Itse kun sain alle pidemmän raittiuden ja sen jälkeen retkahdin juomaan, krapulat ovat olleet helvetillisiä 
Siis nimenomaan henkiset krapulat - nytkin on kestänyt viikon karmea ahdistus ja päänsisäinen ilotulitus. Ja onpa noiden takia jouduttu katkollekin taannoin kun JÄRKYTTÄVÄT henkiset vieroitusoireet eivät helpottaneet muutamassa päivässä. Jos mahdollista niin yritä keskittyä johonkin muuhun, se saattaa laukaista ahdistuksen…mutta kyllä tuollaiseen putkeen itse suosittelen vaikka avokatkoa niin pääset kaikin puolin helpommalla.
Ja sitä Antabusta kannattaa syödä oikeesti säännöllisesti. Itse oon useat kerrat kompastunut “otan sit kun oikeesti tartten sitä” - ajatteluun, joka ainakin noin aikaisessa vaiheessa raittiutta usein on juomisen petaamista. Varsinkin jos on huomannut, että esim viikon päästä lääkkeen ottamisesta “voi” juoda. Mä otin nyt käytännöksi vetää puolikkaan napin aamuisen tuorepuuron joukossa - tuon kun laittaa jo illalla tekeytymään niin eipä tuu unohdettua! 
Kun krapula on ohi, ota rohkeasti vastaan AA:n antama pysyvä tuki.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei nuori alkoholisti!
Opiskelemalla alla olevan linkin kokonaisuudessaan saat apua ongelmaasi.
Itse olin ensin aikeissa mennä AA:n kokoukseen, mutta sitten löysin tämän sivuston ja se on pelastanut minut viinapirulta jo pidemmän aikaa.
Lue kaikki luettavissa oleva tieto ja sinut pelastetaan.
Tai kokeile vaikka molempia keinoja! Asiasta lukemisesta voi olla hyötyä, mutta toinen voi tykätä enemmän sosiaalisemmasta toiminnasta.
Vapun jälkeen päätin, että nyt loppui kokonaan ja oikeasti juominen. On ollut pitkä viikonloppu ja välillä tuntuu, että pitää oikein keksimällä keksiä jotain tekemistä, ettei ala ajatukset pyöriä liikaa kaljan ympärillä, kun on tylsistynyt ja voi ajatella kaikenlaista turhaa.
Tänään leivoin sämpylöitä pitkästä aikaa, kenties yli vuoteen. Leivonta oli ihan mukavaa touhua, siinähän saa fyysistä rasitusta taikinaa vaivatessa 
ja pääsee näkemään, miten omin kätösin voi saada jotain maistuvaa aikaan.
Sinäänsä ei edes tee mieli viinaa, mutta täytyy pitää tosiaan itsensä aktiivisena. Ja jos on kauan tuhlannut kaiken aikansa päihteiden parissa, niin ei enää muista, että mistä selvinpäin tykkää…
Terve vaan taas kaikille. Nyt uskaltauduin taas palata tänne lukemaan vastaukset tuohon aikaisempaan ja eihän se siihen jäänyt kun alkuun oli päästy. Harmittaa. Kävin a-klinikalla viime viikolla ja nyt huomenna uusi aika onneksi, antabusta saan taas lisää ja sen otin taas elämään ja nyt tosiaan aion sitä päivittäin ottaa.
Jaa a, olo on kyllä tyhjä. Erosin tyttöystävästä ja siitähän se sitten lähti, “oikeutin itseni” olemaan kavereiden kanssa ja juhlimaan. Isoimmasta pahasta olosta ja katumuksesta olen päässyt jo melkolailla yli, olen taas tyytyväinen että olen avun piirissä ja antabus on tukenani. Sitten on vaan tämä eroahdistus, joka on päällä. Siitäkin olen kirjoitellut ja paljon lukenut netistä. Raha-asiat ovat kunnossa ja minulla on töitä, katto pään päällä ja ruokaa kaapissa, niistä olen kiitollinen. Nyt on vaan pään päällä sellainen tumma pilvi ja tulevaisuus pelottaa sekä yksinäisyys. Aika parantaa, niin sanotaan ja sen olen itsekin kokenut. Kärsimättömänä ihmisenä haluaisin helpotusta nyt heti, mutta se ei kai ole mahdollista.
Noh, saanpahan kulkea tämän matkan itsekseni ketään loukkaamatta nyt, ja toivottavasti joskus kertoa siitä ilman pelkoa.
Hyvää iltaa kaikki!
Kirjoittelempa tänne taas muutamat päivitykset ja samalla puran omia ajatuksia jotka ovat melkoisena sekamelskana oman pään sisällä, jos se helpottaisi ja antaisi vähän seesteisyyttä tähän elämäntilanteeseen.
Vähän yli kuukauden päivät nyt tässä selvinpäin tullut oltua, riskialttiita tilanteita on ollut ja niihin olen tietoisesti mennytkin, antabuksen ollessa tukenani. Juhannuksena sain taas selitellä humalaisille kavereilleni miksi en nyt juo, vaan olen kuskin roolissa. Vaikka kerroin antabuksesta ja sen aiheuttamista reaktioista alkoholin kanssa, ei sitä humalainen mieli pysty ymmärtämään vaan käteeni suunnilleen tyrkättiin drinkki ja kehoitettiin liittymään hilpeään seuraan. Ymmärrän kyllä, että humalassa arviointikyky ei pelaa kunnolla enkä asiasta suuttunut, koin voimaannuttavaksi että pystyin pitämään pääni ja se tuntui seuraavana aamuna todella hyvältä kun siemailin terassilla kahvia aamuauringon paistaessa ja muiden vielä nukkuessa humalaisen unta, krapulaa ei ollut ja koko päivä edessäni kirkkaana ja selvänä. Aion jatkossakin astua mukavuusalueeltani pois, sillä selvinpäin sain tuollaisesta illanvietosta paljon sellaisia kokemuksia joista pystyin nauttimaan, mutta samalla sain lisää ymmärrystä siitä, miksi alkoholi ei minulle sovi.
Muuten elämässä on aika tasaista. Kesätyöt rullaavat omalla painollaan eteenpäin ja pyrin olla ajattelematta syksyllä alkavia opiskeluja, onhan niihin vielä aikaa. Vapaapäivinä pyrin liikkumaan ja keksimään tekemistä, muutamaan uuteen ihmiseenkin olen tässä kuukauden sisällä tutustunut. Sekin on vienyt viinahimoja vapaapäiviltä pois kun olen viettänyt heidän kanssaan aikaa ja olemme tehneet kaikkea sellaista tavallista ilman alkoholia.
Eroa mietin vielä paljonkin, syitä siihen ja että mitkä päätökset olivat oikeita ja mitkä vääriä. Se on ehkä isoin asia tällä hetkellä joka estää minua kehittymästä ihmisenä täyspainoisesti, tuijotan sitä sulkeutunutta ovea huomaamatta niitä ympärillä olevia avonaisia, kokemuksiin johtavia ovia. Pitäisi vaan opetella päästämään irti ja hyväksymään se asia, että emme tule enää ikinä olemaan yhdessä ainakaan samoina ihmisinä joita silloin olimme. Kai minä kaipaan sille jotain varmistusta ja viimeistä sinettiä.
Hyvin toimittu. Jatka vain juomattomuutta. Asioiden selviäminen vie aikansa ja kirjoittaminen todellakin selkeyttää ajatuksia. Kirjoitit sitten tänne tai vaikka omaan päiväkirjaan.
Hyvää huomenta kaikki!
Kaikki menneet epäonnistumiset olivat tarpeellisia, jotta olemme siinä, missä nyt olemme.
Kokemuksen kautta alkaa kasvu ja siitä vähitellen kasvaa kiitollisuus. Niin, sitten se mielenrauha - raittiin elämäntavan eläminen ja jakaminen. Kyllä se sieltä nousee; kärsivällisyyttä!
Huomenet! toivottavasti sinulla on tukijoukkoja, raittiita ystäviä jotka ymmärtävät mitä alkoholismi on, kun tulee tiukat ajat niin heiltä saa apua ja tukea, mutta kannattaa soittaa tai käydä ennen kuin hakee alkoholia.
Jossain vaiheessa tulee houkutusten aika, noin 3kk tai 5kk tai milloin vain se tulee, kyllä huomaat sen ja jos siitä yli pääsee niin tie käy helpommaksi.
Tsemppiä sinulle!
Eräs mukavuusalueelta pois hyppääminen on monelle alkoholistille ollut ja on tänäkin päivänä astua sisään AA-palaverin ovesta. Suomessa on paljon alkoholisteja, joiden ei ole tarvinnut juoda sen jälkeen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Nyt tuntuu, että olen löytänyt pohjan ja että pakko saada aikaan joku muutos. Olen 20 vuotias nainen ja 15-vuotiaasta asti olen dokannut. Suunnilleen aina kun korkkaa muutaman bissen koko homma lähtee lapasesta ja voi sattua ihan mitä vaan. Viimekesänä jäi pahemman sortin putki päälle ja tuli sössittyä kaikki asiat. Syksyllä löysin hyvän parisuhteen, mutta se kariutui muutama viikko sitten ja pelkään, että taas tulee joku katastrofi. Viimeiset 3 päivää olen ollut ympärijuovuksissa pitkin kyliä ja tehnyt mitä sattuu. Tänäaamuna koin jonkun herätyksen, kun heräsin kaverini luota johon hän oli minut illalla raahannut ja sanoi, että mun on pakko lopettaa läträäminen.
Tällä hetkellä olo on toivoton, mutta päätös alkoholin poisjättämisestä auttaa jotenkin sietämään itseä. Kuinka kauan tää pahin olo voikaan kestää?
Hei Morkkismimmi!
Hienoa, että olet herännyt miettimään asioita. Kuulostaa siltä että juomisesta ei seuraa sinulle mitään hyvää. Tässäkin ketjussa on hyviä neuvoja, miten toimia. Missään tapauksessa et tarvitse alkoholia yhtään mihinkään. Tuskinpa se antaakaan sinulle enää muuta kuin morkkiksen. Morkkiksista eroon pääsemisessä auttaa parhaiten alkoholista luopuminen kokonaan.
Tsemppiä sinulle muutokseen!
Samassa tilassa minä silloin aikanani olin. Silloin en vielä ollut alkoholisti, ts. putkia en juurikaan juonut, viikonloppuisin ja viikollakin välillä tuli biletettyä. Koulut sekä opiskelut tuli suoritettua. Minun viinankäyttöni oli kyllä aina humalahakuista, yksi tai kolme paukkua ei riittänyt, enemmän piti saada. Välillä kesti paremmin alkoholia, mutta useimmiten se sai aikaan muistinmenetystä sekä älytöntä sekoilua, jota jälkeenpäin sai hävetä erinäisiä aikoja. Koulukaverini erään Viron reissun jälkeen koki saaneensa tarpeeksi alkoholin aiheuttamista sekoiluista ja meni AA:han. Alkoi sitten raittiiksi ja houkutteli minut mukaansa, koska itse kärvistelin hirvittävissä morkkiksista yhden renttureissun jälkeen. Niin minustakin tuli raitis useiksi vuosiksi.
Raitistumisen jälkeen aloin tykästymään itseeni ja elämä alkoi muutenkin järjestyä sekä päämäärättä haahuilu loppui. Löysin hyvän työpaikan, työtoverit sekä innostuin tästä työstä ja sen kuvioista paljon. Työkuvioissa tapasin tulevan miehenikin.
Minä itse en ole ymmärtänyt pysyä raittiina koko aikaa, mutta tämä minut AA:han houkutellut ystäväni on ollut raittiina siitä asti ja hänelle tulee täyteen 40 vuotta raittiutta.
Itseinhon parantamiseen sekä morkkiksien ja paskaolojen parantamiseksi suosittelen raitistumista lämpimästi. Elämäkin näyttää sitten aivan toisenlaiselta.