Oot tehny melkosen homman ku suljit kaikki pelitilit 
Hieno juttu, onnittelut!!! Siitä se pelaamaton elämä alkaa. Ite taistelen omien demonien kans edelleen.
Mulla ei oo peliputki päällä mutta en oo silti saanu pelaamista kitkettyä pois mielestä. Pelaaminen on lähteny multa täysin lapasesta. Tilannetta vois kuvailla siten että on vuosia poltellu kannabista ja yrittäny päästä siitä eroon, sen sijaan että ois pystyny lopettamaan onki siirtyny heroiiniin. (Katoin Armanin ohjelman päihderiippuvuuksista ja siitä tuli tuo vertaus mieleen) Eli mun tilanteessa ei oo mitään järkeä. Just tän hetkinen tilanne on hyvä, on rahaa ruokaan, on katto päänpäällä jne. Ja ulkona on tosiaan huippuhieno ilma.
Tämä vastaus tulee ehkä vähän myöhässä mutta vasta eilen “eksyin” tänne mikä oli tosi hyvä juttu. Siis tuo laulujen sanoitushan kuulostaa tosi hyvältä idealta. Itselläni myös toimii kirjoittaminen apukeinona masennukseen ym. Miksei siis myös peliongelmaan? Toimii ainakin hyvin tänne kirjoittaminen koska niille puhuminen jotka eivät ole kokeneet peliriippuvaisuutta on joskus sama kuin seinille puhuisi. Tai no, ehkä seinätkin ovat ymmärtäväisempiä koska eivät neuvo ja väitä vastaan. Joskus paras apu on se että joku vain ymmärtää ja sanoo että et ole yksin. Tietenkin on hyvä jos pystyy antamaan hyviä neuvoja mutta toinen peliriippuvainen tajuaa ettei tilanne parane vain sanomalla: “lopeta pelaaminen”. Se on kuitenkin monimutkaisempi juttu.
Säveltäisin siis sinulle laulun jos osaisin mutta ei ole musiikintekotaitoja. Ehkä voisit kirjoittaa tänne sanoituksia niin niitä voisi vähän niinkuin runomuodossa lukea? Ehkä vielä löydät säveltäjänkin. Pääasia että olet löytänyt hyvän keinon. Kauan olen minäkin, siis vuosia, pitänyt sisälläni häpeää ja ajatellut että parasta olla vaan hiljaa ja niellä tappiot ja tuska yksin. Eikös sitä niin sanota jotenkin että taide syntyy tuskasta? Ehkä se lopulta kääntyy niin että kun tarpeeksi menetät alat saada jotain muuta tilalle ja syntyykin jotain hienoa mikä muuten olisi jäänyt syntymättä.
Mutta paha on olla ihmisillä, ymmärrän sen. Äsken tuli vähän väsyneenä luettua monta kirjoitusta peräkkäin ja tuli ihan fyysisesti pahoinvoiva olo kun samaistuin ihmisten tilanteisiin. Se on sanoinkuvaamattoman paha olo kun monta tuntia olet pelannut, välittämättä nälästä ja janosta ja väsymyksestä ja rahaa on mennyt liikaa. Päässä pyörä vaan pyörii miettien mistä lisää pelirahaa että voisi saada tappiot takaisin. Rahan lisäksi ympäriltä on hävinnyt kaikki, ajan- ja todellisuudentaju. Sitten iskee se todellisuus että nyt on rahat menneet, ei tietoa mistä lisää ja pitäisi ruokaa ja lääkkeitä ostaa. Se on karu pudotus pelin jännityksen hurmiosta alas maan pinnalle. Tyhjyyttä, väsymystä ja tulevaisuus ahdistaa.
Huomaan että olen löytänyt kirjoittamisen ilon itsekin taas vaikken ehkä mitään kirjailijatasoa olekkaan mutta se on hieno tunne kun saa päästä asiat ulos paperille tai näytölle. Joskus mietin miksi juuri pelaaminen? Miksei alkoholi tai huumeet tai lääkkeet? Niillä kun saisi ainakin hetkeksi ajatukset sammumaan ja tauon kaikesta. Pelaaminen usein vain kiihdyttää ajatuksia ja tulee levoton olo. Sekö se siinä sitten viehättääkin eniten? Että tuntee olevansa elossa ja samalla voi vähän paeta kaikkea. Miksi en pakene elokuvaan tai kirjaan?
Pelissä on tuon huuman, elossa olemisen ja pakenemisen lisäksi myös se voiton mahdollisuus, joka mahdollistaa sitten, mitä? No ne pelikonevoitot ei varsinaisesti mitään, kun jos sieltä malttaisi joskus edes ottaa jotain mukaansa (vaikka sitten paljon jo hävittyäänkin) niin eihän niillä rahoilla ehkä saisi kuin illallisen ravintolassa parhaimmillaan, tai ne viikon ruoat.
Mutta kun on jo liian monta vuotta pelannut, niin olisiko niiden suurten voittojen varallekaan mitään unelmia? Itse ehkä toivon vain, että pääsisin jaloilleni, saisin ehkä viime kuukausien tappiot katettua ja palaisin tilanteeseen, joka oli vaikka vuosi sitten, sillä koko peliuran tappioiden kattamiseen tarvitsisin jo kunnon lottovoiton. Mutta että haaveena vain se tila, jossa voisi olla, jos ei olisi näitä viime kuukausiakaan pelannut??
Hyvin kyllä jaksoin lukea tarinasi ja jatkokin kiinnostaa 
Niitä pelaamiseen johtaneita syitä yritän kanssa miettiä (vaikka näin jälkeenpäin ei ihan pääse niihin tunnelmiin ja tilanteisiin, mitä silloin kauan sitten oli) varsinkin, jos se auttaisi irti pääsemisessä.
Musikantteja tällä palstallakin on ainakin Sleep, mutta en tiedä sävelteleekö tai sanoitteleeko hän. Kertoo varmaan itse, jos sattuu tämän lukemaan 
Hyvin jaksoin minäkin lukea ja voin vaan kuvitella miten raskasta se armeija-aika voi olla. Siis olen itse nainen joten en ole joutunut kokemaan mutta onhan se hurjaa meininkiä että pakko on mennä ja pakko on jaksaa. En todellakaan kadehdi aina miesten osaa elämässä. Tuokin voisi olla yksi hyvä selitys siihen peleihin pakenemisen haluun, siis varmasti onkin. Itselläni on myös kokemuksia siitä että elämääni on rajoitettu ja en ole saanut olla oma itseni ja se on varmasti yksi syy siihen miksi haluan välillä paeta ja tuntea jollain tavalla olevani vapaa, vaikka kyllä tiedostankin nykyään ettei peliriippuvuus todellakaan mitään vapautta ole. Mutta tärkeitä huomioita kaikki ja jokaisella on omat syynsä pelata. Kannattaa ehdottomasti kirjoittaa jatkossakin jos se auttaa ja uskon että monikin lukee vaikka kaikki eivät vastaisi. Itse en aina jaksa tai ehdi lukea niin montaa viestiä kerralla kuin haluaisin mutta uusia päiviä tulee jolloin ehtii.
Mielenkiinnolla näitä tarinoita lukee joten lisää vaan kirjottelemaan aina kun tekee mieli. Musta on toisaalta helpottavaa huomata etenkin miten monenlaisia ihmisiä täällä on, kaikki ihan tavallisia (joskin huippu-) tyyppejä joilla vaan pelipiru ottanut täysin vallan. Oon varma että jos ikinä päädyttäis tapaamaan, todettais vaan että enpä ois ikinä tonkaan tyyppisestä ihmisestä uskonut että on koukussa rahapeleihin ja elää velkahelvetissä. Välillä mietin kuinka isossa valheessa sitä pystyykään itekseen elämään, lähimmillä ystävilläkään oo aavistustakaan tilanteen oikeasta luonteesta. No, siinäkin asiassa on tullut opittua itsestä paljon!
Tuli jotenkin tuttu tunne kun täällä kirjoiteltiin, että on aina tuntenut itsensä jollain tasolla erilaiseksi, vähän oudoksi. Mulla on ollut lapsesta asti ihan sama tunne. Usein oli sellainen olo etten oikein löytänyt yhteistä säveltä muiden lasten kanssa ja se valitettavasti jatkuu edelleen ihmisten kanssa - ihania ystäviä mulla siis kyllä on! Mutta ihan sattumalta tässä jokunen kuukausi sitten törmäsin termiin erityisherkkyys, kannattaa varmuudeksi tutustua jos se vaikka avais jotain omasta elämästä. Mulle selvensi ainakin hyvinkin monta asiaa!
Vapauden tunteeseen olen itsekin pelannut usein. Varsinkin pokeria pelasin myös sen takia, että koulun lopettamisen jälkeen en uskonut että saisin mistään vakituista työtä, joten ajattelin monta vuotta että pokeriammattilaisuus on ainoa keino tienata elanto. Silloin haaveilinkin siitä, enkä edes yrittänyt tehdä asialle mitään, koska koin ettei minusta ole siihen että pitäisi painaa aamusta iltaan raksalla tai jotain. Olin totaalisen väärässä, nyt kun minulla on ollut jo jonkin aikaa vakituinen työ, niin elämänlaatu on parantunut huimasti. Elämä on joka päivä mielekästä, toista se oli silloin kun peliriippuvuus jylläsi pahimmillaan.
Sanoit pelaavasi koska elämääsi on rajoitettu, been there done that. Tuollaisessa tilanteessa on valitettavasti helppo addiktoitua.
Luulen että aika monella piirteitä löytyy - mulla ne selitti vaan nimenomaan ne “outoudet” joita oon joskus itsessäni miettinyt… 