Palatakseni Piin elämään: se, missä poika miettii eri uskontoja, on niin HUIPPU! Se on vielä aika alkupuolella kirjaa (muistaakseni, oliko Holly?), että vaikka ei koko kirjaa lukisi, niin ainakin ne sivut! Siis kaikille, jotka ovat uskontoja/ elämäntarkoitusta miettineet.
juu, se on just se kirja koivu. Aika alussa on ne pikku piin mietteet. Sitten se pelastusvenejuttu on kyllä kanssa ihan huippu, ja sitten loppu on hyvin yllätyksellinen. Ja ihanasti se kirjoittaa Intiasta, ja siitä Indian Coffee Housista, tuli oikein ikävä takaisin. Jopa itketti vähän, kun siinä tulee niitä muistikuvia.
Ai tuli mieleen toinen ihan HUIPPU, siis ehkä paras kirja ikinä. Eli Arundhati Roy ’ God of small things’ Heraajumala, oikeesti se on fantastinen. Suomennos: Joutavuuksien jumala, muistaakseni…
Stonehead, se tapahtuu Keralassa, eli sullekin suosittelen!!
Koivu on lukenut, oletan…??
Luetko sä sähköpostiasikin yhtä ahkerasti kuin noita kirjoja
Mutta, jos se on susta hyvä, niin kyl mäkin varmaan tykkään siitä, eikä sit mitään ennakko paljastuksia.
nyt menossa minette walters:kaiku (mielestäni kaikki waltersin kirjat hyviä)
-kuten myös torey haydenin kirjat (tiikerin lapsi ts. tiikerin tytär ym)
kaikua ennen luin hubert selby jr:unelmien sielunmessu,joka oli kyl hyvä,hyvin erilainen kuitenkin kuin leffa. molemmat kolahtaa,mut eri tavalla. kirjassa häiritsi,ettei välillä saanu selvää kuka henkilöistä puhuu milloinkin,et sen puoleen kirjoitettu vähän sotkuisesti…
Hei, Holly! En ole lukenut. En ainakaan muista (mun nimimuisti on surkea, menen jatkuvasti arkistossakin katsomaan “ennennäkemättömiä” elokuvia ja sitten muistan, ai tää on tää). Millainen?
Se kertoo niistä sisaruksista, Rahel ja sit se poika. Ja alussa tulee se serkku englannista, joka kuolee. Ja se kerrotaan lähinnä sen Rahelin ajatuksista, koko kirja. Kiellettyä rakkautta, suurta intohimoa, mangojen tuoksuista, Intian yhteiskuntaluokista, joitten rajojen yli ei saa mennä, eikä saa rakastaa ketä haluaisi.
Ihan uskomaton kirja. Oon lukenut 4krtaa, ja aina löytyy uutta. Sillä kirjailijalla on ihan oma tyyli, jopa omia sanoja.
Jotain fantasiaa - sitä ennen luin kuolemanportti sarjan 4 kirjaa ja odotan seuraavia kuumeisesti… Lohikäärmeen siipi on niistä ensimmäinen jos kiinnostaa todella hyvä fantasia.
eilen luin loppuun jonathan stroudin samarkandin amuletin, vähän harrypottermaista teinifantasiaa, mutta tarpeeksi ironista ollakseen kiinnostavaa. ihan jees.
ai perhana, onki monta kertaa pitäny lainata toi, mut aina unohtuu…
mä oon lukenu hyvin vähän viime aikoina, kesken on ny Dostojevskin Kellariloukko (mahtoks toi ny mennä oikein toi nimi).
Aivan loistokirjan löysin viime keväänä sattumalta kirjastosta, kun oli esille laitettu: Animal triste. Rakkauden jälkeen. ihan huippu! (On meillä muuten hyvät kirjastovirkailijat ja informaatikot, miusta. Prkl vaan kun noita sivukirjastoja pitää aina sulkee…)
Pelkoa ja inhoa Las vegasissa, Linnunrata trilogia, Jean-Paul Sartren Inho, Burroughsin Alaston lounas, Markus T. Hyypän Aivot ahtaalla kaikki keskeneräisiä. Saatan pitää pitkänkin tauon jossain kirjassa, sillä eihän tuosta muute mitään tulisi.