Nyt on aika muuttua

Hannele veit sanat suustani! Itselläkin on juurikin tälläinen ystävä joka vain oksentaa omat asiansa ja tunnen olevani ilmainen terapeutti enkä ystävä. Terveen ystävyyssuhteen pitäisi toimia kuitenkin toiseenkin suuntaan. Tähän henkilöön olen tietoisesti pitänyt etäisyyttä. Tapaamiset vievät niin paljon energiaa joka kerta, että en jaksa. Itse tunnun vetävän paljon persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ympärilleni. Tällä kyseisellä kaverilla onkin persoonallisuushäiriö ja hän ei kestä mitään kritiikkiä itsestään. Ei vaikka sen kuinka kauniisti sanoisi. Sitten vetvotaan ja vatvotaan päivätolkulla. En jaksa semmointa ja olen riitoja välttevä, siksi koenkin etäisyyden ottamisen järkevimmäksi vaihtoehdoksi. Olenkin ehkä se joukon outolintu, välillä kuitenkin tapaa ihmisiä joilla on yhtä hullu huumorintaju. Itekkin olen etääntynyt vanhoista hyvistä ystävistä, niitäkin on muutama. Toisaalta heidän kanssa voi olla omaitsensä ja rentona, vaikka tapaamisesta vierähtäisi enemmän aikaa. Minunkin mies on myös ystäväni, mutta myös muutkin ystävyyssuhteet olisivat kivoja.
Onneksi tässä on koko loppu elämä aikaa muutoksiin. Ehkäpä niitä ystäviäkin ilmaantuu, kun saa ensin itseään hieman ehjemmäksi. Maanantai tuntuu aika masentavalle. Energiaa ei ole mihinkään ja ahdistus on vahvasti läsnä.

Hei,

Tsemppiä ja voimia Nyytti tähän alkuviikkoon ja samoin muille, jotka elävät sitä alkuviikon ahdistustaan. Sitten onkin vuorossa loppuviikon ahdistus :smiley: . Apua!! ja perjantai ahdistus ja siitä tasaisesti viikonlopun yli.

Ei - en suostu. Sehän se on ollutkin, ainakin minulla, ikävä tunne,tylsyys, ahdistus tms. ja ensimmäinen siideri poksahtaa auki, tai viinipullo. Nyt tietysti on kummallisen freesi olo kun juomisesta on yli viikko. Silmät eivät ole turvonneet, eikä olemus. Kun vilkaisen peiliin, vilkaisen vielä toisen kerran, että kuka siellä tuijottaa ja peilikuva ei olekaan niin karmea.Näin tälläviikolla ja tietenkin toivon tämän jatkuvat, mutta en lupaa mitään. En halua luvata mitään, mitä en varmuudella voi pitää. Heti kun alkaa tulla painetta, itseni tuntien jotenkin tiedostetusti tai tiedostamatta sabotoin sen - ihan itse!

Mitä tulee noihin ystävyysasioihin vielä, itsekin toivon että voisin tutustua ihmiseen, joka olisi luotettava ja jonka kanssa voisi jakaa oman arvomaailmansa ja asiansa, huolet ja murheet, ilot ja surut, kaikki. Joka kuuntelisi ja jota kuuntelisin, keskustelu olisi vastavuoroista, iloisen kuplivaa, huumorilla höystettyä, kyyneliäkään säästämättä. Jolle voisi olla vaan ihan rehellinen itsestään ja silti voisi luottaa, etteivät asiat mene eteenpäin. Olisi itse samanlainen ystävä toiselle.

Onhan se niin, että on toki ihanaa että miehensäkin kanssa voi jakaa asioita,mutta kyllä me naiset tarvitsemme sitä naisystävääkin. Kuten miehet mieskavereitaan. Naista voi parhaiten lopulta ymmärtää vain toinen nainen ja tämän sanottuani en tarkoita loukata ketään, mutta ottaen huomioon hormonit ja tunnemaailman jne…sen ymmärtää ihminen joka on KOKENUT samoja asioita.

Olen toki kiitollinen miehelleni ja kerronkin sen hänelle. On sentään jotain tullut tehtyä oikein kun saa elää pitkässä parisuhteessa ja aidosti viihdyn siinä. Eli sen saa parisuhteestani syytä juoda - syyt ovat muualla.

Mutta tässä taas tätä alkuviikon vuodatusta, ulkona on upea ilma ja nautin siitä miten vain ehdin. Samalla taas toivotan kaikille ja itsellenikin tsemppiä ja voimia loppuviikkoon.