nuorenmiehen ongelmia

Me Vähentäjät
1

Elämäntilanne ja muutenkin olotila on mennyt vuoden sisään siihen suuntaan että nyt oli pakko rekisteröityä tänne. Olen kyllä noin 2-3 vuotta lueskellut täältä kaikkea. En tiedä yhtään mitä kirjoittelullani haen… ehkä koitan selventää ajatuksiani, ehkä haluan kuulla miten muut ovat toimineet vastaavanlaisissa elämäntilanteissa jos edes löytyy vähän samoja kokemuksia omaavia.

Voisin oikeastaan kertoa vähän itsestäni. Kaikki ongelmani eivät johdu alkoholista mutta kietoutuvat sen kanssa vahvasti yhteen joten avaudun tässä nyt muutenkin itsestäni ja omista tuntemuksistani. Olen 21-vuotias mieshenkilö, töissä olen käynyt ammattikoulusta päästyäni koko ajan, eli en ole missään vaiheessa vielä pudonnut “normielämästä”. Luonteeltani olen ollut aina vähän ujo mutta joten kuten olen aina pärjännyt. Tietyissä asioissa olen oikeastaan aika herkkä, joitakin sanomisia jään liiaksikin pohtimaan. Kavereita on aina ollut muutama, ikinä ei tosin mitään tosiystävää. Mikään suosittu en ole ikinä ollut mutta en myöskään mitenkään syrjitty. Nuorempana pyydettiin kyllä bileisiin mukaan ja niin pois päin. Olen aina ollut sellainen tyyppi että kenelläkään ei ole ollut pahaa sanottavaa mutta ei myöskään mitään kauheeta hurrattavaa, asiaa jossa olisin ollut erityisen hyvä. Välillä tuntuu etten ole kenelläkkään mitään. Yksinäisyys ja alkoholiongelma hallitsevat elämääni 50/50% suhteella, pahaolo on nykyään päivittäistä.

No koitan kertoa juomishistoriani lyhyesti. Kerron ensin vaikka ajasta jolloin paha olo ei liittynyt juomiseen, kaikki alkon käyttö oli iloista toimintaa. Ensimmäisen kännin join 15-vuotiaan, siitä join vain harvakseltaan noin 17-ikävuoteen ehkä 1,5 kuukauden välein. Tuolloin join iloon ja puhtaasti sosiaalisessa mielessä, juomien oli hauskaa. Kaikkea hauskoja sekoilu reissuja kaveporukoissa, joita sitten jälkikäteen oli mukava muistella. Juoma määrät pysyivät suunnilleen mäyräkoiran tuntumassa.

17-19 ikävuodet join reilummin, aloin juomaan 18-vuotta täytettyäni kahtena päivänä viikossa (pe-la). Tekiväthän näin kaikki kaveritkin, en silti juonut kavereiden painostuksesta vaan tykkäsin alkoholin vaikutuksesta, olin paljon puheliaampi. Uskalsin lähestyä vastakkaista sukupuolta. Varmasti jokainen ujouteen juonut/juoja tietää mitä tarkoitan. Viikkokulutus oli noin 25-annosta ikävuodet 18-19. En pitänyt asiaa ongelmana joivathan muutkin jotkut kaverit jopa enemmän kuin minä, pelkäsin että heistä tulee alkoholistejä eiväthän he olleet töissä eikä koulussa. Myöskään mielenterveys ei pahemmin kärsinyt, tosin heikkojakin hetkiä oli mutta enimmäkseen oli hyvä olo. Ajattelin myös että lopetan juomisen kunhan löydän jonkun naisen itselleni.

Ikävuosina 20-21 juominen lisääntyi se perjantainen mäyräkoira vaihtui laatikkoon ja sama tapahtui lauantain juomille, en nyt tosin aina juonut sitä laatikkoa mutta mäyräkoirassa oli vaarana juomien loppuminen. Myöskin pahaolo lisääntyi, enään en välttämättä juonut iloon ja se heijastui juomisen tuomaan sosiaalisuuteen. Kukapa nainen olisi halunnut ottaa kontaktia synkkään tuoppiin tuijottajaan.

Reilusti pahempaan suuntaan on menty tämän vuoden puolella. Aiemmat kaverit joiden kanssa juopottelin ovat pikku hiljaa löytäneet vakavamman parisuhteen juominen heidän kohdallaan loppui kuin seinään. Siis heistä työssä ja koulussa käymättömistä ei tullutkaan alkoholisteja vaan perheellisiä normaaleja ihmisiä, jollaiseksi itsekkib haluaisin. Osalla heillä elämä näytti todella huonolta ennen parisuhdetta, tulevaisuus näytti varmalta alkoholismilta. Kavereiden pariuduttua jäin juomaan oikeastaan yksin, join pahaan oloon. Ahdisti että miksi heille suotiin parisuhde miksi ei minulle, olisin tarvinnut myös “pelastajan”. Juopottelin siinä alkuvuoden yksinäni, joka viikonloppu pe/la pohjille noin 20-kaljaa ja sitten baariin. Tietysti pyörin erilaisissa ryyppyporukoissa mutta se tuttu ja turvallinen kaveripiiri jolla ryypättiin oli poissa. Keväällä koin pienen valonpilkahduksen kun eräs nainen ilmaisi kiinnostuksensa, pariviikkoa tapailtiin, hänen kanssaan juttu sujui myös selvin päin. Ajattelin että nyt saan elämäni kuntoon, ei tarvitse enään juoda kun on joku jonka kanssa voi olla selvinpäin. Sain vain senkin tilaisuuden pilattua millä muullakaan kuin juomisella. No hyvä syy juoda lisää.

Sitten hypätäänkin tähän päivään, olen juonut joka viikonloppu kahtena päivänä järjettömiä määriä (kolmenviikonlopun selvää putkea lukuunottamatta) tuosta asti kun pilasin asiani sen naisen kanssa. Yksi nainen tuntuu varmasti mitättömältä asialta juoda sosiaalisten ihmisten mielestä, mutta oikeasti aina yksin olleelle ja ujolle ihmiselle asia oli paha juttu, varsinkin kun alkoholikin maistuu ja mielenterveys ei ole kunnossa. Tuolla kolmen viikonlopun selvänä ololla yritin koittaa jos mieliala paranisi mutta eipä tuolla ajalla mitään muutoksia saavutettu. Saipa edes oltua vähän selvänä annos määrät alkavat olemaan mielestäni järjettömiä, jos oikein juomalla juon niin juon pe/la aikana 2litraa viinaa ja baarissa kaljat päälle, sekaisin kyllä siitä olen. Mutta ajattelee että viidelle päivälle viikosta saisi viikonloppuna juoduista määristä melkein puolen litran pullon viinaa, kaljaa en enään kauheasti juo muuta kuin baarissa. Työssä silti käyn siis edelleen, enkä ota muina päivinä jos ei ole lomaa kuin pe/la.

En oikein tahdo saada ajatuksiani järkeväksi tekstiksi, mutta koittakaa nyt saada jotain käsitystä mun tilanteesta. Ymmärrän kyllä ettei kukaan nainen voi mua pelastaa jos en itse hoida itseäni kuntoon mutta silti sitä vain toivoo jotain semmosta, yksinäisen ihmisen järjettömiä ajatuksia. Tuskin se juominen siihen loppuisi jos tapaisin jonkun kivan naisen, tai ei se siihen loppunutkaan, nopeasti pilasin sen tilanteen.

En osaa ajatella jatkoani yhtään elämä on todella tympeää. Töitä, juomista, yksinäisyyttä… olen koittanut sitkeästi jatkaa harrastusta josta olin nuorempana erittäin kiinnostunut ja olen vieläkin mutta juominen ja muut ongelmat vievät motivaation, täytyisi vain koittaa tehdä jotain. Viikot eivät ole ongelmia olla selvinpäin eivätkä oikeastaan viikonloputkaan mutta jokin silti mättää, ainoat ihmiskontaktit työkavereita lukuun ottamatta saan humalassa. Ainut mitä olen ajatellut että ensi viikkonloppu selvänä, ehkä taas useampi viikonloppu ehkä ei… en oikeasti tiedä enään kohta mitä teen, itsemurhakin on käynyt mielessä.n

2

kuulostaa aika monen nuoren ihmisen vaiheilta nuo mitä olet käynyt läpi. ehkä sinulle nuo asiat vain ovat vaikeampia koska olet ujo…

myös masennus paistaa läpi kirjoituksistasi, ehkä sinun kannattaisi tehdä sille asialle jotain?

harva ihminen jää yksin koko elämäkseen, mutta alkoholilla saa kyllä äkkiä pilattua suhteen alun…kuka nainen haluaisi miehen josta 2 viikossa näkee että on ongelmia alkoholin kanssa? toinen alkoholi ongelmainen…ja sitten ollaan kierteessä…

tiedän kyllä mitä on juoda yksinäisyyteen, mutta sekin on vain tekosyy juoda…koska tätä voi harrastaa myös parisuhteessa. sen tiedän varsin hyvin koska mieheni on työnarkomaani ja muutaman kerran liikaa on tullut juotua vaan koska ei ole muuta tekemistä kuin istua yksin sohvalla kera oluen…

en saanut viestistäsi oikein varmuutta että mitä haluat? lopettaa juomisen? alkaa kohtuukäyttäjäksi?
kuulostaa vähän siltä että haet vastauksia muihinkin ongelmiisi kuin vain juomiseen…

3

Niin en oikeastaan itsekkään tiedä mitä haluan, samaa rataa ei kuitenkaan voi kauaa jatkua. Olen jotenkin niin joskus järkeillyt että ensin on lopetettava juominen vallan. Ja pistettävä muut asiani kuntoon, sen jälkeen voisin koittaa kohtuukäyttöä kun alkoholismia ruokkivat muut ongelmat ovat pois elämästä. Siinä tullaan vain siihen että pahin ongelma on yksinäisyys ja jos lopetan vallan juomisen niin ei ole enään mitään sosiaalisia kontakteja. Löytyy tietysti kasa muita ongelmia mutta ne ovat seurauksia alkoholi ongelmasta ja yksinäisyydestä.

Se on kyllä totta että suhteen alun saa pilattua äkkiä viinalla, jos toisella sattuu olemaan ennestään kokemuksia ongelma juojasta niin ei varmaan katsele toista tapausta. En ole ikinä ollut humalassa väkivaltainen tai riidanhaluinen mutta kai se sairaalloinen synkkyys, itsesääli, ym… on äkkiä liikaa toiselle. Paistaa varmasti hyvin reilummassa kännissä minun käytöksestä ja jutuista lävitse se ettei ole kaikki elämässä kohdallaan.

4

voisitko ajatella uuden harrastuksen aloittamista ihan vaan niiden sosiaalisten kontaktien luomiseksi?
samalla saisit muuta tekemistä juomisen tilalle…

5

Nuo nuoruuden ujous ongelmat ja niiden voittaminen alkoholin avulla ovat vielä minullakin erittäin selvästi mielessä, vaikka siitä ajasta on jo kymmeniä vuosia.

Jos alkoholia joutuu käyttämään sosiaalisen elämänsä ylläpitämiseen, niin voin omasta kokemuksesta sanoa, että se ei ole hyvä tie.

Minulla meni nuoruusvuodet ihan sellaisella “kohtuullisella viikonloppu juomisella”. Ja aika pitkäänkin niin, mutta nyt muutamana viime vuotena on homma alkanut luisua käsistä.
Ujouden olen kyllä aika pitkälti oppinut iän myötä voittamaan, mutta kai se kuitenkin on jonkinmoinen luonteenpiirre hautaan saakka. Enempi pysyttelen vielä tässäkin iässä mieluummin taka-alalla kuin olen suuna päänä huutamassa mielipiteitäni julki.
Ikä on kuitenkin tuonut sen verra armollisuutta, että olen alkanut hyväksyä tämän ujouden itselleni kuuluvaksi piirteeksi ja alan pikkuhiljaa tajuta, että ei siinä ole mitään hävettävää.

Sinä ilmaiset itseäsi kirjoittamalla tosi hyvin ja hienoa on se, että tajuat mahdollisesti alkavan ongelmasi jo tässä vaiheessa.
Pysy vain herkkänä omana itsenäsi, niin olen aivan varma, että kohtaat vielä samoilla aaltopituuksilla kulkevan ihmisen. Ujous ei ole sairaus.

Kaikkea hyvää sinulle.

6

Se on tietysti yksi pelon aihe että kauan pysyy juominen pelkästään viikonlopuilla, vielä ei ole ollut ongelmia olla arkena juomatta vaikka pahaolo vaivaakin. Lomilla tosin on lipsumisia sattunut mutta ei mitään muutamaa päivää pidempää putkea. Sehän siinä onkin jos vaikka työpaikka lähtee alta syystä tai toisesta niin voi homma lähteä lopullisesti hanskasta. Tai jokin muu isompi takaisku elämässä.

Muutama lähivuosi (sanotaan että 5 vuotta) tulee varmasti näyttämään elämän suunnan, tässä tilanteessa en pitkään enään pysy. Vaihtoehtoja on mielestäni kolme; 1.juominen lisääntyy rankasti ja johtaa alkoholismiin, 2.saan elämäni kuntoon, 3.Kuolema.
Toivoisin että pystyisin kakkos vaihtoehtoon, itseäni täytyisi saada muutettua rankasti. Itsestä tämä kaikki on loppu peleissä kiinni.

Olen kyllä tiedostanut ongelmani alkoholin suhteen mielestäni siitä saakka kun olen itse sitä voinut ostaa. Olisi vain osannut hiljennellä 2-3 vuotta sitten. Paremmin olisin varmasti saanut seuraakin kun en joka kerta olisi ollut se porukan eniten humalaisin. Joskus yläasteella oli hienoa kovan ryyppymiehen maine mutta kyllä sen ihannointi on haihtunut. Oikeasti hävettää nykyään kun pidetään juoppona. Jos sattuu olemaan viikonlopun selvänä niin kovasti sitä muut ihmettelevät.

7

Harrastin/harrastan sellaista asiaa jossa ollaan paljon yksin. Tosin kyllä sitä paljon isossakin porukassa tehdään mutta motivaatio on vain poissa. En oikeen vain kykene tässä elämän tilanteessa hankkimaan uutta harrastusta, vaikka sitä en kiellä etteikö se tekisi hyvää.

8

On olemassa ajatusmalli, jonkamukaan ihminen joko on (perimältään) alkoholisti tai ei ole, ihan kuin nainen joko on raskaana tai ei ole raskaan. Ei voi olla vain vähän raskaana. Alkoholismi etenee, kuten raskauskin. Alkoholismin etenemisnopeus vain ei ole yhtä selkeästi ennustettavissa, vaan on täysin yksilöllinen, mutta se etenee, jos saa altistuta.
Itse uskon tähän ajatusmalliin lähes varauksetta, tukevathan monet lääketieteelliset tutkimuksetkin tätä

9

Viikonloppu meni ryypätessä, näin taas tuota naista jonka kanssa pilasin asiat keväällä. Ei hyvä juttu ollenkaan vaikka hänen vierestään sunnuntaina heräsin, ei meidän välillä ikinä voi mitään olla. Sitten pari muuta ikävää asiaa tuli tälle viikolle tietoon niin ensi viikonloppu näyttää pahalta. Voi kun pystyisi olemaan sillai että vaikka joisin niin jättäisin sen itsesäälin pois, se mut tuhoaa. Mutta kun se on täysin siihen itsesääliin juomista. Pelkään että koska teen itselleni kännissä jotain.

10

Miten olet jaksanut, nuori mies? Ei tilanteesi ole suinkaan toivoton, kun olet jo noin paljon järkeillyt oloasi ja haluasi muutokseen. Et taida jaksaa yksin kääntää laivaa, hae apua A-klinikalta tai AA:sta. Peli ei ole menetetty, ajatuksesi ovat oikeilla raiteilla pohtiessasi tulevaisuuttasi ilman viinaa. Pienin askelin ja oikeaan suuntaan, tsemppiä!

11

Juotu on ja rankasti, oli pari viikkoa sairaslomaa niin joka päivä ainakin 10 kaljaa. Enimmäkseen kuitenkin viinaa, en mitenkään aamulla aloittanut välillä olin autonkin ratissa, promilleista ei kyllä tietoa. Käyttäytyminen on muuttunut mielestäni paljon välinpitämättömämmäksi vuoden takaiseen verrattuna. On vain ajan kysymys koska jotain sattuu itselle tai muille, alkaa meno olemaan sen suuntaista. Nyt tarvitsisi olla useampi viikko selvinpäin, epäilen vain onnistuuko. Tosin ei hyvä tuollainen on/off touhukaan ole, kuukauden verran ottaa ja taas kuukausi tipattomalla, parempi kai sekin kuin vähintään joka viikonloppu ympärivuoden. Mutta jotain pysyvämpää ratkaisua tarvitsisi etsiä, henkisesti helvetin raskasta tuollainen juon/oon juomatta kierre, vähän kun saa päänsä kuntoon niin sama touhu alkaa alusta. Olisi hienoa jos olisi joku ihminen tukemassa mutta ystäviä ei suoraan sanottuna ole. Kaikki tutut ovat enemmän tai vähemmän päihdeongelmaisia, niitä tyhmänä joskus luulee ystävikseen mutta siinä porukassa käytetään vain puolin jos toisin hyväkseen ketäkin vuorollaan. Juoppo porukkaa pitäisi välttää siinä jokainen sairastuttaa itsensä vain pahemmin. Ei vain jaksa uskoa parempaan, pystyn kyllä olemaan selvinpäin mutta nyhjotän silloin kämpässä en tee yhtikäs mitään, istun vain koneella, en pidä sitäkään normaalina elämänä.

12

Itellä ollut samanlaista, varsinkin viimeinen reilu vuosi. Vähän rauhoittui kun pääsin uuteen kouluun (aiemmat koulu- ja työpaikat, yks asunto ja pari ihmissuhdetta mennyt alta lähinnä dokaamisen takia). En oo kuitenkaan osannut lopettaa ja välillä aina viikon poissa koulusta, kun tulee viikon putki. Nyt ottanut itseäni niskasta kiinni. Reilu viikko nyt dokaamatta ja palasin koulun eilen, vaikka helvetin vaikeeta sinne oli mennä ja yrittää selitellä tai vaikeeta olla selittelemättäkin.

Ehdotan sulle samaa kuin mitä ite tein viime viikolla: jos ei varaa mennä mihinkään laitokseen katkolle, niin mene A-klinikalle edes avokatkolle! Ei maksa mitään. Itse kävin sellaisessa. Käytännössä kolmena peräkkäisenä päivänä piti käydä siellä juttelemassa, puhaltamassa nollat ja sai vähän lääkkeitä, jotka auttoi nukkumiseen yms. Se oikeasti auttoi, sain putken katki ja pikkuhiljaa alkoi tulla toiveikkaampi olo.

13

Ainoa vaatimus että sinne pitää mennä selvinpäin! Krapula saa olla vaikka kuinka paha.

14

Olen kyllä noiden kahden viikon juopottelun jälkeen saanut oltua sunnuntaista asti juomatta, johtunee siitä että nyt taas pari päivää töissä ja ehkä siitä etten vetänyt mitenkään aamusta iltaan vaan joka ilta se 0,7 tai vähintään 10 kaljaa usein enemmänkin. Pääsin joka aamu vähintään 10 aikoihin ylös ja rupesin juomaan vasta ilta 8 jälkeen, paitsi viikonloppu päivät aamusta iltaan. Olo ei kyllä nyt ole mikään loistava, uni on todella levotonta ja muutenkin masentaa.
Katkolle ei siis tarvitse mennä, jonkun ammatti ihmisen kanssa juttelu voisi auttaa. Mitään lääkkeitä en mielellään ottaisi paitsi antabusta voisi koittaa. Pelkään jos unilääkkeitä tai muita masennus lääkkeitä saan niin tulee viinan kanssa niitä otettua ja saan laajennettua ongelmaani.

15

Hei no hyvä että putki on katki. Uniongelmiin menee aikansa. Itse ollut yli viikon raittiina, mutta nytkin tuli nukuttua vaan jotain 4 tuntia, mut kyllä se siitä tasaantuu. Ilmankin lääkkeitä.

Sieltä mainostamaltani A-klinikalta voi varata aikoja vähemmän akuutteihin tapauksiin. Ite olen menossa parin viikon päästä. En sit tiedä, miten siellä asiaa lähestytään.

Voimia!

16

Nuori Mies, ei asiat mielestäni vielä ole toivottomassa jamassa. Olet nuori, sulla on ammatti ja työpaikka ja pohdit viisaasti tilannettasi ja etsit siihen ratkaisua. A-klinikalle ensimmäistä kertaa soittaminen ja sinne meneminen voi olla kova kynnys, mutta kun olet sen tehnyt, huomaat ettei se niin kauheaa ollutkaan.

Minkä takia sait tuon sairasloman, mielenterveysongelmienko? Oliko lääkärin kanssa puhetta juomisestasi? Varmaan olisi hyvä tarkistaa koko terveydentilasi, varsinkin maksa-arvot. Ne on joka tapauksessa tarkistettava, jos meinaa aloittaa esim. Antabuksen. Lääkärin kanssa voit puhua luottamuksellisesti ja avoimesti, vaikka se olisi työpaikkalääkärikin. Hänen kauttaan voisit saada kanavan Mielenterveystoimistoon. Muutenkin tuo juominen varmaan alkaa näkyä jo ulkomuodossasikin, ainakin kaljan kittaaminen.

Onko kaikki läheiset hukassa? Perhe, äiti, isä, siskot, veljet, mummit, kummit, serkut, sedät, tädit. Kannattais niitäkin kontakteja pitää yllä, kulunut sanonta “veri on vettä sakeampaa” kuitenkin pitää paikkansa ja helpompi mennä käymään kun on edes sukulaisuus taustalla. ja voishan niitä entisiä perheen perustaneita kavereitakin käydä moikkaamassa, vaikka saattaakin tuntua pahalta, että itse on yksin, mutta ehkä siitä saisi potkua omaan ryhdistäytymiseen. Ja näkis ihmisiä.

Ilmeisesti olet kohtuullisessa työpaikassa, kun sinulla on varaa juoda, maksat itse vuokrasi ja elämisesi? Mitähän muuta voisit niillä juomiseen kuluvilla rahoilla tehdä? Aloita vaikka parturissa käynnillä ja uusilla lenkkareilla… Ja rupea pitämään itsesi lisäksi huushollisi kunnossa. Sekin antaa ryhtiä elämään ja hyvän mielen. RIpusta ikkunaasi jouluvalot merkiksi itsellesi uudesta alusta. Ja vähitellen liikkumaan, ensin vaikka korttelin ympäri niillä uusilla kengillä…

Älä kuvittele pystyväsi heti täydelliseen täyskäännökseen, mutta aloita pienillä askelilla. Huomaat, että olo paranee, olet tyytyväisempi itseesi ja se kertautuu. Tsemppiä!

17

Olin selästäni sairas lomalla, en ehkä ihan aiheesta mutta nyppii vähän joka asia niin oli pakko lomailla. Olisi vaan pystynyt olemaan juomatta niin olisi saanut aikaa miettiä asioita selvällä päällä. Maksa-arvot voisi kyllä olla hyvä mitata? Muuten kunto on kohtalaisen hyvä, sairas poissa oloja töistä tulee noin kerran tai pari vuoteen. Kyllähän juominen näkyy päällepäin mutta ei lihavuutena. Kasvot eivät vaan ole ollenkaan terveen väriset, todella kalpeat. Mieluummin ottaisin sen juomisesta tulevan punoituksen, en tiedä mistä tälläinen sairaalloinen kalpeus johtuu, voisiko olla jonkin “aineen” puutetta elimistössä. Joskus olen saanut kuulla että toi jätkä näyttää kuolleelta, eikä siinä mitään totta se on, en ole terveen näköinen kasvoiltani ja muutenkin koko olemus on niin ja näin. En mitenkään poikkeavan näköinen ole mutta se terve olemus puuttuu mikä vaikka lapsena otetuissa kuvissa on nähtävissä, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan?

Vanhemmat ovat ja isovanhemmista on osa vielä hengissä, muitakin sukulaisia on. Kaikkien kanssa on mielestäni ihan hyvät välit, mutta paljon en tekemisissä viitsi olla johtuen siitä että en vain jaksa esittää että kaikki on hyvin. Sairastutan vain muutkin omilla ongelmillani, itse olen ongelmani suurimmaksi osaksi aiheuttanu niin pakko niistä on itse selvitäkkin.

18

Ihan hyvä vakituinen työpaikka löytyy, tulen työkavereiden kanssa juttuun mukavasti, mutta kuitenkin he ovat vain työkavereita. Enkä halua paljastaa heille elämästäni liikoja. Itse maksan asumiseni ja muutkin kulut. Liikunta olisi ainut asia mistä voisin saada mielihyvää, mistään asuntooni tai itseeni panostamisesta en koe nauttivani, en kuitenkaan tarkoita että minään pultsarina kuljen, puhtaita ja ehjiä vaatteita koitan käyttää. Kämpänkin yritän pitää siistinä, en vain koe sitä mitenkään kotina, vain paikka missä yöpyä. Tunnen ettei minulla ole kotia ollut lapsuuden jälkeen, vanhemmillani olisin voinut asua kuinka pitkään vain, mutta pidän säälittävänä että olisin asunut yli parikymppisenä vanhemmillani, vielä säälittävämmäksi asian olisi juominen tehnyt. Eikä lapsuuden kotikaan enään kodilta tuntunut aikuisiän kynnyksellä koin parhaaksi silloin lähteä, lapsuus kylläkin oli ihan onnellinen.

Tiedän ettei asiat muutu äkkiä paitsi huonompaan. Olisi ehkä hyvä mennä keskustelemaan ammatti ihmisen kanssa, jos vaikka saisin sillä konstin ongelmiani vähän avautumaan. Jos saisin muita ongelmiani selvitettyä niin juominen voisi vähentyä ja taasen juomisen vähennyttyä, ongelmatkin vähenisivät. Kynnys mennä lääkäriin on vain korkea, ja suoraan sanottuna tiedän että vielä niin pohjalla en ole käynyt että apua tuskin haen, vaikka tyhmältä kuulostaakin. Se on vielä muutama vuosi lyötävä päätä seinään tai sitten koitettavat itse ryhdistäytyä. Se vain siinä on jos vielä muutaman vuoden juon niin eroon siitä pääsy vaikeutuu, vielä pystyy tahdon voimalla olemaan selvänä mutta tätä menoa kun jatkan niin muuta apua on haettava.

Mutta pelko on suuri koska sattuu jotain. Entistä useimmin on kännissä tullut se toivottomuuden tunne, millään ei ole mitään väliä auton rattiin lähdetää oli kunto mikä hyvänsä, itsellä ei ole mitään väliä, ei muilla lähteköön henki keltä vaan. Sairasta touhua, onneksi ei vielä joka juomis kerralla tule tuo tunne.

Kävin eilen eräällä tutullani kun hän soitti, oltiin oltu tovi jo riidoissa. Nyt nähtiin selvin päin sovittiin asiat mutta tiedän että menee hetki niin taas uusi riita kun nähdään kännissä, jonkin muotoinen alkoholiongelma hänelläkin. Ajattelin että nyt olisi hyvä katkaista yhteyden pito häneen kun asiat ovat jollain mallilla, ei jäisi niin paha mieli. Tai ainakin olematta yhteydessä häneen kun on kännissä. En vain haluaisi katkaista välejä loppuihin kavereihini, vaikka alkoholin käyttäjiä hekin ovat, eivät kyllä minua yhtään pahempia. Kyllästyttää vain tuo perinteinen juoppo kuvio känni-riita-sovinto-känni-riita… sama sirkus jatkuu loputtomiin. Ei niinkään miesten kanssa tule mitään pitkäkestoisia riitoja vaan naispuolisten kaverien. En vain tiedä miten toimia?

19

En ole ihan sitä mieltä, että avun hakemiseksi olisi mentävä pohjalle asti, moni pohjalle mennyt ei enää pystykään sieltä enää nousemaan. Kyllä sitä apua voi hakea vaikkei olekaan täysin toivoton tapaus - kyllä minusta nuo sun juttus kuulostaa siltä, että niistä olis hyvä puhua ja et taida täälläkään ihan kaikkea paljastaa. Kun puhuu ulkopuolisen kanssa, hän usein löytää uuden näkökulman asioihin. Ja usein pelkkä ääneen asioista puhuminen auttaa itseäänkin näkemään asiat. Ja hyvä kanava tämä kirjoittaminenkin on. Olet ajatellut paljon asioitasi, mutta yksin niitä pyöritellessä tahtoo kulkea vain samaa kehää eikä pääse ulos.

Kalpea naama voi tietysti johtua ihan ulkoilun puutteesta, mutta jos saisit käytyä lääkärissä ja pyytäisit “perustestit”, se maksa ja muut tavalliset, hemoglobiinit ja muut. Kyllä lääkäri tietää, mitä kokeita ottaa, jos valitat saamattomuutta ja väsymystä. Voihan se huono kunto vaikuttaa mielialaankin. Miten saisit aloitettua jonkunlaisen liikunnan, jos sen kerran arvelisit tuottavan mielihyvää. Ei mitään pakkopullaa, mutta miten ois nyt joku talvilaji, laskettelu tms. Lumiukon teko…

20

En tosiaan viitsi kaikkia yksityis kohtia elämästäni kertoa en vain halua että joku tuttu tunnistaisi kirjoituksistani. Liikuntaa jos ajattelee niin ihan tavallinen kävely ulkona olisi mieluisinta, joskus kävelyllä käynkin.

Nyt taas tänään tuli halu vetää pää täyteen, välillä tulee vaan niin paljon vanhoja muistoja mieleen, paljon hyviäkin asioita mutta toisaalta ikäviä. Tuleva viikonloppu arveluttaa, täytyisi olla juomatta.