Nyt pakko loppua tämä

Olen viimeiset 2-3 vuotta juonut joka päivä. Isoja määriä. Helposti menee 2 pulloa viiniä päivässä tai Koskenkorvapullo.

Asun yksin, teen etätöitä, en tarvitse autoa joten kukaan ei ole huomannut. En edes humallu, sillä tissuttelen hiljaa päivän mittaan.

Vihaan tätä ja olen vaikka kuinka monta kertaa yrittänyt lopettaa mutta aina retkahdan. Nyt hain vihdoin apua työterveydestä vaikka hävettää. En vielä saanut lääkkeitä vaikka pyysin, mutta maanantaille on soittoaika johtavalle työterveyslääkärille joka kenties määrää niitä tai tekee lähetteen päihdelääkärille joka voi kirjoittaa lääkkeitä.

Nimittäin tarvitsen apua tähän.

Join viimeksi aikaisin keskiviikkoaamuna, nyt perjantaiaamu. Olo fyysisesti aivan kauhea. Keskiviikkona jouduin ottamaan sairaspäivän ja makasin vain pahoinvoivana sängyssä. Eilen olo oli hieman parempi mutta tänään taas pakko ottaa pääosin sairauspäivä sillä oksettaa, vatsaa polttelee, välillä hikoiluttaa, välillä paleltaa, heikottaa ja kykenen vain makaamaan sängyssä pahoinvoinnin takia.

Tukea ja tsemppiä? Milloin tämä pahoinvointi hellittää? Ja miten estän itseäni taas retkahtamasta? Ehdoton päätös on pysyvä täysraittius.

10 tykkäystä

Tervetuloa :blush: kuullostaa tutulta.
Ekat päivät ja viikko kamalia, mutta kyllä sen kestää, kun keskityt tunti, hetki, päivä kerrallaan pysymään juomatta. Viikon jälkeen jo helpottaa ja tuntuu aamuisin sata kertaa paremmalta.
Sen jälkeen ekan kuukauden jälkeen helpottaa jo paljon ja olo alkaa olla hyvä :smiley:

Kyllä se siitä, aina kun on hankalaa tai mitä vaan, kirjoita vaikka tänne ja /tai soita AA auttava puhelin

Tsemppiä

1 tykkäys

Hei @Eppu

Olet täällä ja se on iso askel! Onnittelut!!

Lue ketjuja ja kirjoita tuntemuksiasi, jotta pääset viikonlopun yli ja lääkäriin.

R

1 tykkäys

Tervetuloa toipuvaan seuraan. Teit hyvän päätöksen kun olet hakenut apua. Nyt sinulla on maanantaille kiintopiste, jota kohti pyrkiä.

Häpeä on aivan turhaa. Alkoholismi on krooninen ja hoitamattomana kuolemaan johtava sairaus. Siihen tarvitaan hoitoa ja sitä on onneksi tarjolla. Itse on kuitenkin päätös tehtävä, apua haettava ja yksi juoma kerrallaan jätettävä juomatta.

Iästäsi, sukupuolestasi ja koostasi riippumatta määräsi ovat olleet isoja. Jos tuo jokapäiväisyys pitää paikkansa, hakeudu matalalla kynnyksellä päivystykseen, jos olo menee tosi huonoksi.

Enimmät fyysiset vieroitusoireet pitäisi helpottaa muutamassa päivässä.

Tähän kun olisikin patenttilääke. Mutta pari perusjuttua kannattaa pitää mielessä ja jos kiinnostaa, niin niitä voi googlailla.

HALT on ensimmäinen perusasia. Hungry, Angry, Lonely ja Tired. Vältä niitä. Nuku minkä pystyt (alussa väsyttää koko ajan) ja syö säännöllisesti. Nälkä ja jano ovat repsahduksen parhaat kaverit. Ei vatsa täynnä tee niin mieli edes juoda.

Toinen ovat TIPP taidot. Valikoima fyysisiä keinoja, joilla saa aivoille muuta ajateltavaa. Vaikka kylmä suihku, hanasta kylmää vettä ranteille tai tuoreen chilin pureskelua. Kun olo paranee, niin rankka hikiliikunta toimii.

Ja muista se, että juomishimo on tunne. Tunteet menevät ohi. Yritä viivyttää juomista edes 15 minuuttia, usein se saa jo mielen muuttumaan. Ja sen jälkeen päätät olla juomatta tämän päivän, kyllä sen aina pystyy, pidemmälle ei kannata miettiä.

Tsemppiä tiellesi, kyllä se siitä, päivä kerrallaan. On meistä moni muukin siihen pystynyt.

6 tykkäystä

Aivan kuin omasta suustani. Olen tullut siihen tulokseen, että enemmän kuin omaa alkoholinkäyttöä, se kuvaa yhteiskuntamme alkoholimyönteistä kulttuuria. Että alkoholista tulee ongelma vasta, kun täysin menettää elämänhallinnan.

Pelkällä tahdonvoimalla ei käytännössä kukaan raitistu. Keskustelukin on yhtä tyhjän kanssa, jos ei täysin myönnä omaa ongelmaansa, alkoholismia.

Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen eikä yhtä oikeaa tapaa raitistua ole. Lääkehoito on hyvä kainalosauva alkuun, mutta sen ohella on syytä hakea muutakin apua ja siihen vertaisryhmät ovat erinomainen apu. Ja tämä Plinkki on siinä hyvä alku.

Toivottavasti pääset työterveyden kautta päihdeasiantuntijalle. Ja mikäänhän ei estä siinä rinnalla hakea apua päihdehuollosta.

Hyvää raitista lauantaita!

3 tykkäystä

Kiitos!

Ja parempi myös muistaa, että tuohon tunteeseen suhtautuminen objektiivisesti on pieni hopealuoti.

Eli

Ei toimi: Himo on osa minua

“Olen alkoholisti.”
“Olen perso viinalle.”
“Minun on pakko juoda.”

Nämä lauseet sulauttavat koko jampan tai jampattaren yhteen himon kanssa ja tekevät himosta tavallaan pysyvän ominaisuuden. Vaikka se olisi totta, niin näin ajatteleminen ei vaan auta ainakaan omalla kohdalla. Tästä syystä en käytä itsestäni termiä alkoholisti, jolloin se olisi koko olemukseni ja jonkinlainen väistämätön kohtalo.

Toimii: Himo on (ohimenevä) kokemus

“Minä tunnen voimakasta viinanhimoa.”
“Huomaan, että mieli tuottaa nyt ajatuksia alkoholista.”
“Päässä tuntuu olevan kova tarve juoda.”

Näin päin ajateltuna himosta tuleekin objekti, jota voi tarkastella ja johon voi vaikuttaa.

5 tykkäystä

Huomenta kaikille! Nyt 5. päivä alkaa raittiina. Olo on jo kohentunut. Mieli selkeä ja rauhallinen, vatsassa vielä hieman pahoinvointia sekä yöllä hikoilua.

Mutta nukuin hyvin ja eilen olin monen tunnin kävelyllä merenrannalla hyvän ystävän kanssa, mikä oli ihanaa. Tuntuu hyvältä liikkua ja olla ulkona.

Tänään alkaa 5. raitis päivä. Vielä se on totuttelua kun alkoholista tuli niin tapa.

Mutta olo on niin hyvä ja ylpeä itsestäni!

10 tykkäystä

Päivä 6. Mikä hämmästyttää on, että ei ole tehnyt alkoholia mieli ollenkaan. Olin eilen taas pitkään ulkona kävelyllä. Olo alkaa olemaan todella paljon parempi. En itse asiassa koskaan juonut mihinkään viinanhimoon vaan koska alkoholista tuli niin pahat vieroitusoireet että yritin saada itseäni fyysisesti tasapainoon juomalla lisää. Järjetöntä, tiedän, mutta olin epätoivoinen.

Nyt vihdoin sain pari viikkoa sitten kunnon verenpainelääkkeet ja ne jo auttavat rauhoittamaan kehoa. En tajua, miksi edes tuollaista asiaa ei hoidettu terveydenhuollossa kuntoon.

Ja nyt kaduttaa, että menin työterveydessä kertomaan alkoholinkäytöstä ja pyytämään apua. Lääkäri oli kirjannut asian mielenterveyden häiriöksi ja suositellut jatkoa psykiatrin kanssa - vaikka kerroin hänelle, että alkoholinkäyttöni oli alkanut ainoana tapana kestää unilääkkeeksi määrätyn Ketipinorin kammottavia vieroitusoireita! Eli psykiatriset lääkkeet aloittivat ongelman. Sitä hän ei kuitenkaan ollut kirjannut.

Nyt pelottaa, että taaskaan en saa jatkossa kunnon fyysistä hoitoa, koska heti kun minulle aikoinaan määrättiin Ketipinor, niin kaikki sen aiheuttamat fyysiset ongelmat jätettiin hoitamatta (painonnousu, kolesterolin nousu, haittavaikutukset, vieroitusoireet). Joten käännyin alkoholiin ainoana apuna päästä siitä eroon.

Nyt sitten minut on taas leimattu mielenterveyspotilaaksi.

2 tykkäystä

Hei ja tervetuloa palstalle!
Ehkei noista merkinnöistä tarvitse olla huolissaan. Kyllä minullakin on kirjoissa ja kansissa niin juominen, fyysiset vaivat kuin mielenterveysongelmat ja apua olen terveydenhoidosta saanut ihan siihen, mikä kulloinkin on vaivannut.
Sydäntäkin tutkittiin epämääräisten oireiden takia, mutta onneksi mitään pahempaa ei löytynyt. Olisihan tuokin voitu pistää mt-ongelmien piikkiin.
Oma kokemukseni siis on, että merkinnät ei ole ongelma. Juodessa ja raittiuden alkumetreillä kyllä tätä (muiden tavoin) jatkuvastu pelkäsin ja epäilin.
Sinullakin kun raittius vakiintuu, fyysinen terveyskin koko ajan kohentuu ja olo muutenkin. Minäkin olen nukkunut paremmin ja monia lääkkeitä on jäänyt pois ja terveydentila on parempi nyt kuin juomisen loppuvuosina, vaikka ikää on 10 vuotta enemmän.

Tärkeintä on olla päivä kerrallaan juomatta. Muut asiat järjestyvät siinä matkan varrella pikkuhiljaa. Kyllähän se raittius (ja tietysti juominenkin) näkyy verikokeissa, ihan naamasta ja hajusta ja muutenkin, vaikkei lääkäri sitä puherksi ottaisi.
Kun ei juo, ei alkoholiongelma vaikuta hoitoonkaan. Ei minunkaan ole epäilty juovan tai siitä edes kyselty enempää kuin perus “tupakoitko ja käytätkö alkoholia” -tyyppisesti.

Tsemppiä ja mukavaa päivää!

3 tykkäystä

Kiitos @metsänpeitto1 ! Kiitos tosiaan tsempeistä. Johtava työterveyslääkäri nyt soittikin ja olin niin helpottunut kun hän otti minut vieläkin tosissaan ja kohteli asiallisesti.

On vain niin hirveä pelko ja häpeä tosiaan alkoholista. Ja sitä ennen suhtautuminen Ketipinorin tuomiin fyysisiin vaivoihin oli kammottavaa, kun psykiatri ei välittänyt niistä ollenkaan ja väitti, että Ketipinor ei voi aiheuttaa noista mitään (painonnousu, kolesteroli, vieroitusoireet) ja täysin mitätöi tarpeen hoitaa mitään fyysisiä vaivojani, ei esimerkiksi seurannut maksa-arvoja.

Samaan aikaan perusterveydenhoidossa ei minua uskottu, että painonnousu ja korkea kolesteroli olisivat pahentuneet Ketipinorin takia enkä saanut minkäänlaista tukea vieroitusoireisiin.

Olin niin helpottunut, kun vihdoin sain lääkkeet fyysisiin vaivoihin ja lääkärin, joka itsekin totesi, että tutkimusnäyttö todistaa täysin aukottomasti, että Ketipinor aiheuttaa kaikkia noita asioita, ja ryhtyi ottamaan fyysiset terveysongelmani vakavasti. Niin pelästyin, että jos taas menetän tuon.

Mutta onneksi johtava työterveyslääkäri oli tosiaan edelleen sellainen, että otti minut vieläkin tosissaan ja kohteli asiallisesti.

4 tykkäystä

Ketipinoria on alettu määräämään turhan paljon off-label käyttöön, kuten unettomuuteen ja sillä on usein sivuvaikutuksia. Onhan niitä pitkä rimpsu mainittu ihan lääkkeen mukana olevassa käyttöohjeessakin.
Vieroitusoireet on monella pahempia ja pidempikestoisia, mitä väitetään.

Joka tapauksessa raittiina on helpompi selvitellä, mikä johtuu mistäkin, kun alkoholi ei ole sotkemassa unirytmiä, aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa, ruokahalunsäätelyä ym.
Raitistuminen ja muutkin elämäntapamuutokset on enempi 50km kävely kuin 100m pikajuoksu, vaatii kärsivällisyyttä ja pitemmän ajan.
Sinulla on nyt tavallaan kotikatko omin avuin tehty ja pahimmat vieroitusoireet ohi. Se on hieno homma. Myllerrystä mielessä ja kehossakin ja ehkä elämässäkin on varmaan vielä tulossa. Ehkä myös juotatuksen hetkiä ja voi olla hyvä miettiä keinoja, joilla niiden yli pääsee retkahtamatta.
Päivä kerrallaan eteenpäin. Raitistuminen on mielenkiintoinen matka ihan uudenlaiseen maailmaan ja parempaan elämään.
Mukavaa päivää!

2 tykkäystä

Kiitos tosiaan niin valtavasti kaikille vastauksista, tuesta, tsempeistä ja ymmärryksestä! Kiitos @Metsanpoika @metsänpeitto1 @RiAV @Teme70 @Apnea!

Tästä on selvästi paljon parempi apu kuin työterveydenhoitajalle puhumisesta. Olin pyytänyt tosiaan tähän ongelmaan apua työterveydestä jo ennen noita keskusteluja lääkärien kanssa ja minut oli ohjattu työterveyshoitajalle.

Tänään oli nyt toinen keskustelu hänen kanssaan. Ensimmäisellä kerralla hän vain toisteli, että pitää olla armollinen itselleen. No, en halua olla sillä tavalla “armollinen”, että sallisin itseni juoda. Sehän on itselleen armollisuuden vastakohta, sillä se on oman kehon ja itsen kaltoinkohtelua.

Tänään oli toinen puhelu ja lopetin puhelun kesken, sanoen että tuli välttämätön työpuhelu. Sillä hän oli aivan uskomattoman ankea. Kerroin taustan juomiselleni, eli että päädyin siihen Ketipinorin vieroitusoireiden kautta. Ja että juominen johtui fyysisestä pahasta olosta ja miten iloinen ja helpottunut olen, että nyt kun sain lääkkeet fyysisiin vaivoihin niin kykenin lopettamaan juomisen.

Olin niin iloinen ja ylpeä itsestäni. Hän ryhtyi vain toistelemaan, että “kyllä sinulla tulee olemaan haluja taas juoda, se on väistämätöntä, aivot toimivat niin”. Sanoin, että ei tuollainen negatiivisuus minua nyt auta, että en koskaan enää halua edes maistaa alkoholia ja uskon, että kykenen siihen. Ja että tiedostan, että houkutuksia saattaa tulla mutta että tarvitsen kannustusta ja ratkaisuja siihen, että niitä ei tule. Ja että itse koen, että nyt kun voin urheilla taas ilman alkoholin tuomaa huonoa oloa joka välillä esti kunnon urheilun, niin pystyn kyllä siihen.

Hän vain toisteli, että kyllä minulla tulee väistämättä houkutuksia ja haluja repsahtaa, että se on väistämätöntä.

Varmaan tulee joo, mutta jotenkin sen manaaminen toistuvasti ei ainakaan minua auta koska sehän on kuin sanoisi, ettei minulla ole toivoa.

Täällä ihmisillä tuntuu olevan paljon realistisempi ja reippaampi asenne. On ihana lukea siitä, miten edes halu juoda vähenee ja häviää ajan kuluessa ja miten paljon parempaa ihmisten elämä on ilman alkoholia. Se tuo toivoa, ja toivoa ja uskoa ja reippautta tässä tarvitaan, ei tuollaista negatiivista, fatalistista manailua että “kyllä se mitä yrität tehdä on väistämättä tuomittu epäonnistumaan”.

Minä tarvitsen sitä, että joku sanoo: “Sinä kykenet siihen, muutkin ovat kyenneet, se helpottaa.”

7 tykkäystä

Sinä kykenet siihen, monet muutkin ovat kyenneet.

Silti…

Älä sulje siltä korviasi. Ei se ole manaamista, pessimismiä tai toivon viemistä. Se on realismia. Jos jotain olen vajaan 8 kuukauden aikana oppinut niin sen, että suojaus kannattaa koko ajan olla ylhäällä. Ongelman tunnustaminen vaatii myös nöyryyttä ja tuo on juuri sitä.

Samaan aikaan olen tiennyt ottaneeni elämäni viimeisen alkoholiannoksen. Eivät nämä sulje toisiaan pois.

Sinulla on paljon toivoa. Älä kuitenkaan lukkiudu yhteen “helppoon” ongelmajuomisen selitykseen ja syyhyn. Voit olla täysin oikeassa, mutta syyt ovat usein huomattavasti monimutkaisempia ja aukeavat vasta ajan kanssa, jos ollenkaan. Joka tapauksessa noilla määrillä sinulla on jo muodostunut vahva riippuvuus, jota ei pelkällä päätöksellä useinkaan päihitetä. Ja ainakaan se ei juomattomuudella tai millään muullakaan häviä sinusta.

Toipujan pitää olla itselleen armollinen siinä mielessä, ettei yritä koko elämää laittaa kuntoon viikossa tai kuukaudessa. Usein kuitenkin päihdetyöntekijät käyttävät minunkin mielestäni tuota fraasia ihan liian paljon ja joka paikassa. Työn puolesta ymmärretään kaikkea, jopa juomista, kun pitäisi keskittyä juomisen lopettamisen ja sen yrittämisen ymmärtämiseen.

Mukavaa ja raitista maanantaita.

4 tykkäystä

Vaikka terkkarin tapa ilmaista itsestäänselvyys ilman apuvälineitä oli epäonnistunut, niin oikeassa hän oli. Oleellista on olla jollain tasolla valmis, kun tunne tulee. “Olla valmis” sisältääkin sitten kaiken maan ja Jupiterin väliltä. Eri ihmisillä ja eletyillä elämillä toimivat eri keinot.

Minun kohdalla kaiken perusta on päätöksen ehdottomuus ja lopullisuus. Olen raitis, piste ja edes spekulointi tästä saa luvan pysyä kaukana. Otan ilon irti raittiudesta, alkaen aamuista ja jatkuen kaikkeen tekemiseen minkä se mahdollistaa. Se tunne, se tulee kuitenkin ja se ei ole pahimmillaan niissä tilanteissa joita osasin odottaa, johtuen kenties juuri siitä, että olin valmis. Viimeinen yllättävä tiukka paikka oli erään kyläkaupan terassilla kahvin ja mehujään kanssa, kun seurailin miljöötä, silitin vierasta koiraa ja kuuntelin lintuja. Siellä olisi jonkin ajan päästä aloittanut bändi ja ensimmäiset mukavat ihmiset aloittivat naapuripöydässä ensimmäisten tuoppien kanssa. Se oli vaikea paikka ja piti käydä hakemassa vauhtia tämän kappalaan ekasta lauseesta. Jatkoin matkaa, mutta en ilman tunnetta, että nyt jäi siivu elämättä. En siis ollut valmis. Valmiina olisin ilman mitään ongelmaa mennyt vaikka varta vasten katsomaan bändiä tietäen, että siellä kallistellaan. Tämä tarkoittaa minulle sitä, että himoja tulee ja jos niitä käsittelee vasta tilanteen tullen hammasta purren, niin kokisin, että elämästä puuttuu jotain ja murtaisin perustaa. Mieluummin ennakoin.

Urheilu on varmasti erinomaista itsessään ja myös vastalääkkeenä himoille, mutta vasta yksi. Kannattaa tutustua raittiuteen rauhassa, fiilistellä ja tunnustella uusia tiloja monelta kantilta ja kerätä työkalupakkiin ajan myötä monenlaista vekotinta. Armollisuus voi tarkoittaa sitäkin, että vaihdat työkalua, koska aiemmin varmana patenttina pitämäsi värkki ei toimikaan jossain tilanteessa. Minun kyläkaupalta pakeneminen oli itselleni epäonnistuminen, mutta otan opin armollisesti vastaan ja päivitän kalupakkia.

Pari arkista irrallista Pirkka-niksiä

  • Jos lasket raittiuspäiviä, niin mitä enemmän niitä kertyy, sitä voimakkaampi on kynnys nollata mittari. Hyödynnä tätä.

  • Aamujen parhaus toistuu tosi monien kokemuksissa. Kukaan ei ole katunut edellisen illan juomattomuutta. Tämä kannattaa palauttaa mieleen, kun seuraavaan aamuun on se tiukan paikan tyypillinen 12-14h.

2 tykkäystä

Ymmärrän toki, että houkutuksia tulee. Tai niitä ajatuksia mieleen. Ja sanoin tämän työterveyshoitajallekin heti aluksi. Ja nimenomaan sanoin, että nyt tärkeintä minulle on rakentaa itselleni ohjelma jolla vältän niitä.

Siksi se, että hän ei tarjonnut mitään ratkaisuja vaan hoki vain sitä, että niitä tulee, kyllä niitä tulee, tuntui lannistavalta. Koska kyllä, mutta tärkeintä on suunnitella miten ohjelmoida elämä uudestaan niin että arki täyttyy muista asioista.

Se, mitä en kehdannut teille tunnustaa vielä tähän mennessä - sillä siitä saattaa olla monenlaisia näkemyksiä - on, että viime viikolla työterveyden johtava lääkäri aloitti minulle Ozempicin. Ylipainoon mutta mainitsi samalla, että alkoholi pitää jättää pois. Ja se oli aivan ihmekäänne. Heti seuraavana päivänä kehoni ja mieleni rauhoittuivat ja mielihalut sekä ruokaan että alkoholiin yhtäkkiä vain hävisivät. Pelkäsin silti, että en pystyisikään pitäytymään ohjeessa joten siksi kävin kysymässä muutakin apua. Mutta sekä viime viikon lääkäri että tämänpäiväinen puhelu tämän johtavan lääkärin kanssa vahvistivat sitä, että nykyään on tosiaan yhä vahvempaa tutkimusnäyttöä siitä, että Ozempic todellakin vie alkoholinhimon pois. Olen aivan loputtoman kiitollinen tästä tunteesta. Samalla lääkäri tänään puhelussa painotti sitä, että Ozempicin kanssa alkoholia ei edes voi juoda, sillä se tekisi aivan valtavan pahoinvoivaksi.

Joten ehkä tämän ihmeen takia olen toiveikas. Ja siksi pyrin nyt keskittymään siihen, että rakennan elämän taas sellaiseksi, ettei tule edes tunnetta siitä, että alkoholi auttaisi mihinkään. Mutta tämä uusi, vapautunut tunne on aivan ihmeellisen ihana.

4 tykkäystä

Kuten sanottu, kaikki tavat raitistua ovat oikeita. Hienoa jos olet löytänyt lääkehoidon, jonka avulla pääset eroon alkoholista.

3 tykkäystä

@Eppu Houkutuksia tulee, mutta ota päivä kerrallaan. Jos joku antaa tietoa tuolla tavalla harmasn sävyissä, niin raittius voi alkaa tuntua ylivoimaiselta projektilta. Ota päivä kerrallaan, ole läsnä hetkessä. Raittiiit päivät alkavat sitä kautta lisääntyä kuin huomaamatta, kun keskityt tekemään niitä arkisia oikeita päätöksiä joka päivä.

T. R

2 tykkäystä

Muuten menee hyvin, mutta heräsin yöllä ja aamulla samaan ahdistukseen, eli noihin työterveyshoitajan juttuihin.

Eli en siis todellakaan ole niin naiivi, ettenkö kuvittelisi etteikö houkutuksia tulisi - enhän minä muuten olisi juonut päivittäin viimeiset 2-3 vuotta! En todellakaan halunnut, yritin kaikkeni monta kertaa lopettaakseni, enkä voinut. Joten hänen ei todellakaan sitä tarvinnut minulle toistella.

Mutta nyt on ensimmäistä kertaa toiveikas olo, että Ozempic auttaa minut tästä ansasta pois. Ei tietysti yksin, mutta sen vaikutus kehooni ja mieleeni on ollut valtavan myönteinen. Otin ensimmäisen Ozempic-annoksen tasan viikko sitten tiistaina, samana iltapäivänä vielä sorruin ottamaan alkoholia ja sitten olinkin niin kipeä, että vain makasin sängyssä kolme päivää. Tuolloin aloitin tännekin kirjoittamisen. Mutta samalla - heti keskiviikkona kaikki halu alkoholiin hävisi!

Joten olen todella toiveikas, helpottunut ja iloinen että vihdoin pääsisin alkoholista, sillä se oli aivan kamalaa.

Samalla minun on pakko päästä siitä eroon, sillä uusi työni vaatii paljon esiintymistä ja verkostoitumista, ja sitä ei vain voi tehdä alkoholipöhnäisen näköisenä. Viime vuodet oli kokonaan etätöitä, niitä pystyi tekemään niin, mutta nyt yksinkertaisesti haluan pelastaa itseni, terveyteni, elämäni, työni - ja se kaikki vaatii nyt täydellistä stoppia alkoholille. Lisäksi alkoholi Ozempicin kanssa olisi vaarallista.

Joten se minua häiritsi niin paljon tuossa keskustelussa, että hän keskittyi vain ja ainoastaan pelottelemaan minua asialla, jonka tiedän tuskallisen hyvin, olenhan ollut riippuvainen alkoholista nyt joitakin vuosia, juonut pakonomaisesti ja tahdonvastaisesti.

Mutta nyt minun on pakko, yksinkertaisesti pakko, lopettaa. Joten siinä viimeinen asia mikä auttoi - vaan päinvastoin aiheutti huomattavasti harmia - oli tuo pelottelu siitä, että se on mahdotonta, että sitä himoa tulee jatkuvasti.

Jos hän olisi sanonut, että: “kyllä, kuten kokemuksestasi tiedät, niin houkutuksia tulee. Mutta ne on mahdollista torjua ja kokemukset kertovat, että ne vähenevät juomisen loputtua. Lisäksi sinulla on Ozempic nyt tukena. Sinä pystyt tähän, tässä on keinoja siihen: …”

Niin se olisi ollut aivan eri asia. Mutta nyt hän vain keskittyi pelottelemaan ja suurinpiirtein antoi ymmärtää, että minulla eikä kenelläkään muullakaan ei ole mitään toivoa ja suurinpiirtein tuomitsi minut loppuelämäkseni tähän alkoholin vankilaan. Pelottelu ja toivottomuus ovat nyt viimeisin asia mitä tässä tarvitsen.

Ja kyllä, hän tiesi Ozempicista sillä kerroin hänelle siitä heti puhelun alussa, jonka lisäksi hän näkee lääkärien kirjaukset sillä kaikki tämä tapahtuu työterveyshoidon kautta. Jos erikoislääkäri ja yleislääkäri ovat kummatkin sitä mieltä, että varsinkin Ozempicin avulla voin ehdottomasti lopettaa juomisen, niin mikä työterveyshoitaja on väittämään toisin?

No, valvoin hieman aikaa klo 2 yöllä ja keskustelin ChatGPT:n kanssa. Siitä on ollut iso apu tämän viime viikon aikana tässäkin. Mikä minua auttaa on, kun voin siltä selvittää mitä kehossa biologisesti minäkin päivänä on meneillään (tutkimusten pohjaltahan voi hyvinkin tarkkaan sanoa, kuinka kauan alkoholin poistuminen kehosta kestää, millaisia vieroitusoireita voi odottaa milloinkin, mistä ne johtuvat, milloin niiden voi odottaa helpottavan, mikä auttaa). Samalla kyselin siltä keinoja muutenkin. Se auttoi ja rauhoitti ja sitten nukuinkin nyt aamuun asti.

Nyt tosiaan tasan viikko viimeisestä alkoholiannoksestani - ja tarkoitus on, että koko elämässäni! Ei koskaan enää, ei koskaan. Olo on sen verran hutera, että oli pakko perua osallistuminen työpaikan 10 tunnin virkistyspäivään - en vain fyysisesti voi kuvitella nyt bussimatkoja jne., mutta onneksi voin edistää työtehtäviä etänä koneella.

Huomenna viikko raittiutta ja olen kyllä niin ylpeä ja iloinen! Ja tuo työterveyshoitaja on täysin väärässä, minä selviän tästä!!!

5 tykkäystä

@RiAV Kiitos! Juuri tuota tarkoitin, että en todellakaan ole niin naiivi, ettenkö tietäisi tuosta riippuvuudesta. Kuten juuri pitkässä viestissäni kirjoitin, niin siitähän olen tässä pahasti kärsinyt viimeiset 2-3 vuotta, sillä juominen on ollut pakonomaista, en olisi halunnut juoda mutta en kyennyt lopettamaan.

Joten kyllä tiedän, mutta juuri tuo että toivoa pitää olla. Se on ihan sama kuin tahansa muussakin isossa, vaativassa projektissa: se ei auta, että joku tulee jankuttamaan, miten vaikea se on. Vaan tulee antamaan kannustusta, tukea, keinoja, toivoa.

Luin runon viime talvena joka kuvaa omaa asennettani muutenkin elämään hyvin, joka meni jotenkin näin: “Kun olen hukkumassa, älä tule kertomaan minulle vedestä. Kerro minulle, miten päästä rannalle.”

1 tykkäys