No remorse

[intruder800]

Onnea Troy

Itselläni ovat kaverit vähentyneet, suurin osa kun oli juomakamuja ja olenkin poistanut heidän numerot ja en vastaa tuntemattomiin numeroihin koska tuntemattomia ei ole minun ystävissäni, on vain 1 hyvä ystävä.
Jotenkin en haluakaan uusia ystäviä, elän kuin suojamuurin ympäröimänä enkä päästä ketään lähelleni.
Johtunee osaksi kokemuksistani jotka eivät ole mitään mukavia
Enkä halua ketään arvostelemaan kotiani tai minua.

Mutta kesä on tulossa
518 päivää humalassa elämästä, raakana.

[Troy]

Vuosi juomatta. Ei tuntunut missään ennen kuin tänään yhtäkkiä alkoi pyöriä mielessä. Itse asiassa harkitsin, kannattaako minun edes tulla tänne kirjoittamaan, sillä täällä oleminen muistuttaa liikaa siitä ajasta, kun join ja valitin. Nyt kun kirjoitan, huomaan noiden tunteiden läpielämisen auttavan raittiuteen. Kokeillaan siis vielä jatkossakin juomatta.

Vuosi on mennyt nopeasti ja kieltämättä olen tehnyt paljon asioita. Tätä päivää lukuunottamatta ei juuri ole houkuttanut juoda. Ihan pieniä ajatuksia siellä täällä on käynyt mielessä, mutta ei mitään kovin konkreettista. Työt luistavat, elämä luistaa ja harrastukset ovat kiinnostavia. No, nyt täytyy rehellisesti sanoa, ettei se nyt mitään jatkuvaa hohtoa ole mutta uskoisin tältä tavallisen elämän tuntuvan.

Mitähän tässä sitten. Toinen vuosi juomatta? Vuosikymmen? En ole edelleenkään ruvennut ajattelemaan sitä, kauanko pitäisi olla juomatta. Olen aika varma, että nykyisin en kykenisi hallitsemaan juomista ja ehkä en koskaan. Turha sitä sitten on miettiä.

Tsemppiä taas kaikille. Täytyy katsoa, jos nyt rupean käymään täällä hieman useammin kun on vuosi täynnä ja ei enää pelota - tästä päivästä huolimatta - että tämä päihdelinkki saa juomaan. Sitä paitsi, siinäkin tapauksessa voisin kuvitella, että on paljon tunteita, joita pitää käsitellä.

[Troy]

Reilu vuosi juomatta. Se oli siinä. Raittius jatkuu… nyt on kulunut niin pitkä aika juomisesta, että en oikeasti tahdo muistaa koko asiaa. Muutaman kerran viikossa näen edelleen unia juomisesta mutta niiden sävy on erilainen. Juominen on ikään kuin ei-tapahtuma. Näen unta, jossa juon esimerkiksi kaljaa ja sitten huomaan, että oho, eipä olisi pitänyt. Aiemmin näihin uniin liittyi voimakas syyllisyyden tunne ja morkkis, mutta nyt unessa vain mietin, että tällaista sattuu. Toisin sanoen, juomiseen ei liity mitään erityistä (unessa). Unessa päätän kuitenkin aina olla juomatta ja pidän koko tapahtumaa harmittavana takaiskuna. Se, mikä tästä siis myös puuttuu, on pelko putken aloittamisesta. Juominen ei tunnu missään, joten en pidä minään sen lopettamista.

Tällaista se ei ole todellisuudessa. Tiedän, että jos ottaisin oluen tai pari, se olisi “merkki” siitä, että voin taas juoda. Sitä en oikein jaksa uskoa, sillä juomistavoilleni tuskin on tässä lyhyessä ajassa tapahtunut mitään. Eikä varmaan tapahdu koskaan, mutta sitäpä en rupea arvailemaan.

Juhannus oli jälleen kiva selvin päin enkä ole kokenut erityisiä ongelmia elää maailmassa raittiina. Monet ystäväni joko tukevat tai ovat välinpitämättömiä asiasta. Ketään ei siis niin paljon kiinnosta tai harmita raittiuteni.

Ahdistuskin tuntuu erilaiselta. En ole koskaan kokenut ahdistukseen juomista hyvänä ideana. Oma juomiseni johtui aina innostuksesta ja “vauhdin hakemisesta”. Ahdistus seurasi sitten myöhemmin ja siinä kaasussa sitten elettiin. On kuitenkin huomata, että on iso valikoima tunteita. Ennen kaikkea on iso valikoima ajatuksia ja työvälineitä, joilla voin vaikuttaa omaan ajatteluuni. Jaksan ponnistella.

Elämä ei ole korjautunut miksikään mutta huomaan saaneeni paljon enemmän. Asiat, joita ennen elättelin unissa ovat nyt äkkiä totta. Olen parempi ihminen - itseni mielestä, en missään ulkoisesti mitattavassa mielessä. Pikkuhiljaa olen myös ruvennut kuuntelemaan musiikkia, jota aina kuuntelin juodessani. Reilu vuosi meni ja olen hyvin iloinen, että tuon musiikin energia on edelleen inspiraation ja innostuksen lähde, mutta se ei syökse minua juomaan.

Terveisiä taas kaikille, voikaa hyvin ja olkaa juomatta.

[lorda]

Vapauttavaa lukea tarinaasi. Olet onnistunut vuoden ajan pysymään irti viinasta. Onneksi olkoon! Itse pyristelen vielä raittiuden alkumetreillä. Vähän yli neljä kuukautta on minulla vasta pysynyt korkki kiinni. Sinunkin onnistumisesi antaa voimaa meille muillekin.

[Troy]

Kiitos ja hyvä, että innosti. Tuolta vähentäjien puolelta löytyy koko tarinan epätoivoinen alku. Olen todella tyytyväinen raittiuteeni ja vaikka välillä muistelen alkoholin hauskoja puolia, tajuan aika pian, että hauskuus ei johtunut alkoholista. Toinen asia on se, että en varmasti voi ottaa muutamaa kaljaa, sillä minulla on vuosikymmenen historia alkoholin väärinkäytön parissa. Ajatus, että joisin oluen tai jopa kaksi on itselleni aikalailla mahdotonta. Juon hetken kohtuudella, ja sitten juon enemmän.

Nyt on kesä ja vähän lomaakin tiedossa, mutta raittiina mennään. Eiköhän se siitä sitten tämäkin kesä mene ja oma elämänkokemus on jotain aivan erinomaista. Toivottavasti sinäkin pysyt raittiina, jos himoja tulee, ne yleensä menevät ohi. Tiedän tosin sen, että silloin kun päätös syntyy jossain aivoissa, sitä on vaikea saada pysäytetyksi millään. Aikoinani haahuilin pitkään lähikaupan edessä ja mietin, ettei pitäisi ostaa mäyräkoiraa, mutta joka kerta (joka ainut kerta!) menin lopulta sisään ja ostin ja join. En vieläkään tajua, miten sitä ei voi vastustaa.

Tsemppiä sulle ja kaikille!

[Troy]

Lukaisin Iltalehdestä, että Matti Nykänen on ratkennut juomaan kahden vuoden raittiuden jälkeen. Itse olen ollut nyt kutakuinkin vuoden ja kolme kuukautta selvänä ja hieman rupesi mietityttämään. Mitä jos minäkin kahden vuoden kuluttua raitistumisesta ryypiskelen? Edelleenkään en kaipaa juomista ja mieliteot ovat hetkittäisiä. Lähinnä kaipaan sitä “fiilistä” mutta heti kun ajattelen asiaa, tajuan, että se “fiilis” ei ole lainkaan alkoholista riippuvaista. Voi olla, että minun alkoholismini syyt olivat hieman erilaiset kuin toisilla, joten ehkä se selittää tätä pitkää raittiutta.

Elämä menee hyvin, murheita ja iloja tulee kuten ennenkin mutta pystyn nauttimaan (ja kärsimään) paljon avoimemmin ja se tuntuu hyvältä. Työt sujuvat ja arki on hallinnassa. Naureskelin tuossa kyllä toissapäivänä kun mietin, että on tässä nyt ensimmäinen vuosi mennyt aika sekavissa tunnelmissa. Paljon energiaa ja mahdollisuuksia ja “10 vuoden morkkis” niskassa. Ehkä vasta nyt alkaa tasaantua ajattelu niin, että pystyy oikeasti tarttumaan asioihin.

Olen ruvennut opiskelemaan hieman lisää, kuuntelen musiikkia ja tapaan ihmisiä. Raittiuttani ei kukaan pidä ihmeellisenä, entiset kaverit taputtelevat selkään ja sanovat, että hyvin teit. Minä olen kai onnekas, sillä olen jostain lukenut aika masentavia lukuja siitä, ettei kovin moni pysty raitistumaan edes vuodeksi. Aniharva pysyy raittiina koko elämänsä.

Mitä ne juomisen syyt sitten kullakin ovat. En tiedä. Kyllä minä kova juoppo olen edelleenkin, en vain juo - ja resistanssi on ehkä jo mennyttä. On ehkä hyvä uskotella itselleen, että minulle tämä on helpompaa, eikä tartte pelätä niin paljon retkahdusta. Näen melkein joka yö unia juomisesta ja se vähän häiritsee. Joskus menee päivä tai pari etten muista että “hei, mä en juo”. Ehkä kymmenen vuoden raittiuden jälkeen nuo asiat ovat jo unohtuneet. Toisaalta, ei sitä ensirakkauttakaan unohda koskaan.

Oli miten oli, olen onnellinen ja raitis nyt. Sinä, joka harkitset lopettamista ja luet tätä, tiedän, ettei se noin vain tapahdu. Minulle se tapahtui puoliksi omasta tahdosta ja puoliksi, koska jokin “naksahti”. Toivottavasti sinullakin naksahtaa. Jotkut meistä aina juovat itsensä kuoliaaksi, toivottavasti et sinä.

[basi]

Moi Troy,
piti ihan kaivaa tuo Matin uutinen esiin, kun olen niin iloinnut hänen puolestaan.
seiska.fi/seiskatv/_a450591/ … +tilittaa/
Todella surullista, mutta niin tavallista. Toivotaan Matille uutta nousua raittiuden kylkeen kiinni.
Hoitakaa ihmiset itseänne. Osa juopoista ei kummempaa hoitoa tarvitse, sen kun sulkee korkin ja se on siinä. On kuitenkin huomattava osa niitä, jotka tarvitsisivat pitempään tukea ja apuja elämisensä ongelmissa.
Toistenkin retkahduksista voimme oppia. Muutama ajatus omaa tilannetta kohtaan on paikallaan silloin tällöin. Omalla kohdalla se tarjoutuu tuolla AAssa, kuten myös täällä palstalla.
Hyvää päivän jatkoa Troy sinulle ja kaikille muillekkin.

[1970]

Sinä Troy, joka luet tätä nyt, tiedotus: Et ole Nykäsen Masa, oot itsesi. Pidä sama kurssi ja mitä nuorempana irti alcosta, sen parempi ja tänään huikatta riittänee, ei me kukaan kymmenen vuoden päähän nähdä ja paljoo kiinnostakaan, tän illan klo 10:kin epävarmaa ja tän aamupäivän viimenen minuutti.

Yli tuntii myöhemmin vieläkin ilman viinaa ja lisäys tohon edelliseen: Eikö kyseinen julkisuuden pelle ole malliesimerkki miehestä, joka on rakastettu raittiiksi tunnetuin tuloksin. Siis: Oman ittensä takia irti viunasta.
Ei minkään, jonkun tai kenenkään muun vuoksi, takia ja onnistuminen on mahdollista.

[Troy]

Kiitti.

Hiton hyvä pointti muuten toi “itsensä takia lopettaminen”. Alussa mietin, että olen juomatta perheen ja elämän takia, mutta jossain vaiheessa - aika varhain - tajusin, että vaikka menisi perhe ja muu hyvä, ei sittenkään kannata ruveta juomaan. Kun ajattelen itseäni tässä juomisasiassa, huomaan, että ajattelen itseäni myös muissa asioissa. Juomattomuus tukee itsenäisyyttä. Lentokoneessakin neuvotaan kiinnittämään happinaamari ensin itselle ja vasta sitten esimerkiksi vieressä istuvalle lapselle. Sama se on tässäkin: ensin itsestä kiinni ja sitten voi tarttua muihin.

:mrgreen:

[basi]

Hyvällä tavalla itsekäs laji tämä raittius ja silläkin lailla hassu perinteisiin lajeihin verrattuna, että tarvitaan sekä yksilö- että joukkueosaamista. Yksin ja itekseen asia täytyy puntaroida ja pohtia, mutta porukassakin lopputuleman kanssa täytyisi tulla toimeen. Hyvä huomio myös tuo 7kympiltä, että kenenkään toisen retkahdus ei saa toimia myöskään negatiivisena yllykkeenä. Kun kerta tuokin, niin eihän tämä nyt minullakaan voi onnistua, joten… ihan hyvä syy addiktille juoda, heppoisempiakin perusteita löytyy.
Noh, kun tuota Matin videon pätkää kun katsoo, niin ei se hänen ilmeinen kärsimyksensä kovin houkuttavalta näytä, surku häntä tulee. Rauhaa ja rakkautta hänelle ja kaikille muillekkin.

[Troy]

Oikein hyviä pointteja! Pitäisi aina tulla tänne juttelemaan niin ei tarttisi pähkäillä omassa päässä asioita. Olen huomannut muuten oudon jutun suhteessa alkoholiin. En tiedä onko kuinka monella sama, mutta minua kuvottaa hyvin usein ajatus alkoholin juomisesta. Etenkin oluen. Ihan kuin muistaisin vain ne kyökkäilyjuomiset kun oli pakko kitata vaikka kroppa sanoi että eeeeiiii! Siis, näen kaljatölkin kaupassa ja kuvittelen itseni juomaan sitä (mielikuva on lähtökohtaisesti positiivinen, ei siis kyökkivä). Sitten mietin miltä se maistuu. Saman tien alkaa tehdä pahaa ja mistään hinnasta en sitä joisi.

Kokeilin kerran samaa jonkun mansikkasiideri-tölkin kohdalla. Katselin sitä pitkään, tai ainakin sellaisen ajan, ettei minua hulluna pidetä, ja mietin miltä sen “samettinen mansikkaesanssi” maistuisi. Alkoi kiertää. Viinistä en ole koskaan oikein pitänyt ja työpaikalla se myös tömähti vähän liian kovaa. Silloin kun olin oikein vapaassa ammatissa, valkoviiniä vetelin laukusta aina nurkan takana.

En siis ainakaan nyt kuvittele voivani juoda alkoholia ihan puhtaasti siksi, että se on vähän niin kuin pinaattikeitto peruskoulussa.

[Troy]

Olin ystävän syntymäpäiväjuhlilla pari viikkoa sitten enkä juonut. Ei tehnyt oikeastaan edes mieli ja en koko asiaa enää oikein edes noteeraa. Nyt kuitenkin kävi seuraavana aamuna hassusti. Heräsin väsyneenä ja “krapulaisena”, sillä olin huutanut ja valvonut oikein kunnolla. Aamulla olo oli hutera ja huomasin äkkiä kaipaavani alkoholia. En oikein tiedä mitä varten, mutta siihen “kohmeloiseen” oloon jotenkin sopi sellainen pysyvä sumu, jonka kalja tuntui tuoneen.

No, en juonut ja olo hellitti sitten kun sai nukutuksi. Kumma tunne. Mutta puolitoista vuotta raittiina lähestyy kovaa vauhtia enkä enää laske päiviä. Joskus vain huomaan, että katsoppas, taas oltu ilman viinaa. Mietin kaljaa viikottain mutta en enää säännöllisesti. Alkoholiaika tuntuu etäiseltä ja ehkä se on hiljalleen hautautumassa elämänhistoriaan. Ei siitä koskaan varmasti pääse enkä kuvittele voivani koskaan juoda mutta jännä huomata, miten itsekin kehittyy ja kasvaa.

Suurinpiirtein vuosi kesti raittiutta ennen kuin aloin tottua alkoholin “puuttumiseen”. Nyt se tuntuisi “lisäämiseltä” enkä erityisesti kaipaa sitä. On ollut hienoa. Kunpa te kaikki muutkin voisitte lopettaa. Juopuneet ihmiset kaduilla ja liikaa juoneet juhlijat eivät enää kerää ihailua, tunnen vain sääliä ja pelkoa siitä, miten lähellä itse kävin lopullista sortumista.

[basi]

Mahtavia uutisia Troy!
Minullakin on ollut tuollaisia outoja oloja juhlimisen ja valvomisen jälkeen. Etäisesti krapulaa muistuttava tila, johon automaattisesti hakeutuu jääkaapille ihmettelemään…korjaussarja tässä tapauksessa vesi, tuoremehu ja kahvi. Nukkuminen on osoittautunut tärkeäksi asiaksi. En kovin usein halua olla tuossa kohmeloa muistuttavassa olossa.
Tuo “puuttumisen” ja “lisäämisen” ero ja pointti on huikea ja hieno oivallus sinulta, kiitos.

[Ketostix]

Joskus yövuorojen jälkeen on oudolla tavalla ihan krapulaisen tuntunen olo! En osaa yleesä nukkua oikein tarpeeks päivällä ja sitten jos on töissä pari, kolmekin yövuoroa putkeen niin olen ihan kuuppa himmeänä sen jälkeen.
Yhden raitistuneen kollegan kanssa tuumailtiinkin, että me ollaan varmaan jotenkin pilattu päänuppimme liemillä ja rohdoilla niin ettei kestä enää valvomistakaan.
Onneks ei oo usein yövuoroja, ja nyt on vielä vähemmän kun heittäydyin päätoimisexi koululaiseksi.

Mansikkasiideri, oujea… ja päärynäsiideri, ja lonkku! Ajatuskin närästää. Darrajuomia aikoinaan, tokana ja kolmantena päivänä kun olut ei enää mennyt alas. Tai sitten Alkosta jotain imelää karkkiviinaa, hyi hitto ja yäk.

Nukkuminen selvällä päällä on tosi tärkeä juttu, ja liian monet tinkii yöunesta vaikkei olisi mitään päihdeongelmaakaan. Kunnollinen nukkuminen pitää pirteänä, elinvoimaisena ja elämäniloisena.
Nukkumisen, oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan pyhä kolminaisuus on tärkeä juttu!

“No remorse” on puolestaan aika kova Motörheadin kokoelmalevy. Kuulin jutun, että Lemmy oli antanut pojalleen päihdevalistusta siihen malliin, että “älä poika ikinä vedä spiidiä, se on hirveetä kamaa. Käytä kokaiinia, se on ihan ok”.
Isällisiä neuvoja, ohhoh! Mutta on sekin kyllä ihme että Lemmynkäinen on yhä elossa. Harva päihteiden hevijuuseri (sic) on yhtä onnekas.

[Troy]

Olen jostain lukenut, että geenitutkijat ovat halunneet tutkia Ozzyn ja Lemmyn (ja muiden vaarien) verta selvittääkseen, onko heillä jokin geneettinen kyky kestää viinaa ja rajua elämää keskimääräistä paremmin. En tiedä onko siitä koskaan mitään seurannut

Tuo nukkuminen on tosi tärkeää. Ehkä olen jo niin vanha, ettei enää jaksa, mutta meni tuosta juhlinnasta pari päivää pään selvittelyssä. Pääasiassa taisi olla unesta puutetta, sillä ne pari päivää menivät aika ahdistuneissa ja ankeissa mielentiloissa. Veto oli poissa ja paha olo koko ajan. Henkisesti alkoi virkistyä vasta nukuttua pari yötä kunnolla ja vähän päiväunia päälle.

Itselläni tietyt biisit (mm. Motörhead, Metallica, Pantera, jne.) liittyivät vahvasti juomiseen ja kesti ainakin vuosi ennen kuin uskalsin niitä taas ruveta kuuntelemaan. Oli hienoa huomata, että musiikki tehosi ilman viinaakin eikä erityisesti liittynyt enää juomisvaihteeseen.

Olen sitä mieltä, että mitä enemmän on juhlia ja vastaavia tilanteita takana, sitä vahvemmin oppii olemaan juomatta. Ruumis kai muistaa vielä sen ryypiskelyajan, mutta mieli alkaa hiljalleen olla “ohjelmoitu” elämään ilman viinaa, joten muistoissa on jo paljon hyviä bileitä selvinpäin. Siitä se vahvistuu se raittius, luulisin.

[Troy]

Olen huomannut, että alkoholiin ei liity emotionaalista suhdetta enää. Elämä on tasoittunut ja nyt ilmeisesti jollain tapaa vakiintunut. Olen todella yllättynyt, sillä viimeisen kuukauden aikana huomaan, että ne samat voimakkaat tunteet, jotka aiemmin kytkeytyivät juomiseen ovat vihdoinkin palanneet raittiin miehen elämään. Eipä voi kun ihmetellä ja pitää hatusta kiinni!

[Troy]

Onpa koko sivusto muuttunut. Edellisestä kirjauksestani on reilusti yli vuosi aikaa ja nyt kun kolmas vuosi raittiina häämöttää, ajattelin palata tänne hieman päivittämään kuulumisia.

Huomaan käyttäjätiedoistani, että olen tunnut Päihdelinkkiin kirjoittajaksi vuonna 2009. Tätä ennen olin muutaman vuoden ajan lueskellut täällä muiden viestejä mutta suoraan sanottuna tavoitteeni oli jollain tapaa tukea omaa alkoholinkäyttöäni. Tiedän, sairasta, mutta hullua aikaa se oli. 2009 olin kuitenkin jo siinä pisteessä, että kirjauduin käyttäjäksi.

Nyt en tästä näe milloin oli ensimmäinen viestini, mutta aloitin joka tapauksesa Vähentäjien puolella. Ei onnistunut. Vähensin suhteellisesti mutta suhteellisesti myös ryyppäsin aina kun ratkesin. Lopputulos oli sama hitaasti etenevä rappio kuin jos olisin pämpännyt menemään ilman taukoja tai muita juomista hidastavia temppuja. Minulle se ei toiminut, kannustan kaikkia joka tapauksessa yrittämään sitä ensin jos suora lopettaminen tuntuu vaikealta.

Sitten kävi miten kävi, juominen yltyi ja mukaan tuli pillereitä, mikä viimein johti selviämisasemalle ja poliisien kanssa tekemisiin. Päätin lopettaa ja siitä päätöksestä on kohta kolme vuotta.

En ole katunut. Ensimmäinen kuukausi meni pään tasaantumisessa ja hikoillessa. Aloin nähdä unia mutta ensimmäisen puoli vuotta uneksuin juomisesta lähes joka yö. Unet olivat tuolloin samanlaisia: join salaa (kuten olin todellisuudessakin juonut) ja aamulla oli paha olo unen herättämien muistojen jälkeen.

Puolen vuoden kuluttua lopettamisesta juomisunet vähenivät. Valveilla ollessani en sinänsä kaivannut alkoholia, mutta sitten minulla alkoi tulla ongelmia rauhoittavien lääkkeiden kanssa. Pari kertaa otin hieman liikaa mutta seuraus oli vain sössöttävä olo ja typerä olo. Se niistä. Reilu vuosi sitten lopetin kaikki mielialalääkkeet ja muut, ja minun kohdallani ne olivat jo antaneet apunsa.

Kolmannen ja kuluvan vuoden aikana juominen pyörii mielessä suhteellisen useasti mutta edelleenkään ei tee mieli juoda. Ei toisaalta ole erityistä intohimoa olla juomattakaan ja voisin sanoa saavuttaneeni eräänlaisen välitavoitteen: alkoholi ei tunnu miltään. En keksi syitä olla juomatta enkä syitä juoda. Tästä on hyvä jatkaa.

Oma tarinani on omani enkä usko siitä kellekään sellaisenaan olevan hyötyä. Kannustaa voisin ehkä sen suhteen, että lopettaminen on mahdollista. Minulla on se erikoinen piirre, että en ole retkahtanut kertaakaan. Lopetettuani juomisen en käynyt kertaakaan pulloa lähellä. Se on kai harvinaista, mutta siis ihan mahdollista ihan tavalliselle suomalaiselle miehelle, joka oli aika rankka tissuttelija vuosikymmenen ajan.

Elämä ei millään tapaa ole muuttunut kyllä helpommaksi. Olen minä. Ihan tavallinen minä. En juo viinaa, ja sitä saa välillä selitellä mutta sen lisäksi minulla ei ole muita supervoimia. Oli miten oli, hyvältä tuntuu. Saatan välillä tänne taas päivitellä. En kovin usein, sillä kuten sanoin, alkoholi on hyvin etäinen osa elämääni. Se on ja tulee aina olemaan osa ajatteluani ja persoonaani, mutta tällä hetkellä se ei mahdu kovin aktiiviseen tajuntaani.

Tsemppiä kaikille lopettajille ja vähentäjille.

[basi]

Hieno homma, kiva kun tulit kertomaan Troy. Näitä onnistumistarinoita tarvitaan aina!

[Nti_Kulaus]

On se kyllä jännä miten erilaisia mutta toisaalta samanlaisia nämä alkoholistien tarinat ovat. Joku rimpuilee vuosikausia, retkahtelee, vajoaa yhä syvemmälle kunnes saa viimein kiinni raittiudesta. Toiset lopettavat alkon käytön kuin seinään. Itse kuulun tuohon rimpuilijaporukkaan, joka toivottavasti on viimeinen saanut kiinni pysyvästä raittiudesta.

Olen Troy iloinen että olet pystynyt raitistumaan, tällaiset esimerkit kannustavat eteenpäin omassa raittiudessakin!

[Troy]

Kiitos kiitos. Koen hyvin tärkeäksi, jos oma esimerkkini auttaa/tukee jotakuta!

Huomaan myös, että minun on tehtävä eräänlainen tarkennus: kun lopetin, lopetin käytännössä kuin seinään. Mutta ennen kuin lopetin, kärsin ainakin 5 vuotta juomisesta kykenemättä lopettamaan. Niin, minä seisoin nyrit valkoisena lähikaupan ikkunan takana ja mietin, ettei pidä juoda, mutta JOKA kerta menin ja ostin mäyräkoiran. Ihmettelin, miksi en voi sille mitään mutta loppu tuli sitten kun tuli ja se oli todellakin loppu.

Uskon myös, että jokainen voi raitistua. Jokaiselle löytyy keino. Olen idealisti, joo, mutta mitäpä tässä maailmassa häviää, vaikka uskoisi silloin tällöin isoihin juttuihin