Useampi kuukausi juomatta ja hyvin menee, ei tule viinan juominen edes mieleen.
Ensin luin paljon miten viina vaikuttaa ja minne. Sitten ymmärsin oman juoma rytmini noudattavan alkoholin vaikusta aivoissa. Miten alkoholi vaikka auttaa stressiin (ei auta) ja totesin että mitään hyvää ei seuraa edes kohtuu käytöllä.
Aikaisemmilla “lopetus” kerroilla, en ihan oikeasti uskonut lopettavani lopullisesti, vaikka niin yritin itselleni väittää. Lopputuloksena oli kovaa kirvistelyä hampaat yhdessä ja päädyin päivään mihin saakka. Sitten viimeiset päivät odottelin kuin lapsi joulua ja sama juttu jatkui.
Joka kerta kun “lopetin” niin aina oli lyhyempi jakso ns. maltillista juomista, kunnes viime talvena annoin periksi. Aloin miettimään miten pitkään voin vielä juoda ja kun rahat loppuu alanko tehdä kotiviiniä vai tislata itse viinani.
Lopun alku alkoi tulemaan mieleen ja ensin ajattelin että, hankin lääkettä jotta voin olla juomatta, ei väliä vaikka pää menisi sekaisin, koska silloin pää oli jo sekaisin juomisesta.
Onneksi päihdelääkäri ei määrännyt pitkää kuuria ja sain juomisen lopettamisen jälkeen parissa viikossa pamit pois.
Sitten mietin miten saan oloni paremmaksi, aloin mindfullnessin ja meditoinnin harjoittamisen, kasvis syönnin, liikkumisen ja kaiken mahdollisen juomattomuuden aikaan saamiseksi. Kun olin ollut toista kuukautta juomatta menin jopa aa ryhmään, se toimii terapiana ja siellä käyminen vaikka tunnen 12 askelta lähinnä huvittavaksi. Niin otan sen itselleni vakuutuksena, että olen tosissani.
Pari kuukautta meni että alkoi taas värit palata elämään ja aloin taas tuntea mielihyvää.
Olen myös oppinut hetkessä elämistä ja sen että ajatukset eivät ole totuuksia, kun tuntee jotain ja tunnistaa ajatuksen tunteen takana, niin tunteen olessa epämiellyttävä, pelkästään jo sen tunnistaminen saa ajatuksen häviämään. Esim, joku törttöilee auto jonossa, hermostun - tunistan mistä ja sen mittakaavan elämääni ja nauran itselleni, eikä enään hermostuta juuri lainkaan.
Pari kertaa näiden kuukausien aikana on ollut tilanteita, missä normaalisti olisin ottanut kännit. Kykenin tunnistamaan ajatukset, arvioimaan mitä kävisi jos vetäisin lärvit ja mitä tilanteelle kävisi lärvien aikana.
Siellä se olisi aamulla odottamassa, mutta pirun paljon isomapana kankkusessa + mahdolliset lisähölmöilyt päälle mitä olisin sekoillut kännissä.
En siis juonut, menin saunaan ja meditoin siellä, seuraavana päivänä ilman kankkusta, aloin tekemään asialle jotain ja ongelma ajallaan positui, tai sen vaikutus elämääni oli huomattavasti pienempi, kuin vaihtoehto jurrit olisi tarjonnut.
Sitä paitsi juomattomien kuukausien rahallinen säästö on kuitannut, seurauksien menetykset.