Muokkaan pois, ei ole enää ajankohtainen.
Sinä löit itse faktat pöytään. Alkoholismilla ei ole ikärajaa. Sosiaaliset suhteet eivät katoa mihinkään vaikka lopettaisi juomisen kokonaan. Ne vain muuttuvat, tulee uusia, parempia sosiaalisia suhteita. Kännisuhteet eivät ole aitoja ihmissuhteita. Olet nuori ja suurin osa juovista kavereistasi tulee melko pian tekemään valinnan alkoholin ja ihmissuhteiden välillä. Suurin osa hallitsee viinan käytön ja suhteuttaa sen oikein. Noin tekee enemmistö.
Juominen johonkin tunteeseen on vain pakoa todellisuudesta. Alkoholi liikaa käytettynä aiheuttaa masennusta.
Usein väännetään asia niin päin, että oli masennus ja sitten tuli viina. Läheskään aina se ei ole totta.
Antabus ei ole lääke yhtään mihinkään. Alkoholismiin ei ole lääkettä, mutta juomisen voi lopettaa jos on aito halu. Ihminen voi olla raitis ja nauttia elämästään ja menestyä. Mutta ei voi olla sekä raitis, että käyttää viinaa. Moni haluaisi olla kohtuukäyttäjä, vaikka ei pysty.
Minä join nuoresta saakka alkoholistisesti. Join kymmeniä vuosia ja vajosin lopulta hyvin syvälle. Oli perhe ja työ, talot, metsäpalstat ja talous kunnossa. Olin työnarkomaani ja käytin sitä tekosyynä itseni “palkitsemiseen,” eli juomiseen.
Lopulta mopeti karkasi käsistä ja menetin työni, asuntoni, maat ja mannut ja perheen. En uskonut kenenkään varoituksia, koska en ymmärtänyt olevani alkoholisti tai en ainakaan sitä myöntänyt.
Alkoholisti on viimeinen, joka myöntää sairautensa ja voimattomutensa alkoholiin nähden. Ympäristö huomaa sen paljon aikaisemmin.
Jos olet mielestäsi alkoholisti, suosittelen lopettamaan juomisen. Alkoholismi on ON-OFF juttu, välimuotoja ei ole.
Minä lopetin juomisen. Asiat ovat korjaantuneet. On työ, asunto ja sosiaalisia suhteita. Perhettä en saa takaisin, enkä menetettyä elämää.
Ei ole kivaa olla juova alkoholisti. Kukaan ei arvosta sellaista. Ei edes juoppo itse loppupelissä.
Alkoholismi hoitamattomana, eli jatkuvana juomisena tappaa. Se tappaa ennen aikojaan ja takuuvarmasti.
Itse teet päätöksesi, minä kerron vain sitä, minkä olen kokenut miljoonien muiden lailla.
Paarma puhuu asiaa.
Kova päätös nuorelle ihmiselle, kun pitäisi pohtia vasta ammttia, tulevaisuutta, perheen perustamista, opiskelua… ylipäänsä tulevaisuutta, ei omaa alkoholin käyttöä. Kova paikka. Hyvä puoli kai lienee että tiedostat että asiat on menossa vinoon.
Onko ketään läheistä jonka kanssa voisit puhua asiasta?
Moi, …
Yllä on pari ihan hyvää kommenttia. Ennen lopettamista sinun kuitenkin kannattaa jonkin aikaa vain harkita lopettamista. Kun luen tekstiäsi, minusta ainakin tuntuu, ettei lopettaminen välttämättä suju noin vain. Lue tätä palstaa - tämä on täynnä tarinoita ja mieti haluaisitko oman tarinasi olevan yksi niistä. Mitä lopettamisella saat, mitä lopettamisella menetätät. Kun olet asian huolella harkinniut, voit tehdä valintasi - jatkat juomista tietoisena omasta ratkaisustasi tai päätät haluta lopettamista.
lopettamisen haluaminenJos lopettaminen onnistuu tuosta vaan, niin hyvä niin. Jos ei, niin on riittävästi tehty sinun osaltasi. Sen jälkeen sinun on haettava tukea lopettamiseen. Sinun on vain tehtävä niin, kuin tuen antavat ohjaavat tekemään. Tämä on ehkä kaikkein vaikeinta juomisen lopettamisesta. Oma mieli asettuu helposti apua vastaan. Tällä palstalla osaamme neuvoa mistä apu löytyy - luota siihen. Ei antabustakaan tarvitse tuomita niintiukasti kuin Paarma tekee. Antabuksesta on apua muutaman viikon ja siitä voi olla satunnaisesti apua myöhemminkin. Kokemus vain tietää kertoa, että antabuksen ottaminen loppuu, kun motivaatio hiipuu.
Kerro hieman lisää itsestäsi, halustasi raitistua ja avusta, jonka olet halukas ottamaan vastaan, niin me teemme oman osamme tukeaksemme sinua ratkaisussasi.
Huomenta mitäjos. 
Tunnustan 
…kun luin kirjoituksesi mielessäni välähti kateus! 
Nyt keski-ikäisenä perheenäitinä voin sanoa ihan täydestä sydämestäni, että olisinpa itsekin sinun ikäisenä edes pohtinut moisia. 
Paarma puhuu edessäsi olevista valinnoista:
Mieti tuota huolellisesti. Itse valitsin rapiat 10 vuotta väärin…tolkuton kännäys ja baareissa hilluminen vei voiton aikuistumisesta. Lopulta tuli perhe, mutta alkosta en siltikään voinut/siis halunnut 
kokonaan luopua ja nyt olen tässä. Eli mieti ja tutkiskele mitä elämältäsi haluat…tuon alkon kanssa vois tuossa sinun tilanteessasi miettiä nyt tätä hetkeä pitemmälle, vaikka hetkessä elämistä niin kovasti korostetaankin 
, ja olis ehkä paikallaan visioida omaa elämääsi ainakin 10-20 vuotta eteenpäin. Missä ja kuka haluat silloin olla ja saavutatko sen nykyisellä elämänmenollasi vai vaatiiko se muutoksia asenteeseen ja toimintaan. Apua alkon lopettamiseen kyllä löytyy, kunhan ensin selvittelet mitä haluat tehdä asian suhteen.
…no niin, siinähän se olikin kiteytettynä. :mrgreen: Eli meidän vanhojen haahkojen ja partojen 
tarinoihin samaistuminen voi olla sinulle hiukka hankalaa, joten mieti tosiaankin niitä tulevaisuuden kuvinasi. Houkutteleeko?
Piristäviä pohdintoja sinullekin!
Ihan samassa tilanteessa nuorena. Silti tyhmyyksissäni en tajunnut miten syvällä jo olin, ja kuningas alkoholi juotatti minulta vielä 10 korvaamatonta vuotta. Olisinpa silloin tehnyt oikeita valintoja huoks No, toisaalta kaikki menee niin kuin on mennäkseen…
Yksi keino mikä meiltä dorkilta ex-juopoilta joskus unohtuu, on streittaus. Streittariksi voi ryhtyä sekä koskaan mitään juomaton että alkoholismin alkuvaiheessa oleva. Ei ole mitenkään mahdoton ajatus, että streittariksi ryhtyminen voisi estää alkoholismin portailla etenemisen.
Streittareita on nykyään paljon ja heillä kosolti sosiaalista toimintaa. Ei kaikki elämä ole kapakoissa, eivät kaikki “samanlaiset ihmiset” ole juoppoja. Sitä paitsi kemiattomat sosiaaliset suhteet ovat usein paljon todellisempia ja syvempiä kuin päihdeharrastuksen parissa syntyneet.
kahleeton
Puhut Kahleeton asiaa. Minullakin meni kauan huomata, että kahviloissa istuu enemmän ihmisiä, kuin kapakoissa. Aivan samlla tavalla, kuin ruokakaupan jonossa joko näkee ne, jotka lappavat mäyräkoiraa ostoskoriin tai niitä, jotka eivät lapa. Silmä näkke sitä, mitä haluaa katsoa.
Tämä on oikeastaan luonteeltaan sarkastista vähättelyä. Silläkin uhalla, että taas hieman markkinoin, niin AA on ihmeellinen paikka. Ihmiset puhuvat itselleen tärkeistä ja jopa kipeistä asioista suoraan ja avoimesti. Surullista, että minulta on kestänyt 50 vuotta oppia kohtaamaan elämä sellaisena, kuin se on. Nyt sitä rehellisyyttä, suoruutta ja herkkyyttä kaipaa kaikessa vuorovaikutuksessa - alkoholin väärsistämä omahyväinen egon nostatus keskustelun lajina ei oliken enää jaksa sytyttää edes sosiaalisen kanssakäymisen muotona.
Aha, ja mitähän sos. toimintaa? Straight edge on paljon muutakin kuin päihteettömyys.
Heh. Mitä on sosiaalinen toiminta? Vastaus lienee aika simppeli. Tuskin tarvitsee kirjoittaa. Mitä streitit tekevät päivät pitkät? Sama juttu.
Jos kännissä harrastaa vaikka poliisien kanssa nahistelua, katuojassa konttaamista, ikkunoiden särkemistä tai filosofista sekoilujorinaa kellariloukossa, niin streittari tekee vaan saman selvin päin. Got it? 
Se o sitten jo saivartelua minkä tason tai genren streittariksi tahtoo. Pääasia on, että panee elämänsä kuntoon ja toteuttaa ihmisen elämän tarkoitusta (ei, älä vaan kysy… 
)
Tarkoitin kait sitä, että noin 95 prossaa maailman ihmisistä ei tarvitse päihteitä nauttiakseen sosiaalisesta kanssakäymisestä lajikumppanien kanssa. Kun itse jätin kymmenet tai sadat kapakka"ystävät" taakseni, laajeni ja syveni ystäväpiirini potenssiin 10, varsinkin laadussa. Määrä lienee taas virtuaalin sosiaalisen median aikaansaannosta 
Olin itse nuorena estynyt ujo ja arka, ja tästä poisoppimiseen meni kieltämättä jonkin aikaa… Siksi kuvittelinkin päihteiden ylikäyttöä harrastavien pariin hakeutumisen auttavan hätääni. Tavallaan tuo on ihan loogista toimintaa - samalla tapaa loogista kuin käyttöpiireistä poiskin pyristely. Ensin hakee turvaa toisista hukkuvista, sitten alkaa räpiköidä rantaa kohti.
Ei ihan tarkkaan kyllä vieläkään tajua kuinka päihteiden käyttö ja sosiaalisten suhteiden toiminta voisivat millään tavoin olla liimasidoksissa toisiinsa, kuten addikti joskus kuvittelee. Yhtä hyvin voisi väittää, että jos ei enää harrasta riippuliitoa, menettää kontaktinsa ihmisiin - väite on jo äkkiäkin ajateltuna täysin epätosi.
kahleeton
Edelleen minä. Viestistäni ei tule pitkä, en osaa kirjoittaa kuten moni muu täällä.
Mitä jos ei osaa elää ilman alkoholin tuomaa päihdetilaa? Mitä jos vanha persoona, tai ainakin se (huono) ja sosiaalinen persoona löytyy ainoastaan viinan avulla?
En nauti juuri mistään ilman alkoholia; ja se tekee minut yksinäiseksi. Olen ollut pidempiä kausia (pisin oli kai 5 vk) ilman päihtymystilaa, ja siitä huolimatta kaipasin sitä. Enkä edes jaksa välittää enää, vaikka tiedostankin mitä teen itselleni. Voin pahoin huolimatta alkoholinkäytöstäni. Masennukseni tuli ennen viinaa, enkä jaksa uskoa että minusta koskaan tulisi toimivaa persoonaa.
Olenko yksin tuntedeni kanssa? Välinpitämättömyyteni koituu kuolemakseni, tiedän sen.
’
Huomenta,
Tervetuloa takaisin, nyt on hyvä hetki aloittaa uudelleen, kun kävit vielä toteamassa tilanteen. Voit nyt pahoin, koska sellaista alkoholi aiheuttaa. Jos olet ollut juomatta viisi viikkoa noin noin puolentoista vuoden aikana ja määräsi ovat olleet isoja, voisitko harkita pääsyä katkaisuun. Hae apua A-klinikalta tai AA:sta tai mistä tahansa auttavalta taholta. Jos nyt viinanhimot ovat vielä liian ankaria, hae antabusta.
Alkoholismin myöntäminen ja voimattomuus hallita alkoholia on eka juttu. Sen olet nyt kai tunnustanut.
Jaksat välittää itsestäsi ainakin sen verran, että kirjoitit tänne. Uusi hieno oma persoonasi on vielä alkoholin sumussa.
Voin vakuuttaa, että se löytyy aikanaan. Nyt on tämän päivän aamu. Jospa olisit päivän kerrallaan raittiina. Yksin on vaikea selvitä. Jos kotikaupungissasi on AA-ryhmä, suosittelen menemistä sinne tai soittamaan.
Lämpimin ajatuksin, rohkeutta ja nöyrtymistä. Et ole yksin.
Jos olet tarpeeksi vanha, kyvykäs ja voimakas (saat korkin auki) juomaan, niin olet tarpeeksi valmis näkemään mitä juominen sinulle ja elämällesi tekee.
Jos et kykene olemaan juomatta, haitoista huolimatta, niin ongelmasi on selviö. Onneksesi ollaan huomattu, ettei ikä ole esteenä sille, että ihminen voisi lopettaa juomisen. Ikä voi olla hyvä syy jatkaa sitä, mutta ei mitenkään oikea perustelu sille, että tuhoaa omaa ja muidenkin ihmisten elämää siinä sivussa.
Vaikeudesta huolimatta, niin lopeta juominen, koska kukaan ei oikeasti tarvitse viinaa siihen, että voisi elää itsensä kanssa. Harvempi tarvitsee sorkkarautaa nenäänsä ja hulavannetta korvaansa, mutta on niitä joille se on muka elinehto ja minä näen viinanjuonnin juuri sellaisena kuviteltuna elinehtona jonka holismi meille tuottaa.
Nuori tai vanha, niin yhtä vaikeaa se ongelma ja sen myöntäminen on. Totuushan on myös sinussa ja sinun päässäsi, mutta kuinka haluat sen ajatella riippuu siitä miten rehellinen haluat olla itsellesi.
Tänään on hyvä päivä tehdä päätöksiä ja tekoja raitistumisen tueksi. Korkki joko pysyy kiinni tai aukenee sinun tarpeittesi mukaan.
Voimia ja rohkeutta.
Tervehdys. Itse olin 21-v uotias, kun “erehdyin” aa-han. Siis erehdyin siinä mielessä, että menin sieltä hakemaan vitamiinipiikkiiä krapulaan, olin sekoittanut aa-n ja a-klinikan. Kuuntelin kuitenkin porukan juttuja ja totesin sittenkin olevani oikeassa paikassa. Välillä tietysti tuli mieleen, että olenkohan sittenkään ihan aikuisten oikeasti holisti, muu porukka oli selvästi vanhempaa. Mutta kun kuuntelin kertomuksia, huomasin miten tutuilta ne kuulostivat. Varsinkin kun vertasi minun juomiseni loppuvaiheeseen. Minullahan juomakausi oli sen verran lyhyt, että kehitys oli selvästi näkyvissä - krapularyypyt tulivat jo hyvin aikaisessa vaiheessa kuvioon, erilaiset yritykset juomisen lopettamiseen, lääkärin ja työnantajan puhuttelut, potkut, itsemurha-ajatukset ja puolitosissaan tapahtuneet yritykset, joista joku olisi saattanut onnistuakin… Ja kun neljässä vuodessa olin juonut itseni aa-han, niin ei jatko kovin epäselvä ollut.
Elämä ilman viinaa - oli melkoinen yllätys huomata, miten pieni merkitys alkoholilla loppujen lopuksi useiden ihmisten elämässä on. En yrittänyt mitenkään päästä eroon vanhoista kavereista ja harrastuksista. Kaveripiiri on vain suurimmalta osalta pääasiassa muuttunut, monikaan nykyisistä ei ole täysraitis, mutta hyväksyvät sen minun “erikoisuutena”. Harrastuksista - no niitä löytyy. Aikido, valokuvaus, retket… En ole koskaan ajatellut, että harrastaisin, että pysyisin erossa viinasta. Mutta raittiina pystyn harrastamaan asioita, joista pidän.
Ei mikään pakko, että sinun pitäisi toimia samalla tavoin, kerroinpahan vain omista kokemuksistani.
Takaisin linjoilla. Vähemmän yllättäen juominen jatkui entiseen malliin aloitusviestin jälkeen, mutta tunnen kuitenkin, että jotain sisällä on tällä aikavälillä pikkuhiljaa muuttunut ja kehittynyt. Olen tänä aikana sekä pohtinut enemmän omaa alkoholinkäyttöäni, lukenut siitä kirjoista ja tältä foorumilta. Yhtymäkohtia löytyy niin paljon, etten koe tarvetta kieltää omaa ongelmaani - taidan todellakin olla alkoholisti. Vähintäänkin merkittävässä riskiryhmässä, ja halua lopettamiseen löytyy.
Myönnettäköön, että nytkin menossa on vasta neljäs päivä raittiina, eli ehkä koen nytkin sitä paljonpuhuttua raittiushumalaa, tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Mutta alku se on tämäkin. Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että mieluummin kävelisin sisään paikallisen AA-ryhmän ovesta, kuin aloittaisin uuden alamäen Alkoon sisään astumalla.
edit: sikäli kun tätä muuten kukaan lukee, ottaisin mielelläni vastaan hyvää kirjallisuutta alkoholismista ja siitä selviytymisestä. Tähän mennessä (hyviksi todetuista) on tullut luettua
- Lilli Loirin “Selviämistarinoita”
- Juhani “Seppäsen Selvästi Juovuksissa”
ja ulkomaisista Charles Jacksonin kaiketi omaelämänkerrallinen “Tuhlattuja päiviä”
Taidanpa pakottaa itseni tänään ensimmäistä kertaa AA:han. Pakko ei tule siitä, ettenkö haluaisi raitistua, vaan äärimmäisestä ujoudestani. Jännitän tuttujenkin seurassa; kokonaan vieraaseen ryhmään astuminen tuntuu suurelta askeleelta. Mutta menen silti; mitään menetettävää ei kai ole. Ja seuraavalla kerralla osallistuminen on toivottavasti jo helpompaa.
^ Tsemppiä. Kerro sitten, millaista oli ja millaisia fiiliksiä palaverista tuli.
Se voi olla tärkeää tietoa jollekin, joka empii saman aikomuksen kanssa.
Kiitokset tsempeistä
Kokemustani lukiessa kannattaa ottaa huomioon, että olen verraten nuori AA-kävijä, 24 v.
Näin jälkeenpäin on jotenkin tyhjä olo. Tarvitsenko tosiaan ryhmää selvitäkseni? Osaanko edes osallistua siihen lähes sairaalloisen ujouteni vuoksi? En tiedä. Muut kertoivat tarinansa avoimesti (kuten asiaan kuuluu), mutta jotenkin jäi fiilis, etten kuulu jengiin (kuten usein muuallakin - mikä on muuten suurimpia syitä juomiseeni; olen palapelinpala joka ei sovi minnekään.) Toki muiden jutuissa oli paljon asioita, joita tunnistan myös itsessäni, mutta mitä sitten? Holisteissa on usein samanlaisia piirteitä. Taidan olla vielä liian ylpeä, nöyryyttä tarvitsisin. Siis toisenlaista kuin mitä minulla nyt on. Saa kuitenkin nähdä, osallistunko toista kertaa. Ehkäpä viinanhimon taas iskiessä.
Olen kuitenkin aidosti huolissani juomisestani, mielenterveyteni ei kestä enää montaa morkkishyökkäystä, vaan osoittaa jo nyt prakaamisen merkkejä. Ehkäpä sopisin paremmin hullujen joukkoon
Ehkä yritän kuitenkin ensin antabuksen avulla. Jos sekin epäonnistuu, eiköhän sitä nöyrtymistä ala löytymään.
En oikein usko tuota ! Mutta toki noitakin AA:sta löytyy - ole huoleti.
Ihan hyvä suoritus kun menit ensimmäiseen palaveriin. Kannattaisi käydä vielä muutamia kertoja ja mieluummin eri ryhmissä koska ryhmien välillä on eroja.
Jos jännittää ja pyörryt kesken puheenvuorosi niin voit olla varma että jäsenet virvoittavat sinut.
No nyt sinulla on osoite valmiina ja muistakin tulla uudestaan jos alkoholin kanssa tulee vaikeuksia-
Itse kävin ensi kerran AA:ssa 25-vuotiaana ja sain pysyvästä raittiudesta kiinni 33-vuotiaana. Olin varsinainen jännittäjätyyppi aivan diagnoosin kanssa.
Huomenta “mitajos”!
Hyvä kun kävit katsomassa. Ryhmiin itsellänikin on vähän ristiriitainen asenne.Kävin muutamissa n.3 vuotta sitten.Tutustumismielessä aika monessa erilaisessa kunnes sitten päädyin “vieraaksi” 3 kk.ajaksi paikalliseen “Kreuzbundin” (ristiliitto) ryhmään.Ero AA:han on keskusteluluonteisessa yhteenolossa.Saat välittömästi palautetta. Tosin tästäkin jäin pois,koska en tuntenut olevani sopiva “palanen heidän peliinsä”.Ei tosin sulje pois,ettenkö taas kävisi vilkaisemassa.
Jos Sinulle tuottaa vaikeuksia osallistuminen ryhmiin,tutustu kuitenkin organisaatioiden julkaisuihin.AA:sta voi olla monta mieltä,mutta heidän konseptinsa on toimiva.Ehkä onnistut löytämään oman pelisi omilla säännöilläsi.
Minullakin oli aika jäykkä niska tuon nöyryyden suhteen.Kunnes tajusin eron nöyryyden ja nöyristelyn välillä.
Nöyryys on minulle oman rajallisuutensa tunnustamista ja hyväksymistä.Ainakin päihdeongelman suhteen.
Tsemppiä Sinulle,hyvä kun olet täällä mukana!