Lomapuisto, eiköhän jatketa raittiina helmikuu ja kaikki seuraavat kuukaudet. Sinulla taitaa jo olla pidempikin raittiusaika, minulla vasta tuo tammikuu, mutta tuntuu niin hyvältä että jatkan…
Heippa vaan, piiparinen, eikös siirrytä ketjuunHUIKATON HELMIKUU, kun JuuliaS on sellaisen avannut!
Tänään et ole yksin
Tämä päivä hyvin ahdistava, tuntui että ei voi olla mitenkään, ahistaa ja masentaa, nyt ois juomisen paikka. Ei sittenkään, sehän vain pahentaa tilannetta, huomenna entistä enemmän masentais. Nyt vain kohta pää pehkuun, pikkasen aikaa lukemista ja unten maille.
Tämä on kyllä pahin päivä koko puolentoista kuukauden juomattomana aikana, vaikka onki ystävänpäivä ja mies toi puntin ruusuja, mutta kun ei ilahduta niin ei.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Kyllä nyt viimeviikko oli hyvin ahistava, tuntu että ei selviä, mikään ei innostanu, jopa kiva harrastuskin jäi väliin, ei kotoa minnekkää
Voiko tämä vielä olla juomisen kaipuuta, puoltoista kuukautta ollut ilman tissuttelua. Koska tämä ahistua ja masis mennee ohi? APUA 
Mä vastasin sulle tuohon helmikuun ketjuun tuosta masiksesta ja ahiksesta.
On varmasti ihan normaalia, että ahdistaa ja masentaa. Elämänmuutos tissuttelusta raittiiksi on merkittävä ja olisi outoa, jos se tapahtuisi ilman mielialan vaihteluita.
Itse olin 8 kk juomatta ja loppuajasta ahdistuin niin paljon, että elämänlaatu oli kelvotonta. Patenttiratkaisuna otin oluen, auttoi aluksi, mutta kohtuukäyttö muuttui pikku hiljaa taas päiväkäytöksi. Nyt olen taas täällä, ahdistaa kyllä, mutta ei mahda mitään. Ahdistus selvänä on paljon helpompaa kuin juovana. Tsemppiä, kyllä tämä tästä ja harrastuksiin kannattaa vaikka pakottaa itsensä, yleensä olo paranee kummasti!
Tuon oon kokenut, lievittää ahistusta konjakilla. ajattelin myös että kyllähän minä kohtuukäyttäjäksi pystyn, en pystyny, päivittäiseksi tissutteluksi muuttui välittömästi. Ennen onn iliman viinaa ahistunu ku viinan kera. Nyt on tämä alkuvuosi menny ilman ja välillä on takkusta, mutta tuo ittesä rääkkäys kuntoilulla vie pois tuota ahistusta.
Me ollaan vahvoja, ei me sorruta tuohon paholaisenjuomaan. Tsemppiä kaikille 
Kyllä mää neuvon painumaan lekuriin viimeistään puolen vuoden jälkeen mikäli ahistusta vain jatkuu!
Masis ja ahis pidemmän päälle ei kyllä ole mitenkään raittiutta edistävä olotila.
Tsemppiä!
AA-Gurut sanovat että ahdistaminen johtuu siitä että ei joko käy ollenkaan - tai käy liian vähän palavereissa… 
ethän vaan sattumalta ole joutunut KUORMA_AUTOA_AJAMAAN_???
Kyllähän ne paljon sanoovatten vanhat ukkelit.
Huomenta. Kyllähän sitä sanotaan vaikka mitä, ja neuvotaan. Ihan tuntemattomia ihmisiä neuvotaan jos vaikka miten. Muutkin kuin vanahat ukkelit 
Mutta ihan hyvää jokainen tarkoittaa ja vain omasta kokemuksesta.
Minusta näytti kun viimeksi viime vuonna kävin AA-ryhmässä että onpa porukka nuorentunu, vai olenko minä vanhentunu.
En malta olla minäkään kertomatta mikä minua auttaa ahistuksissa ja masennuksissa: ulkoilu, liikunta, tanssi, musiikki, taide, lukeminen … Tai vain se että jos kovasti ahdistaa menen lattialle maata ja sanon sille ahdistukselle että no, anna tulla nyt kaikki, en nyt pelkää vaan kuuntelen mikä sinulla vaivaa.
Olen huomannut että pelkotila on mielen takana kun on ahdistava olo. En osaa sitä selittää sen tarkemmin mutta huomasin sen tuossa muutaman kuukauden aikana taistellessani jälleen unettomuuden kanssa, ja kirjoitinkin siitä siihen ketjuun jossa unettomuutta käsiteltiin. Pelko ja pelon kierre teki olon sellaiseksi etten voinut saada unta. Kun kuuntelin netistä erilaisia harjoituksia, jopa hypnoosiharjoituksia, miten saa mielestä pois rajoittavat, pelottavat, turhat, ahdistavat ajatukset niin jopa helpotti. Ja niinhän olin tehnyt alkuraittiuden aikanakin, muistin sen vasta sitten kun uudestaan aloin rentoutua ja poistaa jännitystä. Jännä juttu etten heti muistanut että miten saa mieleensä rauhan.
Keinojahan on vaikka kuinka paljon millä saa mielensä rauhoittumaan.
hyvää sunnuntain jatkoa. oli mahtava keli hiihdellä.
sinisilmä63 kirjoitti: En malta olla minäkään kertomatta mikä minua auttaa ahistuksissa ja masennuksissa: ulkoilu, liikunta, tanssi, musiikki, taide, lukeminen.
Tottakait tuo ahdistus ja masennus pitää ottaa vakavasti ja mennä jopa sinne lääkäriin, mutta sen tietää kun sinne menee, lyödään mömmöjä kouraan että koita pärjätä. Tuo on vihoviimenen hätäapu jonka otan vastaan.
Sinisilmä63 n. konstia kokeilen ensiksi, liikunta on minulle aina ollut tärkeä, vaikka taukoja välillä tulee, just tuon tissuttelun takia ajatuksella, miksi kannattaa elää terveellisesti ja liikkua, kun tissuttelulla kuitenkin kaiken pilaan. No-nyt kun en tissuttele tulee pitkiä hiihtolenkkejä, soittoharrastus ottaa aikansa, lauluharrastus ym. Näiden turvin, luulen että voitan ahistuksen ja kaikotan viinapirun tuotaituokemmas 
No onhan se kyllä niinkin, että ihminen ei minun mielestäni ole kovinkaan ahdistunut tai masentunut, mikäli tanssi, laulu, liikunta ja taide tai jonkin hypnotiseerauskasetin kuuntelu tai lattialla makoilu ahistukseen auttaa. On se masentuneelta aika ylitsepääsemätön paikka tuon tanssin ja laulun ym harrastaminen.
Niinhän se on, toinen tuntee kipua tilanteessa missä toinen ei tunne. Muistan kun jännitin ja oli niitä paniikkikohtauksia, möläytin väärän henkilön kuullessa, että on aivan kauhea tunne, tuntuu kuin katseet porautuu minuun ja en kykene menemään eteenpäin, niin tuo ihminen sanoi: “älä höpötä, eihän noin saa tuntea.” Ja nauroi.
Tarkoituksenani oli että voi kokeilla jos vaikka tepsii jokin keino ilman lääkkeitä. Alkuraittiuden aikana olin myös psykoterapiassa, kunnallisessa en missään yksityisessä hoitopaikassa, ja terapeutti suositteli etten turvautuisi lääkkeisiin jos vain kykenisin. koska hänen mielestään paranisin paremmin ilman lääkitystä, kokisin tunteet aidosti, kait. No, vaikka se muuten päättyi minun aloituksesta, kun en hyväksynyt kaikkea mitä hän sanoi, niin kuitenkin tuo oli tärkeää, että oli kerran viikossa paikka missä puhua kaikki mitä oli tapahtunut ja miltä tuntui. Toki ryhmässäkin aika paljon sai puhua muttei siellä kaikkea voi puhua. Ja olihan minulla toinen aloittelija jonka kanssa puhuimme kaikki läpi. Hän on edelleen hyvä ystäväni. Joskus luotettava ystäväkin on paras apu.
Tässä nyt lähti kolmas alkoholiton kuukausi. Nyt tuntuu aika hyvältä, eikä pahoja tissuttelu haluja oo ollu. Avantouinti antaa ihan saman rentouden kun tuo paholaisenjuoma, sekä kuntoilu ym.
Tämä on iso asia, että tänne saa purkaa tuntojaan. Monenlaisia ajatuksia ja välillä sitä ahdistustakin vielä on.
Monet huonot asiat ovat jääneet alkoholin myötä, niistä tuonne huikattommaan helmikuuhun kirjoittelinkin. Tuntuu että pikkuhiljaa olotila muuttuu seesteisemmäksi, jaksamista on enemmän, koska vatsa myös on nyt parempi, ei ole jatkuvasti kuralla. Ilmeisesti raakalla konjakilla sain suolistonkin tuhottua ja nyt kahen kuukauden päästä on tullut paremmaksi, eikä ruoka tule sulamattomana.
Monia hyviä asioita on tapahtunut ja niitä pahoja en kaipaa elämääni, en ainakaa viinan takia. Nautitaa keväästä ja auringosta vettä välillä hörppien, vedenjuonti pitää muistaa, pari litraa päivässä.
Täällä taas. Tuohan meni mukavasti huhtikuun puoliväliin saakka ilman viinaksia. Sitten tuli vkl reissu ja ajattelin, että otan vain siellä, en kotona. Siitähän se taas vyöry jokailtaseksi, niinku aina ennenki, eli pikku huppeli ihan jokaikinen ilta.
Viime vkl päätin, että ei se vain onnistu, että ottais joskus, onnistuu vain ottaa joka ilta 3-5 annosta viskiä tai konjakkia vkl jopa enemmänkin.
Aamulla hirviä morkkis, yöllä rytmihäiriöt ja hikiä pukkaa, ei kärsis ottaa, kun on verenpainelääke ja marevan sekä kilpirauhaslääke.
Nyt on taas kova tahto päästä kuiville vesille
Huomenta piiparinen!
Takaisin vain raittiuden polulle! Kyllä se silloin onnistuu, kun on itsensä vuoksi halu lopettaa juominen ja on valmis myös toimimaan raittiutensa hyväksi. Itsensä vuoksi ei kuitenkaan ole itsekkyyttä, vaan jo tänne kirjoittaminen, kokemustesi jakaminen, on meille antamaasi vertaistukea.
Tänään et ole yksin
"Takaisin vain raittiuden polulle! Kyllä se silloin onnistuu, kun on itsensä vuoksi halu lopettaa juominen ja on valmis myös toimimaan raittiutensa hyväksi. Itsensä vuoksi ei kuitenkaan ole itsekkyyttä, vaan jo tänne kirjoittaminen, kokemustesi jakaminen, on meille antamaasi vertaistukea. "
Ihana kun ootta täällä Lomapuisto ym. tukenne on tärkeä, minulla ei ole ketään jolle puhuisin, mieheni ei näe tätä ongelmaksi, koska juon enemmän kuin hän ja osan salaa, koska häpeän niin paljon. Viina on ollut läheisin kaverini, miehen ja minun väliset tunteet jäätyneet jo kymmenen vuotta sitten, olemme kavereita, mutta emme kajoa toisiimme, yhteinen päätös on ollut elää näin ja onnekseni ei tarvi näytellä.
Olemme hyvissä väleissä. Helpottaa tämäkin kun voi tänne puhua, eikä ihan vaan oman pään sisällä jauhaa näitä asioita.
Elämä jatkuu ja taas vahvasti ilman alkoholia. Tsemppiä meille kaikille
Nyt on viikko mennyt ilman viinaksia, masennusta kylläkin on ollut vaikka muille jakaa. Sen laukaisi ihan pikku kärhämä puolison kans kauppareissulla ja koska olen mököttävää tyyppiä, niin enpähän viitsinyt hänelle edes puhua kolmeen päivään. Sehän vain pahentaa tilannetta ja masentaa ja ahistaa entistä enemmän.
Nyt mennään kuitenkin uutta viikkoa kohti toiveikkain, vaikkakin alakuloisin mielin.
No voi himpskutti. Että kolme päivää jututta.
Huomenna viimeistään murrat kielimuurin. Eihän sitä nyt ikuisuuteen arkisia riitoja surra.
Parempaa huomista meille kaikille.
Nii ja viikko selvänä onkin hyvä, oikein hyvä.