Mikä on tämän hetkinen tilanteesi, luin kirjoituksesi läpi? Hyvin paljon löytyy yhtäläisyyksiä minun toimintaani noin 3-4vuotta sitten.
Oletko alkanut syömään uudestaan antabusta, onko AA-ryhmät maistuneet?
Huolestuttavalta vain kuulosti tämän ketjusi uusin viestisi. Minä kun tiedän harvinaisen hyvin miten nuo “itsensä kusettamis” jutut menee alkoholismin saralla.
Tsemppiä ja toivon, että kaikki on ok!
Moro! Kyllä se pohja sieltä jossain vaiheessa löytyy, ole huoletta 
Aika julmahko kommetti Runeh…
En toivoisi kenellekkään, että sitä pohjaa pitäisi etsimällä etsiä mahdollisimman syvältä. Ja totta kun on, että jotkut eivät sitä omaa pohjaansa löydä kuin vasta haudasta.
Ei se minun mielestä mikään julma kommentti ollut, enkä sitä edes sillä kirjoittanut.
Tottahan se vain on koko lause ja laittaa miettimään haluaako todellakin niin pitkälle jatkaa?
Ok, minun ajatuskatkokseni. Hyvin perustelit 
Juu, ei minulla ole tapana yrittää ketään loukata tai suututtaa anonyymeillä nettipalstoilla. En saa kiksejä siitä
Asiat on parempi sanoa niinkuin ne on, vaikka ne voi joskus tuntua pahalta.
Korkki kiinni nyt vaa ja lenkille!
SoiKannel, tilanne tällä hetkellä ennallaan valitettavasti. Eli arkipäivisin tuo muutama kalja, jossa olen kuin ihmeen kaupalla onnistunut pysymään. Aamulla sitten töihin ihan freesinä kunnes viikonloppu tulee ja heti hillitön känni päälle. Sitten kun ryyppääminen on pakko lopettaa niin pari opamoxia lärviin ja taas arkena töihin. Ja tilanne selvästi edennyt aikaisempaan verrattuna eli esim. 1 päivänkin ryyppääminen (jota tapahtuu vain jos on ainoastaan ollut 1 vapaapäivä) saa aikaan sellaisen olotilan, että on joutunut tosiaan töissäkin ottamaan joskus opamoxin vaikka alkoholia ei ole ollut veressä varmaan 15 tuntiin. Ajatukset ovat lähinnä tällä hetkellä sarjaa “miksi vitussa mulle on käynyt näin” vaikka tuon juhannukseen päättyneen 3kk raittiuden aikana alkoi tulla jo hyvinkin positiivisia ajatuksia kaiken kuivahumalan sekaan.
Sen verran haluaisin sinun tarinasta kuulla vielä, kun tuon oman ketjus alussa kerrot paljon noista pohjakokemuksistasi. Eli olisin kiinnostunut kuulemaan miten alkoholismi sinulla on edennyt, millaisia vaiheita jne jne. sanotaanko 16-18v eteenpäin? Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan varsinkin, kun oot lähestulkoon omaa ikäluokkaa.
Ja runeh puhuu asiaa. Varmasti pohja löytyy mutta missä vaiheessa ja minkä kustannuksella niin toivottavasti alkaa löytymään sillä tästä ei ole enää pitkä matka totaalitappioon. Se ei vaadi kuin kenkää töistä jolloin esteet häviävät u know… 
No minäpä vastaan sinulle, kuulostat minun intuitiolla hyvältä tyypiltä, joka tosiaan haluaa tehdä asioillensa jotain, mutta keinot ovat hieman vähissä.
Eli: En aivan tarkkaan muista koska join elämässäni ensimmäisen kerran, noin 13-14v muistaakseni. Alkoholisti isäni piilopulloilla kävin, väkeviä viinejä 15%:sia. Sitten 16-18vuotiaana alkoi kaljan tissuttelu, aina etenevällä vauhdilla. Täysi ikäiseksi tultuani tietysti baareissa ja alkossa kävin. Juomiseni oli jo tuolloin erilaista kuin muiden kavereideni, eli paljon humalahakuisenpaa.
Sitten 20vuotiaana tahti senkuin yltyi, nyt en enään juurikaan edes koittanut rajoittaa juomistani, vaikka se näennäisesti pysyikin hallinnassa. Kävin siviilipalveluksen eräässä mielisairaalassa liikunnanohjaajan ominaisuudessa, todella usein iltaisin join pullon votkaa. Ei mennyt kuin pari kolme vuotta, niin join jo koulun vessassa krapulaani ja skippasin ammattikorkea koulun luentoja, että pääsin baariin “rauhoittumaan”. Kaksi ammatikorkea koulua päättyi n.vuoden sisällä. Myös kaksi avoliittoa kerkesin tällä välin tuhota.
Mutta sitten päädyin nykyisen emäntäni kanssa yhteen, hän tuli raskaaksi ja meille syntyi poika. Alkoholin käyttöni räjähti käsiin tällä välin. Join aina kun oli rahaa, omiani ja emännän, rahoitin myös juomistani nettipokerilla koska osaan pelata sitä voitollisesti. Silloin pelasin 9pöytää samaan aikaan, tunti tolkulla, tulosta tuli 500-2000e euroa kuukaudessa, verottomana ja laillisesti Eta-saiteilta (tasoina oli 20e pöydät). Minkäänlaista peliriippuvuutta minulla ei koskaan ole kuitenkaan ole ollut, sillä en pelannut/pelaa mitään pelejä mistä ei voi voittaa pitkässä juoksussa. Pystyin pelaamaan myös hieman hiprakassa, mutta tajusin aina lopettaa jos olin liian humalassa.
No sitten ajeltiin taksilla ja käytiin oikein kaupungin parhaimmissa ravintoloissa syömässä ja juomassa. Saatoin esim. juoda viisi lasia viiniä ja pari vahvaa olutta krapulaani, ennen ruuan tilausta, ruuan jälkeen aloin tilailemaan tequila shotteja, yleensä meni 7-12kpl. Eli tässä vaiheessa olin jo todella humalassa. Sitten taxilla alkoon ja “täysi lasti”, tarkottaen niin montaa pulloo kirkasta viinaa kuin kehtasi ostaa. Minulla oli myös tapanani piiloitella votka pulloja (koska emäntäni, ei tietystikkään pitänyt juomisestani). Saatoin ostaa monta pulloo ja piilottaa ne johonkin syrjäiseen pusikkoon. Sitten otin pyöräni kesällä ja kirjan mukaan. Sanoin meneväni puiston penkille lukemaan, kun on niin hyvä ilma, vittu mitä itsensä ja toisen kusettamista.
Mutta voi se tästäkin vielä paheta Muutimme eri paikkakunnalle, jossa sama ralli jatkui tosin pahenpana. Nyt en kyennyt enään kamalasti pelaamaan, joten tuloja oli vähemmän. No juoppo kyllä löytää rahaa juomiseensa aina. Minulla oli jopa tyynyn alla nukkuessani viinapullo. Join tässä vaiheessa kokopäiväisesti, sammuin aina välillä kaupungille tai ruokaravintolaan ja olin alle kahden vuoden sisällä tasan 10kertaa juoppoputkassa. En koskaan joutunut putkaan agressiivisuuden tai tappelun vuoksi. Tässä vaiheessa kävin lekurilla, joka myönsi minulle minun ensimmäisen Opamox reseptin. Ajattelin, no perkele nämähän helpottavat krapulaan, voi siis juoda “kivuttomammin”
Sen jälkeen kuvioon tulivat kavereilta ja “pihatontuilta” ostamani vahvemmat bentsot. Olen käyttänyt kaikkia suomessa myytäviä bentsoja/niiden johdannaisia. Kannabista tuli joskus poltettua, mutta alkoholi ja kannabis ei tunnetusti oikein sovi yhteen, niin tämä oli harvinaista. No toiminnastani, sitten seurasi lukuisia katkolla olemisia jopa 2kk pakkohoito mielisairaalassa suljetulla osastolla, aloin olemaan siis itsetuhoinen. Kukaan “hoitavataho”, ei saanut minuun järkeä, vaikka tajusinkin, että nyt mennään todella päin mäntyä. Olin sitten lopulta 2kk myös eräässä päihdekuntoutus keskuksessa. Reilu kuukauden kuluttua sain yhden päivän loman. No mitä minä tein? Taxilla suoraan alkoon ja kaupan päällisiksi musta silmä ja ruhjeita kasvoihin kun olin kännissä kaatunut suorilta jaloin kovalle lumipinnalle.
Pääsin kuitenkin takaisin sinne hoitolaan, mutta toisella lomalla olin taas kännissä. Emäntä soitti hoitolaan ja sanoi miten asiat olivat. Sain potkut persuksille sieltäkin. Tämän jälkeen join muistaakseni vielä 3 suhteellisen pitkää putkea. Kunnes makasin sängyssä, tutisevana oliona, konkreettisesti kuset housussa viisi päivää, en syönyt juuri mitään. Se oli se minun lopullinen pohja. Tämän jälkeen kävelin A-klinikalle ja hankin Antabukset.
Tämän jälkeen en ole juonut nyt 1vja 4kk tippaakaan alkoholia. Elämä on muuttunut aika HELVETISTI vaikka ongelmia toki vieläkin löytyy, mutta ei ainakaan alkoholin takia.
Lääkärit sanoivat, että minun alkoholismini eteni poikkeuksellisen nopealla tahdilla ja jos en olisi lopettanut niin, en parhaimmassakaan tapauksessa olisi elänyt 5-10 vuotta pidempään.
Olen myös alkoholin takia meinannut kuolla kolmesti, vain tuuri on minut pelastanut. Kerran sammuin n.15asteen pakkasessa pienelle metsäpolulle kesävaatteissa. Jos sattumalta kello kaksi yöllä koiraa lenkittämässä oleva ihminen ei olisi minua huomannut ja soittanut ambulanssia olisin nopealla tahdilla kuollut hypotermiaan.
Olen myös herännyt sairaalasta letkuissa, olin yöllä sinne tullessa puhaltanut 5.9promillea. Lääkäri sanoi, että oli ihme, että olen hengissä.
Olen myös meinannut kuolla verenhukkaan, itsetuhoisuus puuskassani.
~Toivottavasti sinun ei tarvitse kokea mitään tälläistä~, en usko jumaliin taivaisiin tai helvettiin. Mutta maan päälliseen helvettiin uskon, koska olen sen itse nähnyt!
Kiitos kertomuksestasi, melkoisen tylyä luettavaa. Itselläni ei ole noin nopeaa etenemistä tapahtunut, mutta näkisin kuitenkin, että keskivertoa nopeampaa, olenhan vasta 24v. Tällä hetkellä tosiaan pinnalla pitää työ, jota en vaihtaisi mihinkään muuhun. Jos olisi joku random-duunipaikka niin voi olla että en olisi yhtä varovainen :O. Itse olen ehkä siitä harvinainen, että olen myöntänyt tässä vaiheessa olevani alkoholisti, ilman, että kukaan muu on sellaista kommentoinut aivan lähimpiä ystäviä lukuunottamatta, ja kun keväällä jouduin psyk.osastolle (vapaaehtoisesti) en edes yrittänyt selitellä mitään muuta. Kaveritkin ovat enemmän selittäneet, että “kunhan saat asiasi kuntoon niin rauhoittuu juominen” jnejne, vaikka myöskään minulla ei ole diagnosoitu mitään mielenterveydenhäiriötä. Ongelma tällä hetkellä on, että sain maaliskuussa jonkinasteisen pohjakosketuksen ryyppäämiseen kuukauden putken muodossa ja pelkäsin retkahtamista, joka osaltaan piti mukana taistelussa ja raittiina. Kun retkahdin, olen käynyt terassilla jnejne työkavereiden kanssa ja on ollut jopa hauskaa. Joten nyt en meinaa saada tarpeeksi motivaatiota edes siihen että saisin pari antabusta vedettyä lärviin vaikka tiedän että tämä “KONTROLLI” pettää jossain vaiheessa, eikä se ole kuin ajan kysymys. Tämä voi kuullostaa siltä, etten halua tehdä asialle mitään mutta ei se niin ole. Itse muotoilisin tällä hetkellä, että ongelmani on että en halua tarpeeksi tehdä asialle mitään, kylmä kalja vie voiton :OO. Ja kai se on sitten niin, että niin kauan kun se taas vie voiton niin ei mitään ole tehtävissäkään.
Itsekin olen aloittanut antabus-kuurin reilu kolme kuukautta sitten. Itsellä puoliso on sanonut, ettei enää halua nähdä minua koskaan kännissä ja se saa syömään joka aamu sen antabuksen. On se erolla uhkaaminen vaan kamalaa. Yksinjäämisen pelko voittaa viinan halun.
On todella hyvä, että olet jo näin aikasessa vaiheessa havahtunut alko-ongelmaasi. Mutta nyt tarvittaisiin konkreettisia tekoja. Ja ne teot alkottomuuden eteen vaativat omalta psyykkeeltä sen, että täydellisesti sisäistää sen, että alkoholi ei voi kuulua elämääsi.
Onhan se varmasti haikeaa/vaikeeta olla juomatta, kun työkavereidenkin kanssa on mukava terassilla istua sen olusen kanssa. Ja Antabuksiakaan, et sanomasi mukaan saa heitettyä naamaasi. En oikeen osaa auttaa (tuskin kukaan mukaan) sinua tällä hetkellä kun vielä haluat “otella kuningas alkoholin kanssa”. Mutta jos todellakin olet ehta alkoholisti/alkoholisoitumassa niin, et voi voittaa tätä ottelua. Turpaan tulee kunnolla, ennemmin tai myöhemmin, sen voin taata.
Mutta minulta voi aina kysyä neuvoja ja koitan parhaani mukaan sinua avustaa, jos siis haluat apua.
On aivan turha kirjoittaa “ota mies itseäsi niskasta kiinni” tai “eikö sinulla ole yhtään selkärankaan tehdä asioille jotain?” Ne eivät auta tämän addiktio sairauden kanssa. Kaikki pitää lähteä OMASTA HALUSTA lopettaa alkoholin kanssa taistelu, tavallaan luovuttaa ja hyväksyä oma tila.
Minä lopetin taistelun, aina tuli turpaan ja huolella, niinkuin olet lukenut. Ja niin tulee sinullekin käymään, jos jotain ihmettä ei tapahdu ja ihmeisiin en usko. Kerroit esim. kuukauden putkestasi. Voin kertoa, että ne putket pitenevät ajan kanssa, varsinkin jos on bentsoja saatavilla ja kykenet syömään putken aikana. Mutta 1kk putki on vielä pientä, ajan kanssa se voi 2vuoden kuluttua olla 4kk tai pitempi. Silloin on leikki kaukana ja katkasussa makaat sängyssä tutisevana oliona. Toivottavasti koskaan ei niin pääse käymään. En toivoisi, että pohjasi olisi nykytilannetta yhtään pahenpi.
Kiitoksia kannustuksesta. Kyllä olen ehta alkoholisti ja tämän taistelun tulen tosiaan häviämään, jos en saa tilannettani muutettua, outoa kun mielestäni jollain tavalla sain luovutettua jo kerran, ainakin sinne päin. Nyt en meinaa siinä onnistua. Kirjoittelen taas tänne, kun johonkin suuntaan on muutosta tapahtunut, niin parempaan kuin huonompaankin. Ja sun ketjuasi olen tosissani seuraillut viime aikoina tiiviisti.
Heips! Eihän tämä taistelu aina helppoa ole, hetkittäin pärjää hyvin ja sitten taas ei. Liian monta vuotta tuli uhrattua alkoholille, vähitellen olen alkanut tosissani ihmetellä mitä hemmetin hauskaa siinä pienessä pöhnässä tai kännissä heilumisessa oikein oli??? Täällä plinkissä musta on todella hienoa se, että ihmiset sanovat ihan suoraan ja suomeksi asioita: olet/olen alkoholisti, huonosti käy jos jatkat, pohjalle menet varmasti yms. Meillä kaikilla hyssyttelyn aika on ohi. Ne, jotka vielä luulevat hallitsevansa alkoholia eikä toisinpäin, eivät näitä palstoja taida lukeakaan.
Tsemppiä, hengessä ollaan mukana.
Kun on alkoholisti (/suurkuluttaja), alkolle häviää aina, ennemmin tai myöhemmin. Olin samanlaisessa “käymistilassa” vielä viisi kuukautta sitten ja perustelin täällä “että meni hyvin ja OLI JOPA HAUSKAA” tosiaan oli, kunnes tuli se ilta, jolloin loppui kaikki hauska 
Kunpa olisin lopettanut jo sinun iässäsi enkä nyt nelikymppisenä, olisi jäänyt moni sekoilu ja traumaattinen kokemus pois, niitä kun sitten saakin työstää todella pitkään eivätkä silti unohdu.
Terve kaikki. Nyt olen pyöritellyt ajatuksia laidasta toiseen ja en tiedä enää itsekkään mitä ajattelen. Viime aikoina on ollut hauskaa olla viikonloppuisin dokaamassa ja sitten toisaalta taas ahdistaa, koska tiedän mikä on tilanteeni oikeasti. On ollut liian hauskaa että saisin todellisen halun taas olla juomatta, joten pohjakokemus puuttuu. Sitten taas en itselleni halua tällä hetkellä juodakkaan pohjakokemusta ja menettää kaikkea, koska sitten ei tiedä sitäkään haluaako sieltä enää nousta ja nouseeko. Joten nyt olen vain tehnyt tämän viikon alusta niin, että aloin antabusta päivittäin jälleen syömään ja yritän saada ajatuksiini selvyyttä selvien päivien voimalla, ilman että tähän liittyisi mitään sen kummempaa ajatusta juomisesta tai sen jatkamisesta tai muustakaan. Joidenkin mielestä tämä voi olla hyödytöntä ja itsensä kusetusta ja jälkimmäistä tämä varmasti on. Mutta yritän nyt elää elämää lyhyissä pätkissä ja parempi se on vaikka sitten näin, eli popsia tabletteja, kun ettei tekisi asialle mitään. Mihinkään konkreettisempaan ei ole energiaa eikä halua nyt vain ryhtyä :OO.
aika katsoa peiliin 
Minusta jos alkoholistilla ei tällä hetkellä ole kovasti psyykkistä energiaa, niin kuitenkin tuo Antabusten syöminen on aina hyvä vaihtoehto. Mielestäni tässä tilaanteessa mainio ratkaisu.
Yritä kuitenkin keksiä ja pohtia niitä ratkaisuja siihen absolutismiinkin, koska varmasti elämäsi tulee paranemaan alkottomana, jos siihen kykenet.
Olet nyt tehnyt jotain, etkä vain ajatellut tekeväsi. Se on konkreettista.
Hyvä!
Toki yritän. Eihän se antabusten napsiminen raitistanut viime kerrallakaan. Nyt pyrin vain poistamaan uhon, että pitää laittaa korkki kiinni, koska eihän se niin kiinni pysy vaikka alkuun luulin. Joten yritän unohtaa muut ihmiset ja heidän ajatuksensa ja ne ajatuksen omasta päästäni, että mitä joku sanoo jos olen juomatta. Eli toisinsanoen yritän nyt olla selvin päin antabuksella, ilman että siitä kenellekkään alan enää vihjailemaan (ellei henkilö ole siis tietoinen aiemmassa ja ymmärrä tilannetta kuten aa:ssa) ja saada ajatuksiani kasattua johonkin suuntaan. Ei se näin voi huonomminkaan mennä, kuin että jatkaisin tähän malliin. Loputtomiin tämä tilanne ei tietenkään voi jatkua, vaan johonkin suuntaan on ajatusten liikuttava. Tosiaan tällä hetkellä alkon käyttö pysyy (näennäisesti) lapasessa vain ja aioastaan työpaikan takia, ei siis itseni mikä on se edellytys mielestäni, että voi tosissaan pysyä raittiina. Onnittelut SoiKannel sinulle lähes 1,5v vuodesta, jatka kirjoittelua. Luen niitä vaikken aktiivinen itse olisikaan.
Kaikki syyt käyvät, älä huoli Mitä pitempään pysyt irti korkinruuvaamisesta, sen enemmän syitä sen kiinnipitämiseen löytyy. Raittius ajatuksena kasvaa ihan omia aikojaan, olkoon alkuperäinen syy juomattomuuteen mikä hyvänsä.
Voimia ja valoisia päiviä!
