Rankkaa menoa @Eppu! Tilanne kyllä helpottaa kun saa aikaa viimeisen ryypyn jälkeen, aivokemiat on ihan vituillaan monta kuukautta. Mutta kyllä se siitä, lopulta, asteittain helpottaa. Itse en vaihtaisi raittiutta enää edelliseen elämään mistään hinnasta. Mitään yhtä aamua tämän tajuamiseen ei ollut, pikku hiljaa ja vieläkin opetellaan. Tsemppiä paranemiseen!
2 tykkäystä
Tämä on kuin minun näppäimistöltäni. Itseäni on auttanut jonkinlaisen merkityksen etsiminen/luominen/löytäminen vaikka se oli/on helvetin vaikeaa, kun en nähnyt mitään järkeä enää missään ja halusin kuolla. Juodessakin minulla kuitenkin oli jo ajatus siitä, että elämässäni tapahtuneesta tragediasta ja menetyksestä on seurattava jotain hyvää ja ensimmäinen askel sitä jotain hyvää kohti oli lopettaa alkoholin käyttö. Eläinten auttaminen (tällä hetkellä kuitenkin vain rahallisesti) on se, mistä saan merkityksen jatkaa elämääni. Siten minä tulen toimeen pohjattoman surun, kivun ja tyhjyyden kanssa. Maalatessani kuvan päähäni kuinka minunkin tuellani pienet kissanpennut tai kaltoinkohdellut eläimet saavat lämpöä, ruokaa ja hoivaa, oma oloni helpottuu. Tämä on minun tieni.
Paljon voimia oman tien löytämiseen Eppu <3
6 tykkäystä