päivää ja hyvää vointia.
Neljäs askel toimii jos tekijä kykenee olemaan itselleen vain rehellinen. Raitistumisen kanssa sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä, vain halulla tutkia itseään rehellisesti.
Rahvaan kanssa olen asiassa samoilla linjoilla. Neljännen askeleen liian innokas tekeminen ei ole pannut ketään juomaan. Kaks-askeltaminen on paljon yleisempi ongelma; Todetaan oma alkoholiongelma ja ruvetaan raitistamaan muita.
Tismalleen täsmälleen näin… Mielestäni homma menee niin, että raittius aloitetaan ratkaisukeskeisesti. Korkki kiinni, persettä penkkiin tai muuta vastaavaa. Vaiheeseen kuuluvat myös ne vieroitusoireet. Pikkuhiljaa mukaan otetaan syvempi mielenalueen tutkiminen ja työstäminen. Henkilökohtainen terapia, missä se ikinä sitten toteutetaankin. Varmaan jokainen on samaa mieltä siitä, että suuri osa raitistumispyrkimyksistä johtuu juuri siitä, ettei ihminen kykene tai viitsi ryhtyä rehelliseen itsetutkisteluun. Henkistä laiskuutta. On helpompaa tuijottaa TV:tä, tylsistyä ja valittaa. Ja pian sitä taas mennäänkin…
Mitä tulee kommentteihin kuivahuikkaamisesta ja “raittiuden tilasta”, niistä paistaa usein hassu ajatus siitä, että raittiin ihmisen pitäisi olla itse täydellisyys. Raittiin tunteet eivät kuohahtele, eikä hän sano koskaan pahasti kenellekään. zen zen zen… :mrgreen: Ikään kuin kaikilla raitistuneilla olisi joku yhteinen persoonallisuustyyppi, jolla korvataan oma identitetti. Ei raitistuminen sentään ole henkinen lobotomia. Jos asiat ärsyttävät, kannattaa mielummin ilmaista se, eikä leikkiä tyynen rauhallista. Ellei sitten satu ihan aidosti sellainen olemaan.
Raittius on kaikkea muuta, kuin henkistä lobotomiaa. Kännipäällähän se aivolohko pörrää tyhjäkäynnillä. Itse olen huomannut raitistumisen myötä, että arkuus ja epävarmuus olla asioista jotain mieltä on vähentynyt. Ennen tuollainen “kuvahuikkakommentti” olisi saanut minut jotenkin epäileväksi itseni suhteen. Nyt Zeniläinen minäni osaa tyynesti punnita, mitä tuollainen kommentti kertoo lausujastaan. Kieltämättä olen hämmentynyt sen suhteen, että ennen pidin suorasanaisuuttani luonteen heikkoutena. Nyt alan oivaltaa, että luonteen heikkoutta olivatkin ne huonommuuden tunteet, joita suorasanaisuus aiheutti itsessäni. Saattaa olla, että raittiuden jatkuessa tuo suorasanaisuuskin vielä pehmenee, mutta sitä voin odotella kaikessa rauhassa.
Hei,
keskustelu on mennyt riitelyksi tässä ketjussa. Kriittinen keskustelu on sallittua, mutta henkilökohtaisuuksiin menevä nimittely ei. Me lopettajien tavoitteena on tukea alkoholin käytön lopettaneita tai tähän pyrkiviä ihmisiä vertaistuen voimin. Riitely ei edistä tätä tavoitetta, päinvastoin. Toivomme jatkossa rakentavampaa otetta keskusteluun.
Tämä ketju lukitaan.
Aurinkoista kesää!
Päihdelinkin toimitus