Hienostihan sinulla menee tuo “normaalisti” juominen. Mitä väliä, jos juo usemapana päivänä viikossa, ellei määrät ole suuria, eikä alkoholin juomisen ajattelu ja juomisen suunnittelu ohjaa elämää. Onnea sinulle 
Itsenikin tekisi mieli kokeilla humalaa pidemmän tauon jälkeen, mutta kun selvänä on niin fressi olo, niin enpä taida kokeilla. Sitäpaitsi elimistö ei tarvitse alkoholia, joten aito normaali tila on elää raittiina.
Sinkkuna eläminen ja tapailu voi kyllä monesti johtaa yksille 
En malta olla ottamatta osaa tähän ketjuun. Hienoa Pumpkin ja onnea 
, jos “normaali” juominen pysyy noin hyvin hanskassa. En pystynyt hahmottamaan tuosta ketjusta, mikä oli “ei-normaali” tapasi aikaisemmin 
.
Itselläni tuo “normaalin tissuttelun” kaava on tupannut lähestulkoon aina mennä niin, että jonkin kestoisen esim 3kk tai 4kk tms täysin raittiin jakson jälkeen on lähtenyt kokeilemaan “normaalia, sosiaalista rentouttavaa kulauttelua”. Noh 
, lähes poikkeuksetta kaava on toistunut samanlaisena. Ensimmäisenä iltana (jolloin siis antabus on jätetty pari-kolme päivää aikaisemmin pois 
) maistetaan, oliko se olut vielä yhtä hyvää kuin ennenkin! Totta perkeleessä se on! Kaikki sujuu yleensä hyvin ja määrä pysyy maltillisena, ainoastaan about six päkki. Seuraavana päivänä riemastuneena siitä, ettei mitään ihmeempää harmia ollut, kipinkapin kauppaan hakemaan lisää . Eilinen päkki sujui hyvin, taidanpa kustannustehokkaasti ostaa halvemman Mäyriksen 
. 12 0,3l naamaan ja uni tulee hyvin! Tässä tahdissa se sitten yleensä onkin “hyvin” pysynyt hanskassa. Aamu/päivä selvänä ja “vasta” illalla" mäyris naamaan. Työtkin kun pitää hoitaa . Lisäksi lasten kanssa(kin) on paikallaan keskustella niitä näitä, puhumattakaan vaimosta . Samaa prkl rumbaa sitten pitkin viikkoa . Lyhyellä matemaattisella kaavalla sain äkkiseltään viikkoannokseksi seuraavaa: eka “normaali pari kaljaa”, 90,3l, seuraavat päivät (tai illat) 10-120,3l. Ja yleensä olen armahtanut itseäni sen verran, että sunnuntait on vaan täristy. Siis yleensä, en toki aina. Jos noi annokset tässä yhteenlaskee, niin lopputulos = 81 alkoholiannosta per viikko . Ei kuulosta hirveän “sosiaaliselta” juomiselta. Jokin lähde kertoo, että 24 alkoholiannosta miehillä on suurkuluttajan raja, mikäköhän raja toi mun “normisetti” mahtaa olla . Noh, tässä haluan ajatella vaan ääneen sen, että jotkut osaa/pystyy, jotkut ei. Itse kuulun jälkimmäiseen. Omalla kohdallani ratkaisu on joko tai. Mieluummin tai . Tsemppiä sinne!
Tervehdys “Keskari”!
Kuulostaapa aika hurjalta touhulta! Lukiessani oli vähän vaikeaa päättää, repisinkö tässä hiuksiani taikka pitelisinkö mahaani naurusta.Niin hauskasti osaat kirjoittaa kuolemanvakavasta asiasta.Päädyinkin sitten ihmettelemään huuli pyöreänä,millainen huippu-urheilijan kunto Sinulla täytyy olla,jos maksa&kumppanit eivät ole jo aikoja sitten ruvenneet vinkumaan.
Etkö todellakaan ole vielä kertaakaan joutunut hakemaan jotain vähintään happiteltan kaltaista laitetta pelastukseksi puuhastelusi takia?Hyvä kuitenkin,että järkesi näköjään pelaa vielä ihan hyvin ja olet tajunnut tilanteen mitään kaunistelematta.
Korkein aika vetää täysjarrutus päälle.
Tsemppiä!
Minusta alkoholismia tai sanotaan pikemminkin “alkoholiongelmaa” ei välttämättä indigoi se, kuinka paljon juo. Toki lasi viiniä päivässä on “parempi” kuin pullo tai pari kossua. Ongelma muodostuu pakosta. Tiedän monta ihmistä, jotka perustelevat sitä, etteivät osallistu esim. tipattomaan tammikuuhun, koska “juovat niin vähän”. Jep jep, mutta kannattaisikohan miettiä jos niitä kahta lauantain saunakaljaa alkaa miettiä jo torstaina ja koko maailma romahtaa jos niitä ei saa.
Nykyään puhutaan paljon alkoholijuomien terveysvaikutuksista. Minusta se on ihan paskapuhetta. Lasi tai kaksi viiniä, jos se on “pakko saada” ei voi olla hyväksi.
Raittius on tosiaan normaali olotila, ainakin itselleni. Muistan ne ajat, jolloin joka päivä töistä tullessani hidastelin lähikuppilan kohdalla miettien, että oisko siellä tuttuja ja voisi käydä “yhdellä”. Yhteen tai kahteen se normaalisti arkisinkin jäi, mutta onneksi jossain vaiheessa alkoi asia vituttaa. Mukavampaa on vain kävellä ohi. Toki, näin kesällä saatan jäädä juttelemaan tuttujen kanssa, mutta olutta ei tarvitse enää latkia, eikä sillä yhdelläkään oluella paikata rankkaa työpäivää.
Nykyisin itseasiassa mietin, että mistä hiivatista ennen löysin sen ajan niihin muutamaan kaljaan. Tekemistä tuntuu olevan elämässä ihan mukavasti muutenkin ja monet niistä ovat sellaisia, joihin en yhden tai kahdenkaan drinksun jälkeen kykenisi/jaksaisi. Tsemppiä tielläsi “normaaliuteen”
Pumpkin, jos koet, että alkoholin käyttösi häiritsee sinua paljon ja estää sinua elämästä hyvää, aitoa elämää,
olet silloin alkoholisti, jos sen diagnoosin itsellesi annat. Ja jos olet alkoholisti, niin heti siinä tapauksessa
et pysty hallitsemaan juomistasi, ja juomisesi lopulta päättää sinut tulevaisuudessa kuolemaan, vankilaan tai
mielisairaalaan. Eli minä en vähättele pienempää määrää, mitä juot, itse ollessani sellainen 100-kiloinen
keijukainen, olen pystynyt juomaan melko paljon isompia määriä. Mutta tärkeintä eivät ole määrät vaan se,
kokeeko viinanjuonnin suuresti häiritsevänä vai ei.
Hyvä Pumpkin. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut vähätellä mitään juomiasi määriäsi ja “mainostaa” omia tottumuksia. Niissä ei todellakaan ole mitään mainostettavaa. Anteeksi, jos sellainen maku jäi. Olen täsmälleen samaa mieltä kuin arvon kanssasisaret ja veljet siitä, että ei se määrä vaan se vaikutus. Sori jos tuli provosoivaa tekstiä, kaikki rämpii tavallaan. Itselläni on NIIN paljon vielä työtä edessä ja kaikki alkutaipaleella. Mun ehdottomasti pahin tuntemus noissa määrissä liittyy psyykeeseen. Fysiikka kumma kyllä kestää paljon (rajatusti toki).Toivon sydämestäni, että sulla kaikki menee OK! Itse rukoilen joka päivä, että elämä kantaa sekä itseni että perheeni/läheiseni. Tässä kohtaa tarkoitan sekä juotuja oluita että aiheutettuja mielipahoja. Määrä ei korvaa laatua, vai miten se nyt menikään .
Palataan. Ja tsemppiä!
Samaa mieltä olen. Ei kenenkään päihdeongelman olemassaoloa voi arvioida juotujen alkoholimäärien perusteella.
Jos alkoholi on niin merkittävässä roolissa elämässä, että muita asioita on järesteltävä sen mukaan, niin koukussa ollaan. Ja jos itsestäkin tuntuu siltä ettei nyt oikein mene, niin se on selvä ongelma.
Onko sitten jotain väliä sillä, onko ihminen alkoholisti?
Minusta lopettamisen kannalta ei ole. Jos itsellä on halua ratkaista ongelma yksinkertaisesti lopettamalla, niin ei se päätös eivätkä lopettamistoimetkaan kai muuksi muutu jos tuon tittelin tai diagnoosin saa.
Saattaa olla, että joihinkin hoitoihin tai vaikkapa eläkkeelle pääsyyn tarvitaan kyseinen diagnoosi, mutta ainakin omatoimiseen lopettamiseen voi ryhtyä -ja useimpia tukikeinojakin käyttää- ihan siltä pohjalta että homma nimetään pelkäksi ongelmanratkaisuksi ja elämäntilanteen parantamiseksi.
Minulle esimerkiksi ei ole ollut ollenkaan tärkeää se, olinko alkoholisti vai vain armoton juoppo, koukussa elämäntapaani joka sisälsi jatkuvan alkoholinkäytön. Tärkeää oli, näin jälkikäteen ajateltuna, se että lopetin.
Minäkin olen koukussa pieniin määriin alkoholia. Ollut jo vuosikausia tissuttelija. Päasiassa join yksin iltaisin kotona, mutta seurassakaan en suuria määriä. Yhtenä syynä lienee se, että kun ikää tulee, niin alkoholi ei vaikuta enää samalla tavalla, ns. bilefiiliksiä ei vaan tule vaan vain ällöttävä humala. Eli siis “opin” vähitellen ja ikääntyessäni kontrolloimaan juomistani. Mutta olen huomannut että raittiiden kausien jälkeen 1 - 3 annoksen määrä alkaa nousta muutamassa viikossa 2 - 5 annokseen. Eli siis pienessä pöhnässä könötän turtana sohvallani. Lopetin kolme viikkoa sitten, mutta yhäkin mietin voiko noin vähäistä määrää pitää edes ongelmana. Mutta se pakonomaisuus, se että pohdin jo aamusta juonko illalla vai en. En tarvitse alkoholia mihinkään. Voi könöttää sohvalla selvinkin päin ja ihmisten seurassa viihdyn selvinpäin paremmin. Miksi siis pitäisin koukusta kiinni?
Kiitos mies metsänreunasta kiteytyksestä 
Kai tissuttelijallakin on oikeus pyrkiä raittiuteen
.
Pumpkin. Se oli vain yksi kompurointi ja kenties viimeinen tällä erää tai jopa lopullisesti! Ylös vaan ja pää pystyyn kun ei tainnut mitään kovin dramaattista sattua, noh juominen itsessään on p…eestä, otti vähän tai paljon. Kulje mun kanssa ? et ole paljon perässä Meitsillä nyt 2 vko 1 pvä.
.
Mulla on tilauksessa ‘Elämän tasapaino’. Raportoin myöhemmin 
Tässä yhtenä sunnuntaina osuin Oprahin ‘Super Soul Sunday’ -kanavalle (näkyy ja kuuluu netissä), ja juuri silloin äänessä oli Dr. Dyer. Muitakin mielenkiintoisia haastatteluja siellä, tsekatkaa jos elämänhallinta laajalla skaalalla kiinnostaa.
.