nyt raitis,ja vastakin mutta..

Tervehdys. Täällä kirjoittaa Alcoholico,uusi jäsenenne.

Suhteeni kuningas alkoholin kanssa alkoi n.15 vuotiaana kun aloin käymään iltapäivisin faijan viinakaapilla.
Alkoholi oli minulle jotain myyttistä ‘taikajuomaa’ alusta asti. Pian aloin juomaan kavereiden kanssa kebardia
joka ikinen viikonloppu vähintään sen 12 annosta perjantaina. Lukiossa määrät kasvoivat hyvin yli 18 kaljaan illassa,ja perjantain ja sunnuntain välinen ‘yö’ tuli tutuksi. Alkoholinkäyttöni alkoi aiheuttaa ongelmia. 2010 sain monoa lukiosta (leivoin yhtä tyyppiä päähän kun ei muuten lopettanut uittuilua) ja käyttöni kohosi tämän jälkeen n. vuodeksi varmaan hyvinkin n 25 annokseen viikossa.

Vimeisen vuoden olen koittanut olla kuivilla,silti aina noin 3 kk välein repsahtaen juomaan itseni umpitunneliin sen kerran.

Viimeisin repsahdus tapahtui juhannuksen tienoissa (5-8 päivää putkeen jurrissa,lopetus=putkareissu),josta lähtien olen ollut kuivin suin,pelästyttyäni juomisen terveysvaikutuksia.

Olen jo pitempään epäillyt juomisellani olevan haittavaikutuksia terveyteeni ja pahoin pelkään että olen ollut oikeassa pahemman kerran.

Nyt viimeisimmän ryyppyputken jälkeen sain kokea alkoholin koko mahdin yli elimistöni sietokyvyn.
Pelkään todella että olen aiheuttanut itselleni peruuttamattoman elinvaurion.

Lopetettuani juomisen,putkassa maatessani,minulle tuli helvetin kova vyömäinen vatsakipu,pelkäsin heittäväni veivit.
Se kuitenkin meni ohi tunneissa ja pääsin,sairaanhoitajien tarkistuksen jälkeen pois.
Kävellessäni takaisin kämpille oloni oli kohtuullisen normaali mutta vähän krapulainen.

1 yö meni jonkinlaisen deliriumin merkeissä. Myös sydän hakkasi niin lujaa että helvetti sentään+hikoilin helvetisti. Yöstä selvittyäni koin olevani ok kunnossa,vaikka oli ummetusta yli 5 pv ja kusi ajoittain tummaa jonkun päivän.

Kuitenkin jossain vaiheessa huomasin etten olekaan palautumassa entiselleni.

Olen jo pitkin kuukausia tuntenut outoja tuntemuksia vatsassani,etenkin maksan ja pernan alueilla…

Kävin maksa-arvot mittauttamassa 4 päivää juomisen lopettamisen jälkeen sekä pariin kertaan yksityisellä,kaikki OK
Lisäksi olen käynyt vatsan ultraäänessä joka sekin tuli takaisin normaalina.

Kuumottaa olenko tuhonnut tällä dokaamisella tulevaisuuteni.
Toisaalta ajattelen että sitä saa mitä tilaa enkä sinänsä koe ansaitsevani minkäänlaista hyväksyntää.
Kuitenkin olen nyt lopettamalla,ansainnut ainakin erävoiton alkoholismissani. Elikä silti saatana naurattaa :mrgreen:
Alcoholico 21v

nyt 4kk ilman pisaraakaan.

Hei.
Hyväksynnän ansaitset aivan kuten jokainen.
Tuo on sääntö ilman poikkeuksia.
Noista tuntemuksista sen verran, että usein ne ovat omaa mielikuvitustakin ja
korjautuvat ajan kanssa.
Voi olla tietysti jokin syykin ja asia hyvä tutkia, kuten olet tehnyt.
Se on ainakin satavarma, että siitä hyötyy ajan kanssa jokainen, kun saa
pidettyä korkin kiinni. Toivottavasti lopullisesti.
Muuten viestissäsi on jotain ovelaa huumoria, mikä on pirun hyvä minusta.

Moro alcoholico ja tervetuloa. Kuvauksesi perusteella olet selvästi alkoholisti, ikä ei katso sitä, kuka siihen sairastuu. Itsekin olen vasta 26-vuotias.

Alkoholismista toipuminen vaatii elämäntavan muutoksen. Riippuvuus on kehittynyt siten, että alunperin on kokenut juomisen tuovan paremman olon, ja siitä on tullut lääke. Juomisen jatkuessa syntyy kemiallinen riippuvuus, ja viina koukuttaa entistä pahemmin. Siitä tulee välttämättömyys ja henkinen pakkomielle. Ja kun riippuvuus on päässyt syntymään, se pahenee niin kauan kuin juominen jatkuu, eikä koskaan palaa ennalleen. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan hallittuun alkon käyttöön. Joskus voi olla kausia, jolloin tuntuu, että homma on lapasessa mutta ennen pitkää homma repeää taas käsistä jatkuen entistä pahempana.

Alkoholismi on sairaus, josta on mahdollisuus toipua. Toipuminen tarkoittaa paljon muutakin kuin juomisen lopettamista. Pitää oppia uudenlainen tapa elää, ja käsitellä asioita. Parhaiten tämä oman kokemukseni mukaan onnistuu AA-ryhmissä. Tosin ikäsi puolesta suosittelen NA-ryhmiä, koska siellä on nuorempaa sakkia. Alkoholi lasketaan siellä huumeeksi, joten olet tervetullut. Olet nuori, etkä ole ehtinyt todellakaan pilaamaan yhtään mitään vielä. Mutta jos jatkat juomistasi niin näin tulee käymään. Ja tämän asian hyväksyminen on se ensi askel toipumiseen. Suosittelen myös hakeutumista A-klinikalle. Yksin ei tarvitse selvitä.

Sitten lopuksi vielä tiukka varoituksen sana. Tuo kuvaamasi vyömäinen vatsakipuoireisto juomisen jälkeen sopii hyvin akuutin haimatulehduksen oireistoksi. Todennäköisesti lievä kyseessä, koska on itsestään mennyt ohi, mutta jos jatkat niin on kunnon tulehdus odottamassa. Ja kerran kun haimatulehduksen saat (ehkä olet jo lievän saanut), niin saat sen aivan varmasti uudestaan, jos juominen jatkuu. Ja voi viedä hautaan kertalaakista. Myös nuoret voivat saada haimatulehduksen rajun juomisen seurauksena.

Tsemppiä! Itse olen vuoden raittiina saanut olla, ja voin sanoa että kannattaa! 4kk on hieno alku sinulla, siitä on hyvä jatkaa, mutta pelkkä juomisen lopettaminen ei riitä!

Akp:llä jälleen painavaa asiaa, ei voi muuta sanoa! Ja ihmetellä samaan hengenvetoon, että olet noin nuori ja mietit näitä asioita jo niin kypsästi (tämän on tarkoitus olla kohteliaisuus, älä käsitä väärin. En nyt vaan osaa asetella sanojani paremmin…). Salaisuutesi lienee (melko) pitkä ja ilmeisen onnistunut raitistumisprosessi, josta on ollut mielenkiintoista lukea.

Tervetuloa joukkoon! Aloittajan kanssa paljolta samantyyppisiä kokemuksia, varsinkin ikävuosien suhteen. Minä olin 21 vuotias, kun melkoisessa krapulassa (ja parin kaljan jälkeen) tärisin Helsingissä AA-kerhoon. Hakemaan vitamiinipiikkiä krapulaan. Olin sekoittanut A-klinikan ja AA-kerhon. No, eihän sieltä tietysti sitä vitamiinipiikkiä saanut. Onneksi kuitenkin kuuntelin mitä minut vastaanottanut vanhempi tyyppi kertoi heidän tarjoamastaan mahdollisuudesta raitistua. Sitähän olin tosiaan ajatellut ja yrittänytkin jo useampaan kertaan. Ne ikuisiksi ajoiksi tehdyt raittiuslupaukset olivat parhaassa tapauksessa jääneet parin viikon mittaisiksi. Se minun “väärään paikkaan” eksymiseni kait sattui oikeaan ajankohtaan, koska sanoma upposi kaaliin, ja viinan käyttö loppui. Ja juomatonta aikaa on nyt tullut enemmän kuin pari viikkoa.
En väitä, että AA olisi ainoa autuaaksi tekevä porukka, minulla se vain loksahti kohdalleen. Näissä ketjuissa usein mainitaan, että AA-ssa porukka on enemmänkin elämän ehtoopuolella olevaa. Niinhän se oli siinäkin ryhmässä, mihin minä menin. Mutta se osoitti minulle, että kyseessä on sairaus, eikä mikään tietyn ikäryhmän käytöstapa. Ei minun ryyppäämisenikään ollut mitenkään minun ikäiselleni tyypillistä. Ryyppyporukka oli selvästi minua vanhempaa, eihän samanikäisten kanssa voinut kunnolla ryypätä, ne kun rupesivat jo seuraavana päivänä häpisemään lopettamisesta. Kerhossa löysin sitten ikätovereitakin, joiden kanssa voitiin kokousten ulkopuolella jutella meitä kiinnostavista asioista ja ongelmista.
Tietysti tuli joskus mieleen vanhojen partojen juttuja kuunnellessa, että enhän minä ehkä olekaan ihan aikuisten oikeasti holisti, kun en ole ryypännyt vuosikymmeniä. Mutta sitten ajattelin, että kun minä olin viidessä vuodessa juonut itseni AA-kypsäksi, niin ei minun henkisellä ja fyysisellä kantilla olisi ollut mahdollista juodakaan vuosikymmeniä. Toisilta menee neljäkymmentä vuotta opetella kunnon holistiksi, minä otin juomisen tosissani ja todennäköisesti minulla oli siihen luontaiset taipumuksetkin.

uittu että pelottaa että mulla on maksakirroosi,ja kun en julkiselt puolelt saa lisää tutkimuksia…

Allekirjoitan täysin myös meikämannen tekstin. Itse koen myös asian niin, etten eläisi todennäköisesti montaa vuotta enää/ en välttämättä olisi enää hengissä jos en olisi saanut raittiudesta kiinni. Vaikka sisuskalut kestäisivät niin psyyke ei kestä ja enää en pysty kusettamaankaan itseäni, että “kyllä tämä tästä”. Joten minun kohdallanikaan vuosikymmenten juomiset eivät tulisi tapahtumaan vaan multaa olisi pari metriä päällä ennen sitä.

Alcoholico, ei sulla maksakirroosia ole. Siinä on suojana vielä tuo ikä ja nuo juomavuodet. Ei kehity millään tuossa ajassa.

Kiitos syystuulet positiivisesta palautteesta, tuntuu aina mukavalta.

Komppaan akp:tä, ei sulla maksakirroosia ole. Eikös sen kehittyminen vie päivittäin alkoholia käyttävillä miehilläkin keskimäärin 10 vuotta (ja kaikille sitä ei siltikään tule)? Ja lisäksi sut on tutkittu useampaan kertaan ja olet ollut raittiina lähemmäs ½ vuotta jo.

Maksakirroosi on loppupeleissä niin vakava sairaus (tunnen läheisesti pari sairastanutta), että ihminen tulee todella kipeäksi eikä pärjää ilman sairaalahoitoa. Sen kyllä huomaa. Yksi selkeä ulospäin näkyvä oire on ihon ja silmänvalkuaisten selvä keltaisuus. Silloin tauti on edennyt jo aika pitkälle.

Sinä taas olet terve nuori ihminen. Tsemppiä jatkoon, pysy raittiina! :slight_smile:

Enpä tiedä kun maksassa ja pernassa on kipuja joka päivä… :unamused:

Aika saatanan paska tuuri tuo olisi,mutta oireiden perusteella voi hyvin ollakin. :smiling_imp: :mrgreen:
Tähän käyttööni on liittynyt myös marihuanan päivittäinen polttelu jo 4 vuoden ajan.

Lisäksi joskus pentuna tuli muutamaan kertaan testattua comboa kalja+ibuprof/panacod. :unamused: :unamused:

Ei sinänsä että sillä olisi edes hirveästi väliä. Tämän pullon ympärillä tanssahtelun jälkeen minulla on vakavasti otettava rikosrekisteri: pahoinpitelyitä,huumerikoksia,tapon yritys,lukemattomia pienempiä kepposia.
Perhe ja vanhat (ei-päihde) kaverit ja ystävät karttavat,ei tutkintoa,ei mitään.

Tavallaan sinänsä tekopyhää ylipäätään lopettaa ryyppäys tässä vaiheessa,silti siihen päädyin.

.



.

Huh huh mikä morkkis ja vitutus. Ei sitä haluais uskoa että tähän ollaan päädytty.

Eilen illalla alkoi ennen nukkumaanmenoa muistot tulvia niin että kyllä siinä kovakin mies kyyneleen tirautti. useammankin. että miksi täån piti mennä tähän pisteeseen. Miksi ei sillon aikanaan tajunnut että tää juomishomma on lähössä kädestä. :unamused:

Niin paljon paskaa tää on aiheuttanut,että jos sitä jäisi miettimään niin hirteenhän ois mentävä.
Luoja tietää mitä elämä seuraavaksi eteen lykkää. Mutta perkele,niin kauan kun mussa henki pihisee,en enää rommipulloon tartu.

Oon meinnanu saada puukosta kolmesti viimesen 2 vuoden aikana,ollu lukemattomissa tappeluissa,poliisitkin hakkas mut putkassa viimeks niin että taju lähti vaikka en edes laittanu hanttiin…

Kovaa elämää,mutta jätän sen tähän-mä jätän tän tähän. (ryyppy-)kavereita on mennyt puukkoon ja haimatulehdukseen,jollain maksa vetää viimesiään ja nesteet menee läpi… Mitä vittua? me kaikki ollaan alle 30 vuotiaita??

Tänään on taas vaikeampi päivä. Olen mielessäni ihan varma että mulla on vähintään alkoholihepatiitti, ja vielä varmemmin maksakirroosi,leukemia,osteoporoosi ja näistä johtuva testosteronivaje.

Myös jano on kova. Kaipaan sitä hetken kestävää huolettomuuden tunnetta,kuin aavikolle mätänevä vettä.
En ole uskaltanut astua ulkoilmaan 4 päivään,enkä tiedä uskallanko jatkossakaan. Mielessäni tulvii muistikuvia,juoma ajoilta,esim. viime juhannuksesta kun jouduin poliisien hakkaamaksi putkassa ollessani jo raudoissa, ja sitä edeltävästä kun tulin kolmelta yöllä himaan (vanhempieni himaan) vain hakeakseni viidakkoveitsen ja lisää viinaa (olin juonut jo n kaljaa ja 0,5 rommilekan) ja siitä kuinka löin yhtä vittuilijaa jaloille sillä.

huhuh. ei tätä morkkista kestä. ei vaan kestä,joten koitan olla miettimättä. silti nuo kuvajaiset menneestä häiritsevät päivittäin. :cry:

Menee ohi, morkkikset sun muut. Vaativat kyllä käsittelyä.

Voipo olla kuten mantteli sanoo mutta kiinitti huomiotani tuo päivittäinen pössyttely ja sehän on aine, joka aiheuttaa vainoharhaisuutta, toisilla vähemmän toisilla enemmän. Minusta nuo sairausepäilyt ja pelkotilat viittaa just siihen.

__

Moikka “Alkoholico” ja tervetuloa joukkoon!
Kovaa tekstiä ja ihan varteenotettavia vinkkejä palstalaisilta. Mulle jäi auki,oletko ennättänyt kokeilla paikkakuntasi erilaisia mahdollisuuksia osallistua johonkin ryhmään jossa voisit henkilökohtaisesti keskustella asioistasi.Huono vaihtoehto märehtiä yksin. Yritä päästä kämpästäsi ulos, vaikka pieniä reissuja aluksi.
Morkkis muuten ei välttämättä ole huono asia ollenkaan. Se osoittaa,että sinulla sentään vielä on jotain arvoja joista kannattaa yrittää pitää kiinni! :mrgreen:
Tsemppiä!

Taas vesiselvä viikonloppu loppusuoralla.

Enpä tiedä.Pirun tylsäksi muuttunut tämä elämä,koskaan ei tapahdu mitään,ja kyllä se juomisen suoma jännitys mielessä liikkuu,ja se kuinka hyvältä säväyttävä musiikki kuulostaa nousuhumalapäissään,kyllä sitä tunnetta kaipaa,myönnän ja tiedostan sen.

Olen aina ollut vähän sellainen vapaa sielu,etsinyt joko tietoisesti tai tiedostamatta niitä riskejä ja vauhtia,
joten on tämä elämänmuutos melkoinen.

Eilen kävin keskustassa alkoholittomalla,ja kyllä siinä tuli mietettyä sekä kaikkea sekoilua että sitäkin että kuitenkin 90 % viikonlopuista on ollut ihan kuitenkin mukavaa ‘jurrittelua’

:cry: tavallaan sitä kaipaa , mutta tavallaan tiedostaa mihin se kuitenkin aina,ennemmin tai myöhemmin johtaa… :imp:

Lue nyt nuo alkupään viestisi uudelleen kun rupeaa selvästi taas tuntumaan, että jurrittelu oli niin kivaa.

Niin minäkin kuvittelin juomisaikana, että elämä on muka tylsää jollei juo mutta vähän totuteltua huomasi nauttivansa aidosti asioista ja itse asiassa kaikkein huimimmat juttuni olen tehnyt ihan selvin päin.

vittusaatana, ei helvetti kiroaa äitinsä,syntymänsä ja elämänsä suoraan alinpaan infernoon

tämä juomattomuuden tie,on se millä on haastetta,se toinen tie johtaa tuhoon,tiedostan sen vallan hyvin.

mutta kun,minä en saatana kestä. en kestä,enkä ole koskaan kestänyt vajavaisuuttani,sitä etten ole pärjännyt miten olen odottanut. hukkaan heitetty elämä. väärä siittiö voitti uimaskaban. tyhjän saa pyytämättäkin.

pakko vaan puristaa hampaita yhteen ja koittaa olla päätymättä joku suoraan tai välilliseen itsetuhoon. :cry:

ahdistaa helvetisti jos olen saanut jonkun yleissairauden päihdesekoilujeni seurauksena. ei omasta puolesta,mutta läheisten.

muuta mulla ei tässä maailmassa olekaan,kun toi itsekunnioitus laahaa pohjamudissa.