@RiAV Kiitos! Juuri tuota tarkoitin, että en todellakaan ole niin naiivi, ettenkö tietäisi tuosta riippuvuudesta. Kuten juuri pitkässä viestissäni kirjoitin, niin siitähän olen tässä pahasti kärsinyt viimeiset 2-3 vuotta, sillä juominen on ollut pakonomaista, en olisi halunnut juoda mutta en kyennyt lopettamaan.
Joten kyllä tiedän, mutta juuri tuo että toivoa pitää olla. Se on ihan sama kuin tahansa muussakin isossa, vaativassa projektissa: se ei auta, että joku tulee jankuttamaan, miten vaikea se on. Vaan tulee antamaan kannustusta, tukea, keinoja, toivoa.
Luin runon viime talvena joka kuvaa omaa asennettani muutenkin elämään hyvin, joka meni jotenkin näin: “Kun olen hukkumassa, älä tule kertomaan minulle vedestä. Kerro minulle, miten päästä rannalle.”
Ozempic tosiaan vie alkoholinhimon tehokkaasti, ja kun tietää miten kipeäksi siitä tulisi niin ei tee mieli. Mutta samalla sitä melkein kaipaa sitä ajatusten turruttamista. Varsinkin nyt kun pahimmat vieroitusoireet alkavat olla ohi niin sitä on vähän hukassa.
Vaikeinta on ehkä nyt häpeä joka työterveyden kanssa toimimisesta tulee. Nyt kyselevät alkoholinkäytöstäni joka keskustelussa. Mikä tietysti hyvä mutta että hävettää ja harmittaa että olen toiminut niin, eli juonut, että heidän pitää siitä edes kysellä. Ja ei siis kyse mistään varoituksista tms. vaan ihan vain kun on uusi työsuhde niin siellä on ties mitä elämäntapavalmennuksia ja nyt jokaisessa kyselevät alkoholinkäytöstä. Kehuvat kyllä sitä että olen lopettanut mutta silti hävettää. Tosin kyselevät kyllä jatkuvasti myös liikunnasta, ruokavaliosta, seuraavat painoa, kyselevät ihmissuhteistani yms.
Eikö olekkin merkillistä että terveydenhuollon ammattilaiset yrittävät kysellä miten voisivat mahdollisesti auttaa terveyden huoltosi edistämiseksi. Ja kaiken lisäksi vielä silloin kun menet käymään heidän luonaan!?
@ait0lainen Oliko tarpeen olla ilkeä? Luotin tähän forumiin koska keskustelut vaikuttivat pysyvän asiallisina. Näköjään ei.
Ethän sinä tiedä tilannettani, mitä minulla on takana tai mitään minusta. Eikö täällä ollut tarkoitus olla asiallinen ja kohtelias, niin ainakin säännöissä sanotaan.
Kyllä, kun muistutuksia eri valmennuksista tulee vähintään yksi päivässä ja työterveys haluaa monitoroida jopa yksityiselämäni ihmissuhteiden yksityiskohtia, niin se alkaa tuntua liialliselta.
Ja ei, eiväthän he minun terveydestäni välitä, ei heille siitä makseta. Vaan sen optimoimisesta, että työkykyni on maksimaalinen. Ja ei, enhän minä heitä mene tapaamaan vaan työterveys on osa työsuhdetta. Hieno etu tietysti josta olen kiitollinen mutta alkaa mennä tuo päivittäinen valmennus jokaisesta arkeni minuutista vain vähän överiksi ja suorittamisen puolelle.
Ja kyllä, on täysin rationaalista olla huolissaan siitä, että tunnustin alkoholinkäytön työterveydelle. Monesta syystä.
Joten ilmeisesti se helpotti sinun oloasi että sait ilkeillä vieraalle ihmiselle netissä, mutta asiallista se ei ollut.
Tykkäsin jo aiemmin tuosta @ait0lainen kommentista. En pitänyt sitä ilkeilynä tai epäasiallisena, vaan pilke silmäkulmassa tehtynä vähän ironisena kommenttina.
Ei vertaistuen tarvitse olla pelkkää myötäkarvaa eikä yksi kommenti toisaalta määritä koko foorumia. Kun olen täältä hakenut tukea raittiuspolulleni, olen huomannut sen, että monelle meistä alkoholisteista alussa kelpaisi vain sellainen apu, joka näkee asiat juuri omasta näkövinkkelistä.
Se on täysin ymmärrettävä, mutta sinällään hassu lähtökohta, kun miettii, millaiseen tilanteeseen se oma näkövinkkeli on päätynyt.
Ei kukaan täällä tietenkään voi tietää tilannettasi. Eikä absoluuttisen oikeita tapoja näissä kinkereissä ole. Mutta oman kokemukseni mukaan ilman itsereflektiota toipumisennuste ei ole kovin hyvä.
EDIT - sellainen tuli mieleen, että yksittäisen kommentoijan saa hiljennettyä, jos siltä tuntuu.
Joo eppu ei kannata heti lyödä hanskoha tiskiin palstan suhteen. Yhteisö tämä on siinä kuin muutkin, on eri mielipiteitä, näkemyksiä ja tapoja kommunikoida. Onhan ihan samaa ystävien keskenkin tai perheessä.
Vaivan luonteeseen kuuluu tietty herkkähipiäisyys ja saatetaan kimmastua pienestä. Jälkeenpäin saattaa nähdä asiat toisessa valossa. Se vähän niinkuin kuuluu toipumisprosessiin, siis että ajattelu pikkuhiljaa muuttuu.
Nythän on hyvä, että saat apua ja tilanteesi siellä työterveydessä kartoitetaan kokonaisuutena. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun iihminen on kokonaisuus. Onnenpotku oikeastaan juuri nyt, jos siltä kantilta ajattelee; uusi työpaikka, niin on helpompi aloittaa jotenkin alusta.
isosti Onnea 
