Nyt ja tänään täytyy tunnustaa, että vuodesta 2016 ei tullutkaan raitista minun kohdallani. Jääräpäisenä ja häveten en ole uskaltanut täällä kirjoitella, vaikka lukemassa käyn välillä. Olen ajatellut, että olisi niin paljon hienompaa kirjoittaa raittista päivistä - laitoin tuon laskurinkin (jos se onnistui) tuohon ilkkumaan. Vaikka varmasti pysyn laskuissa ilman sitäkin, mutta kokeillaan jos se lisäisi motivaatiota.
Monta kertaa olen lopettanut “ihan varmasti”. Kuinka ihminen voi luvata jotain niin varmasti …? Ja pettää lupaksen? Nyt ja tänään kuitenkin tuntuu siltä, että olen tienhaarassa ja pitää valita suunta. Olen tarpeeksi, luulisin ainakin, hankkinut tietoa siitä mitä luultavasti tapahtuu, jos jatkan juomista. Suurin osa täällä kai osaa sen arvata. Joten, kun tienhaarassa ollaan, niin suunnan pitäisi olla selvä - kirjaimellisesti!
Jotakin hyvääkin on vielä jäljellä, kuten perhe - vaikka asiasta on erinäisiä kertoja keskusteltu. Oma lukunsa on omat mokat, mutta ei se, että vetää toiset mukaansa. Työpaikkakin on, eikä siellä ole kukaan koskaan asiasta maininnut, mutta sehän ei tunnetusti takaa mitään, joten en tiedä onko epäilyjä. Kodin ulkopuolella siis kulissit vieläkin pitää, vaikka tiettyä natinaa onkin alkanut olla ilmassa.
Mutta suurista sanoista käytäntöön. Mua hirvittää jo nyt se hetki, kun seuraavan kerran tekee mieli juoda, tähän asti olen aina antanut periksi, ennemmin tai myöhemmin, mutta siihen ei ole enää varaa. Olen kerännyt ohjeita juomahalun selättämiseksi, kunhan ne ohjeet sitten pitää mielessä tiukan paikan tullen. Olen tosissani ajatellut olla käymättä kaupassa vähään aikaan, joku toinen saa hoitaa ostokset. Ja nyt ja tänään kun olen päättänyt olla rehellinen, niin mun pitää keksiä keino, etten poikkea työmatkalla kauppaan -mestari ostamaan muutaman siiderin - yksi autotallissa ennen kotiin menoa ja toinen vessassa jne. Rahapussi kotiin työpäivän ajaksi?
Ainoa asia mikä mua nyt ja tänään lohduttaa, että on niitä jotka ovat raitistuneet pitkänkin räpistelyn jälkeen. Toivottavasti mun kanssa vuoden alussa raitistuneille (siis minä en kuulu joukkon - vielä) kuuluu hyvää, en ole nähnyt teidän kirjoittelevan - tai sitten on mennyt ohi.
Tässä alkuvuodatusta, nyt ei auta kuin olla tosissaan! Onhan tätä vuotta 2016 vielä jäljellä.