No niin, nyt oon valmis

Muoks: Anteeksi pitkä viesti…
Aloitan uuden, alkoholista irti pyristelevän elämäni täällä vähentäjissä, vaikka lopettaminen mielessä onkin. Nyt juuri pelottaa minkäänlainen joko-tai -meininki, joten täällä tuntuu helpommalta aloittaa.
Minulle on vuosien varrella naureskeltu, jos olen vihjannut että olen huolissani juomisestani. Tämä siksi, etten ole koskaan juonut ns. “paljon”. Tällä tarkoitan sitä, että en ota krapularyyppyjä, en juo humalaa kahtena päivänä peräkkäin, en ole kännäillyt säännöllisesti suuria määriä, en juo kirkkaita, en ole “sekoillut” - paitsi että viimeisen vuoden aikana olen huomannut itsessäni muutosta sellaiseenkin suuntaan, mikä ei ole hyvä juttu.

Määrät ei siis ole olleet valtavia, mutta laskurien mukaan suurkulutuksen puolella kuitenkin. Olen tarkkaillut vuosien ajan tilannetta ja pyrkinyt pysymään viikkomäärissä kohtuullisen ja suurkulutuksen rajoilla, mutta kyllä suurkulutus vaanii. Olen jo pitempään lukenut täällä keskusteluja ja seurannut joitakin tarinoita, mutta olen halunnut ajatella että hoidan tämän asian kuntoon yksin. No, en hoida. Nyt on tehtävä jotain.
Juomiseni on hyvin samantyyppistä kuin monilla keski-ikäisillä naisilla. Yksin, kotona, ei häiriötä muille, lapset eivät näe humalaista äitiä, ei (suoraa) häiriötä työelämässä. Hoidan velvollisuudet jne. Ennen tätä vaihetta (kestänyt nyt n. 15 vuotta) en juonut juurikaan. Olin porukassa yleensä se ajokuntoinen.
Syitä säännöllisemmän juomisen aloittamiseen silloin n. 15 vuotta sitten tunnistan ja tiedän - elämä ei ole ollu ihan helppoa. Tämä varmaan yhdistää meitä monia täällä. Itselläni syiden ruotiminen ei ole nyt kuitenkaan päällimäisenä. Nyt ihan ensimmäiseksi haluan vaan olla täysin juomatta edes viikon.

Juominen ja sen suunnitteleminen on jo pitempään täyttäneet ajatukset. Haluan eroon siitä. NYT. Toinen tosiasia on, että minulla ei ole ollut täysin raitista viikkoa vuosiin. Tai en muista milloin - siitä on joka tapauksessa kauan. Viinitonkkaostokset kuitenin lopetin viime kesänä. Kerran lähti vielä tonkka mukaan syksyllä mökille, mutta sen hankkiminen on varmin tapa saada viikon yhteismäärä suurkulutuksen puolelle. Tonkkahankinnat olen siis saanut lopetettua, mistä olen tosi tyytyväinen. Yksi ystäväporukka on myös ollut pakko jättää vähemmälle kun tajusin, että porukassa sain tavallaan lisävauhtia omaan juomiseeni. Kuin saisi luvan, kun ne fiksut ja hauskat ystävtkin joivat vielä paljon enemmän kuin minä. En ole pystynyt vielä ajattelemaan, että voisin olla juovassa porukassa ilman alkoholia, kuten aikoinaan pystyin.
Olen sitten juonut kotona… Ja usein vieläpä niin, että lapset jo nukkuvat. Nyt lapset osin jo omilllaan. Olen hyvä salaamaan. Tähän vaikuttaa myös säännöllinen mutta epäsäännöllinen työ.
Valvominen saa unirytmin sekaisin ja mieliala laskee kun ei saa mitään aikaan. Krapulat ovat pahentuneet - nykyään aiempaa pienempi määrä saa oksentelemaan, mutta välillä myös kertajuomisäärät ovat nousseet. Ei edelleenkään mitään valtavia jos “vertaa”. Vertaa mihin? Suurkuluttajiin, jotka juovat kymmeniä annoksia viikossa. Minun juomistani on vähätelty, mutta tosiasia on että jos haluan voida hyvin, on pakko joko vähentää selvästi tai lopettaa.

Tänne päätin tulla eilen lauantaina. Olin perjantaina ostanut puolen pullon punkun, 0,5l tölkin valkkaria ja kaksi pinttiä olutta. Eihän tuo ole paljon mitään…? Saunaa varten oluet, juustoja ja italian herkkuja punkun kanssa ja sitten vielä se valkkari. Vasta eilen kärsiessäni ihan järjettömästä krapulasta laskin, että annoksia kertyi melkein 11. Voi olla että joku kestää tuon määrän ihan hyvin, mutta minä en. Olin onnistunut huijaamaan itseäni noilla “pikkuostoksilla”. Yhteen aikaan ostin pari kertaa viikossa (niiden parin kaljan lisäksi) litran tölkin viiniä ja jätin aina pohjalle vähän. Nykyään menee aina viimeiseen tippaan. Olen jopa lähtenyt koko illaksi aikomieni parin kaljan jälkeen ostamaan lisää.
Kokonainen viikko ilman alkoholia tuntuu tosi kovalta haasteelta. Olen nyt valmis myöntämään että mulla on ongelma ja haluan tehdä tälle jotain.
Oho, rupesi itkettämään. Ehkä ekan kerran elämässäni tuon kirjoittaessani myönsin että nyt tarvitsen tähän apua.
Että moi vaan, täällä sitä ollaan.

Ensinnäkin: onneksi olkoon, kun päätit kirjautua tänne palstalle. Tänne kirjoittelusta ja täällä mukana roikkumisesta on ollut itselleni valtavasti hyötyä. Ja hienoa kuulla, että joku muukin saa hyötyä omista kirjoitteluista :smiley:

Niin kuin itse totesit, niin tarinasi on kovin tuttu. Minäkin pystyin ikään kuin vähättelemään alkoholin käyttöäni, koska ulkoinen elämänhallinta oli kunnossa ja ystäväpiirissä oli monia muita kaltaisiani ja vielä pahempiakin ”sivistyneesti” juopottelevia. Raatorehellinen annosten laskeminen on silmiä avaavaa.

Itsekin kun kirjauduin palstalle kesäkuussa 2018 en oikein uskaltanut mitään tavoitteita asettaa. Lopettamisesta kyllä haaveilin. Puoli vuotta meni siinä annoksia laskien ja erilaisia rajoja itselle asettaen, kun sitten kuin ihmeen kaupalla alkoi nollapäiviä kertyä jonoon päivä toisensa jälkeen. Minä etenin juurikin asettamalla itselleni pieniä tavoitteita - viikosta on hyvä aloittaa. Laskuri on myös ihmeellisen hyvä motivaattori, koska kun siihen alkoi kertyä päiviä, niin alkoi yhä enemmän tuntua siltä, että laskuria ei halua nollata.

Kuulostaa siltä, että olet saavuttanut sen kulminaatiopisteen, että alkoholin juomisesta saatavat hyvät asiat eivät enää kompensoi huonoja. Se on hyvä hetki lähteä muutoksen tielle. Lämpimästi tervetuloa ja tsemppiä raittiin viikon tavoitteluun - you can!

Kiitos paljon tervetulotoivotuksista!
Tartuin heti vinkkiin ja nyt on laskuri päällä. Huomenna siinä lukee jo kolme päivää juomatta.

Hei Hyvään oloon ja tervetuloa joukkoon!

Vähentämisen tie ei ole helppo, suora eikä sileä, mutta palkitseva se on. Kovasti tsemppiä että et tänään juo, huomenna on hienoa nähdä numero 3 mittarissa. Päivä kerrallaan juomatta ja sitten kun tuntuu oikein pahalta niin tunti kerrallaan.

Tervetuloa mukaan :slight_smile:
Meitä entisiä viinitonkan ostajia löytyy muitakin…
Minä olen nyt kolme vuotta roikkunut täällä mukana. Välillä ei ole mennyt hyvin vaan onneksi suurimmaksi osaksi on. Ei tämä ole kovin mutkatonta hommaa, mutta sen arvoista. Plinkin avulla moni on löytänyt muutakin ajateltavaa elämästään. Kuten aina sanon niin en todellakaan tiennyt mille tielle itseni kanssa lähdin kun tänne kirjauduin.

Mutta tervetuloa vielä kerran tänne ja tsemppiä!

Kiitos paljon!
Nyt on vielä alun varmuus päällä. Tiedän etten tänäänkään juo. Yritän nyt päivä kerrallaan pitää tätä päällä, tätä varmuudentunnetta että nyt riitti, ja vielä se tuntuu helpolta. Illalla voisi yrittää käydä edes pienellä kävelyllä.

Kiitos paljon! Joo. Just niitä hetkiä varten tajusin tarvitsevani apua. En aio antaa periksi kun se tulee. Suurin ongelma on jonkinlainen"automaattiohjaus" joka käynnistyy päässä ja jonka seurauksena yhtäkkiä kuin itsestään kotona on juotavaa. Aion saada sen poikki heti kun se seuraavan kerran tulee. Vähän pelottaa että miten, mutta uskon että pitämällä tavoitteen kirkkaana mielessä se on mahdollista.

Päivä ja hetki kerrallaan. Joskus vaikka tunti kerrallaan. Niin se vaan on.

Moi ja tervetuloa! :slight_smile: Hyvä että kirjoitat tänne. Tuttuja ajatuksia sulla. Alku on aina vaikeaa, mutta kun pidemmän aikaa kirjottelet ja pohdiskelet omaa juomistasi, niin alkaa tulla niitä oivalluksia. Viikko on hyvä tavoite. Jos tiukkaa tekee, niin mieti että se on vain yksi viikko sun elämästä. Ens viikolla voit miettiä taas juomista. Mutta tämän viikon selvänä.

Tuo automaattivaihde on kyllä paha. Ainakin itellä se on ollu kaikista vaikein asia tässä vähentelyssä. Tai se, että pitää alkaa kyseenalaistamaan itseäni että miksi haluat juoda just nyt ym. ja sitten kun ne päänsisäiset kamppailut alkaa, niin se on kuluttavaa ja antaa liian helposti periksi. Mutta tässä voi kehittyä, alkaa voittaa niitä kissanhännänvetoja(niinkuin joku täällä hyvin kuvas tota tapahtumaa :laughing: ) Ensimmäiset kerrat tuntu ihan hirveiltä, kun kamppailin enkä lopulta saanutkaan kaljaa(voitin siis vedon). Mutta ei mennyt kuin pari kolme kertaa kun se alkoi helpottaan. Ja se tieto siitä, että seuraavalla kerralla on aina helpompaa. Se luo toivoa. Paljon tsemppiä sulle ja kirjottele lisää! :slight_smile:

Kiitos taas viesteistä! Ihan hirveän tärkeää ja arvokasta. Minun juomisteni todellisista määristä ei tiedä kukaan muu kuin minä. Ja te vertaiset täällä.
Huomenna on tiedossa tuollainen Venkun kuvaama kissanhännänveto johtuen jutuista jotka altistavat ostoksille “joutumista”. Joutumista kun ne jalat vaan ikäänkuin yhtäkkiä ihan itsestään kuljettavat sinne juomien äärelle. Pää vain menee autopilotille, jonka mukaan tämä on ihan ok ja kiva pikku rentouttava juttu vaan, ei mitään oikeaa riippuvuutta nyt ainakaan vaan sellainen sivistynyt, hallinnassa ja niin edelleen.
Mutta aion selviytyä huomisesta ostamatta alkoholia. En tosin tiedä, mitä teen illalla tilalla. Ehkä ratkaisen asian niin, että sallin itselleni toisen kielletyn herkun eli pakastepizzan ja kevytkokista :'D Muuten kokiksen tilalla olisi olutta. Taidan tehdä tästä suunnitelman. Ja ajattelen jo nyt, miten ihanaa on herätä seuraavana aamuna pää kirkkaana. Noita pizzoja syön aika harvoin, mutta nyt se voi olla tarpeen.
Huomenna tuossa lukee ettö neljä päivää juomatta.

Olet niin vakaasti asian päättänyt, joten tulet varmasti onnistumaan huomenna. Tiedät paikan jossa repsahtaa, mutta ei se alkoholi ole sen arvoista, voin paljastaa tässä hyvin monena päivänä kun olen itse palannut 3-5 raittiin päivän jälkeen automaattisesti tuopposen ääreen. Ei ole sen arvoista.

Nyt raitis. Näin jatketaan.

Kiitos. Nyt pidän kiinni tuosta että ei ole en arvoista se ajautuminen.

Hei Hyvis! Neljä päivää mittarissa - neljä päivää pesäeroa alkoholiin. Onneksi olkoon! Tästä se lähtee ja on jo hyvin lähtenyt käyntiin. Mieliteon iskiessä itse mietin, että palaan asiaan esim. huomenna, mutta tänään en juo. Tärkeintä on, että ei lähde hetken mielijohteesta toteuttamaan mielitekoa/vanhaa tapaa. Usko pois, ajanmyötä näitä ei enää juurikaan tarvitse miettiä.

Kiitos.
Oli hilkulla tänään. Itse asiassa lasken edelleen minuutteja siihen, että kaupat menevät kiinni, mutta luulen että pahin hetki meni ohi.
Ekaa kertaa kiersin luupin ympäri ja hyppäsin siitä ulos. Tiskipöytä kiiltää, leipä on uunissa ja niin edelleen. Mitä tahansa. Kun selviän huomisen yli, on takana pisin aika ilman alkoholia viikkokausiin. Huomenna tulee viisi päivää ilman. Tuleetulee.

En mennyt eilen ostoksille enkä mene tänään. Kauppalastissa on alkoholitonta olutta. Pitääkin laittaa jääkaappiin.
Mieli tekee kiinnostavia muuveja. Sätkii kuvioita läpi, etsii syitä ja hyviä perusteluja käydä sittenkin vähän ostoksilla, mutta en mene.
Tästä tulee viides päivä ilman.

Hyvä hyvä! :slight_smile: On kyllä niin tuttuja nuo ajatukset, se alkoholistiminä jaksaa kamppailla ja houkutella. Se raukka on niin riippuvainen. Mutta onneks terve minä on järkevämpi. :smiley: On tullu kans kelloa kytättyä ja monesti takki päällä oon jo ollu eteisessä menossa kauppaan, taistellu ja taistellu. Ja sitten helpottaa kun se maaginen kello yhdeksän tulee. Kaikki kissanhännänvedon voitot luo hyviä muistijälkiä. Tsemppiä tuleviin päiviin! :slight_smile:

Minä myös ajattelen vähän niin, että juomistottumukset ovat sairaalloisia tapoja ja ajatuksia, joissa kaikkein suurin ilo on se, että niistä todella voi opetella pois, jos on voimavarat riittävät ja riittävä tahto.

Jos viides päivä jo menossa, entiseen meininkiin, että aiemmin juominen oli päivittäistä, niin se osoittaisi ainakin minusta sen, että muutos on todellista ja tahtotila kohdillaan!

Omasta kokemuksesta ja pitkistä raittiista kausista tiedän sen, että alkoholi menettää merkityksensä, ellei sitten harjaannuta itseään tapoihin uudelleen, kuten mulle on käynyt.

Haluaisin olla nyt viisaampi ja jättää yhdet ja kahdet jatkossa väliin, koska sellainen pitkä ja hidas luisu vanhoihin tapoihin ja lopulta suurkulutukseen näyttää vain seuraavan minua jonkinlaisena tapana.

No niin. Kyllä, laskuri on nollautunut. Mutta enpäs silti nollaa sitä, koska olen niin tyytyväinen saavutuksiini silti. Olen tehnyt tosi paljon työtä viime päivät. 5.2. menin sittenkin - automaattiohjaus käynnistyi. Sitten päätinkin tutkia sitä. Päätin tutkia koko ajan miltä tuntuu, miten toimin kun menen kauppaan, miten ne ajatukset menee. Jarrutin ja ostin “vain” kaksi puolen litran oluttölkkiä ja yhden puolen litran siiderin. Olin hyvin tyytymätön itseeni mutta samalla tyytyväinen. Seuraavana aamuna oli krapula. Tuosta määrästä! Ajattelutyö jatkui. 4,5 annosta ei oikeastaan olekaan ihan niin vähän kuin olen itselleni uskotellut. Se ei ole normaali, jokaiseen arki-iltaan kuuluva mukava rentoutumisrutiini tai raskaan päivän jälkeinen palkinto, vaan se on minun kropalleni ja mielelleni liian suuri määrä kerrallaan.
Aloin pohtia kohtuullisen ja riskaabelin juomisen viikkorajoja eri tavalla kuin ehkä kymmeneen vuoteen. Perjantaina menin ja ostin semmoisen pienen törpön eli puoli litraa viiniä. Siinä on 4 annosta myös. Sehän oli äkkiä juotu ja seuraavana aamuna tunsin olossani eron juomattomiin aamuihin. Tämä on uutta. Olen kuitenkin juonut sen pari-kolme annosta vuosikausien ajan lähes joka ikinen päivä. Nyt kun olen vähentänyt tähän, kroppa jo ilmoittaa millaista on se, kun kehossa ei ole myrkkyjä ollenkaan, ja sen, että “vähän” on oikeastaan jo aika paljon.
En nollaa laskuria koska pidän tätä nyt prosessina jossa etenen. Nollaaminen tuntuisi tässä kohdassa “rangaistukselta” enkä halua nyt sellaista oloa. Haen nyt hallintaa, sitä että astun ulos automaattiohjauksesta ja että minulla on kontrolli juomiseeni. Ja ennen kaikkea sitä, että semmoinen arkinen iltatissuttelu loppuu. Että pää ja keho tajuavat, että alkoholi ei kuulu normaaliin, jokapäiväiseen arkeen ja että jo muutama annos on itse asiassa ihan oikeaa alkoholin juomista. Ja tunnistan, että kroppa vaan ei enää tykkää.
Että alkoholi ei ole normaali osa lautasmallia niin sanotusti.
Ehkä haen nyt sitä, että juominen vähenee 0-7 annokseen viikossa. Ja sitä, että se ei tarkoita sitä että “7 annosta on normaali”.
Viime viikolla oli siis yksi autopilottikerta ja sen toisen kerran päätin, että nyt menen ja ostan sen puoli litraa viiniä.
Kuitenkin yllätyin, kun laskin annokset yhteen - olin oikeasti luullut että määrä olisi vähemmän. Olen juonut vuosien varrella paljon enemmän kuin olen suostunut myöntämään.
Mun pitää miettiä mitä teen tuon laskuriasian kanssa, koska en taida olemaan valmis lopettamaan kokonaan. Haluan minimoida juomisen niin, että en juo tavan vuoksi enkä erilaisiin tunnetiloihin. Sain niistä jonkin verran kiinni noiden kahden viime viikon kerran aikana ja luulen, että ymmärrän nyt vähän paremmin itseäni.

Eli nyt olen juonut 10 päivästä kahtena päivänä, yhteensä 8,5 annosta.

Ja vielä - ensin ajattelin etten kehtaa kertoa täällä noista kahdesta kerrasta. Sitten totesin että ainoa oikea tapa toimia on olla täysin rehellinen. Näin tämä nyt etenee. Ja joka tapauksessa olen ollut 10 päivästä 8 juomatta kokonaan. Sitä määrää aion nyt kasvattaa, samaten vähentää mahdollisesti juotuja annoksia, jotka pyrin siis pitämään minimissä. Katson miten tää nyt menee.

Tsemppiä Hyvis!
t. Urz