Nyt on hyvä aika lopettaa...

Löysin tämän sivuston sattumalta ja luettuani muiden kirjoituksia tunne että täältä voin saada apua ja tukea lopettamiseeni.
Olen 43-vuotias nainen, ja olen juonut nyt noin 5 vuotta joka ilta pullon viiniä. Nyt tuntuu että toleranssi on kasvanut ja se yksi pullo ei enään ritä, ei ainakaan viikonloppuisin kun voi alkaa juomisen jo päivällä…
Tämähän ei ole kohtuukäyttöä enää, ja valitettavasti hoikasta ja sosiaalisesta naisesta on tullut keskivartalolihava ja epäsosiaalinen, enhän voi mennä mihinkään autolla iltaisin… En käy baareissa ja juon vain kotona, mieheni ei tiedä mitä määriä minä juon, huomaa vain että kaikki ei ole hyvin. Joskus hän kyllä on huomauttanut viininkäytöstä jos pullo on ollut esillä, mutta muuten olen onnistunut kätkemään juomisen. Mieheni lopetti juomisen kokonaan kaksi vuotta sitten (kävi Ruotsissa katkaisuhoidossa) ja nyt minäkin haluan lopettaa.
Olen nyt ollut juomatta tiistaista lähtien, ja olo on pirteä, nukun hyvin ja olen energinen mutta illat ovat vaikeita.
Miten te olette selättäneen sen viinanhimon joka tulee, ja kuinka kauan sitä kestää ennekuin olo tuntuu normaalilta taas? Koirat saavat ainakin lenkkeillä kunnolla nyt iltaisin, mutta olo on niin levoton… mitään lääkkeitä en ota, paitsi unilääkkeitä.
Joten nyt se alkaa, uusi elämä ilman päihteitä ja toivottavasti kilotkin karisee siinä sivussa…

Levottomuus menee aikanaan ohi. Kävelemällä se lähti itseltäni, parissa viikossa pahimmat olot. Sulla kuitenkin on ollut maltillisia nuo määrät, joten varsinaisia fyysisiä vieroitusoireita tuskin on.

Kiitos vastauksesta. Juuri nyt tuntuu siltä että tämä voisi onnistua, mutta tiedän että parin päivän päästä alan keksimään tekosyitä jotta voisin ostaa ainakin yhden viinipullon… Jotenkin kaikki tuntuu vai tyhjältä jos ei saa juoda ollenkan…vähän sama olo kun lopetin polttamisen vuosi sitten, tuntui kuin paras kaveri olisi poissa.
Ihanaa viikonloppua kaikille, minun ensimmäinen raitis viikonloppuni moneen vuoteen!

Itselläni lähti kilojakin, yht. noin 20 lopettamisen jälkeen. Osasyynä alkoholista saadun energian määrän osittainen pois jäänti (osittain korvasin syömisillä), osasyy levottomuuden poistoon käyttämäni liikunta. Olisiko hoikempi olemus yksi houkutin alkoholittomaan elämään? Tuo, ettei käytetty määrä enää riitä, ja enemmän pitäisi ottaa, ja että mihinkään ei voi lähteä, kun on aina promilleissa, on kovin tuttua kuultavaa. Nyt on käsittämättömän vapaa, kun lähisiwalla käytiäkään saati muita mnemisiä ei tarvitse suunnitella vuorokautta etukäteen.

Tervetuloa.

kirjoitit että tuntuu kuin paras kaveri jäis pois elämästä. Totuushan on kuitenkin se että alkoholi on ehdottomasti surkein ja epäluotettavin kaveri mitä voi olla. Se käyttää meitä hyväksi ja dominoi elämäämme vähääkään siitä piittaamatta ja on jopa valmis riistämään henkemme ihan tuosta vain jotta sais tahtonsa läpi. Parasta mitä itselesi voit tehdä on se että irtaudut alkoholista, koska olet ihan selvästi jo sen vietävänä. Ota elämäsi takaisin omaan hallintaasi jotta voit nauttia siitä.

Helppoahan alkoholista irtautuminen ei välttämättä ole, koska se pitää kynsin hampain kiinni saavutetusta valta asemastaan. Onneksi tehtävä ei kuitenkaan ole mahdoton, mutta kyllä se vaatii kehittymistä ihmisenä monelta kantilta.

Hitsi kun laitatte niin hankalia nimimerkkejä…
mutta siis tervetuloa 67 palstalle. :stuck_out_tongue:
Vinkkejä tuohon oloon taitaa löytyä näistä ketjuista pilvin pimein. Viinan himosta puhutaan paljon esim. Wikan ketjussa. Erilaiset avut ja tuet vilahtelee monissakin ketjuissa. Hyvän päätöksen olet tehnyt. Rehellisyyttä, nöyryyttä ja rohkeutta matkallesi. :stuck_out_tongue:

Kiitos. Nöyrältä minusta kyllä tuntuu kun luen muiden viestejä. Miten paljon meitä on jotka olemme päästäneet itsemme tähän tilaan, huomaamatta tai tahallaan. Minä olen ihan tahallaan ja tietoisesti juonut joka ilta “pahaan oloon”, yksinäisyyteen, tai muuten vaan vitutukseen. Nyt pitää yrittää löytää keinot pois siitä ilman viiniä.
Rehellinen uskallan olla täällä nimettömänä, ystäväni, sukulaiset ja työkaverit eivät uskoisi minusta että olen juoppo, on kulissit sen verran kunnossa…Nöyränä ja kiitollisen otan vastaan muiden kokemuksia ja yritän ottaa oppia niistä.

.

Viikonloppu takana ilman juomista - olo tuntuu hyvältä ja olen ylpeä itsestäni. Vaikka kyllä se juominen oli mielessä 24/7 - piti vain keksiä muuta tekemistä koko ajan. Tunne olevani jotenkin kaiken “yläpuolella”, kuin tarkkailisin itseäni ulkoapäin kokoajan.Ihanaa kun unikin tulee hyvin ja aamulla on pirteä eikä pöhöttynyt ja krapulassa…:wink: Aamuisin näytän jopa “ihan hyvältä”.

Nyt viikolla on helpompaa taas kun on töissä päivisin - illalla pitää tehdä pitkiä lenkkejä ettei ehdi miettimään liikaa.
En minä tiedä vielä jos olen lopettanut juomista, mietin että jos olen vielä viikon juomatta niin ehkä pääsiäisenä voisi ruuan kanssa ottaa vähän… vieraita on tulossa ja heille on kuitenkin tarjottava viiniä ruuan kanssa. pelkään vain että juominen jatkuu sitten pääsiäisen jälkeenkin…
Miksi pitää olla niin tyhmä että tekee sellaista mikä saa voimaan huonosti? Nyt minä tunne oloni hyväksi, miksi sitten miettiä ja suunnitella milloin juoda seuraavan kerran kun se ei tee hyvää minulle?

Löysin mieheni vanhat Antabus-tabletit ja niitä otan nyt 1 kpl/vrk - ihan varmuuden vuoksi vain.

Huomenta 67,
kuulostaa siltä, että prosessi on vielä vaiheessa, jossa mietitään lopettamisen ja juomisen välillä. Kun halu/tarve lopettaa juominen on tarpeeksi vahva, juomatta oleminen ei vaadi hirveästi sinnittelyä, eikä siihen mahdu pääsiäisjuomisen suunnittelua.
Sinulle on kuitenkin selkeästi tieto siitä mitä tapahtuu, jos juot. Se jatkuu ja se saa sinut voimaan huonosti.
Nyt niskapers otteella vahvistamaan raitistumisen halua. Ajattele loppuun jokainen juomisen haluun liittyvä ajatus. Mieti mitä se todella tarkoittaa, jos joisit, mieti sinne loppuun asti. Tyhjyyttä, epäónnistumista, henkistä pahoinvointia, morkkista jne.
raitistumisen halua voi vahvistaa täällä, mutta livetarinat ja livetuki on kyllä tehokkaampia ja niistä voisi olla sinullekkin apua, saisit samalla omat antabuksetkin.
Tartu siihen idullaan olevaan ratistumisen haluun. Vaali, kasvata ja paisuta sitä. Liitä siihen positiivisa mielikuvia, palkitse ja kehu itseäsi päivittäin. Syö hyvin ja säännöllisesti, tee itsellesi hyviä asioita. :smiley:

Huomenta 67,

Tervetuloa tänne vertaistesi joukkoon :slight_smile:. Taisit saada heti lempinimen, minuakin kutsutaan Askeleeksi.
Meillä monella, varsinkin naisilla on aika lailla samanlainen historia alkoholin suhteen. Kerron lyhyesti omani ja miten olen tässä nyt kirjoittelemassa selvin päin aamupäivällä sinulle. En aloita eka ryypystä vaan siitä miten juominen lähti käsistä.
Opiskeluaikojen loppupuolella minulla oli jo kaksi lasta. Kävin jo välillä töissä, oli viikonlopun päivystyksiä sun muita ja aloin ottamaan vain pari siideriä nukkuakseni. Valmistuttuani varsin pian aloin ottamaan pullon keskaria raskaan työpäivän jälkeen rentoutuakseni. Tuli työhön liittyviä tilaisuuksia, joissa alkoholia oli tarjolla aina. Huomasin, että rentouduin ja jännitystilani helpottui. Myös kotiin piti saada alkuun pullo viiniä perjantai-illaksi, varjolla miehen kanssa nautiskellaan kauniisti ja rentoudutaan. Pullo viiniä muuttui pikkuhiljaa siihen, että tarvitsin olutta/siideriä ja sittemmin viiniä myös viikolla. Pari päivää meni ilman, sitten oli pakko saada lisää. Join salaa, pulloja kertyi milloin minnekin alkoholistille tyyppipaikkoihin. Join tilaisuuksissa yhä enemmän, liikaa,mokailin. Lopussa join ainakin joka toinen päivä. Öisin heräilin morkkiksiin, painajaisiin. Tiesin, että olin alkoholisti, että alkoholi oli saanut minusta voiton. Sitkeästi tappelin vastaan ainakin pari vuotta. Päätin harrastaa kaikenlaista, siivosin kuin hullu, tein koko ajan jotakin. Käväisin AA:ssa, join sitten vielä puolitoista vuotta. Määrät lisääntyivät pikkuhiljaa.
Pohja tuli tammikuussa 2003 kun join itseni kolmen kuukauden raittiuden jälkeen (olin mennyt AA:n loppuvuodesta 2002 oikein tosissani) tädin jäämistöä siivotessa pullon konjakkia suoraan pullon suusta (kun olin löytänyt baarikaapin), sammuin, heräsin oksennusten seasta. Olin ollut kuolla alkoholimyrkytykseen. Omat voimat ei enää riittäneet.

Aloitin uudelleen AA:ssa, luin tietoa alkoholismista (nykyisin on paljon enemmän tarjolla kirjallisuutta). Päätin, että etsin uuden tien ulos ahdistuksista, peloista, väsymyksestä, mistä tahansa syystä jotka olivat ohjanneet ajatuksiani sitä ennen aina automaattisesti juomaan. Soitin AA-ihmisille, kävin palavereissa. Alkuun ahdistusoireet olivat valtavia ja tuntui ettei tämä mene ikinä ohi. En saanut aikaan paljon mitään. Toisaalta ilo ja helpotus siitä, että olin herännyt selvänä uuteen aamuun auttoi eteen päin, päivän kerrallaan. Asiat alkoivat järjestyä pikkuhiljaa, fyysiset viekkarit ja henkinen riippuvuus alkoholista helpotti ja sitten poistui kokonaan.

Tällä palstalla on sanottu monesti ne tärkeät asiat, jotka auttavat lopettamaan: rehellisyys sen edessä, että alkoholi on voittanut, nöyryys, halu lopettaa juominen tuli mitä tuli. Hyvää on tulossa. Teitä raittiuteen on useanlaisia, kuulostele ja etsi omasi. Viinanhimoja tulee varmasti, mutta niistä voi päästä yli, aina päivä ja hetki kerrallaan.
Voimia ja rohkeutta uudelle tielle :slight_smile:
ps. paino putosi 15 kg itsekseen vuoden aikana. Usean kuukauden ajan join kevytkokista noin litran päivässä. Jotain juomista kun oli pakko saada. Ilmeisesti aika tyypillinen juttu toipumisprosessissa.

Tervetuloa vaan joukkoon 67,
Hienoa, että olet saanut alun raittiudelle, kyllä se kannattaa. Sinulla on vielä elämä järjestyksessä
ja sen saa epäjärjestykseen hyvin äkkiä jatkamalla juomista. Mielestäni sinulla on hieno tilanne,
kun puolisosi ei juo, uskoisin senkin olevan avuksi raittiilla linjalla. Ja eikö ole ihanaa kun aamulla
katsoo peiliin ja voi todeta “näytän ihan hyvältä”.
Itse olen syönyt antabuksia viime heinäkuusta saakka ja voin pienen varoituksen sanoa ettei kannata
alkoholia niiden kanssa nauttia. Puhun omasta kokemuksesta. Tulin kasvoiltani ja kaulasta aivan
punaiseksi, sydän jyskytti kuin mikäkin, päässä kohisi ja todella paha oksettava olo. Sellaiset olotilat,
kun oli tarve antabuksesta huolimatta juoda. Sellainen kokemus.
Tunnistan hyvin tuon “vähän” salaa juomisen ja kuinka salakavalasti se viekään sitten mielen
mennessään ja odottaa koska pääsi töistä kotiin, että saa korkata viinipullon. Loppuaikoina se olikin
sitten minttuviinaa suoraan pullon suusta. Pahemmaksi alkoholin käyttöni meni koko ajan vaikka kuinka
yritin kohtuukäyttöä tai olla käyttämättä.
Nyt ajatusmaailma on se, että juominen ei sovi minulle. Haluan elää raitista elämää.
Painokin on pudonnut kummasti, kun ajattelin sen putoavan pitkällä aika välillä eikä heti nyt.

Mutta voimia kovasti toivottaen raittiuden tiellesi.

Tuntuu hyvältä saada kirjoittaa tänne. Kukaaan ei tuomitse ja tiedän että kaikki ovat olleet samassa jamassa, se auttaa se tieto jo että te olette voineet lopettaa, kyllähän minäkin sitten voin!
Yksi syy miksi minä juuri nyt haluan lopettaa, että yritän laihduttaa ja harkitsin jo vakavissani että rupeaisin juomaan vain vodkaa, jostain syystä se tuntuisi vähäkalorisemmalta kuin punaviini (tuskin totta) ja sitä ei tarvitsisi juoda pullotolkulla…eikä värjäisi hampaita ym. Olisi myös helpompaa juoda sitä salaa (tämähän on vain vettä ja sitruunamehua).
Siis mitä tekosyitä sitä keksiikään! Minusta voi helposti tulla samanlainen kuin isästäni joka piilotteli viinapulloja autotalliin, saunaan jne. you name it. Ihan kuin en olisi oppinut mitään siitä että oma isä oli juoppo (kuoli 42-vuotiaana sydänkohtaukseen).
Kiitos vastauksista ja tuesta, se auttaa ihan oikeasti. Tuntuu vain oudolta purkaa tunteita tästä asiasta kun en koskaan ole kellekkään myöntänyt olevani alkoholisti - vain nyt itselleni.

Loppujen lopuksi se tuomitseminen on omatoimista, kun itseämme haluamme syyllistää, vähätellä ja näin ollen kuulemmekin juuri niitä juttuja, ihan kuin kaikki puhuisi ja ajattelisi meistä jotain negatiivista.

Raitistuminen on lopulta aivan helppo juttu, mutta siihen oivaltamiseen minulta meni muutamakymmenen vuotta juodessa. Oi sitä itsekritiikin, häpeän, syyllistämisen ja pelkojen määrää mitä elämässäni oli tuolloin. Jonnekin ne on kaikki kuitenkin hävinneet raitistumisen myötä.

Kaikilla on mahdollisuus raitistua, jos on tarpeeksi halua. Voimia, rohkeutta ja avointa mieltä sinullekin, jotta saat sen mitä tarvitset.

Paska! Kylläpä on kiukkuinen ja inhottava olo tänään. Tiuskin jopa työkavereille ja autossa töihin tullessa kävin kovia keskusteluja itseni kanssa eilisiltaisestä - muka epäoikeudenmukaisesta- pelistä työkavereitten kanssa. Mikä minua oikein riivaa? Tuntuu että voisin haastaa ritta kaikkien kanssa tänään… taitaa olla paras että pysyn huoneessani tänään ja teen työni puhumatta kenellekkään…
Shit, shit, shit…!!! Mutta EN aio juoda illalla kuitenkaan!!! Vaikka tekis mieli…:frowning:

Huomenta,
alkoholin käyttösi oli päivittäistä. Ärtyisyys ja pinna kireällä olo ovat vieroitusoireita hermomyrkystä eli alkoholista. Lisää liikuntaa ja ulkoilua iltoihisi ja mahdollisesti myös aamuihin. Pahin ärtsyily helpottaa kyllä nopeasti. :smiley:

Huomenta 67

Sulla on 1vk takana.Vaikka persaus edellä ensimmäinen 1kk.Sitten alkaa ajatukset kirkastua.Minusta hyvin nukkuminen on kaiken A ja O;levänneenä tekee järkeviä päätöksiä. Toistele vaikka mielessä “nyt tämä yksi päivä raittiina”.
Aamulla kun silmät aukaiset sano,“ihanaa,mulla ei ole krapulaa” :smiley: .Aamut kannattaa ottaa rauhallisesti,ei kiireellä lähtöjä.

Kyllä se siitä.

Kiitos - kyllähän se siitä.
Todellakin olen iloinen joka aamu kun herään ilman päänsärkyä ja pientä krapulaa, joskus pahimpina aamuina en edes viitsinyt herätä kellonsoittoon vaan siirsin nousemista tunnilla eteenpäin. Kaikki tuntuu oikeastaan hyvältä, paitsi pientä tyhjyyttä on havaittavissa… Ehkä vaikeinta minulle on se että yritän selvitä tästä yksin, en voi puhua kenenkään kanssa tästä koska kukaan ei ole tiennyt miten minulla on ollut. AA:han en mene, tämä on sen verran pieni kaupunki että täällä kaikki tuntevat toisensa. Jotenkin pitää vain yksin yrittää päästä pahimman yli, ja sitten ehkä helpottaa.
Tänne kirjoittaminen auttaa ja muiden kokemuksista lukeminen helpottaa omaa tustaa.
Kiitos!

Sama vika Rahikaisella, että eipä noita oikein ollut, kelle tuntojaan purkaa. Yhden ryyppykaverini kanssa yhden koirankusetusreissun verran pohdin ääneen, mutta muutoin en kauheasti ole melua pitänyt. Kun suurimmaksi osaksi ryyppäilin itsekseni ja salaa, ei edes puolisoni vieläkään varmaan arvaa määriä, vaikka kyllä tiesi että pullot tyhjenee. Pienellä paikkakunnalla on tuo AA:han menon kynnys aika korkea, edes työterveyshuollossa en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. Yksin oot sinä ihminen… Mutta tämä on ollut minulle se pelastava paikka. Kirjoittaminen ei varmaan kaikille sovi, mutta osalle meistä luontevasti, jos muutenkin on tottunut kirjoittamalla ilmaisemaan asioita. Pidän myös siitä, että nämä kirjäävät, ja voin silloin tällöin lukea, minkälaiset tunnot on missäkin vaiheessa ollut, samoin toisten kommentteihin voi palata, usein ne kirkastuvat vasta pikkuhiljaa, kun etenee tällä raittiuden polulla.

No niin, se pääsiäinen meni sitten viinineen ja lampaineen… Pitihän minun sitä viiniä ostaa vieraille, ja samalla itsellenikin pari pulloa jemmaan…
No, ei se elämä tästä kaadu, nyt juomat on loppu ja toivottavasti jaksan olla juomatta tästä lähtien.
En minä mitään perskännejä ottanut, ihan sivistyneesti vain muiden kanssa ja yksin ollessa vain pari lasillista, mutta
tällä kertaa tuli kauhea morkkis. Miksi? Siksi että tuntui pahalta tulla tänne tunnustamaan ettei pärjännyt, että repsahti ihan kuin tahallaan… :frowning:
Tänä iltana lähden kunnon hikilenkille koirien kanssa, ja yritän tosissani muuttua - ja muuttaa ajattelutapaani.
Ei enää “vain yksi pullo ja sitten loppuu…” koska se ei lopu koskaan, minulla ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa nyt.