Niin, “oikeastaanhan ongelmaa ei ollutkaan”. “Vähän tullut tissuteltua välillä, mutta mikäs siinä ku hommat sujuu”. JOKU sunnuntai-ilta tai maanantaiaamu olotila vihjaillut että ei se homma ole lapasessa ei mutta äkkiäkös tuo unohtuu kun olo 1-2 päivässä normalisoituu. Myös tämä palsta unohtui. Näin menee kun tekee töitä ja on rutiinit. Nyt kuitenkin 2 viikon vapaa josta mennyt jopa 5 päivää.
Tämän aamun aloitus seuraavanlainen: heräsin klo 7 ahdistuneena, en tiedä humalassa vai krapulassa vai molemmissa, kauaa ei asiaa tarvinnut pohtia. 1 kalja huiviin ja oksentamaan, toinen kalja huiviin ja taas oksentamaan ja sitten se pysyy sisällä…, eli kaikki varmasti tietävät mitä 5 ihanaa vapaata ovat pitäneet sisällään.
Niin ne asiat pääsee unohtumaan ja ne tahtoo laittaa sivuun kun näennäisesti kulissit on kunnossa, mutta ei se näin vaan mene ja se on katkeraa kalkkia joka on vain nieltävä. Vaikka olisin kuinka nuori ja vaikka kuka sanoisi mitä niin fakta on että olen ruumisarkussa tai jossain mielisairaalassa alta 30v, koska tästä hommasta ei tule hevon helvettiä. Olen niin alkoholisti kun ihminen voi olla, homma on edennyt aika pahasti eteenpäin ja nyt alkaa ajatukset luovuttamisesta taas tulemaan mieleen. JOS SAISIN LUOVUTETTUA, ja itselleni päähän ajatuksen että mitään muuta kun parempaa ei voi olla edessä jos juomisen saisi vain lopetettua!
Nuori mies, oiskohan aika lompsia ryhmään?
Vai tarvitsetko katkon?
Nyt tarvitaan toimintaa, tartu luuriin, soita AAn, klinikalle, mihin vaan…
Homma on kuvauksesi perusteella siinä pisteessä, että olet kuin vanha juoppo iästäsi huolimatta.
Älä jää tuleen makaamaan, nyt heti tänään alat tehdä asialle jotakin.
Lopettaminen ja raitistuminen on ennen kaikkea toimintaa, tekoja.
Minä sinuna kyllä koittasin päästä katkolle ja sieltä uutta yritystä alkottomuuden tielle. Mutta jos uskot saavasi juomisen kuriin ilman katkoa niin mikäpäs siinä.
Sinun täytyy juuri LUOVUTTAA alkoholin suhteen. Aina tulee turpaan tämän liuottimen kanssa, kuten varmaan oletkin huomannut.
-Ehdottasin A-klinikkaa ja mahdollisesti Antabusta.
-Myös AA-ryhmät toimivat ainakin itsellä
Nyt juuri tarvitaan niitä TEKOJA, josta puhuin tämän sivun ensimmäisessä viestissä sinulle.
Vaikealtahan se varmasti tuntuu, mutta et varmastikkaan halua edetä alkoholistina yhtään syvemmälle?
Olet onnellisessa asemassa että tajuat tilanteen. Googlaa Ville Valon haastattelu hänen raitistumisestaan. En tosin varmalla tiedä onko Viltsu pysynyt raittiina mutta ajatukset jotka hän tässä haastattelussa totesi menivät siihen tapaan että kun tarpeeksi on ottanut häppää se voi olla joko helvetin hauskaa tai helvetin kamalaa. Itsellä on sama kokemus paitsi että mulla viimeisellä noin puolen vuoden putkella oli pelkkää kamalaa. Ville puhui siitäettä oksensi ja ulosti verta. Vahvistan sinulle että fyysiset vaivat sisäelimistössä eivät ole helppoja kärsiä kun on tarpeeksi pitkälle edennyt alkoholin kanssa. Aamuoksennukset pariin kertaan joita kuvasit ovat yksi askelkivi polulla, jota et halua kulkea loppuun. Ajattele hetken sitä olotilaa, jos aamuoksennukset ja yökötys jatkuvat parisen päivää yhtä mittaa, kävely suoraan ei ala onnistua millään ja vatsa on kun michelin ukon rengas. Nukkua et voi kuin nojatuolissa sillä täys pitkällään tulee oksennus, kyljellään, mahallaan ja selällään vatsa painaa jossain suunnassa liikaa minkä lisäksi huone pyörii silmät avatessa.
Voi vaikuttaa äidilliseltä paasaamiselta mutta vakuutan että olen itse kokenut nämä kokemukset. Ja olen vuosikausia kuvitellut että huikka pysyy lapasessa. Vaikka en usko moniin dogmeihin elävän elämä olessa kyseessä niin yhteen uskon: alkoholismi on etenevä, rappeuttava ja lopulta tappava sairaus. Viina on depressantti joka vie satakertaisesti sen elämänilon jonka joku vuosikausia sitten koettu nousuhumalan hetki saattoi tuoda.
Koska ole nuori vielä, sinulla on fyysistä kuntoa kyllä käydä tätä varmuudella häviöön tuomittua taistelua vielä kauan. Älä tee sitä. Olet vakavassa vaarassa mutta voit pelastautua. Heittäydy minkä tahansa avun varaan nyt aluksi, minkä vaan mikä tässä kohtaa tuntuu pitävän sen koriin kiinni. Ajatusmaailman vähän selkiytyessä voi sitten etsiä omia polkuja uudella raittiilla tiellä, tällä palstalla on hirveän paljon kokemuksia mikä ketäkin on auttanut.
Pienenä nyanssina esitän sinulle että itseäni on hyvin heiveröisellä raittiuden alkutiellä auttanut palaaminen kamppailulajien pariin. Olen hakenut viinasta kicksejä ja korvaan niitä tässä vaiheessa lyömällä säkkiä ja mieluiten taitavampaa vastustajaa, joka kyllä väistää yritykseni miltei aina. Mutta se yksi onnistumisen kokemus vaikka koko treeneissä on minulle merkittävä, yritän mielessäni palata aikoihin jolloin ei viinasta tiedettykään mitään.
Punttitreeni (eikä mikään kanasellainen vaan kunnon vääntötreeni) on varma auttaja kun ottohammas alkaa kolottaa.
Älä ajattele että olet jollakin tapaa erikoinen tai erilainen tämän asian kanssa. Kaikilla meillä on ollut oma sisäinen uniikki maailmamme jonka olemme rakentaneet huiman oton puolustukseksi. Se kuuluu homman luonteeseen.
Ala noudattaa näitä vinkkejä joita olet saanut tällä palstalla ja lue tätä usein, kaikesta huolimatta, vaikka ratkeaisitkin yritä seuraavana aamuna taas uudelleen. Tärkeintä on tietää ja ymmärtää tila jossa on ja kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrkiä siitä pois. Vaakakupissa on elämäsi, viinan kanssa menee ensin terveys ja sitten henki ja sekin useimmiten pitkän kitumisen jälkeen.
Ei tänään ei oteta, ei, ja luojan kiitos niin. Muutaman päivän putki päättyi tutuilta saatuihin rauhoittaviin ja tällä hetkellä antabus loudausannoksella aloitettu. Aa:ssa käynyt nyt 2 kertaa taas uudestaan ja se melkein oli vaikein saada tehtyä. No huomenna uudestaan. Ajatukset melkoista sekamelskaa, mutta sepä kai vasta omituista oliskin jos ne eivät olis. Ei kai muuta kun uutta alkua tästä rakentamaan taas jälleen.
Kieroimmalta ajatukselta tällä hetkellä tuntuu se, että ympäristöllä (tiettyjä läheisiä lukuunottamatta) ei ole hajuakaan kuinka vakavassa tilanteessa olen, ja se on varmasti asia mistä tulisi olla kiitollinen vielä kun asiat niin ovat.
Sieltä se on tulossa. Synnytystuskia vain tässä matkalla. Mun miehen kavereita on tippunut tuolla samanmoisella matkalla alle kolmekymppisenä. Eli tiedät hyvin mikä on edessä.
Tämä pullonpyörityspeli on sellainen, jossa vain luovuttamalla voit voittaa.
Vanhaa hyvää biisiä lainaten;
“Pisara oikeuden, totuuden, rakkauden, on istutettu sydämiin.
Mutta miksei se virtaa sydämistä aivoihin?”
Mun arvaus on pelko tuntematonta taivasta kohtaan. Mikä sun arvaus on?
No niin, antabukset aloitettu ja heti perään kokeiltu myös antabuskänniä viinanhimoissani toissapäivänä. Varovasti yhdellä oluella tarkkaan kellotettuna jne. Lopputuloksena ympärikännit, antabus ei vaikuta itseeni mitenkään. EI MITENKÄÄN vaikka kuinka ottaisin ohjeen mukaan. Tämä ei ole hyvä juttu mutta samalla ymmärsin sulkea yhden takaportin jota olen tässä useamman kuukauden käyttänyt: “Jos homma lähtee lapasesta voin alkaa aina syömään antabusta”. Nyt se portti on suljettu ja vaihtoehdot ovat seuraavat: 1. raitistun 2. kuolen. Katuojaan en voi joutua, koska psyykkeeni pettäisi ennen sitä tilannetta ja ottaisin hengen itseltäni. Kuukauden sisään juominen on muuttunut täysin itsetuhoiseksi ja on jopa kirjoitettu itsemurhaviestejä, kokeiltu valtimoiden auki vetämistä ja vyöhön hirttäytymistä. Kaikki nämä olen seuraavana aamuna ymmärtänyt vain hätähuudoksi, en totiseksi yritykseksi. Mutta jonain päivänä sekin koittaa jos ei tilanne muutu. Tätä kirjoittaessani tärisen krapulassa ku en uskalla nukkua mutta selvin päin olen. Ja haluan elää, elää hyvän elämän. Epätoivo on vaan niin suuri nyt etten saa sanoja suusta ulos. AA:sta olen saanut erittäin paljon apua aina ja ei kai tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin istua siellä joka ikinen päivä ja mennä päivä kerrallaan. En halua kuolla, mutta jos en raitistu niin 30v päivää en näe, ja silti tämä homma tuntuu olevan aivan uskomattoman vaikeaa. MISSÄ ON SE POHJA, MISSÄ?
Pyysit palstallani, että kommentoisin ilmeisesti tätä viestiä?
Voin hyvin samaistua tilanteeseesi. Sillä minulla on myös tuo sama juttu “psyyke hajoo ennen kuin kroppa viinan kanssa”. Itse olen myös kännissä viillellyt (pahimmat vaativat 26 tikkiä).
Ei tässä nyt kuule ole mitään muuta mahdollisuutta ku laittaa se korkki kiinni. Sä oikeesti, joko tapat itsesi tai joudut mielisairaalaan, jopa suljetulle. Ja voin omasta kokemuksesta kertoa, että laitoselämä ei ole kivaa.
Nyt menet A-klinikalle puhumaan sairaanhoitajan ja päihdelääkärin kanssa tilanteestasi. Sano ihan suoraan, että “viina tappaa mut oikeesti, auttakaa”. Menet sinne AA-ryhmiin jos ne kerta ovat auttaneet. Pyydä A-klinikalta jos sinulla olisi mahdollisuus päästä johonkin pitempi aikaisempaan katkaisuhoitoon. 1-2kk vaikka.
Sanoit, että vedit alkoholia myös antabuksien kanssa ilman oireita. Tämä on hyvin mahdollista, sillä tietty prosentti ihmisistä, ei saa antabusreaktioo. Mutta se, että menit edes testaamaan rajojasi viinan vuoksi, niin on todella huolestuttavaa. Koska tällöin viinanhimo on oltava aivan järkyttävä, jos siis tiedät että antabusreaktioon voi jopa kuolla.
Kovasti tsemppiä. Älä ole sinä se joka päätyy viinapirun kitaan ja poistuu keskuudestamme!
Ja yritä tosiaankin luovuttaa sen kemikaalin kanssa. Se vetää sua pataan joka kerta ja sit täristään krapuloissa tai humalan aikana tehdään täysin idioottimaisia temppuja.
Ps. Oliko mun pakko ryypätä itteni hautaan ennenaikaisesti? Mitä ilmeisemmin ei. Myös sulla on mahdollisuus, varmasti.
Pss. En ole itse tämän tyylisen musiikin kuuntelija, mutta tässä olis yks tsemppaus biisi. —> youtube.com/watch?v=sbbXAFSXazM
“Koska suurin voima on sun omissa ajatuksissa, kaikki mitä sä haluut sun elämässä saavutettavissa. Sun mahdollisuudet on asenteesta kii…”
