No remorse

Me Lopettajat
1

Siirryin tänne lopettajiin kamppailtuani pitkään vähentäjissä. Olen juonut kutakuinkin 10 vuotta elämästäni. Kaikki alkoi 18-vuotiaana ja oikeastaan jo ensimmäisen kaljatölkin jälkeen tiesin - näin jälkeen päin ajateltuna - että tämä se on se minun juttuni. Olen yrittänyt vähentää siitä päivästä alkaen.

Takana on 10 vuotta ryyppäämistä, joka ensiksi sekoittui opiskelijaelämän kosteuteen mutta työelämän sarastettua jatkui samanlaisena. Olen ollut sikäli onnekkaassa asemassa, että suunnattomista toimeentulo-ongelmista huolimatta, raha on riittänyt kaljaan ja olen tehnyt paljon etätyötä ja itsenäistä työtä. Olen juonut huimia määriä työpäivieni aikana ja se tietysti on näkynyt tuloksessa.

Töistä viis. Olen itse juonut itseni ihan pohjalle. Perhe meinasi lopulta hajota kolmisen kuukautta sitten. Poliisi tuli tutuksi ja kierre oli villiintymässä järjettömiin mittasuhteisiin.

Sitten tuli muutos. Olen nyt ollut juomatta reilut kaksi kuukautta. Pientä himoa on, mutta pystyn taistelemaan. En osaa selittää nyt tämän tarkemmin. Lopettaminen vain on ainoa mahdollisuus omalla kohdallani. Alkoholi ei pysy minulla hallinnassa ja viimeisin kierre oli niin tuhoisa ja jälkikäten pelottava, etten oikein uskalla kokeillakaan.

2

Hei Troy!

Tsekkaappas minun, ensimmäinen postaus “Viinapirun teloitus” ketjustani. Aika samanlailla meillä on asiat menneet. Minä tosin, en töitä pystynyt tekemään tai edes koulussa olemaan kun join 2-3lekaa votkaa/pv.

Minäkin meinasin menettää perheeni, olin 10kertaa juoppoputkassa alle kahdessa vuodessa, olin lukemattomissa katkaisuhoidoissa, jopa 2kk suljetulla osastolla mielisairaalassa.

Mutta niin vain minullakin tuli mitta täyteen. Minulla on alkoholin suhteen samanlaista tervettä pelkoa kuin sinullakin. Hienosti olet taistellut 2kk alkottomuutta takataskuun. Mutta älä missään nimessä luule, että taistelu olisi päättynyt. Se “viinapiru” eli alkoholiaddiktio yrittää tehdä kaikkensa, jotta joisit. Niin alkoholistin addiktio vain toimii.

En tiedä oletko hakenut tai hakemassa, joitain tukimuotoja alkottomalle elämällesi, mutta itse voin ainoastaan suositella, seuraavia:
-A-klinikka+Antabukset
-AA-ryhmät (käy ainakin muutamissa, jotta tiedät sopivatko ne juuri sinun luonteellesi vai eivät.)
-Meditointi
-Terveellinen ruokavalio
-Joku liikunnallinen harrastus. Esim. kuntosali tai vaikka ihan vaan kävely/lenkkeily.

Ja itselläni toimi alkuun hyvin sellainen perspektiivi omaan alkoholismiini, että: Kun tekee viinaa mieli, niin se ei ole tavallaan sinun oma ajatuksesi, vaan “viinapiru” siellä suoltaa päähäsi näitä ajatuksia. Kuvainnollisesti, kutsu hänet kohteliaasti sisään ja tarjoa vaikka sumpit. Sano sille, että minun ei tarvitse enään juoda viinaa. Voidaanko erota sulassa sovussa. Hän vihastuu ja lähtee punomaan uusia juonia pääsi menoksi. Mutta ota todellakin sellainen asenne, että kun raittiutesi on vaarassa, niin se on vain tämän mörököllin tekosia.

Ethän sinä aikuisten oikeasti, enään pohjimmiltasi halua juoda. Eikö vain?

Tälläinen ajattelumalli toimi minulla, tosin nyt on 500pv jotakuinkin alkottomana, eikä tästä addiktiosta/viinapirusta ole kuulunut äännähdystäkään. Ja jos hän tulee vieraileen, niin sanon ihan suoraan, että HAISTA VITTU, sinun jekkusi ei toimi enään minuun, tunnen metkusi :laughing:

Tsemppiä Troy! Ja tänne omista tuntemuksista kirjoittaminenkin varmasti auttaa selventämään omaa pääkoppaa.

3

Hei,

Ja tervetuloa! Olet tehnyt parhaan mahdollisen päätöksen ajatellen loppuelämääsi.

Tuollainen käännekohta tarvitaan useimmilla, että paatti kääntyy. Reilut kaksi kuukautta juomatta on huima suoritus alkoholistilta, ainakin yksinään yrittäen. Solkannel jo mainitsikin paikkoja, joista kannattaa hakea selustatukea. Elämä raittiina on aluksi kuin Liisalla ihmemaassa. Ota iisisti, asiat selkenevät pikkuhiljaa.
Mikään asia ei voi olla nyt huonommin kuin juodessa, vaikka kaikenlaista fyysistä ja henkistä vieroitusoiretta voi pukata. Olet oikeassa, ei kannata kokeilla, jos tietää häviävänsä. Ja kirjoittele tänne linkkiin.
Alussa minua kummastutti, mutta myös auttoi eniten yksi lause: ei tarvitse olla raittiina kuin yhden päivän kerrallaan.

Oikein paljon rohkeutta ja tsemppiä lähteä elämään raittiina :smiley: t. askel

4

Olette te aika poikia, Troy ja Kannelmies! Noin nuoria ja silti pohdinnat ja ajatukset niin kypsiä, Kanteleella varsinkin, hänen juttujaan olen tietysti pidempään seurannut. Vanha rouva täällä nostaa kukkahattuaan ja on itse aivan noviisi vaatimattomalla 40 päivällään (raittiina siis). On melkoisen viisasta lopettaa juominen jo tuossa iässä, niin paljon on elämää vielä edessä…

5

Kiitos kohteliaisuudesta Marina56. Tsemppiä sinnekin, ei se ikää katso, se alkoholin lopettaminen.
Jokainen alkoton päivä on parempi, kuin vaeltaa alkoholistisessa harhassa päivääkään…

6

En tiedä mikä ihme minut pitää raittiina, mutta raittiutta on nyt 4 kuukautta takana. Näin pitkään en ole ollut juomatta kertaakaan sitten vuoden 1999. En ajattele tätä kilpailuna itseni kanssa, sillä olen henkisesti sitoutunut ajatukseen, etten enää ikinä juo. Jokin kytkeytyi aivoissa uudestaan ja tuntuu hyvältä.

Olen tarmokas ja huomaan, että maailmassa on tuoksuja, tuntuvia pintoja, kovaa ja pehmeää. Uskokaa tai älkää, mutta en ole vuosikymmeneen tuntenut selkeästi enkä aistinut selkeästi.

Huolimatta hyvästä alusta, välillä mielessä kummittelee ajatus juomisesta. Tällä hetkellä tosin ajatus alkoholista alkaa etoa. Öisin näen hirveitä painajaisia, että olen vahingossa juonut. Tai sitten näen muuten vain painajaisia ja aina se kaljatölkki tai vodkapullo jotenkin ovat pelissä mukana. Vaikka vain rekvisiittana kirjahyllyssä (tämä on jotenkin jopa huvittavaa).

Tuntuu siis hyvältä ja toistaiseksi linja on pitänyt. En ole aikeissa ruveta juomaan, joten uskon, että taas kuukauden kuluttua jatkan päivitystä.

Kiitos kaikille kommenteista ja tsemppiä jokaiselle alkoholin kanssa taistelevalle!

7

Unista: Ei noihin uniin kannata minun mielestäni kannata kovin vakavasti suhtautua. Jos on vuosia “päätoimisesti” juonut, ja normaalielämässäkin alkoholi on monta kertaa päivässä esillä, telkkarissa, lehdissä, kadulla ym., niin onhan se ihme, jos se ei tavalla tai toisella tunkisi uniinkin. Sitten kun elämä rupeaa saamaan muutakin sisältöä, niin uniinkin mahtuu muitakin tapahtumia. Tervetuloa joukkoon!

8

Hyvä hyvä Troy!

Olen seurannut vähentäjien puolella kirjoituksiasi kyllä vierailijana ja olet kannustava esimerkki minulle!

Toivon kaikkea ihanaa elämääsi, niitä pintoja ja kaikkia aistimuksia joita voi kokea selvällä päällä.

Kirjoittele ihmeessä miten etenee, täällä yritellään perässä taapertaa.

Pohjan Akka

9

Kohta puoli vuotta raittiina ja menneisyys piirtyy jyrkästi kahteen eri aikaan: ennen ja jälkeen juomisen. En enää näe juuri unia juomisesta ja juomishaluja on tosi vähän, silloin tällöin. Lähinnä niistä selviän edelleen ajatuksella, että onpa ihana kun ei tarvitse juoda.

Yksi päivä näin tytön ja pojan kävelevän kadulla. Poika joi tölkistä kaljaa ja mietin, miltä minusta tuo olisi tuntunut. Poika ehkä ajatteli, että juonpa tämän kaljan tässä ja sitten mennään vaikka elokuviin. Minä olisin ajatellut, kävelempä nyt tässä ja juon tätä kaljaa ja sitten mietin, mistä saisi lisää. Jos tyttöä ei kiinnostaisi lähteä baariin, lähtisin yksin. En voi koskaan juoda saunakaljaa, sillä en ymmärrä miten sillä tavalla edes juodaan. Juon energiajuomia saunassa ihan vain kun vesi ei maistu ja tykkään kofeiinista. Mietin sielläkin usein, että useimmat ns. normikäyttäjät juovat kaljan saunassa ja se tuntuu heistä samalta. Minulle alkoholi on ja tulee varmasti aina olemaan jotain ihan muuta.

Käyn silloin tällöin A-klinikalla juttelemassa. Ovat huolissaan siitä kun en ole aloittanut antabusta mutta minusta ei enää tunnu siltä, että tarvitsisin koko lääkettä. Ainakaan nyt. Pidän sen kuitenkin varuilla, jos tulee vaikka sellainen elämäntilanne, että on paljon vapaa-aikaa ja mahdollisuus juoda jäämättä kiinni.

Elämässä on alkanut ihan uusi kausi. Olen miellyttävämpi ihminen, parempi työntekijä, parempi puoliso, parempi isä ja yleensä kaikki tuntuu paremmalta. Ennen en kiinnostunut mistään, mihin ei liittynyt juomista ja nykyisin huomaan, että ihan vain kavereiden näkeminen kahvilassa tai sählyn pelaaminen voi olla hauskaa.

Minua ei ole vielä koeteltu kuitenkaan, mutta ainakin tällä hetkellä tunnen, että en lankeaisi. Varovainen pitää olla ja näitä uhmakkaita sanoja täytyy säästellä.

Samalla kun en juo, huomaan miten runsaasti Suomessa juodaan. Kävin tuossa teatterissa kuukausi sitten ja mietin, miksi katsomossa haisee viina. No, useimmat ottavat viiniä tai konjakkia ennen näytöstä ja siitä se sitten leviää ympäristöön. SIitä olen iloinen, että muutama ystävä on vähentänyt juomista ihan vain siksi, että joku näytti esimerkkiä. Täysraittiutta en heille edes suosittele.

Hyvin menee, suosittelen lopettamista kaikille. Tiedän, että se on helvetin vaikeaa. Minulla kesti kymmenen vuotta ja lopussa meinasin ajaa itseni pohjasta läpi ennen kuin jokin vain kliksahti.

10

Onnittelut Troy raittiuden valinnastasi. Kun jatkat samalla linjalla, raittiudesta tulee elämäntapa jossa kaikki asiat saavat oikeanlaiset värisävyt.

Lueskellessani kirjoituksiasi, koin muutamissa kohtaa kovasti samaistuvani. Itse olin myös hyvää vauhtia menossa pohjasta läpi ja nyt mietittynä en olisi tuota itse edes halunnut estää saati siihen kyennyt, mutta onneksi vierelläni kulkee ihminen joka jaksoi uskoa minuun silloinkin, kun itse en siihen enää jaksanut. Minut pysäytti uhka siitä, että perheeni hajoaa ja sen vuoksi aloin etsiä haparoiden raittiutta. Puoli vuotta elin ilman päihteitä, ettei lapsia oteta huostaan. Kun tuo uhka hälveni, olin saanut jo sen verran etäisyyttä päihteisiin, että aloin miettiä mitä elämältä oikeasti haluan. Isäni itsemurha sysäsi minut raittiuteen ja tuolla matkalla haluan jatkaa askeleen kerrallaan ollen valmis mihin tahansa, etten joudu kokemaan samaa kohtaloa, jonka rakas isäni päihteiden orjana joutui kokemaan.

Joka päivä vaimoa sekä pieniä lapsiani tarkkaillessani mietin kiitollisena sitä, etten saanut itseäni tuhottua, vaikka ankarasti sitä toivottomuudessani yritinkin.

Kaikkea hyvää taipaleellesi. Annetaan hyvän kiertää. :slight_smile:

11

Seitsemän kuukautta raittiina, ja taistelu jatkuu. Olen erittäin perillä omista viinahimoistani, mutta toistaiseksi olen saanut voitettua ne melko mutkattomasti. En kaipaa alkoholin käytössä yhtään mitään. Alkoholi on minulle itsetuhon mekanismi, joka ei aktivoidu, silloin kun olen itse kunnossa. Olen istunut raittiina kavereiden kanssa iltaa, ollut polttareissa, tehnyt kaikenlaista ja samalla huomaan, että ihan hauskaa on sekin. Tosin, on kiva kun aamulla ei ole krapulaa ja lapsi tulee silittämään poskea naama hymyssä.

Elän paljon parempaa elämää nyt. Enkä ole menettänyt mitään, kuten joskus juodessani pelkäsin. Elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta kännissä on vain tasaista matalalentoa. Jos jotain kaipaan, kaipaan kumma kyllä juuri sitä hirvittävää syöksyä ja itsetuhoa, jonka oma juomiseni tuo.

Olen iloinen ja hassua kyllä, yksi kaverikin on raitistunut. Hänellä ei ongelmakäyttöä oikeastaan ollut, paitsi piti itse lipittelyä huonona tapana. No, kaveri juoksi puolimarathonin tuossa kesällä ja kiittelee edelleen, että innostin hänet lopettamaan. Näitä on tullut muitakin ja huomaan, että oma esimerkkini tukee myös muita. Enhän minä heidän kamppailujaan voi käydä, mutta jos minulla olisi ollut kaveri, joka oikein reippaasti suhtautuu alkoholiin kriittisesti, olisin kenties voinut välttää tämän.

Sitten niitä huonoja uutisia. Sain ahdistukseeni lääkkeitä, joita en ehkä edes tarvitse. Tulin pyytäneeksi varmuuden vuoksi ja sitten tulin napsineeksi lääkkeet yliannostuksina alas. Päähän siitä meni sekaisin, mutta ei pahasti. En edes tiedä, miksi niin toimin, mutta tulipahan tehtyä. Pelkään nyt sitä, että addiktioni “jalostuu” ja siirtyy huumeisiin. Huomaatteko, täällä sisälläni on tämä paholainen odottelemassa, mistä iskeä. Minulla ei viimeistä kierrettä lukuunottamatta ole juuri kokemusta pillereistä, mutta huomaan, että syön melkein mitä vain jos se “kipinä” syttyy.

No, älkää huoliko, tuo rajoittui yhteen päivään noin kuukausi sitten ja en ole sen jälkeen asiaa enää ajatellut. Uskon, että täysraittius on väärin ymmärretty, jos sillä tarkoitetaan täydellistä puhtautta päihteistä. Tarkoitan tällä sitä, että retkahdukset ovat osa raittiutta, eivät juomista. Henkisesti en koskaan pääse irti päihteistä ja se on yhtä aikaa suuri voimavara ja samalla suuri uhka. Voimavarana se antaa tehokkaan pelotteen ja inhon, mutta uhkana se antaa myös kokemuksen “siitä”.

Toivottavasti teillä menee paremmin. En käy täällä plinkissä kovin usein siksi, että tämä on joskus innostanut minua juomaan. Käyn päivittelemässä noin kerran kuukaudessa omaa tilaani ja silloin seurailen vähän muita. Kun vuosi juomattomuutta tulee täyteen (ja se tulee!), rupean ehkä aktivoitumaan täällä, jos omasta kokemuksesta jollekin olisi apua ja tukea.

12

Kuulostaa siltä, että tiedät mikä sinulla toimii ja mikä ei, joten se on hyvä suunnitelma :slight_smile: Tervetuloa muutamaan kuukauden päästä sitten useamminkin! Sinulla on paljon annettavaa.

13

Ensimmäinen kova romahdus oli viikko sitten. Kuten ehkä joku teistä tietää, olen saanut ahdistusta varten lääkityksen. En varsinaisesti ole tarvinnut sitä aikoihin, sillä SSRI-lääkkeeni pitää oloni hyvänä ja elämäni on oikein mallillaan. Nyt viikko sitten tapahtui jotain: nappasin levyllisen pillereitä ja tulin hiukkasen huppeliin. Muisti pimeni kokonaan, mutta en mennyt sekaisin. Tarina olisi ollut kuriositeetti, ellen olisi naukkaillut myös eräitä toisia pillereitä, joista pää sitten sekoaakin ihan kunnolla.

Ongelma ei ole tuo “retkahdus” vaan se, että nyt se jäi päälle. Olen selvästi päässyt irti alkoholista, mutta tuolla alitajunnassa aivoni ovat raksuttaneet ja kehitelleet toisia vaihtoehtoja. Huomaan ajattelevani huumeita positiivisena vaihtoehtona, “kunhan en juo”. Ei mitään järkeä. Aivan kuin minulla ei olisi mitään menetettävää.

Tällä hetkellä toinen jalka on jo päihdemaailmassa ja on yllättävän vaikea uskoa siihen, etten jatkaisi tästä eteen päin. Minulla ei ole suoranaista pääsyä huumeisiin, mutta eipä niitä vaikea liene hankkia. Kaikilla kavereilla tuntuu olevan pilveä ja siellä täällä vilahtelee kaikenlaisia pillereitä.

Toistaiseksi nämä ovat vain ajatuksia ja saattavat mennä ohikin. En tiedä miksi kirjoitan tänne plinkkiin näin “kepeästi” asiasta, mutta järkeni sanoo, että tarvitsen nyt jotain tukea.

14

En tiedä millaista paapomista kaipaat? Tai mihin oikein tarvitset tukea? Kannustaisiko sua lopettamaan huumeiden käyttö,jos sanon “lopeta justiinsa”?

Moton voitkin sitten vaihtaa."Kaikki meni hyvin,kunnes rupesin käyttämään huumeita.

Miten minusta välillä tuntuu,että monet haluaa,vaikka mitä.Vaikka raitistua.Mutta kovin mietoa on tuo tosiyritys.

15

Kohta yhdeksän kuukautta ilman alkoholia.

Kiitos Myrskylyhty tiiviistä kommentista. En kaipaa sinänsä mitään paapomista ja huomasin nyt, että kirjoitukseni sävy oli ehkä väärin tulkittavissa. Yritin lähinnä kuvata tosi omituista tunnetta, joka itselläni on liittyen päihteisiin ja siihen, että ikään kuin ne ovat irroittamaton osa omaa persoonaani ja sitä, etten pysty hallitsemaan niitä. Ajattelisin, että useilla päihdeongelmaisilla on sama.

En edelleenkään ole juonut ja kävin tuossa pari viikkoa sitten taas A-klinikalla tapaamassa sosiaaliterapeuttia. Puheessa ilmaantyi mojova ja itseäni hyvin kuvastava termi, “päihdepulmainen”. Tämä on itselleni käyttökelpoista itsestäni puhuessani, minulla on paljon pulmia liittyen päihteisiin, olivatpa ne huumeita tai eivät.

Palaten vielä edelliseen, en käytä huumeita enkä enää niistä haaveile. Olen sen sijaan ottanut tavaksi ottaa ahdistuslääkkeen mielialalääkkeeni lisäksi silloin kun olotila muuttuu sietämättömäksi. Ongelmallista on se, että tämä sietämättömyys johtuu pitkälti työpaikkani ominaisuuksilla. Olen hieman jäljessä yhdessä ja toisessa asiassa johtuen tuosta edellisestä (9kk sitten päättyneestä) juomiskierteestäni. Uskomatonta, miten kauan kestää oikoa asoita.

Ehkä otan liikaa stressiä työstä, mitään vakavaa ei ole tapahtumassa ja missaamme aikataulun enintään kahdella viikolla. Sillä ei ole mitään merkitystä tällä alalla.

Tänään istuin bussissa ja mietiskelin, että jospa livahtaisi juomaan (peto on alati läsnä). Ensin tuli haikean hyvä olo ja kaipasin tosiaan jäädä pois ja ryömiä omaan kantapaikkaani. Sitten kelasin mielikuvaa puolituntia tai tunnin eteen päin. Se olo, innostuminen ja rauha, jonka alkoholi minulle “lupaa” ei ole totta. Sen huomaa vasta kun on jo aloittanut juomisen mutta silloin ei enää välitä. Hakee vain sitä säpinää.

Nyt on sen verran kyllä pakkasta, että mielessä pyörivät ihan muut asiat kuin juominen. Raittiina on hyvä elää. Jos saan vuoden täyteen olen saavuttanut jotain, mihin itse eikä kukaan lähelläni koskaan uskonut.

16

.

17

Hyvä kuulla sinusta Troy.
Olen vilkaissut tämän tästä ketjuusi ja miettinyt mitä sulle kuuluu?

Työasiat taatusti stressaa,jos ne on jäänyt hoitamatta.Siinä haluaa paeta vuorille,vetää viltin korville jne…Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää hoitaa hommansa kunnialla.Ainakin jää muistijälki,miten sietämätön olotila seuraa ylimääräisestä stressistä.Ahdistuksen aiheita,kun on varmaan jokaisella kotitarpeiksi ihan muutenkin.

Sydäntä lämmittää, että asiasi ovat hyvällä mallilla ja ilmoittelit itsestäsi.

Vuoden tolppakin häämöttää päivä kerrallaan.Ihmisen luonnollinen olotila on olla selvin päin.

18

Huomenta

Troy, mulle kävi ihan samalla lailla. Ekat kännit, ihana olotila ja täydellinen moka. Heräsin parvisängystäni oksennuksen keskeltä (join ekan kännini kotona vanhempien valvonnassa).

Mun olis pitänyt jo silloin tajuta, ettei alkoholi ole mun juttuni. Kumminkin jatkoin juomista ja olin jengistä aina se, jota muut kaverit joutui kantamaan kotiin.

Vasta nyt, kun täytän 40, olen saanut vuoden raittiutta kasaan, ja vaikka välillä tekeekin mieli juoda, en juo, koska en halua. Hauska homma, tekee mieli muttei halua.

Tsemppiä sulle.

-Kannusaarinen, 1 vuosi, 5 vkoa 2 pv :open_mouth:

19

Hei vain Kannusaarinen ja muut. On taas aika päivittää tätä omaa vuosiseurantaani, sillä tässä hiljattain ylittyi kymmennen kuukauden raja. Olen ollut raittiina kymmenen kuukautta. Kymmenen. Niin monta sormea on kädessä mutta nämä kymmenen sormea eivät riitä laskemaan niitä hyviä asioita, joita kymmenen kuukauden aikana on tapahtunut.

Olen käynyt läpi monta vaihetta jo nyt. Viime yönä näin pitkästä aikaa unen, jossa hipsin salaa juomaan. Unessa vakuuttelin, että juon vain vähän tai “eihän tässä täysraitis tarvitse olla”. Heräsin melko välinpitämättömänä, sillä en enää säiky näitä unia, jotka ymmärrän vain uniksi. Arjessa en juuri kaipaa alkoholia, mutta välillä kun käyn jossain “vanhoissa paikoissa” tulee sellainen tunne, että pitäisi ottaa.

Unilääkkeitä käytän enää vain nukkumiseen ja mietin, olenko vuosia kärsinyt jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta. Nyt kun valo on lisääntynyt, mielialani on satakertaisesti kohonnut. Unilääkkeitä tarvitsen todella harvoin, lähinnä, jos täytyy nopeasti saada korjattua unirytmi aamu- tai iltapainotteiseksi.

Jälleen kerran voisin käyttää puheenvuoron raittiuden puolesta. Olen saanut terveyttä, hyvää oloa ja kaikkea henkistä erinomaisuutta tässä kymmenen kuukauden aikana. Mutta, samalla kaikki kymmenen vuoden aikana mielessä itäneet ajatukset ja haaveet ovat äkkiä tullut toteutettua. Hankkeet eteneävät, työ sujuu (vaikka kieltämättä sen haltuunotto retuperältä on ollut erittäin vaikea homma). Parisuhteeni kukoistaa eikä siinä koskaan mitään vikaa ollutkaan. Se vain on niin, että viinan ja ihmisen väliin ei mahdu yhtään mitään tai ketään.

Odotan innolla, että 12 kuukautta tulee täyteen, vaikka sen täyttyminen tarkoittaakin henkistä paluuta niihin tapahtumiin, jotka laukaisivat tämän raittiuden. Ei se tietysti näin jälkikäteen yhtäkkiä tapahtunut, olen tosiasiassa yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä lopettaa tai rajoittaa juomista ainakin vuodesta 2006 lähtien.

Olen asettanut itselleni tavoitteen, että jos pystyn olemaan kaksi vuotta raittiina ja elämäsäni on tilaa, haluan tehdä jotain - vaikka kuinka pientä - toisia alkoholisteja auttaakseni. Omassa työssäni voin tietysti tehdä paljon, mutta tekisi mieli sitten joskus hieman rohkaista muitakin lopettamaan. No, kaveripiirissä yksi on lopettanut kokonaan esimerkkini perässä, joten pidän sitä kai positiivisena. Kyseisellä tyypillä ei juominen ollut vielä retkahtanut mutta hänkin oli jo vuosia kamppallut sen kanssa - eli ongelmahan se oli.

Ajattelin tosiaan odottaa kaksi vuotta, että tulee vähän kannuksia ja näkökulmaa tähän asiaa. Jos johonkin pääsee puhumaan tai vaikka juttelemaan raitistuvien kanssa, sekin olisi mielestäni jotain. Esimerkkejä ihmiset kaipaavat. Ei mitään kiiltohampaisia Stubbeja (kaikki kunnia hänelle tietysti elintavoistaan) vaan tavallisia ihmisiä, ketkä kertovat raitistumisen hyvistä asioista tekemättä siitä mitään mahdotonta saavuttaa.

Tämä päihdelinkki on edelleen tärkeä osa elämääni, vaikka käyn täällä aniharvoin. Lähinnä siksi, että ennen muinoin nämä kirjoitukset innostivat minua juomaan - etsin epätoivoisesti ryyppykaveria ja jollain kierolla tavalla täältähän se löytyi. Nyt tämä päihdelinkki on aina mielessäni ja mietin usein, mitä kaikkea voin taas kirjoitella raittiudesta.

Ryyppykavereista puheen ollen, tapasin erään vanhan tutun sattumalta. Emme ole nähneet vuosiin, ja silloin aikoinaan olimme erittäin lähellä toisiamme juomisen maailmassa. Olen iloinen, että meitä yhdistävät muutkin jutut. Hänellä oli tismalleen samanlaisia kokemuksia kuin itselläni ja hän oli myös - puolisoni lisäksi - ainut ihminen, joka on suoralta kädeltä tajunnut ja kritiikittömästi ottanut vastaan ajatuksen, että minä olen raitis. Hän ei ole täysraitis, muttei ole juonut itseään humalaan kolmeen vuoteen. Jos tuntisitte kaverin, pitäisitte sitä ihmeenä.

Ja se muuten vinkiksi teille, ketkä pidätte yllä epätoivoista tekosyytä juoda. Tarkoitan nimittäin sitä, että ajattelemme “ettei minusta voi raitista tulla” kyllä voi. Tuo kaveri oli päätynyt niin pohjalle kuin vain voin ja siinä pelissä meni terveys ja mielenterveys (kuten minullakin, mutta rajummin) kunnes loppu tuli.

Iloa kaikille, juokaa nyt se kaappi tyhjäksi ja jättäkää se sitten siihen. Suukko viimeiselle pullolle ja itkut päälle jos on pakko - kuten minulla oli.

20

Hyvä neuvo. Moni jättää kaappiin pullon tai pari ikäänkuin pyhäinjäännökseksi. Sitä sitten käydään katsomassa ja silittelemässä ja vannomassa etten ikinä korkkiasi avaa, ja mieli tekee niin saakutisti.
Paljon helpommalla pääsee kun juo kaapin tyhjäksi sanoo ettei enää (ikinä) viinaa osta, eikä varsinkaan juo. Kertoo tutuillekin ja liikekumppaneille ettei alkoholi ole enää toivottu tuliainen.

Troylle onnittelut raittiista ajasta, perästä tullaan :smiley: