Nuori alkoholisti haluaa luopua viinasta

Me Lopettajat
1

Terveppä terve vaan, taas.

Olen aikaisemminkin tänne luonut muutamia ketjuja liittyen lopettamisyrityksiini ja voisin sanoa että tilanne on nyt aikalailla sama kuin aikaisemmin. Vaikeaa on vakuuttaa muut omasta juomisen loppumisesta mutta vaikeinta se kai on itselle. Omasta alkoholismista olen kirjoitellut aikaisemmin ja se etenee melko peruskaavan mukaan: kännäilyä 16-vuotiaana, täysi-ikäisyyden kynnyksellä joka viikonloppu, jonka jälkeen annokset vaan lisääntyivät tähän 24-vuotiaaksi saakka. Minulle alkoholi oli tapa irtaantua kuorestani ja olla sosiaalinen. Olen aina ollut hieman ujo ja alkoholihan ei semmoista käsitettä tiedä. Opiskelujeni alkaessa kulutus vaan kasvoi ja nyt olen tässä pisteessä josta toivoisin pystyväni matkustamaan kaksi vuotta taaksepäin jolloin talouteni sekä terveyteni oli paremmassa kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa.

Ongelmina alkoholinkäytön kanssa on se, että en ole enää oma itseni. Pikkuhiljaa en edes oikeastaan tiedä kuka olen koska kännipersoonia mahtuu sekaan niin monta. Nyt yritän löytää sen selvän miehen joka sisälläni jossakin on. Alkoholin mukana minun elämääni tulee uhkapelit ja impulsiivisuus. Kännissä pelaan rahani ja teen muutenkin kaikenmaailman vahingoittavaa toimintaa josta kärsin seuraavana aamuna krapula-ahdistuksen merkeissä. Viimeisin ryyppyreissuni ei ollut mitenkään poikkeus. Hain lohdutusta pahaan olooni joka sisälläni kytee, tiedostaen että seuraavana päivänä se paha olo on moninkertainen. Hävisin rahani opintolainaa myöten ja kittasin alkoa naamaan kuin viimeistä päivää. Ekat päivät menivät sumussa ja makoilin vain sängyssä. Vähän sain aikaiseksi, mutta juomisen aiheuttama häpeä piti minut syvästi sängyn pohjalla ja masennuksessa.

Nyt olen jo hieman pirteämpi, siksi jaksoinkin kirjoittaa tänne. Huomenna olisi meno a-klinikalle vapaapäivän turvin. Tulevaisuus on edessä ja se on harmaa möykky pienine valopilkkuineen, pitää saada elämä raiteilleen. Tiedostan että ihminen voi parantua ahdistuksesta ja alkoholismista, yritän vain ottaa mahdollisimman varovaisia askelia sen tavoitteen saavuttamiseksi. Kaiken avun aion ottaa vastaan ja jonakin päivänä toivon että voin puhua tästä avoimesti kaikille niin elämänkokemuksena kuin opettavassa mielessä. Ehkä annan tälle kirjoittelulle vielä mahdollisuuden ja teen kuten te minulle silloin kehotitte; kirjoitan ensiksi tänne tuntojani ennenkuin haen kaupasta kaljaa.

Nyt kuusi päivää selvänä. Tsemppiä kaikille ja mukavaa torstaita!

2

Niin ja lueskelin noita aiempia ketjuja. Ne tuovat mieleen kyllä aikamoiset fiilikset, kun silloinkin ollut “todella varma” onnistumisestaan. Viestien loppuminen johtui tosiaan retkahduksesta. Tyttöystäväni kanssa menee hyvin ja hänelle olen kyllä todella kiitollinen kaikesta tuesta, vaikka huomaan että omat ongelmani myös häntä vaivaavat, siksi onkin välillä hankala ottaa asioita puheeksi vaikka hän kyllä sanoo että minun pitää puhua jos himoja tulee ja vaikka soittaa. Kevät 2015 tosiaan meni aika plörinäksi mutta kesä oli toiveikkaampi, olin jopa töissä enkä kännännyt kovin paljoa, tarpeeksi kuitenkin aiheuttaakseni eripuraa niin parisuhteessa kuin muussakin elämässäni. Tavoitteenani on pysyä kanssanne nyt pidempään.

3

21 vuotiaana minulla alkoi tulla pitempiä juomaputkia ja ensimmäisiä unettomia öitä vieroitusoireissa. Siitä kaikki vain pahenee vuosi vuodelta. Minulla on nyt 20 v liikakäytön historia. Hyvä, että olet huomannut ongelman ajoissa ja haet apua. Minä toki silloin 20 v sitten huomasin ongelman myös, mutta en tehnyt asialle mitään avun hakemisen merkeissä, kun en tajunnut. Tosin kävin 23 vuotiaana pari kertaa AA:ssa ja olin sitten joitakin kuukausia selvinpäin.

Tsemppiä raitistumiseen.

4

kakanola kirjoitti

Apuja on saatavana paljon ja erilaisia. Kaiken vastaanottaminen saattaa kuitenkin vain sekoittaa, ainakin sellainen ajatus tulee mieleeni lääkkeistä. Itse sain raittiuden AA:sta, myös sydärikö kirjoitti olleensa muutamia kuukausia juomatta käymällä pari kertaa joskus sinun iässäsi. Kokoontumisia on yli 600 joka viikko ja joka puolella Suomea, erityisesti iltaisin enemmistön työajan jälkeen. Palavereissa voi siten käydä helpommin omaan aikatauluun sopivina aikoina.
Kun menet a-klinikalle, pyri siellä pitkäaikaiseen ja säännölliseen käyntirytmiin.

Juomishalun yllättäessä puhelinsoitto luotetulle ihmiselle on pelastanut monta alkoholinhimon riivaamaa pulasta.
Läheisensä alkoholiongelmasta kärsiville on olemassa vertaistukena Al-Anon toveriseura.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

Terve taas!

En lähtenyt tänään(kään) sinne a-klinikalle koska ulkona taas -30 astetta ja tosiaan se 5km matkaa, ensi viikolla lauhtuu joten otan sen asiakseni silloin. Nyt tulevana viikonloppuna minulla on avokin kanssa ohjelmaa joten retkahtamiskynnys on pieni ja apu lähellä, enköhän jaksa maanantaihin odotella kun fiiliskin on jo parempi kuin viikko sitten.

Noita lääkkeitä tosiaan mietin että miten meinaan niitten kanssa menetellä. Toisaalta voisin kyllä kokeilla esim. cipralexia aluksi josko se saisi minussa jotakin aikaiseksi. Antabusta ajattelin myös pyytää koska juomishalut alkavat näin viikon selväpäisyyden jälkeen. Jotakin häikkää mielessäni on kun en oikeen jaksa innostua asioista tai sitten vuosien kännäily on vetänyt aivot niin jumiin että pitää totutella selvään elämään ennenkuin piristymistä alkaa tapahtumaan. Krapulatkin kun kestävät sen kolmepäivää ainakin henkisellä puolella niin en oletakkaan viikossa vielä mitään lamppuja syttyvän pääni päälle että “hei, mähän olen onnellinen!”. Yritän antaa itselleni anteeksi kaikki tekemiseni, sillä osaa niistä en tännekään kehtaa kirjoittaa… Pienistä asioista tosiaan yritän nyt nauttia ja kitkeä sitä negatiivisuuden kehää joka on kasvanut melkolailla, opituista malleista pyrin pääsemään eroon pikkuhiljaa.

Tuota AA:ta olen kanssa miettinyt, mutta sen sisältämä “hengellisyys” vaivaa minua, vai onkohan se vaan huhupuhetta että asioita lähestytään uskonnon kautta? Olen aika pihalla koko hommasta. Olen itse uskonnollinen, mutta haluan käsitellä sitä yksin ja pitää sen omana asiana ainakin toistaiseksi. Vertaistuki olisi kyllä minulle mieluisin vaihtoehto ja uskoisin että siitä saisin todella paljon irti raitistumisen tiellä.

Nyt kuppi teetä ja jotain rauhallista tekemistä :slight_smile:

6

Ei se AA liity uskontoon. Se ohjelma varmaan on hengellinen, mutta niissä kokouksissa vaan kerrotaan omia tarinoita. Ei siinä menetä mitään, jos koettaa. Kävin itse viime vuonna 5 kertaa ja joskus silloin noin 20 v sitten 2 tai 3 kertaa. En muista niin vanhoja tarkasti. Sen kanssa toki pitää tehdä niin kuin tuntuu eli ei mennä siksi, että joku toinen kehoittaa, vaan siksi, että itsestä tuntuu sille. Ei siis muuten kuin omasta halusta mitäkin tukea kannattaa hakea.

7

Nojoo näin vähän ajattelinkin. Voisi sitäkin kokeilla koska kuten sanoin se vertaistuki on varmasti meikäläiselle todella tärkeässä asemassa. Olen jokseenkin sosiaalinen ihminen ja pidän samanhenkisten ihmisten kanssa keskustelusta, ehkä sieltä voisi avautua uusia näkökulmia omaankin tilanteeseen kun tietää että kukaan ei siellä (varmastikaan) tuomitse.

8

Suosittelen AAta koklaamaan. Raitistuin siellä jo nuorena ensimmäisen kerran. En mä kyllä siellä uskoon ole tullut, eikä jututkaan näytä parantuneen olleskaan, mut raittiuden sielä olen saanut.

9

kakanola kirjoitti

Ei siellä tosiaankaan kukaan tuomitse apua hakevaa. Jokainen siellä olevista tietää ensikertalaisen tuskan ja sen hätäännyksen, mihin alkoholi on johtanut. Olet tervetullut ryhmään.

AA on hengellinen, mutta se ei ole sitoutunut mihinkään uskontokuntaan, laitokseen tai liikkeeseen. Hengellisyys tarkoittaa mm. sen myöntämistä että on voimaton alkoholiin nähden ja että on asioita joita ei ymmärrä. Se tarkoittaa myös halua auttaa alkoholiongelmaista kohtalotoveria. Näin toimivat myös itsensä ateistiksi määritelleet alkoholistit. Vertaistuki on auttamisen ulospäin näkyvä muoto. Siinä vastaraitistunutkin auttaa pitkään juomatta ollutta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

10

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Nyt se sitten taas iskee, tekisi mieli lähteä kavereiden kanssa juhlimaan kun tilaisuus olisi. Toisaalta se vaihtoehto olisi myös tilaisuus paeta vallitsevaa kotiympäristöä jossa tunnelma on nyt noh, hieman negatiivinen. Tässä näkyy minun perustapa paeta esim. Parisuhteen sisäisiä ongelmia. Haluaisin paeta sinne nousuhumalan tuomaan huolettomuuteen. Saisin varmasti purettua kännissä kavereillenikin omia asioita, mutta olisipa se itsekästä.

On myös sellainen fiilis että haluaisin olla yksin. Se johtuu kai siitä että koen kuormittavani puolisoani olemalla läsnä. Toki oma aika tekisi minulle varsin hyvää.

Kuitenkin, muistellessani viimeistä tapahtumaa kun kuolemankielissä ja ahdistuksissa silloin viikko sitten tänne kirjoittelin, en halua sitä. Se on nyt hyvä pitää mielessä koko ajan. Houkutus on suuri ja kun en ole kavereitakaan tavannut pitkään aikaan. Tuntuu että missaan nyt parhaat juhlat, vaikka aina se siltä tuntuu oli kyse mistä tahansa kissanristiäisistä. Ja sisimmässäni päätavoitteenani ei edes luultavammin olisi kavereiden näkeminen, käyttäisin sitä vaan verukkeena vetää pään täyteen ja heittää vastuu omasta toiminnasta romukoppaan. Pitää yrittää nähdä tämän asian läpi ja tosiaan miettiä, mitä minulla vielä tällä hetkellä on ja kuinka se eroaisi huomisista saavutuksista, jos nyt luopuisin tavoitteestani johon olen jo monta vuotta halunnut päästä. Vain tämän hetken päätöksillä on väliä. Enkä usko että minua huomenna harmittaa jos nyt pysynkin kotona.

Taidanpa keittää kahvit.

11

Rooibos-teen keittoon rupean tästä, kun tavallista teetä join aikaisemmin jo pari kupillista iltapalaverissa käydessäni. Voin taas kiitollisena todeta, että vertaistuki on rautaa minkä ikäiselle alkoholistille tahansa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

12

Tänään on hieman synkkä päivä koska parisuhde tuottaa nyt harmaita hiuksia toden teolla. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että tajusin eilen kaiken myllerryksen keskellä miettiä tunteitani juomista kohtaan ja selätin himon. Aamulla oli mahtava herätä virkeänä.

Avaudun parisuhteestani hieman. Tuntuu että olemme pikkuhiljaa etääntymässä toisistamme mikä johtuu osin vanhemmistamme. Avopuolisoni on ihana ihminen, mutta emme kumpikaan voi hyvin. Minä olen juomisellani aiheuttanut luottamuspulaa, joka on varmasti vaikuttamassa nyt elämäämme. En syytä ketään muuta kuin itseäni valinnoistani. Tämä luottamuspula näkyy epäterveenä parisuhteena ja molempien on vaikea ottaa asioita puheeksi. Ehkä joku terapia voisi toimia. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Tänään yritän tehdä kivoja asioita kaikesta huolimatta. Viikon virstapylväs on nyt selätetty.

13

Pieni päivitys tälle päivälle. Tänään on ollut hyvä päivä. Järjestelin vähän opiskeluasioita ja olen saanut asioita vähän eteenpäin. Huomenna tavoitteena olisi käydä liikkumassa pitkästä aikaa. Kirjoittelen vähän paremmin fiiliksiä tässä jokupäivä kun on aikaa ja rauhaa :slight_smile:

14

Terveppä terve taas.

Niinhän siinä sitten kävi että retkahdin. Mitään hirveän pahaa ei tapahtunut, mutta kaduttaa silti… Eli lähtöpisteessä taas ollaan. En edes osaa selittää miksi retkahdin, tarvitsen ammattiapua kyllä tämän asian selvittämiseen. Vaikka mitään pahaa ei tapahtunut, mitä nyt rahaa meni ja olin täysin humalassa, silti ottaa päähän ja syyllistän itseäni. Avokkini ihmetteli myös kuinka olenkaan ilkeä itseäni kohtaan, en tajua itsekkään miksi se aiheuttaa niin pahaa oloa.

Huomenna yritän raahautua sinne a-klinikalle joka on ollut yrityksissä jo monet kerrat…

15

Täälläkin nuori, 25v, pitkäaikaispäihdeongelmainen. Ekan kerran maistoin alkoholia kai 17-vuotiaana. Rakastuin heti juurikin sen takia, että se teki ujosta porukassa jännittäjästä ja tuppisuusta puheliaan kaverin, jonka jutut oli vielä välillä ainakin omasta humalaisesta mielestään hyviä. Siitä lähtien on tullut viinaa juotua enemmän tai vähemmän. Käytännössä en kertaakaan ole “pitänyt” tai ollut vahingossa tipattomalla kuukaudella, vaan yleensä juonut lähes joka viikonloppu ja etenkin teininä joka pe ja la. Sain tuolloin kuitenkin muuten elämän velvollisuudet hoidettua, peruskoulu, lukio, armeija jne meni hyvin, jopa mallikelpoisin suorituksin.

Sitten aloitin teekkariopinnot yliopistolla. Kenties opiskeluun liittyvä haastavuus (vaikka hyvin arvosanoin kursseista suoriuduin) ja etenkin siihen liittyvät sosiaaliset jutut ajoi minut jättämään kursseja kesken ja lopulta koko opiskelun. Niin esitelmät ja ryhmätyöt kuin vapaamuotoisemmat koulun ulkopuolella tapahtuvat jutut aiheuttivat paineita ja alkoholin kanssa läträtessä meni sitten vapaammissa tilanteissa överiksi ja toisaalta koulussa tehtävät jutut ei meinannut onnistua lainkaan.

Siitä seurasi sitten useampi vuosi erinäisiä päihteitä, edelleen pääosassa alkoholia, mutta myös paljon kannabista, jossain määrin piriä jne. Nyt olen muut päihteet saanut lopetettua, mutta alkoholi on taas palannut “elämään”. Toilailin viikonloppuna ja useamman päivän putken päätteeksi päädyin putkaan ja psykiatriselle osastolle molemmille yhdeksi yöksi.

Mietin elämääni ja tulin lopputulokseen, että mun on pakko lopettaa kokonaan myös alkoholi, koska sekään ei pysy mulla hallussa, vaikka välillä olin jonkin aikaa ilman. Vaihtoehdot on raittius ja elämän raiteille saaminen pikkuhiljaa tai itsemurha. Itsemurhaa kerkesin jo kokeilemaan, mutta erittäin huonolla menetelmällä, jolla onnistumisprosentti on varmaan lähellä nollaa varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna.

Mulla kävi mielessä antabuksen kysyminen, koska olen mieleltäni ja luonteeltani heikko, selkärangaton. Että jos edes sen avulla saisi varmasti pysyteltyä erossa, vaikka alkaakin ahdistaa. Tai ainakin sen avulla sitten saisi ehkä juotua itsensä hengiltä helpommin.

Tämä on varmasti kova paikka, koska alkoholia niin usein käytetään sosiaalisena liukasteena ja monissa piireissä katsotaan kieroon, jos ei juo, tai ei polta savuja tms. Itsellä tosin kaverit jo onneksi ja epäonneksi on aika lailla kaikonneet, että henk.koht. ei tarvi tämän houkutuksen kanssa pelleillä… Toisaalta se antabus voisi itsellä auttaa tähänkin. Kun voisi sanoa kavereille, että “otin antabuksen, en vaan voi juoda edes yhtä” niin eivät ehkä edes kännissä tyrkyttäisi, että “no aina nyt yhen voi juoda.”

Olen enemmän tuonne Lataamoon kirjoitellut, mutta ajattelin tähänkin kirjoittaa omista kokemuksistani kans, koska saattaa sopia aiheeseen. Tuli vähän päiväkirja-muotoinen avautuminen ehkä, sori.

16

Shy, pyydä se antabus. Itse olen sen avulla ollut monta kertaa raittiina pätkiä. Olet siis hyvä koulussa kertomasi perusteella, joten se jatkuu jatkossakin hyvin, kun se liikapäihteily loppuu. Itse olen parhaillaan repsahtanut ja yhdeksän kaljan pohjilla lähden baariin, muitta voin kokemuksesta sanoa, että selvinpäin kaikki menee helpommin. Välillä vituttaa ja joutuu tasaamaan, mutta sekin on parempi kuin itsemurha.

17

shyguy kirjoitti

Useinkin juoposta ajatellaan, että hän on luonteeltaan heikko ja selkärangaton. Saattaa näin ollakin, mutta useimmiten on kyseessä alkoholismi. Alkoholismi on fyysinen ja psyykkinen sairaus, johon ei ole keksitty muuta parannuskeinoa kuin täydellinen pidättäytyminen väkijuomista. Tänä aamuna kuulin TV:stä, kuinka päihdelääkäri tiesi potilaistaan yhden alkoholistin, joka oli saanut avun sellaisesta lääkkeestä,joka vaimentaa juomishimon ja mahdollistaa kohtuujuomisen. Alkoholismista voi kuitenkin toipua, ja siihen on monia eri tapoja.

Selvitä itsellesi, oletko alkoholisti. Jos olet, sinulla ei ole hätää, kunhan haet apua ennen kuin on myöhäistä.
Itse sain avun AA:sta ihan niin kuin tuhannet muutkin raitistuneet suomalaiset alkoholistit. Ryhmien kokoontumistiedot voit etsiä Googlesta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

18

Niin, en ole varma, että mikä se alkoholismin määritelmä tarkalleen on. Mutta nykyään juon yhä harvemmin seurassa ja sosiaalisena juomana, vaikka se oli suurin tai ainut syy silloin teininä, kun aineeseen ihastuin. Juon nykyään lähinnä yksin vitutukseen ja ahdistukseen. Kai se on sinäänsä aika huolestuttavaa, jos ei juo juhliessaan tai tullakseen puheliaammaksi vaan yksin ihan muuten vaan parantamaan oloa.

^ Jos sitä enää saa jatkumaan. Ei mulla alkoholi ollut syy opiskelun keskeytymiseen. Se oli siinä rinnalla toki ja käyttö opiskeluista jättäytymisen seurauksena myös lisääntyi. Nyt on viitisen vuotta ollut joitain masennuksen kaltaisia oireita, sosiaalinen ahdistus vain kasvanut jne. Ja täysin syrjässä elämästä muutenkin. Se tässä on itseä vähän mietityttänyt, että yritän vielä saada suuntaa ylös tai sitten suosiolla kiikkuun, koska ei musta luultavasti ikinä tule “tervettä” tai kykenevää edes jonkinlaiseen ihmisarvoiseen itsenäiseen elämään.

Mutta mulla on vaikeaa pysyä myöskään missään avohoitokontakteissa mukana. Aina jätän joskus käymättä koska joko ahdistaa liikaa tai keksin jonkun muun hyvän esteen ja homma jää muhimaan, enkä kykene mitään asialle tekemään. Eli vähän epäilyttää, että vieläkö tästä omasta pään sekasotkusta voi edes toipua, koska vaikka apua olisi, ei sitä osaa käyttää ja muutenkin toimintakyky on mitä on eli lähes olematon… Noh, nää on kai enemmän niitä lataamopuolen juttuja…

Oli siitä osastolla käymisestä sen verran hyötyä, että siellä sain tän idean antabuksesta ja myös nyt sen verran ainakin taas motivaatiota, että sain varattua ajan taas mielenterveyshoitoon.

19

John Hopkins yliopiston käyttämät kysymykset, joihin vastaamalla pääset jyvälle, oletko alkoholisti vai et.

EHDOTETUT TESTIKYSYMYKSET

  1. Tarvitsetko ryypyn seuraavana aamuna?

  2. Otatko mielelläsi viinaa yksin?

  3. Menetätkö työaikaa juomisen vuoksi?

  4. Vahingoittaako juomisesi perhettäsi jollakin tavoin?

  5. Haluatko ryypyn tiettyyn aikaan joka päivä?

  6. Tunnetko sisäistä levottomuutta, ellet jatka juomista?

  7. Onko juominen tehnyt sinut ärtyneeksi?

  8. Onko juominen tehnyt sinut välinpitämättömämmäksi perheesi hyvinvoinnista?

  9. Oletko vahingoittanut puolisoasi sen jälkeen kun olet alkanut juoda?

  10. Onko juominen muuttanut persoonallisuuttasi?

  11. Aiheuttaako juominen sinulle fyysisiä vaivoja?

  12. Tekeekö juominen sinut levottomaksi?

  13. Onko juominen aiheuttanut sinulle nukahtamisvaikeuksia?

  14. Onko juominen tehnyt käytöksesi arvaamattomaksi?

  15. Onko itsekontrollisi vähentynyt sen jälkeen kun olet alkanut juoda?

  16. Onko aloitekykysi vähentynyt sen jälkeen kun olet alkanut juoda?

  17. Onko kunnianhimosi vähentynyt sen jälkeen kun olet alkanut juoda?

  18. Onko sitkeytesi ponnistella tietyn tavoitteen saavuttamiseksi vähentynyt sen jälkeen kun aloit juoda?

  19. Juotko rentoutuaksesi sosiaalisissa tilanteissa? (Häpeä, jännittäminen, itsetietoisia ihmisiä paikalla.)

  20. Juotko rohkaistaksesi itseäsi?

  21. Juotko saadaksesi helpotusta havaitsemaasi riittämättömyyden tunteeseen?

  22. Onko sukupuolinen kykysi kärsinyt juomisestasi?

  23. Osoitatko selvää vastenmielisyyttä ja vihaa juotuasi?

  24. Onko mustasukkaisuutesi yleisesti lisääntynyt sen jälkeen kun aloit juoda?

  25. Osoitatko selvää pahantuulisuutta juomisen seurauksena?

  26. Onko tehokkuutesi huonontunut sen jälkeen kun aloit juoda?

  27. Onko juomisesi tehnyt sinut enemmän tunneperäisesti käyttäytyväksi?

  28. Onko sinun vaikeampi suoriutua tehtävistäsi sen jälkeen kun aloit juoda?

  29. Oletko siirtynyt alempaan sosiaaliryhmään alettuasi juoda?

  30. Vahingoittaako juominen terveyttäsi?

  31. Vaikuttaako juominen mielenrauhaasi?

  32. Onko juominen tehnyt kotielämäsi onnettomaksi?

  33. Vahingoittaako juominen liiketoimintaasi?

  34. Varjostaako juominen mainettasi?

  35. Häiritseekö juominen elämäsi tasapainoa?

  36. Jos vastasit KYLLÄ mihin tahansa kysymykseen on olemassa perusteltu syy olettaa, että saatat olla alkoholisti. Jos vastasit KYLLÄ kahteen kysymykseen, on mahdollista, että olet alkoholisti.

  37. Jos vastasit KYLLÄ kolmeen kysymykseen, olet varmasti alkoholisti.

  38. HUOMAA! Nämä testikysymykset eivät ole AA:n laatimia. Ne ovat kysymyksiä, joita John Hopkins Yliopiston sairaala käyttää sen määrittämiseen, onko potilas alkoholisti vai ei.

  39. Tämän lisäksi me AA-laiset voisimme esittää vielä eräitä lisäkysymyksiä. Seuraavassa muutamia.

  40. Onko sinulla joskus ollut muistinmenetyksiä juomisen yhteydessä tai sen jälkeen?

  41. Onko sinulla joskus ollut keskittymisvaikeuksia juomisen yhteydessä tai sen jälkeen?

  42. Oletko joskus tuntenut katumusta juomisen jälkeen?

  43. Oletko joskus ollut lääkärin hoidossa juomisen vuoksi?

  44. Oletko joskus ollut sairaalahoidossa juomisen vuoksi?

20

No noiden mukaan varmastikin olen alkoholisti. Ja on siitä mulle omasta mielestäni enemmän haittaa kuin hyötyä nykyään. Aina käyttöni on ollut hyvin pitkälle “lääkekäyttöä” eli sosiaalisiin paineisiin jne. Mutta nykyään yhä enemmän yksikseni ahdistukseen ja sitten joskus sattuu putket venähtämään…

Kai jotain AA:takin vois harkita