Nyt on aika muuttua

Täällä kirjoittelee reilu kolmekymppinen nainen. Pitkään olen tätä palstaa lukenut ja viimein ajattelin uskaltautua kirjoittaa itsekkin. Aloitetaan nyt vaikka juomatavoista. Joka viikonloppu yleensä perjantaina on pakko päästä juomaan. Tunne on niin vahva, että aivoihin ei sillon mahdu mitään muuta ja niimpä en edes anna itselleni mahdollisuutta suunnitella mitään muuta tekemistä juomisen tilalle. Eli kerran viikossa överit. Kun olin työtön tuli ryypättyä pari kertaa viikossa tällä menetelmällä. Asenteeni on kaikki tai ei mitään juomisen suhteen eli aina menee överiksi. Juon siis niin kauan, että muisti menee ja sammun. Aamulla aina uuden elämän suunnittelu, kunnes taas koittaa viikonloppu. Ennen täytyi aina päästä baariin, nykyään istun useimmisten kotisohvalla miehen kanssa ryypäten. Parempi ehkä niin, eipähän tarvi julkisesti munata itseään… En vaan pysty juomaan sitä yhtä tai kahta ja jättää juomista siihen, tulee pakottava tarve juoda lisää a lisää kunnes menee muisti. Haluaisin oppia juomaan vain pari, en tiedä onko se enää mahdollista. Tällä tyylillä on vedetty kymmenen vuotta. Syömishäiriötaustaa löytyy myös, mikä on aika yleistä päihderiippuvaisten joukossa. Eli ongelmia riittää vaikka muille jakaa. Suvusta löytyy alkoholisteja paljonkin. Sinne en haluaisi itse olla matkalla, siispä asialle on tehtävä jotain. Eli vähentäminen alkakoon. Tavoitteena olisi juoda vain kerran kuukaudessa niin, että muisti ei mene ja annokset pysyvät järkevissä rajoissa (ei perseitä!!) Opetella käymään vain yhdellä jos se nyt enään on edes mahdollista. Jos olen ystävien kanssa juomassa en näitä övereitä vedä. Silloin pitää oikein kellon kanssa keskittyä juomaan hitaaseen tahtiin, mikä on todella rasittavaa. Se tarve kitata vaan tulee ja sitä on vaikea hillitä. Tässä hieman nyt alkua. Jospa tämä onnistuisi. Kirjottelen tänne aina fiiliksiäni ja lisää itsestäni.

Onnea matkaan, olisinpa mä ollut yhtä fiksu joskus viis vuotta sitten!

Mulla oli toosi samanlaiset juomatavat kolmekypäsenä, sen jälkeen ehdin siihen sitten päälle opetella esmes loiventamaan :unamused:

Hei,

Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut, vain sillä erolla, että olen sinua 20 vuotta vanhempi naisihminen. Samanlaisia asioita itsekin pohdin koko ajan ja haluan vähenttää ainakin. Lopettaminenkin on ollut mielessä usein ja ihan samanlainen tilanne minulla, kun perjantai koittaa niin alkoholi on rentouttamassa työviikkoa vähintään illalla.

Valitettavasti juon myös samalla tyylillä kuin sinä, sammumiseen asti usein. Tuntuu ettei vähempi muka riitä. Nukun toki sitten sammuneen unta, kun taas viikolla en nuku kuin pätkissä. Mitään ongelmaa alkoholi ei ole ratkaissut - tai on, huonontamalla niitä. Silti menee juoma kurkusta alas.

Joku viisas onkin sanonut, ettei ole sellaista ongelmaa, etteikö niitä alkoholilla saisi vielä huonommaksi. Jään seuraamaan kehitystäsi ja olen mukana. Käyn vaikka välillä kirjoittelemassa viestiketjuusi.

Tsemppiä ja halaus, vaikka emme toisiamme tunne. Yritetään kimpassa ja katsotaan miten käyn. Kirjoitan sen vuoksi näin, että josko pieni paine ja “julkinen” asian läpikäyminen auttaisi.Sitähän emme vielä tiedä, mutta ei tästä haittaakaan voi olla.

Voimia sinulle ja minullekkin!!!

Huvitti tuo nimimerkkini oikealla puolella oleva teksi, joka on jäänyt sinne vahingossa :laughing: Ollut 100 vuotta raittiina!

Kunpa olisinkin!

Kiitos tsemppauksita! Niitä todellakin tarvitaan. Täältä löytyy valitettavasti myös kokemusta niiden loiventavien parissa tai no uuteen känniinhän ne on aina yleensä johtaneet. Tämmöinen kausi mulla oli kahdeksan vuotta silloisen uuden miehen kanssa jolle myös maistui ja jonka kanssa tuli opittua aamulla juomisen jatkaminen :unamused: se nyt ei onneksi jäänyt tavaksi ja en koe krapulassa pakottavaa tarvetta ottaa sitä loiventavaa. Tätä myös harvoin teenkin. Olen enemmän semmoinen “uutta krapulaa hankkimaan, kun vanha on selätetty juoja”. Olen kait käyttänyt tätä kännäämistä ja krapulaa myös pakokeinona syömishäiriöstäni. Silloin ei tarvi ajatella. Krapulassa vaan syön ja syön. Arkena taas tiukka linja kuntoilussa ja syömisissä. Tämä on varmaan osittain jäänyt mulla päälle. Nykyään tuon syömisen suhteen asiat ovat kyllä paljon paremmin ja enää en juo “saadakseni lepoa ajatuksilta”. En siis tiedä miksi aina on pakko juoda. Tylsää, muutkin juo, vituttaa, on syytä juhlaan ja kaikki mainiot tekosyyt käy. Nyt on aika opetella uusia tapoja nollata ja muuttaa elämää.
Kiitos hannele! Ilmoittelehan aina miten siellä menee. Tämä juominen kyllä vaikuttaa todella paljon unen laatuun. Ei saa sitä kunnon lepoa/unta viikonloppuna ja menee monta päivää toipua.
100 vuotta raittiina olisikin jo kova saavutus :slight_smile: jos nyt edes yksi kuukausi onnistuisi.

Hei taas,

Kyllähän tää alkuviikko toimii juomatta ja varmasti pitkällekin viikkoon pääsen…mutta se perjantai. Se tulee olemaan se kovin haaste, tiedän sen jo nyt. Eilen oli kyllä sellainen masennus, että oksat pois. Samalla soimasin itseäni siitä,että itsehän sen aiheutin. Enkö ikinä opi?

Jotenkin säälittävää olla kiinni jossakin jota ei lopulta hallitse ja naisena vielä. Tälläsiä ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni. Kokemuksesta tiedän senkin, että kun olo freesaantuu alkaa olla voittaja fiilis. Siitä onkin sitten lyhyt matka taas siihen, että haluaa kokeilla, voiko ottaa niin ettei tarvitse sammua. Tämä on se kierre, mikä ainakin minulla pyörii ja juominen jatkuu. Vaikka en juo kuin 1 - 2 päivää juon kunnolla, niin että tuntuu kehossa ja päässä. Aina hyvän olon tullessa alankin suunnitella juomista.

Loppuviikosta katsotaan taas mistä meidät on tehty. Itseeni en luota.Voimia ja tsemmpiä kanssaihmisille.

Viikko on sujunut ärsyyntyneenä ja väsyneenä, kuten aina alkuviikosta. Kyllähän se ärsyttää ja väsyttää jos ei viikonloppuna anna keholle ja mielelle lepoa. Oon koittanu tässä suunnitella kaikkea kivaa viikonlopulle, että en joisi. Tiedän jo nyt, että perjantaina tai viimeistään lauantaina tulee viinan tuskat ja ei voi ajatella muuta kuin juomista ja humalaa. Niinhän tuo on aina mennyt. Tällä kertaa aion tosissani taistella sitä himoa vastaan. Ajatella, että kyllä sitä vielä saa. Nyt kokeillaan vaan vähän muuta hetki. Tui voisi auttaa heikolla hetkellä.
Niin mikähän siinä on, että se freessi olo pitää aina pilata :imp: minäki olen monta kertaa koittanut olla ihmisiksi. Nyt vaan pari hitaasti nautiskellen. Jos olen ulkona ystävien kanssa niin lähden kotia muka nukkumaan, kun alkaa tuntua liian känniselle sitten juon kotona ne perseet. Aamulla meikit naamassa herään sitten järkyttävään oloon. Hyviä nuo illanvietot siis. Voikohan sitä sivistynyttä juomista edes oppia? Miten sen vintti pimeäksi menon saa kitkettyä edes pois. Jospa nyt vaan eka keskittyis olemaan juomatta. Keksis ehkä muita tapoja rentoutua ja viettää viikonloppua

Keskiviikko-ilta ja tietenkin vielä selvänä. Haluaisin minäkin kokeilla ja olla viikonlopun tai edes toisen päivän niistä selvänä. Tahtotila on vielä kova. Tämän kun saisi pidettyä!

Toki tuttua rataa mennään, olo on ihan freesi,joskin nukuin huonosti viime yönä. Olo kun tästä kohentuu, yleensä aina tulee se kamelinselkä, jolloin kaikki katkeaa ja muuttuu. Yritetäänkö yhdessä mennä toi viikonloppu?Kuitenkin niin, ettei tarvitse olla syyllinen, kävi miten kävi. Ja miksi näin? Siksi, että uskaltaisimme olla ihan oikeasti rehellisiä siitä miten meni, vaikka emme toisiamme tunnekkaan. Samanlaisen ongelman ainakin jaamme.

Tsemppiä edelleen ja voimahalaus :slight_smile:

Hyvä suunnitelma viikonlopun suhteen! Minä jos selviän pe-illasta ilman juomista, on la ja su jo helpompaa. Että jos siihen hetkeen koittais psyykata kaikin keinoin, ettei jois.

Tsemppiä sinne!

Huomenta,

Tänään se on - perjantai. Ei niin, etteikö kaikki tietäisi tänään olevan perjantai :smiley: ,mutta kun se on minulle ainakin THE päivä. Illalla töistä palattuani olo on ollut aina sellainen, että olen ansainnut rentoutuksen (lue juomisen).Tänään haluan toimia toisin.Näin on myös ollut aiemminkin, että aamusta vielä on olo, että selviän. Päivällä viimeistään alkaa olla olo,että josko ihan vähän vaan poikkean alkomahooliliikkeen kautta - ja siinä sitä ollaan.
Illalla on selvää, että korkkaan.

Perhana soikoon!Nyt taas aamulla on tunne että selviän. Kuten omasta puolestani lupasin, kerron huomenna miten kävi.REHELLISESTI . Koska samalla peilaan kirjoittamani kautta omaa toimintaani.

Tsemppiä teille muille jotka kamppailette samanlaisten ajatusjuoksujen kanssa ja tsemppiä myös minulle itselleni :slight_smile:

Moi,
Toivottavasti olet selättänyt perjantain. Kovasti täälläkin viini houkuttelisi.
Tsemppiä!

Huomenta!

En ihan selättänyt, nyt juuri laskin mitä join saunaillan aikana kotona. 3 ja 1/2 pienen siideritölkin.
Eilen töissä iltaan saakka ja mieheni ehdotti saunailtaa. Meillä saunailta tarkoittaa juomineen …

Jostain syystä kumpaakaan ei huvittanut sen enempää ja lähdimme väsyneinä nukkumaan. Mutta en siis selvinnyt 0-toleranssilla perjantai-iltaa kuitenkaan.Se toki tässä on mukavaa, ettei ole huono, väsynyt olo ja päivä edessä.

Katsotaan miten tänään onnistun. Olisi myös mukava kuulla miten muilla sujui.

Noni viikonloppu takana ja perseellenhän se meni :angry: Oikeastaan aavistelinkin jo tätä torstaina ja vähän petasin petiä juomista varten. Nyt sitten kauhia ahdistus ja morkkis. Juomathan ei pysyneet kohtuudessa ja muisti lähti jälleen… Taas saa sitten kärsiä tästä ahdistuksesta monta päivää. Tuleeko teille muille valtaa ahdistus moneksi päiväksi juomisen jälkeen? Musta tuntuu, että tämä ahdistus on ihan järkyttävä. Ei pysty olemaan mitenkään päin. No ei auta nyt rypeä itsesäälissä vaan yrittää taas uudelleen olla juomatta. Kyllä mä siihen vielä pystyn! Niin moni asia vaan stressaa ja on mielen päällä koko ajan. Perhe stressaa ja äiti aiheuttaa jälleen kerran huolta ja suunnatonta vitutusta. Noniin tulipa sekin nyt sanottua ääneen jonnekkin. Tuntuu, että en tästä voi puhua, pelkkä tämän kirjottaminenkin jo tuntuu vaikealle. Alkoholi tosin ei ole ratkaisu stressiin tai mihinkään muuhunkaan. Huono lääke vaan vanhasta tavasta on vaikea oppia irti.
Miten teillä muilla on mennyt? Tsemppiä teille ja lempeä tukeminen kuulostaa oikein hyvälle :slight_smile: Huomenna taas uusi viikko ja uusi yritys entistä kovemmin!

Harmittaa puolestasi Nyyti, tuo on niin turhauttavaa. Mutta samalla minulle todella tuttua. Niin monta kertaa olen tuon käynyt läpi. Mulla kyllä ahdistuksen määrä liittyy hyvin pitkälti siihen kuinka monta päivää ja kuinka paljon olen juonut. Jos olen juonut pe + la niin siitä ei välttämättä vielä tule ahdistusta. Mutta jos siitä lipeää pidemmäksi ja on sellaista koko päivä kittaamista niin sitten hyvinkin voi ahdistaa useamman päivän. Tämä on kyllä aika uusi ilmiö, ehkä pari vuotta siitä kärsinyt. Ja yksi niitä syitä miksi havahduin siihen että jotain asialle on tehtävä.

Mietipä mitä voisit tällä viikolla tehdä eri tavalla, jo viikon aikana. Selväsit ajatuskulkua pitäisi saada muutettua, vai mitä? Tiedän että helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei siinä muu auta kuin alkaa oikeasti miettimään mikä sinulle toimisi.

Itse olen onnistunut nyt olemaan 2 viikkoa ilman alkoholia ja siitä tosi iloinen. Etenkin kun se ei ole tuntunut pakotetulta vaan mukavalta vaihtoehdolta. Huomaan kyllä, että olen alkanut miettiä mikä olisi seuraava kerta kun alkoholia juon. En niin, että sen odottaisin saapuvan vauhdilla vaan enemmän että mikä tilanne olisi sen arvoinen, että tulee taas se ikävä krapula ja ehkä se ahdistuskin. Mutta katsellaan. Arkipäivät nyt menee huolettomasti ilman alkoholia, katsotaan sitten millainen fiilis on tulevana viikonloppuna, meneekö kärvistelyksi vai ei.

Uusi viikko ja uudet kujeet. Harmittaa kyllä, kun piti juoda taas ja olla luolamieskunnossa :imp: Miten sitä kohtuutta ei ikinä opi. Vähän tuntuu, että en tällä kertaa halunnut edes pitää sitä kohtuutta. Aina vaan puheita ja suunnitelmia jotka ei toteudu. Tämmöinen meno ei nyt vaan voi jatkua enää. On tehtävä niitä muutoksia ja pysyttävä suunnitelmissa. Kova suunnittelu on ainakin jo alkanut. Ehkä sovin jonkun tapaamisen lauantaille niin ei tule juotua sitten. Pitäisi löytää muita rentoutuskeinoja ja nautintoja kaljan kittaamisen tilalle :neutral_face: . Sen kuukauden raittiinjakson tahtoisin toteuttaa. Oppia ottamaan kotuudella silloin tällöin. Ei joka viikonloppu. Jos nyt lähtisi viikko kerrallaan liikkeelle. Tämän viikon olen juomatta.

Nyt ei ole kyllä hyvä viikko. Tosi surullinen olo koko ajan. Myös yksinäinen. Onhan tuo mies tuossa vierellä, vaan silti tuntuu yksinäiselle. Kavereitakin on ihan joihin ottaa yhteyttä, vaan en vain jaksa. Semmoista kunnon ystävää kaipaan. Joka tuntuu ihan siskolle. Näinhän ne sanoo joilla hyvä ystävä on. Tuntuu, että saman henkisiä ihmisiä ei vaan löydy niin helposti.
Miten muilla mennyt ja mitkä fiilikset on olleet?

Mulle tulee kauhea morkkis jo yhdestä illasta, jos on mennyt överiksi. Muisti pois ja kauhia olo seuraavana päivänä. Mulla morkkista riittää vähintään 3-4 päivää. Minullakin sama tavoite kuin sinulla - ensin kk ihan ilman - onneksi tässä on mennyt yhden skumppalasin voimalla jo melkein 2. Ja sitten jatkossa jos joskus voisi ottaa asiallisesti.
Tsemppiä Nyyti!

Tuo on ihan totta, että samanhenkisiä ihmisiä ei löydy helposti. Jos löytyykin, saattaa huomata, että ei ehkä olekaan toiselle kuitenkaan yhtä merkityksellinen kuin se toinen ihminen on itselle. Näin ainakin mulle on käynyt monesti. Nyt on niin kiire omassa elämässä ja mies rinnalla, ettei yksinäisyys ole ehtinyt vaivata. Tunnen kuitenkin joukossakin olevani hiukan ulkopuolinen yleensä aina jo heti lähtökohtaisesti. Fiilikset… Mulla hiukan epätoivoiset, pettyneet, arjen lannistamat, kaipaan aikaa ja rauhaa. Miten sulla on viikko jatkunut?

Hei pitkästä aikaa,

Viikko on mennyt etten ole ehtinyt tänne kirjoitella tai lukea juttuja, mutta nämä taas luettuani en voi kun todeta että: yhdyn edellisiin puhujiin :smiley: ajatuksenjuoksuiltaan niin samanlaisia, ihan mun elämästä!
Mulla toi viimeviikonloppu meni niin, että se pe 3 sidukalla, mut lauantai päätyi baari-iltaan. Emme käy juuri koskaan baarissa,muutama kerta vuodessa ja sitten kun OIKEIN YRITTÄMÄLLÄ YRITTÄÄ olla juomatta - ollaan baarissa.
Prkl… ja v…tuttaa ja kaikkea. Ahdistus oli kaverinani alkuviikon ja silti työt on tehtävä. Ikäkin jo sellainen, että krapulassa menee aikaa.
Toden sanoakseni olin itseeni niin turhautunut, etten ajatellut yrittää mitään. Ajattelin vain, että elän viikkoa, enkä todella yritä mitään, antaa olla koko paska.
No- en tiedä nyt mistään yhtään mitään, mutta nyt olen ollut koko viikonlopun juomatta! eli toi viikko ja tämä viikonloppu päälle. Mies ehdotti kaupassa käydessään tuovansa minullekin jotain juotavaa, haki itselleen pari olutta!! Ihan totta, pari olutta! Kuulin itseni sanovan, ettei tarvitse tuoda mitään. En tiedä, mistä se tuli. En juonut perjantaina enkä lauantaina. Olo on hämmentynyt - hyvällä tavalla, ja selkeä.

Luonnollisesti nyt ei ahdista. Tuolla aiemmin joku kirjoittikin todella hienosti, että mikä kerta juoda on sen seuraavan ahdistuksen arvoinen. Ei voisi enempää totta olla tämä lause! En tiedä miten elämä tästä jatkuu,enkä aseta paineita itselleni,enkä muille. Juuri nyt vain on hyvä olla.
Ajatukseni onkin jatkaa teidän kanssanne tätä armollista tapaa olla ja lähestyä tätä meitä yhdistävää haastavaa asiaa.

Myös asia joka liittyi ystävyyteen,kosketti myös minua. Koen samallatavoin ettei minulla ole ihan sellaista joka tuntuisi ihan omalta, ikäänkuin siskolta.Siskoa minulla ei ole mutta ymmärrän ajatuksen. Mieheni on onneksi myös ystäväni ja keskustelemme raadollisen rehellisesti, myös tästä juomisasiasta. Se on kyllä yksi voimavarani, että pystymme puhumaan siitä.Siitäkin huolimatta, että hän kysyi, haluanko juotavaa.
Tuttavia minulla on paljon, ja sellaisia ystäviä että, koen välillä asioiden olevan epätasapainossa. Keskustelut eivät mene niin, että aina kuultaisiin miten molemmilla menee. Usein se on niin, että ystävä ikäänkuin “oksentaa” asiansa minulle ja se on sitten siinä. Itselle jää tylsä ja väsynyt olo, joskus jopa vähän hyväksikäytetty. Tarkoitan siis, että omat asiat jäävät sisälle vaivaamaan, koska toisella ei ollut jaksua kysyä: mitä sinulle kuuluu?

Kun näin alkaa tapahtua usein, olen huomannut vain yksinkertaisesti ottavani etäisyyttä sellaiseen ihmiseen.

Olen iloinen, että on tälläinen foorumi. Toivotan rakkaudellista viikkoa ja voimia teille ja itsellenikin. Katsotaan taas miten meillä sujuu.

Onnittelut tässä viikonlopussa onnistuneille! Ja kaikille onnea ja menestystä uuteen viikkoon, ei perjantaihin ja uuteen mahdollisuuteen ole taas enää kuin viisi yötä :smiley:

Mulla ainakin tosi helposti käy niin, että onnistuminen ruokkii onnistumista. Ja toki valitettavasti myös toisin päin, kun heittää “ihan sama”-moodi päälle.

Ankeet kaverikuviot taitaa olla ikävän yleisiä. Mä olen jotenkin “syrjäytyny” aiemmin läheisemmistä ystävistäni, en ole esmes halunnut/kehdannut kellekään niistä avautua alkoasioista alkuunkaan. Jotenkin liian hävettävää settiä. Muualle kuin plinkkiin.