Nyt ja tänään

Me Lopettajat
1

Nyt ja tänään täytyy tunnustaa, että vuodesta 2016 ei tullutkaan raitista minun kohdallani. Jääräpäisenä ja häveten en ole uskaltanut täällä kirjoitella, vaikka lukemassa käyn välillä. Olen ajatellut, että olisi niin paljon hienompaa kirjoittaa raittista päivistä - laitoin tuon laskurinkin (jos se onnistui) tuohon ilkkumaan. Vaikka varmasti pysyn laskuissa ilman sitäkin, mutta kokeillaan jos se lisäisi motivaatiota.

Monta kertaa olen lopettanut “ihan varmasti”. Kuinka ihminen voi luvata jotain niin varmasti …? Ja pettää lupaksen? Nyt ja tänään kuitenkin tuntuu siltä, että olen tienhaarassa ja pitää valita suunta. Olen tarpeeksi, luulisin ainakin, hankkinut tietoa siitä mitä luultavasti tapahtuu, jos jatkan juomista. Suurin osa täällä kai osaa sen arvata. Joten, kun tienhaarassa ollaan, niin suunnan pitäisi olla selvä - kirjaimellisesti!

Jotakin hyvääkin on vielä jäljellä, kuten perhe - vaikka asiasta on erinäisiä kertoja keskusteltu. Oma lukunsa on omat mokat, mutta ei se, että vetää toiset mukaansa. Työpaikkakin on, eikä siellä ole kukaan koskaan asiasta maininnut, mutta sehän ei tunnetusti takaa mitään, joten en tiedä onko epäilyjä. Kodin ulkopuolella siis kulissit vieläkin pitää, vaikka tiettyä natinaa onkin alkanut olla ilmassa.

Mutta suurista sanoista käytäntöön. Mua hirvittää jo nyt se hetki, kun seuraavan kerran tekee mieli juoda, tähän asti olen aina antanut periksi, ennemmin tai myöhemmin, mutta siihen ei ole enää varaa. Olen kerännyt ohjeita juomahalun selättämiseksi, kunhan ne ohjeet sitten pitää mielessä tiukan paikan tullen. Olen tosissani ajatellut olla käymättä kaupassa vähään aikaan, joku toinen saa hoitaa ostokset. Ja nyt ja tänään kun olen päättänyt olla rehellinen, niin mun pitää keksiä keino, etten poikkea työmatkalla kauppaan -mestari ostamaan muutaman siiderin - yksi autotallissa ennen kotiin menoa ja toinen vessassa jne. Rahapussi kotiin työpäivän ajaksi?

Ainoa asia mikä mua nyt ja tänään lohduttaa, että on niitä jotka ovat raitistuneet pitkänkin räpistelyn jälkeen. Toivottavasti mun kanssa vuoden alussa raitistuneille (siis minä en kuulu joukkon - vielä) kuuluu hyvää, en ole nähnyt teidän kirjoittelevan - tai sitten on mennyt ohi.

Tässä alkuvuodatusta, nyt ei auta kuin olla tosissaan! Onhan tätä vuotta 2016 vielä jäljellä.

2

.

3

thuja kirjoitti

Tiedän, että olet ollut ihan tosissasi lopettaessasi “ihan varmasti” ja monta kertaa. Käsittääkseni olet juonut itsesi yli sen rajan, jonka jälkeen on voimaton alkoholiin nähden. Silloin on omin voimin tavattoman vaikeaa pysyä raittiina. Se ei tarkoita, etteikö muuten asiat olisi kunnossa. Suuntasi tietenkin on ennenaikaiset menetykset, jos jatkat juomistasi nykyiseen tahtiin. Sillä listalla ovat perhe, työ, asunto, ajokortti, terveys… ja oman arviosi mukaan listalle voit lisätä jotain ja muuttaa järjestystä.

Siitä kun sain tiedon AA:sta, minulla meni monta vuotta ennen kuin uskalsin tarttua palaveripaikan ovenkahvaan, mutta sen jälkeen olen saanut olla raittiina päivä kerrallaan.

Jos sinulla on halu lopettaa juominen, voit vapaasti mennä palaveripaikkaan. Katsoin Googlesta, että tänäänkin Suomen AA:lla on palavereja hyvin monilla paikkakunnilla.
Muut kertokoot omasta puolestaan, miten he ovat lopettaneet juomisensa ja miten ovat säilyttäneet raittiutensa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

4

Kiitokset Thimo ja lomapuisto!

Voimaton alkoholiin nähden … totta. Nyt pitää saada suunnanmuutos aikaiseksi. Siinä ovat kai kaikki keinot sallittuja?

Ihan aluksi yritän rauhoittua, katsella/kuunnella miltä tuntuu. Ensimmäisenä päivänä oloni on aina surullinen, ei lopettamispäätöksen vuoksi vaan hukkaan heitetyn ajan vuoksi. Tästä olisi luultavasti hyvä puhua jonkun kokeneemman kanssa.

Tein itselleni tienhaarakartan ja merkitsin suunnan johon aion kulkea, jos sen katsominen heikompina hetkinä muistuttaisi asioista ja auttaisi uudella tiellä.

5

Älä tuomitse itseäsi voimattomaksi, Thuja!
Vaikka ety vielä ole löytänyt voimia alkoholismin nujertamiseksi, niin ei se tarkoita ettei niitä ollenkaan olisi olemassa!
Niin moni on sanojesi jälkeen pitkänkin räpistelyn jälkeen päässyt jaloilleen ja voittanut alkoholismin.

Se voima on olemassa. Se ei väkisin etsien löydy. Voit lukea tuhat kirjaa ja mennä tuhanteen ryhmään ja tuhat kertaa ajatella että se on tässä mitä nyt tarjotaan.

Ja ei ole.

Joku lukko on itsessä ettei se voima löydy. Sinussa on kymmenentuhatta erilaista voimaa. Sinulla on vertaistuen voimavarat ne tuklevat vastaan etsimättä kun avoimin mielin elät. Sinulla on mahdollisuus päihdeasioissa hoitavaan tukeen A-klinikoilla kun vain menet sinnekin avoimin mielin.

Siihen lukkoon on avain ja se on sinulla itselläsi. Se löytyy kun vähiten odotat.

Älä etsi liian innokkaasti. Vältä päihteitä ja ajattele kaikkia asioita jotka ovat elämässäsi ilman päihteitä.

Sinä selviydyt koska haluat!

6

Kiitos Krisse V -vastasin jo kertaalleen, mutta teksti hävisi, joten lyhyesti: on mukava saada lohduttava vastaus ja hyvin kuvasit tätä voimaa (joka jotenkin tuntuu pyrkivän nyt voimakkaammin ulos). Ja, että avain lukkoon on olemassa - voin siis vähän rauhoittua.

Lause “vältä päihteitä jne.” on nyt lisätty tienhaarakarttaan. Tiedän, että olen yleisesti ottaen ankara itselleni. Siksi on vaikea ymmärtää, että tämä on ollut niin vaikeaa.

7

Moi thuja!
Tilanteesi kuulostaa hyvin samankaltaiselta, kuin omani.
Tsemppiä kamppailuusi, tuo tiekartta kuulostaa hyvältä ajatukselta.
Täytyy harkita itsekin samankaltaista lähestymistapaa.

8

Huomenta thuja! Aloituksesi on kuin suoraan omasta elämästäni. Ei tullut minukaan vuodesta 2016 juomatonta, vaikka niin aluksi luulin (toivoin). Samalla tavalla taas hapuilen ja etsin polkua tasapainoisempaan elämään, tiekartta tosiaan voisi olla hyväksi avuksi. Tsemppiä päivääsi!

9

Tervetuloa takaisin thuja!

Olet pohtinut raittiina elämistä monelta eri kantilta, keksinyt selviytymiskeinoja, laatinut tienhaarakartan matkasi tueksi yms. Kuulostaa todella hyvältä, ettet ole vain laittanut korkkia kiinni ja jatkanut muuten elämää samalla tavalla kuin juovana. Raitistuminen kun vaatii kivijalakseen perinpohjaisen elämän- ja ajatusmaailman muutoksen. Ja vaikka tuo muutos edes ajatuksena saattaa kuulostaa ylipääsemättömän työläältä, vaikealta ellei jopa mahdottomalta ensimmäisinä selvinä päivinä, sen edessä ei kannata lannistua. Suurin osa muutoksista tapahtuu kuin itsestään, kun hajurako alkoholiin kasvaa päivä päivältä ja pystyt ottamaan sinussa uinuvia voimavaroja käyttöön. Ja kun pää on selvä, ajatusmaailmakin muuttuu väistämättä terveempään suuntaan. Tuo kaikki tapahtuu omia aikojaan, kun annat sille mahdollisuuden: hiljaa hyvä tulee.

”Vältä alkoholia” on varmasti toimivat ohjenuora tämänhetkisessä tilanteessa, mutta voisit pohtia tulevina aikoina vähän yksityiskohtaisemmin, mitä tuo kohdallasi käytännössä tarkoittaa. Halusimme tai emme, alkoholia on kaikkialla ja sen välttäminen on pidemmän päälle mahdotonta. Onkin hedelmällisempää selvittää, mikä on juuri sinun suhteesi alkoholiin nyt juomattomana ja miten toimit niissä tilanteissa, joissa tienne kuningas A:n kanssa kohtaavat. Täältä plinikistä löytyy loistavia neuvoja kokeneemmilta konkareilta. Sekin on nähty, että omaa ajatustapaa ahkerasti muokkaamalla alkoholista saa tehtyä itselleen täysin merkityksettömän litkun.

Juovan alkoholistin lupaukset on tehty petettäviksi, ainkin kun ne liittyvät juomiseen tai sen ympärillä pyöriviin asioihin. Itse olen välttänyt tekemästä kauaskantoisia lupauksia itselleni tai muille myöskään raittiina. Sen sijaan teen lyhyen tähtäimen suunnitelmia ja päätöksiä, joihin sitoudun parhaani mukaan. Joka aamu päätän, että olen (tai saan olla) juomatta taas yhden päivän ja saan kayttää apuna kaikkia tarjolla olevia keinoja ja tukimuotoja: AA, A-klinikka, alkoholistiystävien vertaistuki, omat ”selviytymispakkaukset” yms. Avun tarvitseminen ja pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan itsestään välittämistä ja rohkeutta. Joka päivä huomaan myös nauttivani hienoista vapauden hetkistä ja tunteista, joita vain raittiina eläessä voi kokea. :smiley:

Muista myös levätä ja antaa aivoillesi ja kehollesi aikaa toipua, jotta et uupuisi eikä raittiudesta tulisi suorittamista. Opettele kaikessa rauhassa kuuntelemaan tarpeitasi ja toimi niiden mukaan (paitsi jos ne käskevät juomaan!). Sinulla ei ole kiire minnekään.

10

Noin se on.
Elämänmuutoksen kipeimpinä päivinä on kovin vaikeaa olla ajattelematta alkoholia ja päihdeasioita. Ja jos kovasti yrittää olla niitä ajattelematta niin sitä kiukkuisemmin ne ajatuksiin puskevat. Väkisin ei asenteitaan saa muutettua.

Mutta juuri tuo Krissen lausen toinen osa voi olla se avain ; ajattele kaikkia asioita jotka ovat elämässäsi ilman päihteitä.

Ei siis kannata väkisin etsiä lisää mahdollisuuksia päihdeasioihin takertumiseen, kyllä sitä tietoa on aivoissa ihan tarpeeksi, kunhan se pääsee omia aikojaan vaikutttamaan. Ei siis kannata varata kalenteriin lisäaikoja päihdekeskeiselle ajattelulle, vaan mieluummin kaikelle muulle, juuri sellaiselle jolla ei ole mitään tekemistä päihdeasioiden kanssa.

Ja sen verran kuin itsestään eteen tulee päihteisiin liittyviä asioita, niin siinäpä tulee, niidenkin väkisin torjuminen aiheuttaa siellä aivoissa vastareaktioita ja taas homma pysähtyy.

11

thuja hei
Mielestäni varminta on aamuisin pysähtyä ja todeta, onko tänään halua olla ottamatta ensimmäistä ryyppyä. Jos päivän mittaan mielen valtaa ajatus ottaa alkoholia, on hyvä ratkaista tänne kirjoittamasi perusteella itsellesi rehellisesti, hallitsetko alkoholinkäytön vai oletko voimaton alkoholiin nähden.

Tänään et ole yksin

12

Sorb ja Mirabelle: tiekartta on vapaasti lainattavissa. Kaksi päivää uutta tietä kulkeneena ei juuri nyt tee mieli takaisin risteykseen.

Cassiopeia ja mies metsänreunasta: pelkkä korkin kiinni laittaminen ei tosiaan ole auttanut, kyllä ajatusten ja tapojenkin täytyy muuttua! Sitä muutosprosessia aloittelemassa - mutta nyt en pidä kiirettä - ole mihinkään kiire!

Alkoholin välttämisellä en tarkoittanut muuta kuin että MINÄ en enää käytä alkoholia, eihän siitä kokonaan eroon pääse, koska sitä tosiaan on kaikkialla. Mutta mulle tuli tällainen (joittenkin mielestä ehkä nurinkurinen) ajatus, että nythän voin lähteä vaikka työkavereiden kanssa ulos syömään, kun en juo. En ole aikoihin uskaltanut, koska olen pelännyt mokaavani itseni (vaikka kulisseja olenkin osannut pidellä pystyssä). Samoin se, että meillä kotona edelleen on alkoholia … vähän arveluttaa kertoa … mies keräilee pienessä määrin pulloja ja juo kohtuudella lasillisen silloin tällöin. Olen päättänyt oppia elämään sen kanssa, koska tavoite on, että ne pullot ja sisältö ei hallitse mua enää.

Ensimmäinen askel ajatustavan muokkaamisessa oli tänään se, että en töitten jälkeen poikennut kauppaan, kun ajattelin itseäni humalaisena ja ajatus selvästä minästä houkutteli enemmän. Ehkä se riittää tälle päivälle. Tukeakin ehkä vielä tarvitsen, tässähän on vasta kaksi selvää päivää takana, mutta just nyt olo on hyvä, vähän jännittää, mutta ei toistaiseksi ahdista. Enkä ole mielestäni kieltänyt alkoholiajatuksia, mutta yritän ajatella itseäni selvänä. Paljon hyviä ajatuksia asioiden tekemisestä selvin päin!

Ja lomapuisto: en hallitse alkoholin käyttöäni - sitä ei tarvitse kauan miettiä.

Kiitos kaikille hyvistä ajatuksista, luulen, että menen nukkumaan suht aikaisin, väsyneeksi tunnen itseni. Pystyn onneksi tässä elämäntilanteessa säätelemään ajankäyttöäni aika vapaasti

13

.

14

Kolmannen päivän ilta. Nukuin viime yön katkonaisesti, heräilin välillä, mutta aamulla olo tuntui levänneemmältä kuin aikoihin.

Töissä pari asiaa ärsytti ja huomasin välittömästi ajattelevani, että kunhan pääsen kotiin ja sihautan tölkin auki ja samassa silmänräpäyksessä muistin, että minähän en juo enää! Toistui, kun yhtäkkiä pohdin, että missähän kaupassa poikkeaisin … …ai, niin, en missään. Ja vielä kotiin tultua ajattelin, että olis mahdollisuus lorauttaa lasillinen viiniä avatusta pullosta. En sitten lorauttanut, kun tiedän, että sen lasillisen jälkeen olisin ottanut toisenkin tai keksinyt tekosyyn käväistä lähikaupassa. On tässä tosiaan tekemistä, että ajatuskuviot muuttuu.

Paljon täällä puhuttu ahdistuksesta - olen toki krapulassa ollut ahdistunut, mutta onko pelkoa että se voi iskeä vieläkin? Vai tarkoitetaanko sillä juomahimoa tai vastaavaa?

15

Kuulostaa hyvältä! :slight_smile: Tulin moikkaamaan tänne. Oli nuo alkupäivät itsellenikin pahoja. Päivä, hetki kerrallaan. Jokaisesta onnistuneesta päivästä pitää olla tyytyväinen! Kaippa niistä onnen päivistä aina oppii myös jotain…
Tsemppii! :slight_smile:

16

Juuri nuo hetket jolloin huomaa onnistuneensa, tajuaa että hei, tässähän on jokin muuttunut…

Ne ovat niitä joista jää muistijälki aivoihin, ja nimenomaan ne positiiviset jäljet ovat tulevaisuuden peruskiviä!

Parhaat niistä muistuvat mieleen sellaisinaan vielä vuosien päästä (kyllä minullekin on selkeitä muistikuvia yli kuuden vuoden takaisista lopettamisen kohokohdista) ja osa taas jää sinne tiedostamaan vomavarantoon joka tukee uutta elämäntyyliä ihan omia aikojaan, aina tarpeen vaatiessa, automaattisesti. Ja se on just sitä ominta voimavaraa, joka toimii kun sitä ei pakoteta eikä aleta ohjelmoimaan vaan just noin, huomaamalla ne hyvät hetket, kerätään hyviä mielikuvia onnistumisen kokemuksista.

Hienosti menee, anna mennä vaan!

17

Kiitos punatulkku ja mukavaa kuin moikkasit!

Ja mukavaa kannustusta mies metsänreunasta! Tuli lisää mielikuvia kun ystävä äsken soitti ja ensimmäinen ajatus oli, että paljonko kello, kuulostankohan humalaiselta.

Viikonloppuna tarkoitus mennä auttamaan sukulaisen remontissa, mutta siellä ei harrasteta talkoojuomia, enkä nyt aio ottaa omiakaan mukaan. Toivon, että on helpompaa olla pää pystyssä sen sijaan, että häpeää itseään ja käytöstään.

18

nyt neljäs päivä selvin päin ja suurin ahdistus alkaa helpottamaan.Väsymystä on edelleen, mutta parina päivänä tehty melko raskas työ on myös auttanut. Tuntee taas omaavansa edes hiukan ihmisarvoa, kun saa pihalla ja puutarhassa jotain aikaiseksi. Huomenna ehkä jo lenkillekin.
Takana on tällä kertaa viiden päivän putki, ensin muutama, seuraavana päivänä vähän enemmän, viimeisenä jo puoli litraa konjakkia. Kauhea morkkis. Sen verran on raittiitakin jaksoja takana, että tietää sen olevan tavoiteltavaa. Kunhan saa sen viinapirun häädettyä.
Kiitos tästä ihanasta vertaistuesta ja kannustuksesta täällä.

19

Hei maaarit57! Sä olet mua yhden päivän edellä :slight_smile:
Olen lukenut, että väsymys voi kestää pitkäänkin, mutta ei pidetä kiirettä ja muistetaan levätä mahdollisuuksien mukaan!

20

Kyllä se väsymys ennen pitkää helpottaa, lienee yksilöllistä kauan siihen menee.
Itse olen kanssa siinä vaiheessa, että nukkuminen on ollut vaikeaa ja kaikki tuntuu raskaalta. Tuttua, ikävä kyllä, aiempien rankkojen kausien jälkeen.
Ajan kanssa helpottaa ja kyllä väsymyksen kanssa pärjää tiettyyn rajaan saakka. Priorisoin vain tärkeimmät asiat, jotka on pakko hoitaa. Muut teen sitten, kun väsymys helpottaa. Lepo on lepoa, vaikkei saisikaan nukuttua.
Myös unilääkkeet tai nukahtamislääkkeet voisivat toimia alussa, jos väsymys käy ylitsepääsemättömäksi.