Huomenia Pumpkin!
Ajatteles, jos tulevalla mahdollisella seurustelukaverilla olisi tapana juoda vähän väliä, miten suhtautuisit/suhtaudut siihen? Ymmärrätkö, katseletko, jaksatko katsella tai haluatko edes? Juotko itse seurana… Mä joskus ajattelen tämmöistä, mutten oikeen tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Pitäiskö ainakin hulluna vahdata, onko juominen alkoholistista? Tuntuu että en ehkä haluaisi ymmärtää toisen juomista… pystyisinkö edes.
Mihinkähän raittiusseuran palstoille (!! ) tässä pitäisi keskittyä tuonkin asian suhteen… eipä silti että minä kauheasti mihinkään surustelukiemuroihin keskityn, antaapa olla osaltani.
Mä en pääse jostain syystä mun sähköpostiin, joku palvelinongelma vissiinkin. Kerron siis kuulumisia tähän, mä olen hiidellyt tässä 12h viiden päivän aikana, sellaiset hanat aukesi! Ja mulla oli kaveri kylässä pari yötä, äidin luona olin pääsiäisen alla, nyt taasen töissä. Mun mittarit heti punaisella, voimavarat aika pienet vielä. Mutta aurinko on hellinyt tällaista ulkoilmanarkomaania, aah, mitkä ilmat! Työt pikkuisen häiritsee, mutta onneksi iltaisinkin on valoa ja pulkkamäet nyt erittäin vauhdikkaita!
Tsemppiä nyt hei siihen juomishaluihin, mitä se nyt toisi sinulle sellaista hyvää, se litkittely, että kannattaisi oikeesti aloittaa?! Mulla tulee 7kk täyteen, ja haluan sinut näille lukemille myös. Piste.
Teikkis alias Väinämöinen
Moi!
Hyvä minä, minäkin yritän eroon tuosta etukäteis-katastrofiteorioiden miettimisestä…ja sitten juuri pohdin sellaisia. Hmm. Olen niin paljon yksin, että se ajatus väkisinkin liihottaa kaikenaikaa. Vielä riittää omaksuttavaa siinä hetkeen keskittymisessä.
Vielä tuohon sen verran, “kevään ja auringon tuomaan pirskahtelevan juoman haluun”… mä huomaan auringon lisäksi sen levottomuuden tulevan siitä, että olenko taas koko ensi kesän/vuoden yksin, lomat, vapaat. Ahdistaa kun muilla on ne perheet (ihan kuin olisi vaan minä- vastaan jotkut ihmeen “muut” ?!) eli silloin mua alkaa juotattaa koska haluaisin paeta sitä yksinäisyyden ja huonouden ahdistusta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ettenkö tiedä, että sitten vasta (juoman kanssa) saakin olla yksin ja ahdistunut. Tunnemaailma (siis minä olen) on kuollettavan ikävissään, haluaisi tulla rakastetuksi. Siinä varmaankin kaljakori auttaa.
(vieläköhän sellaisia kaljakoreja edes onkaan?! niistä tulee kyllä kaikenlaista mieleen, istuin aina sellaisen päällä jossakin mukavassa seurassa merenrantakalliolla… silloin oli vielä mukavaa, oikeasti, mutta siitä on aika kauan! Sitäkö minä tässä haikailen, menneitä??)
Kahvia, kahvia… sitten töihin.
Aurinkoisia päiviä myös sinulle, Pumpkin!
Toisaalta on myös mahdollista määrittää itselleen arvoja ja totuuksia, joiden mukaan päättää elää, ja sitten kuitenkin torpedoida kaikki omat yrityksensä, kun ne vanhat kaavat ovat niin voimakkaat, että niitä ei tahdonvoimalla kukisteta… Itsellä myös tässä eräiden uskomusten kanssa taistelua. Yritän romuttaa niitä, ja rakentaa uusia tilalle. Olen vuosikausia harrastanut itsesuggestiota, ja jauhanut itselleni mantroja, joilla olen yrittänyt muuttaa näitä uskomuksia. Jotakin on varmasti tapahtunutkin.
Mutta on myös oikotie… Se on se, että hyväksyy itsensä uskomuksineen kaikkineen. Katsoo ikäänkuin kauempaa; että kappas, tuollainen minä olen. Hyväksyy sen mitä näkee. Ei siis hyväksy esim. sitä, että näkee yksinäisen ihmisen, vaan hyväksyy sen, että näkee ihmisen, jolla on USKOMUS yksinäisyydestä. Kun katsoo itseään näin tarpeeksi monta kertaa, alkaa nähdä jo niin tarkasti, että erottaa rajan uskomuksesta ja totuudesta. Sen jälkeen se turha rooli alkaa itsestään tippua pois, tarpeettomana.
Omalla kohdallani se itseni muuttamistyö ei ole tuonut juurikaan tulosta. Jokainen muuttumisyritys on vain uusi yritys olla näkemättä totuutta, sitä mitä juuri tällä hetkellä on, sellaisenaan kuin on. Pointtini on kai se, että ensin kannattaa nähdä itsensä tarkasti, sitten hyväksyä sen, mitä näkee, ja rakastaa itseään kaikesta huolimatta. Se riittää - uskomukset ja turhat roolit tippuvat pois kuin itsestään, kun niitä vain jaksaa tarkastella tarpeeksi usein, eikä ota niitä niin tosissaan, että alkaisi käyttäytyä niiden sanelemien ehtojen mukaan.
Oman “perusminän” hyväksymiseen liittyen pikku tarina skorpionista ja kilpikonnasta. Ehkä joku teistä tietää, mistä se on peräisin. Itse en tiedä, on vain jäänyt mieleeni.Sovellan sitä joskus.
Skorpioni ja kilpikonna tapasivat toisensa joen rannalla. Skorpionin oli päästävä toiselle rannalle, mutta se ei osannut uida. Siksipä skorpioni kysyi kilpikonnalta, suostuisiko tämä kuljettamaan hänet selässään joen yli. Kilpikonna vastasi,että muuten kyllä, mutta sanoi pelkäävänsä skorpionin pistävän häntä kuolettavasti. Skorpioni puolestaan: enhän minä hullu ole. Jos pistän sinua kesken matkan, hukumme molemmat. Kilpikonna hyväksyi tämän,otti skorpionin selkäänsä ja lähti uimaan. Keskellä jokea skorpioni pisti kilpikonnaa kaulaan. Kilpikonna hämmästyneenä: miksi teit tämän- nyt kuolemme molemmat. Skorpioni vastasi: niin kuolemmekin, mutta skorpioni ei voi luonnolleen mitään.
Opetus: jotkut asiat tai ihmiset eivät muutu. Turha luottaa sanoihin ja lupauksiin. Eikä yrittää liikaa “muuttaa” perusminäänsä.
Pumppis, olet varmasti oikeassa siinä, että tuo minäpuhe kannattaa muuttaa positiivisemmaksi. Itseään ei voi liikaa arvostaa, ja se miten kohtelet itseäsi, näkyy siinä miten toiset kohtelevat sinua. Jäin pohtimaan näitä matra-juttuja, kerron joskus sulle yhden niihin liittyvän tarinan omasta menneisyydestäni.
Onnea treffeille! Sinun näköisellä mimmillä on valinnanvaraa, markkinat ovat sinun puolellasi Muista että olet kaunis, fiksu ja vielä raitis, sinua parempaa naista ei voi mies löytää
Olen samaa mieltä, ihana olisi raitis kumppani… ja sellainen joka on tutustunut itseensä, osaa keskustella.
Juuri niinkuin sinä Pumpkin!
Mulla on ollut mantra… idiootti idiootti idiootti…
Täytynee muuttaa sitä. Mikähän olisi yhtä yksinkertainen, mutta positiivisempi… hmm- ei se voi valhettakaan olla. En keksi. Olisiko keskeneräinen keskeneräienen keskeneräinen…?! Pitänee lukea sieltä omasta ketjusta, mitä ehdotit mulle tästä, en enää muista.
Oliko Pumpkin kivat treffit?!
Mitäs juomattomilla treffeillä puuhataan… mitäs treffeillä yleensä muuten puuhataan?! En keksi yhtään mitään. Elokuviin? Eihän silloin olla tutustumassa…hmm. Kahville tai syömään? en saisi mitään alas kun jännittäisi niin. Öh, en tiedä näistä(kään) jutuista mitn.
Palaan siis hiihtämisen pariin minä tänäänkin hiihdin kaksi kertaa, yhteensä 17km painelin jäällä menemään. Nyt on kipeet hartiat.
Ai niin, oli mullakin toinen mantra. Vieläkin sanon itselleni; Painajainen! mulla on nimittäin tapana säheltää ja koheltaa, menen töihinkin joskus, eikä ole oikeat tavarat mukana… joudun joskus hakemaan kotoa rahapussin, kun olen ensin ajanut kaupunkiin 20km ostoksille… silloin kyllä onkin sellainen olo että saakelin painajainen! Mutta ehkä tuossakin oikeampi sana olisi; keskity!
Sain ennen viikonloppua karun uutisen, ystävälläni on vakava sairaus! En voi uskoa että tämä on enää totta. Menetänkö hänetkin vielä?! Pelottaa tämmöiset tilanteet! aina saapi pelätä. Kuinka tämän ikuisen pelon voisi selättää?
Pitääkö vaan hyväksyä tyynesti että menetän ehkä hänetkin? Tai ainakin pelkään sitä. Miten se hyväksytään???
Ai niin, mars omaan ketjuun Teikkis.
T.
Voi kyllä, niin totta joka sana Pumperoisella! Onneksi olkoon raittiista kuukausista ja kaikesta työstä mitä olet itsesi eteen tehnyt. Katastrofiajattelu on tuttua myös minulle ja siitä irtautuminen on käynyt yhtäjalkaa raitistumisen kanssa. Perusasioista huolehtiminen, kuten syömien ja omalla kohdalla erityisesti riittävästi nukkuminen suojaavat ylenmääräiseltä huolestumiselta ja pahan enteimiseltä.
Onnea Pumpkin ja Meri. Yksinkertainen on kaunista
Niin samansuuntaisia tekoja meillä Pumpkinin kanssa; pitää muistaa syödä (syömällä laihtuu!!) ja kaapit järjestykseen. Minun kaapeissani alkaa jo olla melko tyhjää, pakko alkaa hankkimaan uusia vaatteita kun meidän ilmanalassamme ei ihan lannevaatteessa tarkene, kesän tulosta huolimatta. Entiset rievut on syömällä pudotettu pois päältä (siis laihdutettu reippaasti), vaikka olivat ne jo niin loppuun kulutettujakin että uusiksi olisi mennyt joka tapauksessa. Ja pakastimen täyttäminen alkaa olla uusi intohimoni. Melkein yhtä kallista kuin juominen, mutta terveellisempää.
Tuntuu että en ehkä haluaisi ymmärtää toisen juomista… pystyisinkö edes.
) tässä pitäisi keskittyä tuonkin asian suhteen… eipä silti että minä kauheasti mihinkään surustelukiemuroihin keskityn, antaapa olla osaltani.
Muista että olet kaunis, fiksu ja vielä raitis, sinua parempaa naista ei voi mies löytää 