Alkoholi kyllä poistuu elimistöstä. Itse tykkään erityisesti kun pidempään selvinpäin ollessa ajatus paranee, uni paranee ja jaksaminen paranee. Siinä voi kyllä tulla semmonen aallonpohja ensin mutta sitten lähdetään nousuun.
Ihan hirvittää että kuinka paljon olen antanut muille tasoitusta opiskelu- ja työelämässä ryyppäämisen takia. Maisterivaiheen viimeiset vuodet ryyppääsin melkein joka päivä.
Alkoholi syö voimia sekä fyysisesti että henkisesti. Alkoholin käytön loputtua elimistö voi hetken olla rauhaton kun sen totuttu toimenkuva on muuttunut. Mutta päivä päivältä tottuu siihen ettei voimia mene alkoholinkäytön aiheuttamien asioiden korjaamiseen vaan voi alkaa toimimaan toisin.
Ei kannata huolestua alkuvaiheen rauhattomuudesta, se on vain tuota väliaikaista häkeltymistä. Ja sitä että kaikki uusi aina pelottaa ja mieluummin tekisi kaiken kuin ennenkin.
Tekemällä uusin tavoin ne uudet tavat muodostuvat tutuiksi ja taas on mieli ja ruumis rauhallinen.
Olen aina ruvennut näkemään valtavasti unia muutaman selvän päivän jälkeen ja yleensä ne ovat aika sekavia ja niissä tapahtuu kaikenlaista! Usein niissä kuitenkin toistuvat samankaltaiset asiat, joiden olen ajatellut olevan alitajunnan työstämiä asioita, selvittämättömiä, mieltä painavia asioita ja sen sellaista, vähän niin kuin vertauskuvallisia.
Viime yönä näin taas samankaltaista unta: olin kutsuilla tai juhlissa / päivällisillä, paljon ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Tavallisesti unissa en koskaan ehdi ajoissa paikalle, en vain pääse perille, tulee esteitä ja hidasteita, jalat eivät ehkä liiku normaalisti. Viime yön juhlissa olin paikalla, löysin pöytään ja pöydissä oli tilaa, ei mitään stressiä, vaan mukavaa. Aiemmissa unissa olen ollut aivan kauhea riidanhaastaja (en ole todellisuudessa), olen mm. haukkunut sisarukseni maan rakoon. Viime yön unessa äitini ja siskoni riitelivät ja minä päätin olla osallistumatta riitaan. Olen monesti nähnyt unta aikaisemmista poikaystävistä tai muista tutuista ja meidän välillä on ikään kuin ollut jotain, mutta se on aina loppunut ja minä olen jäänyt kaipaamaan … Viime yön unessa oli taas “säpinää” ja suuniteltiin yhteistä viikonloppua, mutta MINÄ peruin sen ja ilmoitin että jatkosta ei tule mitään. Ja sitten se kohokohta: viime yön unen päivällispöydässä oli punaviiniä ja jotain vaaleampaa juomaa. Yritin haistaa, mitä se on, muuta kun en saanut selville, niin en uskaltanut maistaa / juoda.
En varsinaisesti “usko” uniin, muuten kuin että alitajunta työstää asioita. Oliskohan alitajuntakin jo älynnyt, että nyt kuviot muuttuu?!
Poistin sittenkin laskurin, kun ajattelin, että osaan kyllä laskea … … eli 7 päivää, se on yksi viikko! Viikon ajan muutettu rutiineja, tänään oli ihan selvää, että suoraan töistä kotiin, ei kaupan kautta.
Viikko puolessa välissä! Sain aika odottamattoman tukitarjouksen, jossa voin ohjatusti kirjoittaa päihdeasioista. Ei siitä sen enempää, koska en tiedä tarkalleen miten se käytännössä tapahtuu, mutta sen tiedän, että jos se toteutuu, niin en sitten niinkään kirjoita tänne, vaan keskityn siihen projektiin. Ehkä lukemassa täällä kuitenkin käyn, mutta täytyy vähän miettiä ajankäyttöä ja etenkin sitä, ettei jatkuvasti istu koneella. Sekin on aika koukuttavaa. Facebookin olen jo jättänyt 
Odotan innolla, miten asia lähtee käyntiin!
Tuo kuullostaa todella hienolta mahdollisuudelta!
Ota tosiaan siitä kaikki irti ja keskitä kirjoittaminen siihen.
Mutta jos välillä jää aikaa, niin poikkea toki kertomassa meille millainen juttu se on… uteliaita on varmasti muitakin kuin minä.
Tsemppiä edelleen!
Mukavaa Mies metsänreunasta, että jaksat kannustaa ja olla kiinnostunut! Mun yksi ongelma on ollut, että tulee tunne, että haluaisin vastata kaikille, mutta aika ei riitä.
Tässä projektissa kirjoitan päiväkirjamaisesti ja tasaisin väliajoin kirjoituksia käydään sitten läpi ja muokataan ohjatusti. Meitä on useampia, mutta mielenkiintoisimmat / parhaat kirjoitukset mahdollisesti julkaistaan ajan kanssa. Siksi en voi kirjoittaa “päiväkirjamaisesti” kahteen paikkaan, joten pidän taukoa plinkistä.
Paljon uutta ja yllättävää, en tiedä valitaanko minun kirjoituksia vai ei, mutta saan ainakin tuuletettua päätäni, kun olen sitoutunut pitämään päiväkirjaa. Perästä kuuluu tai sitten ei - mulla on joka tapauksessa tekemistä tuleville päiville!
