Tervehdys kaikki palstalaiset. Uusi lopettamisajatuksia hautova ilmoittautuu. Olen jo pidempään tätä palstaa lueskellut, joskus jopa naureskellut :O, mutta nyt alkaa olla tilanne se, että tuli tänne itsekkin rekisteröidyttyä. Ennenkuin päästään asiaan niin kerronpa hieman itsestäni ja elämäntavoistani.
Eli, olen 24v mies ja opiskelen viimeistä vuotta AMK:ssa. Alkoholia kokeilin ensimmäisen kerran 14 vuotiaana ja yläasteikäisenä tulikin sitten useammin juotua. 15-16v join ehkä n.3 kertaa lukukausien aikana, mutta kesällä tuli jo tuolloin otettua enemmän. Täysi-ikäisyyden kohdalla en juonut juurikaan edes paljoa, eikä tullut usein missään käytyä. Lähinnä kesät olivat sellaisia, että viikonloput menivät ryypätessä, enkä kokenut niistä olevan mitään haittaa. Sehän kuului kesään ja festareihin jne… Opiskelujen alkaessa n. reilu 3v sitten aloin välittömästi ryyppäämään innokkaasti, kun pääsi uudelle paikkakunnalle ja uusiin ympyröihin. Dokaaminen oli suorastaan velvollisuus, kun olin vihdoinkin päässyt hienoon opiskelijaelämään sisälle. Kärsin myös masennuksesta, jota samaan aikaan opin lievittämään alkoholilla ja tämä on varmaan ollut se ratkaiseva asia miksi viinankäyttö on päässyt riistäytymään käsistä näinkin aikaisin.
Tosiaan AMK-opintojen alettua ensimmäinen puolivuotinen meni käydessä koulua, juodessa kotona iltaisin ja ryypätessä viikonloput. Sen jälkeen, kun olin töissä välillä tilanne “rauhoittui” vain viikonloppujuomiseksi, jota sitten kestikin aina perjantaista sunnuntaihin, lukuunottamatta satunnaisia viikonloppuja, joita olin selvinpäin tai onnistuin ottamaan vain yhtenä päivänä. Kuitenkin havahduin jossain vaiheessa miettimään alkoholinkäyttöäni ja aloin pyrkimään raittiimpaan suuntaan. Seurauksena on ollut se, että aina välillä olen lyönyt vetoja kavereiden kanssa (vitsillä tietty), että olen juomatta sen ja sen ajan (2-3kk), joista on suurin osa onnistunutkin. Sen jälkeen korkkaan ja sitten alkaa viina maistua, eikä tuolla ole ollut mitään vaikutusta. Viimeisimmän kerran olen vakavasti yrittänyt vastaavaa ja ajatuksella, että tilanne vähän rauhottuisi ja sen jälkeen voisin ottaa sivistyneesti mutta paskanmarjat. Kesät olen opiskeluaikana onnistunut rajoittamaan pääsääntöisesti viikonloppujuomiseksi, kun on ollut töitä mutta muutaman kerran olen ollut töistäkin pois ryyppäämisen takia jollain verukkeella. Viime syksy meni siihen malliin että join 1-2 päivää ja selvistelin aina saman verran. Koulun ja työt hoidin. Uudenvuoden jälkeen päätin, että nyt alkaa tipaton kausi, jota kesti 5 viikkoa, jonka jälkeen tuli vanhat tutut ajatukset että “olen ansainnut yhdet kunnon kännit”. Tuolloin join 5 iltaa putkeen. Selvisin aina välissä ennenkuin aloitin uudestaan ja ajoin autoakin, joten lopetus onnistui suht kivuttomasti, mutta tuo toimi nyt viimeisimpänä motiivaattorina mietteille että mitä olen tekemässä? Tällä hetkellä oli taas tarkoitus viime perjantaina ottaa “muutamat”, minkä seurauksena kirjoittelen tätä nyt maanantai-iltapäivänä päiväkännissä tänne :OO.
Luulenpa, että kaikki kohtuukäytön ajatukset ynnä muut on syytä ehkä hylätä ja alkaa miettimään realistisia vaihtoehtoja, joita ovat: 1.Ennenpitkään täyspäiväinen ryyppääminen 2. Alkoholin käytön lopettaminen kokonaan. Ja voitte uskoa että haluaisin mielummin valita tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.
Ihmeen hyvin tätä on pystynyt salaamaan, ja esim. vanhemmillani ei varmaan ole hajuakaan asiasta, tosin heidän mielestä on normaalia juodakkin viikonloppuna - varsinkin nuoren miehen (itse he eivät usein juo, eikä heillä ole minkäänlaisia ongelmia alkoholin kanssa). Perimääkin olen miettinyt. Vanhempani käyttävät alkoholia täysin normaalisti, eikä heillä ole tosiaan mitään ongelmaa sen kanssa. Setäni on juoppo ja pari tätiäni myös, joten löytyisikö kuitenkin jotain geenejä alkoholismiin. Läheisimmät kaverini tietävät, että olen suht viinaanmenevä - heidän kanssaanhan sitä tulee ryypättyäkin, mutta esim. suurimmalla osalla luokkatovereista ei ole varmaan hajuakaan asiasta. Olen mestari selitysten ja tekosyiden keksimisessä ja pystyn kuullostamaan yllättävän selväpäiseltä 10 kaljan jälkeen.
Nostan hattua kaikille teille, jotka ovat selättäneet ongelman ja nousseet paljon pahemmasta suosta.
Ahdistusta joutunee (oma kokemus) sietämään pitkäänkin, aste vaan vaihtelee. Puolen vuoden kohdalla kuulemma monilla helpottaa ja tästä kun en tiedä koska niin pitkälle en ole vielä kertaakaan yltänyt. Pahimmassa angstissa kandee ehkä harkita joidenkin kekkereiden väliinkin jättämistä, mikä ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi kokonaa eristäytyä! Itsellä ei yhtään täysraitista ystävää, kohtuukäyttäjiä paljonkin ja näillä mennään, siis menossa mukana. Baarit jätän väliin…Hyvää viikonalkua!
