Tästä on jo vuosia aikaa, mut kaveri oli menossa kotiin ja kulki tosi hitaasti. Sieltä sitten soittelivat ja kysyivät että mikä kestää:
-Sori kun mä oon hidas kun mulla on kengännauhat väärissä jaloissa.
Eräs tuttu oli aika paukuissa. Hänellä soi puhelin ja äijä vastasi siihen. Yhtäkkiä tämä tulee tunkemaan puhelintansa mulle, annan sen takas ja sanon etten tee sillä mitään.
Vähän aikaa kaveri huutelee “haloo” ja toteaa että tyttöystävä löi luurin kiinni. Kysyn, että miks tää on tunkenu puhelimensa mulle kun tyttöystävä soittaa:
-Mua pelotti.
Tää ei varsinaisesti liity huumeisiin, paitsi että savuissa oltiin.
Pelasin kaverin kans korttia ja hävisin 2 peliä. Kaveri toteaa etten pysty voittamaan häntä mitenkään kun hän on niin paljon pelannut ko. peliä.
Mulle tuli joskus Elämä on parasta huumetta- järjestöltä lasku jostain lehdestä, jonka mukamasten olin tilannut. Soitin ja ilmoitin, etten ole älkääkä yrittäkö enää huijata. Jälkikäteen mieleen tuli, että olin vetänyt pitkähkön pilleriputken ja jäi kaihertamaan mieleen vahva epäilys siitä, että järjestön lehtikaupittelija oli soittanut mulle, ku olin bentsoista turpa tukossa, ja olin vaan sanonut puhelimeen, et joo joo pistäkää tulemaan.
Öh.
Mut nehän on oikeessa siellä… paitsi et ne on musa, tanssi ja seksi, jotka on parasta. Jess.
Tuli täs mieleen kun nyt tää thread mainittiin… Tarina nimeltä “Kun Miffy meni viimeistä kertaa savuissa ja kännissä kauppaan”
Lähdin kaverin kanssa kauppaan. Oikeestaan mun ei pitänyt ite ostaa mitään, mutta pikku mässyissä käteen tarttui kuitenkin pussillinen viinereitä. Päästiin kassalle, kaveri maksoi ostoksensa ja itse tarjoan myyjälle plussakorttia. Se tuijottaa takaisin ja hyyyyviiiiiin hitaasti ja kysyvästi: “niiiiiin??”
Siinä vaiheessa tajuan, että viinerit eivät ole liukuhihnalla vaan mulla on edelleen se pussi kädessä. Annan sen myyjälle ihan punaisena ja alan kaivaa rahoja lompakosta. Tietysti onnistun pudottamaan kaikki kolikot lattialle, ja tässä vaiheessa olen niin nolo että sieppaan vain viineripussin ja lähden nopeasti ulko-ovelle. Takaa kuuluu myyjän ääni: “otatko sä nämä vaihtorahat?” Jäi lähemmäs kymppi sinne >.<
Niin on, vainot ja harhat Hassua, miten sitä joskus tuntuukin täysin absurdit ajatukset täysin realistisilta, rationaalisilta ja vakuuttavilta. Ja vaikka jollain tasolla tiedostaakin, että tämä on vain pääni sisällä eikä millään lailla todellista, niin kerropa se sitten sille puutarhatontulle tms. joka on vieressä.
Joskus lepäilin hieman, silmät kiinni, ja sitten vaistosin, että vieressäni on juuri tällainen puutarhatonttu (senaikainen poikaystävä oli tuonut sellaisen kämpille jostakin). En muista mitä se sanoi ensiksi, jotain merkityksetöntä kai, kuulin sen äänen pääni sisällä. Vastasin sille “telepaattisesti”, että “Sinä et muuten ole todellinen,” ja se kertoi olevansa yhtä todellinen kuin minäkin. Siinä sitten jonkun aikaa keskusteltiin onko se olemassa vai ei. Tarkkaan en muista, mutta se taisi vieläpä voittaa minut. Kummallista, mitä oma pää voikaan luoda