Sosiaalisiin pelkoihin juominen taitaa olla yleistä, mikäli sattuu olemaan ujon puoleinen. Ahdistus, puristus ja pelot tuppaa vain lisääntymään viinan kanssa lutratessa. Kun itse alkaa kärsimään juomakuvioistaan, aiheuttaa se itsensä halveksuntaa, itseluottamus kärsii ja sitä kautta ollaan tekemisissä pelkojen pahenemisen kanssa. AA on hyvä mesta raitistumiseen sekä sosiaalisten pelkotilojen häviämiseen. Sulla vaikuttaa olevan sangen halvaannuttavat pelot päällä. Niihin tarvii saada ulkopuolista apua. Sä olet nuori ja fiksu ihminen, sulla on vielä paljon edessä elämässä. Raitistumisen kautta sulla on paremmat mahdollisuudet selvitä takaisin elämään, parantua tuosta halvaannuksen tilasta!
AA:ssa on samanlainen ominaisuus kuin joihinkin sairauksiin tarkoitetuissa lääkärin määräämissä lääkkeissä: vain nautittu lääke vaikuttaa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tervehdys! Ja tervetuloa shyguy ja muutkin jotka tänne ovat kirjoitelleet, hyvä kun avauduit se auttaa aina kummasti kirjoitella 
Shyguy, kannattaa tosiaan pohtia sitä suhdetta siihen alkoholiin. Minäkin juon vitutukseen ja ahdistukseen. Ei tule mieleen kertaa milloin näin ei olisi ollut. Ainahan sitä itseäni kusetan kun jotkut kissanristiäiset ilmaantuvat, että “nyt on hyvä syy juhlia!”. Loppujenlopuksia tajuan seuraavana päivänä, että halusin vain hukuttaa ongelmani alkoholiin. Juhlimisen aiheita on ollut, mutta en ole ikinä juhlistanut mitään alkoholin kanssa, aina on juomiseni pohjimmainen syy ollut itsessäni. Esimerkiksi uusivuosi, monet “juhlistavat” sitä ottamalla kuppia, kuten itsekin tein. Illan päätteeksi ryven itsesäälissä oksennukset mahdollisesti heitettynä ja rahat menneenä.
Hankalaa oli myös ymmärtää oma tilanne oman iän vuoksi. Olen itsekin opiskelija ja ihmisten suusta kuultua on se, että “ihan normaaliahan se on opiskelijana ryypätä joka viikonloppu ja kerranhan tässä vaan eleteään!” (jopa yksi lääkäri minulle kerran sanoi näin). Mutta tärkeintä on tunnustella niitä omia fiiliksiä mitä juominen tuo. Joillekin se on normaalia vetää pää täyteen perjantaina ja suoriutua lauantaista normaalisti kuin mitään alkoholia ei olisi nautittukaan. Tiedostan itsessäni sen, että alkoholi on lamaannuttanut minua, en innostu asioista ja asiat jäävät tekemättä. Krapulassa ahdistaa ja haluan kuolla, se ei ole mielestäni normaalia.
Mutta tähän päivään. Tänään sain itseni sinne a-klinikalle ja tuli tosi hyvä fiilis että kävin siellä. Tehtiin pientä suunnitelmaa jatkosta ja helpottavana asianhaarana oli se kun sain muutaman antabuksen. Sen ympärille kasvatan motivaatiotani olla juomatta. Laukaisevia tekijöitä tulee olemaan, mutta yritän aina palata niihin oireisiin joita alkoholi minulle nyt aiheuttaisi. Ennen olen pyrkinyt ajattelemaan alkoholin haittapuolia ja muistelemaan niitä krapula-aamuja kun olin valmis hyppäämään junan alle jne. mutta se himo päästä viihteelle ja hukuttaa ne ahdistuksen tunteet siihen nousuhumalaan ovat yleensä ottaneet vallan ja omat tavoitteet alkoholittomuudesta ovat jääneet, “tämän kerran vielä” toistin itselleni viime torstainakin kun retkahdin. Nyt se kynnys on ainakin hivenen suurempi kun on tämä lääke. Eihän se mitään loppupeleissä päätä, mutta yritän olla huijaamatta itseäni ja kasvattaa sitä halua raitistua. Se halu on iso, mutta niin on tilanteiden tuoma himokin.
Uutta a-klinikka aikaa odotan innolla ja jos pääsisi vaikka lääkäriäkin tapaamaan kun otimme puheeksi mahdollisen masentuneisuuteni joka osittain ajaa minut sinne pullon tielle. AA kerhostakin oli puhetta, joten pitää varmaan ottaa vähän selvää miten niitä minun paikkakunnallani järjestetään. Sen vielä sanon että ainakin tämän päivän tapahtumat ja avun hakeminen aiheutti minussa positiivista suhtautumista muutokseen, mutta pienin askelin. Minua kehotettiin tänään keskittymään itseeni ja käyttämään aisteja, taidankin tästä kuunnella vähän musiikkia ja keittää kupillisen hyvää kahvia
Mukavaa päivää kaikille!
Tähän vielä lisätäkseni, että älä luovu toivosta vaikka helpolta se varmasti tuntuukin. En lähde kertoilemaan mitään “positiivista ajattelua” mantroja koska olet ne varmasti jo kuullut, ne toki auttavat mutta sitä ei varmaan aina näe. Tuo lomapuiston testi on hyvä kartoittaja omaan käyttöön jolla voi pohtia sitä suhdetta alkoholiin. Itselläni on sosiaalista ahdistusta ollut kymmenen vuotiaasta lähtien ja aikalailla sen asian kanssa kamppailen jollain tavalla vieläkin. Opiskelut tökkivät nimenomaan oman alkoholinkäytön ja siitä johtuvan sekä ennestään olemassa olevan ahdistuksen vuoksi. Itsekin mietin jo sitä hanskojen tiskiin heittämistä elämälle ja vaikea minun on ketään vakuuttaa elämän hienoudesta koska omanikin on tällä hetkellä aika pirstaleina. Vaadin itseltäni liikaa, joten kaikki vastoinkäymiset tuntuvat pahalta joka taas lisää halua irrottautua. Haluan kuitenkin uskoa, että nyt kun hain apua viimein sieltä a-klinikalta siihen alkoholin liikakäyttöön, elämälläni on edes jokseenkin oikea suunta mitä tulee tarkoituksellisuuden tunteeseen ja tulevaisuuteen. En sano että kaikki asiat ratkeavat sillä että lopetan juomisen, mutta sen tiedän että se juominen ainakin pahentaa tilannetta ja vie minua syvemmälle toivottomuuden syvään kuiluun. Vaatii ensiksi hieman kärsivällisyyttä saada niitä selviä päiviä ja omaa motivaatiota olla mukana omassa kuntoutumisessa. Sen jälkeen kun olen tämän alkoholiasian kitkenyt edes jollekin tasolle, pystyn keskittymään muihin elämääni hankaloittaviin tunteisiin.
Ikinä ei ole liian myöhäistä muuttaa omaa suuntaa. Apua kannattaa hakea kaikissa muodoissa ja antaa itselle aikaa. Hae se antabus, niin minäkin tein ja näen sen positiivisena vaikutuksena että on isompi kynnys juoda. Et ole heikko tai selkärangaton jos pääsi ei pysty estämään sinua juomasta. Syyllistätkö itseäsi mielessäsi tapahtumistasi ja elämästäsi?
Niin ja voi tänne ainakin minun puolestani kirjoitella myös niitä “lataamopuolen” juttuja, ainakin minä koen että nämä kaksi kulkevat jossain määrin käsi kädessä 
Hyvää perjantai-iltaa!
Tämä viikonloppu menee onneksi rauhallisissa merkeissä. Taino, tilanteita retkahdukseen ei hirveämmin ole ja onhan tuo antabuskin tuossa turvaamassa jos meinaa ajatus heitellä. Ensiviikolla uusi a-klinikka aika jota odotan innolla. Tänään jopa ostin itselleni pienen jutun ja tuntui taas hyvältä käyttää rahaa itseeni, hyvällä tavalla. Eilen näin vanhempiani ja oli jotenkin turvallinen olo olla lapsuudenkodissa yötä ja katsella leffaa herkkuja syöden, kuin ennen vanhaan nuorempana.
Mukavaa iltaa kaikille, huomenna yritän taas päivitellä fiiliksiä.
Uusi vikko alkanut ja alkoholittomia päiviä taitaa nyt tulla se kahdestoista, eli hyvällä mallilla kahta viikkoa kohti mennään
Viikonloppuna piti olla hieman tarkkana ettei tullut otettua sitä yhtäkään, kun sukulaisen synttäreitä juhlistaessa tarjolla oli monenlaista juotavaa ja useasti illan mittaan tarjottiinkin. Tuntui kyllä huojentavalta sanoa ei ja ottaa alkoholiton vaihtoehto, eikä kukaan sitä ihmetellytkään. En tiedä mistä johtuu, mutta parina päivänä ollut hieman etova olo. Liekkö sitten liiallisesta syömisestä, kahvinjuonnista tai nikotiinipurkan jauhamisesta johtuvaa.
Tällä viikolla uusi aika a-klinikalle jossa pääsen aloittamaan omat suunnitelmat siltä saralta. Opiskelujen puolestakin olen saanut asioita tehtyä. Juttelin opinto-ohjaajan kanssa ja kerroin hänelle tilanteestani, hänen kanssaan suunniteltiin sitten uudenlaista lukujärjestystä joka näyttää omaan tilanteeseeni paremmalta eikä kursseja tälle lukukaudelle ole niin paljoa mitä alunperin suunnittelin. Tästä tuli hyvä fiilis. Liikuntaa olen hieman saanut taas aloitettua.
Vähän ajatuksia tältä päivältä vielä. Päivä sujunut ihan hyvin ja koulussakin sain käytyä ja tehtyä juttuja. Huomasin kuitenkin tänään että halu juoda alkoholia nousi esille kuin tyhjästä. Harrastan tällaisen tuntemuksen vallitessa aika paljon tätä “kuivajuomista”, eli vanhojen ryyppyreissujen nostalgiointia hyvässä valossa. Rupesin jo miettimään ensi viikonloppua ja kun olen näkemässä yhtä kaverianikin. Minulla se juominen on aina ollut sellaista sosiaalisen puolen esiintuomista, vaikka lopputulos on se että minä olen se vähiten sosiaalisin örveltäessäni.
Hyvä homma, että se antabus on nyt alla. Se oikeastaan pakottaa minut valitsemaan muita vaihtoehtoja juomisen tilalle. Aina kahden viikon jälkeen alkaa iskemään ne ensimmäiset fiilikset kun pahin morkkis on selätetty ja olen niin sanotusti päässyt takaisin omille jaoille. En halua kuitenkaan heittää tätä kaikkea taas hukkaan. Olen saanut tähän asti todella paljon tukea ja apua, niin henkisesti kuin rahallisesti, että aivan hirvittää ajatella retkahdusta ja siitä seuraavaa morkkista. Pitää yrittää pitää se nyt mielessä, se seuraavan päivän olotila. Yleensä se aina unohtuu kun aikaa kuluu ja sitten taas mennään. Mielikuvaharjoittelua olen myös käyttänyt pahimpien himojen taannuttamiseksi. Jossain videossa yksi mies teki niin, että kuvitteli mielessään sen ryyppyreissun siitä kauppaan menemisestä sinne asti kun krapuloissa aamulla herää. Hän mietti kaikki juodut tuopit ja juomat sekä niihin käytetyt rahat. Hän mietti tunnelmaa jokaisen juoman välissä. Lopulta hän kelasi kaiken taaksepäin siihen pisteeseen kun istuu kotona miettimässä sitä lähtöä huomatakseen että fiilis on hyvä ja rahat on tallella.
Ei tämä selväpäisyys tähän asti ole onneksi hirveätä kärvistelyä ollut, mutta huomaan että ajatus vie sinne juhlimiseen. Kai sitä pitää yrittää keksiä jotain uuden uutta tekemistä ja keskittyä siihen.
Mulla on juomattomuus onnistunut nyt toistaiseksi, vaikka en sitä antabusta vielä ole päässytkään aloittamaan (pitäis maksa-arvot testata ensin). Tosin nyt on jostain syystä taas hirveä himo juoda. Ahistaa, ei jaksa taas keskittyä mihinkään. Kävin kävellen kirjastossa istumassa lehden kanssa, mutta en vaan pystynyt lukemaan sitä. Kai sitä on pakko jaksaa ilman, mutta mitä vittua sitä tekee paitsi hakkaa päätä seinään? 
Hyvä shyguy!
Itellä kanssa iskenyt tietynlaiset himot nyt näin parin viikon selviämisen jälkeen. Kertailen menneitä ja mietin tosiaan sitä reaktiota jonka juominen aiheuttaisi niin itselleni kuin läheisilleni.
Tosiaan pitäisi itsekin käydä labrassa antamassa verikoe että saisi ne maksa-arvot niin sitten varmaan saisi tuota antabustakin peliin uudelleen. Huomenna a-klinikalle taas, odotan kyllä sitä ekaa kontrollia. Toivottavasti saisin lisää antabusta ja yhteyshenkilön kanssa tulisi juttuun ja homma etenemään
Taas humalassa. Vaikka on olleet vuosiin pari parasta viikkoa elämässäni, silti sorrun jo toisen kerran tälläbviikoöla alkoholiin, vaikka huomenna on aikaisin menoa. Olen kai ikäni myötä päätynyt siihen tilanteeseen, että krapulasta huolimatta pystyn kuitenkin heräämään ja lähtemään aamulla.
Yhä enemmän yhdistän juomiseni ja sitä edeltävän ahdistuksen yksinäisyyteen. Varsinkin talvella tulee iltaisin kammottava tunne, että on aivan yksin jumissa kotona.
Näen päihdetyöntekijää ja lääkäriä ensi viikolla, mutta kovasti pelottaa, että voinko oikeasti olla juomatta. Eli juonko antabuksesta huolimatta vai hyppäänkö pään levitessä partsilta alas. Aaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Hmm harmillista kuulla että näin pääsi käymään, mutta tuostakin on jo pari päivää. Mikä on fiiliksesi nyt? Hyvä että näät päihdetyöntekijää. Hyvä että kirjoittelit ajatuksiasi tänne. Älä säti itseäsi, vaan keskity tämänhetkiseen tilanteeseen ja tulevaisuuteen. Mennyt on mennyttä ja sitä on turha murehtia vaikka ymmärrän omasta kokemuksestakin että se syyllisyydentunne ja pettymys on varmasti läsnä. Kerro avoimesti päihdetyöntekijälle tilanteestasi ja miksi haluaisit sen muuttuvan.
Itse pieni päivitys tänne nyt parin viikon tauon jälkeen. Kolmas viikko selväpäisyyttä pyörähti tosiaan torstaina käyntiin ja ihan ok fiilis. Antabusta sain samaisena päivänä 100 kappaletta, eli nyt olisi kolme kuukautta selväpäisyyttä tiedossa mikäli vain sitoudun tuohon antabukseen. Mieliala on kohonnut huomattavasti tässä kolmen viikon aikana, mutta vastoinkäymisiä tulee olemaan ja pitää nyt yrittää keskittyä niiden ratkomiseen selvinpäin. Ennen kun tapanani oli pienien ongelmien ilmaantuessa tarttua pulloon ja unohtaa että mitään ongelmia edes olikaan, kunnes ne taas seuraavana päivänä palasivat yhä mustempina ja synkempinä.
Liikuntaa olen saanut ihan hyvin harrastettua lenkin ja salin merkeissä ja aina liikunnan jälkeen on epätavallisen hyvä olo. On ollut mukavaa käyttää rahaa itseensä. Pientä ajatusleikkiä olen perjantai ja lauantai-iltaisin tehnyt, että entä jos menisinkin ryyppäämään niin mitä tapahtuisi. Kelailen koko illan kulun päässäni sinne seuraavaan aamuun asti mielessäni. Pääsen jopa sille pahan olon tasolle mikä seuraavana päivänä olisi kun alkoholia olisin kitannut kaksin käsin ja rahat olisivat menneet. Sitten havahdun nykyhetkeen ja kiitän itseäni ja auttajiani että olen tässä ja nyt, selvänä, rahat tallella ja menossa kohti uusia kokemuksia. Yritän aina keksiä joka päivälle jotain pientä tekemistä, tylsyys minut usein on viinan ääreen vienyt joten yritän nyt saada vähän jotain sen alkoholin tilalle. Pienistäkin asioista olen tosiaan yrittänyt saada kiinni ja nauttia niistä, kuten kahvin keitto tai iltakävely.
Hienoa että tajuat eron niiden kahdenviikon ja tuon illan välillä, parin viikon jälkeen se itseluottamus alkaa minullakin nousemaan ja ne vanhat morkkikset ja krapulat unohtuu. Olen monta kertaa miettinyt alkoholia tässä kolmen viikon aikana, mutta antabus on yleensä vienyt senkin mahdollisuuden minulta ja hyvä niin. Kun oma pääkoppa ei pysty minua vielä täysin vakuuttamaan niin aamulla otettu antabus kyllä sen tekee ja on pakko keksiä jotain muuta tekemistä mihin alkoholilla ei ole mitään asiaa.
Terveppä terve!
Pientä päivitystä taas tänne Tänään olisi siis tasan neljä viikkoa selvää elämää takana ja nyt ajattelin vähän kirjoittaa fiiliksiä tähänastisesta matkasta.
Viikot ovat menneet mielestäni todella hyvin. A-klinikala kävin ilmoittamassa ongelmastani ja sieltä sain itselleni toimivan avun, antabuksen jota nyt syön. Olen huomannut että tässä neljän viikon aikana on tullut useita kertoja kun olisin halunnut lähteä ryypiskelemään ja tilaisuuksiakin on ollut monia. Antabus auttoi minua pääsemään noista fiiliksistä yli kun ei tee mieli kokeilla mitä sen yhden oluen jälkeen tapahtuu. Kun otin tämän alkoholiasian esille elämässäni, samalla sain järjestettyä koulua siihen malliin että nyt pystyin nämä ekat selvät viikot olemaan hieman löysemmin, itseeni keskittyen.
Viimeksi sairaanhoitajan kanssa jutellessani nousi esille että murehdin liikaa tulevaa joka aiheuttaa minussa levottomuutta ja on ennen ollut osasyy juomiseeni. Olen nyt yrittänyt keskittyä hetkeen ja siihen mitä olen sillä hetkellä tekemässä, murehtimatta tulevaa koska se tulee murehtimattakin. Olen hyvin analyyttinen ihminen joten minulla on tässä “pysähtymisessä” vielä paljon opittavaa. Kokeilin tällä viikolla tietynlaista meditaatiotakin kun tuntui päivän jälkeen että kaikki ajatukset päässä aiheuttivat levottomuutta enkä oikeen osannut edetä mihinkään suuntaan, se auttoi kummasti ja olin tosi yllättynyt kuinka tällaisella pysähtymisellä sain ajatuksia pois mielestä.
Olen huomannut että levottomuus ja tylsyydentunne ovat lisääntyneet. Nyt ei ole sitä viikonloppua ja ryyppyreissua jota aina odotti, mutta hyvä niin. Olen yrittänyt keksiä tekemistä viikonlopuille ja vapaa-ajalle mutta se on vielä hieman hankalaa kun paikkakunnallanikaan ei ihan hirveästi ole itseäni kiinnostavia harrastuksia tällä hetkellä. Pitäisi vaan ottaa enemmän selvää asiosta. Pistin merkille että nautin musiikista aivan eri tavalla, aikaisemmin ajatukset ovat olleet todella syvällä ajatuksissa ja juomisen järjestelyssä että pienet asiat ja niistä nauttiminen on unohtunut. Tuntuu vaan että nyt minulla on energiaa ja aikaa, tulen levottomaksi kun ei ole mitään tekemistä ja usein iltaisin on sellainen fiilis että “nyt olisi pakko tehdä jotakin”. Seinät taitavat kaatua päälle koska olen ollut paljon kotona.
Unensaanti on parantunut valtavasti. Nukun yöni hyvin, yleensä heräilemättä ja jaksan edetä päivän tuomien asioiden mukaan. Viime yönä näin ensimmäisen painajaiseni liittyen juomiseen. Unessa minut “pakotettiin” juomaan jossain tilaisuudessa ja rupesin heti ajattelemaan antabusta. Sillä ei ollut vaikutusta ja humalluin. Koin todella kovaa pettymystä valinnastani tässä unessa ja se tuntui todelta. Oli huojentavaa herätä aamulla ja tajuta että se olikin vain unta.
En ole pitkään aikaan ollut näin montaa viikkoa selvinpäin. Ehkä tuo energian lisääntyneisyys on yksi positiivisia mutta samalla negatiivisia asioita. Yritän olla pysähtymättä paikalleen mutta samalla säilyttäen omat rajat tekemisen haalimisessa ettei liika tekeminen aiheuta sitten sitä ahdistusta. Nyt vaan tuntuu että haluaisin ryhtyä johonkin sosiaaliseen toimintaan kun itsestä tuntuu paremmalta, mutta sellaisia vaihtoehtoja ei hirveästi ole/en ole löytänyt niitä. Viikonlopuksi minulla on onneksi menoa. Kotona oleminen kyllä aiheuttaa vähän harmaita hiuksia. Nyt kun sitä vapaa-aikaa on niin päivät menevät aikalailla tietokoneella, television ääressä tai ruokaa laittaessa. Jos saan itseni salille tai lenkille niin se kyllä virkistää mieltä, mutta siihenkin saan kulutettua vain sen tunnin-pari. Töitä on kyllä tiedossa onneksi, mutta sille vapaa-ajalle yritän keksiä jotain tekemistä jatkossa. Kun saan töistä rahaa niin voisihan sitä lähteä vaikka käymään jossain ulkomailla tai vaikka kaupunkilomalla autolla Suomessa 
Talvi-ihminen kun en hirveästi ole niin pidättäydyn paljon sisätiloissa ennenkuin ulkona taas lämpenee.
Oikein mukavaa torstaipäivää kaikille lukijoille!
kakanola kirjoitti
Hei, alkoholistien parissa ja heidän kanssaan oleminen vertaistuen merkeissä on yksi mahdollisuus.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tätä olenkin ajatellut kokeilla sen AA:n merkeissä! Paikkakunnallani on useampia ryhmiä niin ajattelin käydä muutamassakin vähän katselemassa meininkejä. Itse koen juuri sen avautumisen ja muiden kuuntelemisen hyväksi tavaksi tulla lähemmäksi myös omaa ongelmaa. Haluaisin myös mahdollisesti löytää uusia ystäviä. Keväällä alkaa yhdestä harrastuksesta kurssi jolle ajattelin osallistua, mutta siihenkin on vielä aikaa
Onko tänään oikea päivä toteuttaa ajatus? Tänään on tarjolla toista sataa mahdollisuutta, joku niistä ehkä sinullekin sopivassa paikassa.
Minä tässä jo odotan iltaa tavata tuttuja ja tuntemattomiakin yhteisen ongelman ratkaisun merkeissä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tervehdys!
Päätin pitkästä aikaa tänne päivitellä vähän fiiliksiä kun nyt on yli kaksi ja puoli kuukautta tullut oltua selvinpäin ja fiilis on hyvä!
Antabusta olen melko säännöllisesti syönyt, ainakin niinä hetkinä kun juomishoukutukset ovat olleet läsnä tai perjantai lähestymässä. Baarissa olen ollut selvinpäin ja ylittänyt itseni siellä, huomannut että en tarvitse alkoholia pitääkseni hauskaa kavereideni kanssa. Seuraavana päivänä oli aivan mahtava fiilis herätä ilman sitä masentavaa ja ahdistavaa krapulaa, virkeänä ja energiaa täynnä. A-klinikalla olen käynyt kontrollikäynneillä parin viikon välein juttelemassa
Tämä on pisin aika minkä olen ollut ilman alkoholia siitä lähtien kun aloitin juomisen 17-vuotiaana, olen ylpeä itsestäni! Jollain tasolla on ollut huojentavaa huomata, että en tarvitse alkoholia nauttiakseni elämästä tai selviytyäkseni ongelmistani. Olen asettanut elämääni tiettyjä arvoja, jotka vahvistavat päätöstäni olla ilman alkoholia.
Seuraava tavoite on se 100 päivää Elämässä sujuu hyvin ja itsetuntoni on kohentunut rutkasti nyt kun en enää ole alkoholia käyttänyt. Keho ja mieli on todella paljon virkeämmässä kunnossa.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille lukijoille!
Isot onnittelut! Hienoa lukea onnistuneita “alkuja”, tuosta on hyvä jatkaa. Mitä nuorempana lopettaa sitä järkevämpi päätös. Ei ole niin paljon tuhoa (fyysistä varsinkaan) vielä ehtinyt tulla, koska sitä herkkua olisi uudelleen aloittamalla vielä aika suurella todennäköisyydellä odotettavissa. Itseäni harmittaa etten pystynyt (halunnut?) raitistumaan jo 10 vuotta sitten jolloin ensimmäisen kerran ymmärsin ettei alko ole mua varten…tsemppiä paljon ja aivot “raittiusmoodiin”.
Voi perse. Tuli sitten retkahdettua… elämässä tuli käänteitä ja sitten tuudittauduin pulloon. Dokasin neljä päivää nyt vapun yli ja tänään on siis krapulapäivä. Oikeastaan mitään fyysistä krapulaa en onnistunut itselleni saamaan, mutta nyt pikkuhiljaa huomaan että mieleni alkaa järkkyä. Pelottaa ja ahdistaa, tuntuu että olenkohan ihan ok. Tuntuu että sekoan. Yritän rauhoitella itseäni olemalla läsnä tässä hetkessä ja kuuntelemalla musiikkia.
Mikä tähän auttaa? pitäisikö mennä lääkäriin, kävi jo mielessä että sekoan lopullisesti ja onko tämä nyt joku psykoosin alku. Tiedän että tämä voi olla vaan sitä krapulaa, mutta kun ei aikaisemmin ole ollut näin levoton ja outo fiilis päässä. Huhhuh, auttaa vähän kirjoitella tänne. Mutta kuten sanoin, nyt ei tunnu että asiat ovat kunnossa. Neuvoja otetaan vastaan.
Katkoilla tuntuvat antavan diatsepaamia kyseiseen olotilaan ja näin yleisesti ottaen suosisin putken katkaisemista ammattilaisten valvonnassa jos oikein kunnolla on tullut tinattua…
3 kk…6 kk…9 kk…12 kk… Kyllä näissä joku vaaran paikka on. Varsinkin tuossa kolmen kuukauden kohdalla niin moni retkahtaa. Syythän ovat vain tekosyitä, oikea syy on alkoholiriippuvuus. Ja mikään ei ole niin huonosti ettei sitä juomalla saisi vielä huonommaksi. Toivottavasti olot menee ohi vain lepäilemällä ja kärsimällä, aina voit mennä päivystykseen jos tuntuu että rupeaa sekoamaan. Uutta yritystä kehiin, olit jo hyvässä vauhdissa! Nuorena kannattaa raitistua niin saat melko suurella todennäköisyydellä laadukkaamman elämän